15.3.06

Etiikan jatkokysymykset 2

Onko ihminen bloginsa herra?

Hassua, miten vanhakantaiselta tuo toinen minua tautivuoteella askarruttanut kysymys tuntuukaan. Kysymys muuttuu kuitenkin naurettavaksi, jos herran tilalle vaihtaa rouvan. Vielä naurettavammaksi kysymys muuntuu, jos herran tai rouvan tilalle panee orjan - vaihtoehto, joka myös on otettava huomioon.

Edellisen blogin tuhoamisvaiheessa sain ohjeita siitä, että blogiaan voi huoleti hallinnoida poistamalla kommenttiherjat ja ilkeydet. Tähän en kuitenkaan mieluusti ryhdy, sillä arvostan erilaisia mielipiteitä ja suorastaan rakastan pientä terävääkin peräkamaridebattia.

Tilanne äityi kuitenkin niin painajaismaiseksi, että jouduin sulkemaan kommenttiosion yöksi, kun sille tupsahti häirikön toimesta ensimmäisen tuhotun blogini tekstejä ja vanhoja henkilökohtaisia sähköpostiviestejäni. Aina kun poistin, tämä häirikkö postasi kommentin uudelleen, istui nähtävästi tukevasti siinä langalla vahdissa. - Tämä ikävä muistelus samalla hieman taustaksi aika moniin kyselyihin ja ihmettelyihin. Joku on kerännyt ja tallentanut nähtävästi koko nettihistoriani tekstit itselleen ja todennäköisesti tekee sitä edelleen, syystä, josta en enää ole edes kiinnostunut. Ongelmat lienevät henkilökohtaista tasoa, enkä voi muuta kuin olla pahoillani.

Tuo vertaansa vailla oleva blogihäirintä johti siihen, että harkitsin ottavani blogiherruuden kokonaan omiin käsiini. Päätin hieman uhmakkaasti avata uuden blogin, jossa kommentointi on kielletty. Olisin totisesti blogini herra! Mutta missä olisi vuorovaikutus, joka on bloggaamisen suola? Ilman lukijoiden kanssa käytävää keskustelua ja höpöttelyä blogi on mielestäni vajaatehoinen, torso. Kyllä lukijat tulee ottaa huomioon ja sallia kaikenlainen kriittinenkin kommentointi. Itse olen lisäksi sosiaalinen ja avoin luonne, ja ajattelen niin, että juttu, jota kukaan ei kommentoi, ei ole saavuttanut lukijoita, ja on siten arvoton. En usko väitteitä, että juttu on hyvä, jos sitä ei ollenkaan kommentoida! Voi kyllä toisaalta olla, että juttu on niin hyvä, että sitä ei rohjeta kommentoida. Mutta ei sekään ole hyvän blogin merkki, että jutut ovat liian hyviä, sillä silloin jää yksin bloggaamaan, mikä on samaa kuin pitäisi pöytälaatikkopäiväkirjaa.

Yritän tällä hieman harhailevalla juoksutuksellani sanoa, että minusta ihminen on luonnostaan bloginsa orja. Mitäpä hän ei tekisi bloginsa puolesta ja hyväksi. Minä ainakin juotan ikkunaiinekselle sydänvertani, ja kyllä minulla on terveys kyseessä, jos joku vampyyri sen imee mustaan kitaansa. Mutta nyt ajattelen, että on sallittava itselleen myös herran rooli, vaikka pikemmin olisi täydellisen sananvapauden kannattaja. Tämä herruus tietenkin otetaan käyttöön vain ääritilanteissa, joita toivottavasti ei enää satu. Bloggari-itseään ei kannata tuhota ja syyllistää, vaan terveen raivon voi kyllä kääntää oikeaan osoitteeseensa.

Mutta nyt ikävät ajatukset ovat pois. Ulkona paistaa aurinko ja sivuikkunasta alkaa kohta välähdellä pieni kirkas valonsäde tippuvasta sulapisarasta.... Elellään, ollaan, nautitaan.

(Maalaus Gustave Caillebotte)

11 Comments:

At 15/3/06 15:30, Blogger Hillitty Kukko said...

juttu, jota kukaan ei kommentoi, ei ole saavuttanut lukijoita, ja on siten arvoton. En usko väitteitä, että juttu on hyvä, jos sitä ei ollenkaan kommentoida!

Saanko nyt udella, kommentoitko itse jokaista hyvänä pitämääsi kirjoitusta?

t: -C-

 
At 15/3/06 16:21, Blogger Iines said...

Ajattelin tässä kyllä omaa blogiani. Nollajuttuni ovat olleet huonoja, kuten ilmeisesti tämäkin päre.

 
At 15/3/06 16:27, Blogger Iines said...

Lisäys: tavoitteeni on herättää keskustelua, sillä perusteella nollajutut ovat tietysti epäonnistumisia. Muilla kirjoittajilla voi olla muunlaisia motiiveja, joten en voi puhua kuin omissa nimisäni.

 
At 15/3/06 21:34, Blogger Hillitty Kukko said...

Tietysti ajattelit omaa blogiasi, mutta minua alkoi kiinnostamaan likiraamatullisessa mielessä toimiiko sama toiseen suuntaan, kohtele muita kuin toivoisit itseäsi kohdeltavan. Pieni uteliaisuus sallittaneen.

Minusta nollajuttu ei tarkoita huonoa. Mutta minulla onkin oma lehmäin ojan pohjamudissa sieraimia myöten ;D

Mukavaa kevättä ja hyviä keskusteluita teille :) t: -C-

 
At 16/3/06 01:01, Blogger Palin Zon said...

Mitä ihmeen väliä sillä on, jos joku viiripää(kin) innostuu kommentoimaan blogiasi? Eihän blogimaailma ole koko maailma, mitä nyt satunnnaista höpinää, johon satunnaiset lukijat törmäävät; enimmäkseen kuitenkaan eivät. Koirat haukkuvat ja karavaani kulkee.

 
At 16/3/06 06:44, Blogger Scilla said...

Mutta oletko Iines kokeillut laittaa päälle sen ominaisuuden Bloggerissa, että hyväksyt jokaisen kommentin ennen kuin päästät niitä näkyviin? Maalaisella taitaa juuri parhaillaan olla sellainen toiminto. Kyllä se häirikkö pikku hiljaa lopettaa, kun huomaa ettet julkaise yhtäkään hänen kommenttiaan.

 
At 16/3/06 09:47, Blogger Iines said...

Hillitty kukko,

kommentoin kyllä muitten blogissa, jos asia sytyttää ja minulla on mielestäni jotain annettavaa. Esimerkiksi Taivasalla-blogin valokuvia käyn jatkuvasti kommentoimassa, vaikken tunne valokuvaustekniikoita tarpeeksi. En silti pelkää sanoa, koska asia innostaa.

Sitten taas vaikkapa joku Sedis tai Mette tai Sven Laakso kirjoittaa niin asiantuntevasti ja itsevarmasti, että minulla ei ole mitään uutta sanottavaa - tai jos on, en uskalla sanoa sitä - joten harvoin pääsen kommentoimaan. Huomaan sellaisen piirteen, että jos blogi ei herätä keskusteluintohimojani, luen sitä harvemmin ja välillä hyvinkin kursorisesti.

Jos huomaan, että hyvän jutun perässä ei ole kuin pari kommenttia, sanon mielelläni jotain juuri siksi, että uskon kommentin ilahduttavan kirjoittajaa.

Totta on, hillitty kukko, että enemmän voisi muiden blogeissa kirjoitella, eikä aina vain odottaa väkeä omaan blogiin kuin se olisi maailman napa.

*

Palin zon,

minulle tämä virtuaali on äänisairauteni vuoksi merkittävä foorumi, jos haluan olla muu kuin telkkua tuijottava ja romaaneja lukeva vihannes. Siksi minun on pakko puolustaa sitä ainoaa reviiriä, jolla voin täysipainoisesti vaikuttaa ajatuksillani. Ja paljolti siksi olen herkkä täällä kohtaamilleni asioille. Ja minulle tämä ei todellakaan ole satunnaista höpinää, vaan todellista dialogia ihmisten kanssa. :)

*
Aivan Scilla,

olen harkinnut sitä, jossa pitää kirjoittaa tunnistuskoodi, mutta koen sen hieman hankalaksi. Olen myös kuitenkin täydellisen sananvapauden kaikinpuolinen esitaistelija, joten tämä sotii ajatusmaailmaani vastaan. Sitä tahtoisi antaa kaikkien kukkien kukkia, mutta kyllä kai se on ryhdyttävä kitkemään niitä karvaisimpia kukintoja pois, jos jotain vielä sattuu. Ja jos suoranaista kiusausta sattuu, panen jonkun kerberoksen ainakin väliaikaisesti ovelle ja yritän olla murhaamatta blogiani tämän kiusaajan sijaan.

 
At 16/3/06 12:29, Blogger Scilla said...

Iines, kyse ei ole siitä tunnistuskoodista - se on robotteja, ei häiriköiviä ihmisiä varten. Tarkoitin sitä, että kun sinulle tulee kommentti, saat tiedon siitä sähköpostiisi. Sähköpostista pääset linkkiin, jonka kautta voit vahvistaa kommentin niin, että se ilmestyy blogiisi. Jos jätät sen vahvistamatta, kommentti ei ilmesty. Tietenkin joudut joka tapauksessa lukemaan ja hyväksymään jokaisen viestin erikseen, mutta ainakaan häiriköt eivät saa sanomaansa julki kaikkien silmien eteen.

 
At 16/3/06 12:42, Blogger Iines said...

Aivan Scilla, huomasin itsekin, kun kävin kurkistamassa Maalaisen kommenttilootaa, että kyseessä on totaalinen häirikkögiljotiini. :)

Otan sen sumeilematta käyttöön, jos jotakin vastaavaa vielä sattuu. Pääpiirteittäinhän blogini on saanut olla aivan rauhassa, ellen itse innostu muistelemaan menneitä.

 
At 16/3/06 13:45, Blogger Tapio Kotkavuori said...

Tuo "herran" vaihtaminen "rouvaksi" oli hieno ajatus.

Itse olen pähkäillyt aihepiiriä sivuten ns. piilo-opetussuunnitelmaa tässä päivänä parina. Aiheesta pitäisi saada pieni tutkielma ulos kauhealla kiireellä. Tuollainen kielen haamu liittyy ns. kielentason piilo-opetussuunnitelmaan.

Mutta siitä nyt viis, piti vain sanomani, että tuonkaltaiset "pienet" seikat kielessä voivat toisinaan paljastaa paljon kaikenlaisia menneisyyden haamuja kielessämme.

Onhan näitä, autoissa on hevosvoimia, on talonmiestä, jne...

Ehkä aiheesta vähän sivu, mutta suomenkielessä on hykerryttän hienoja sanoja, joita on mahdoton kääntää niiden kulttuurispesifissä merkityksessään millekään muulle kielelle. Mieleen tulee esim. "verilöyly" :-)

Ikävää, että edellinen blogisi joutui tuollaisen terrorin uhriksi.

 
At 16/3/06 14:24, Blogger Iines said...

Mies-osa yhdyssanoissa, jotka voivat tarkoittaa kumpaakin sukupuolta, tuntuu nykyään tosi vanhahtavalta.

Itse olin työpaikkani luottamusmies, vaikka paljon hame päällä huseerasinkin, tosin usein herraseurassa. Luottamushenkilö on sanana jotenkin halju, mutta parempi kuin luottamusmies. Virkahenkilökin naispuolisen virkamiehen korvikkeena on ilmaisu, joka kannattaa varmaan sanoa konkreettisemmin, jottei vaikuttaisi byrokraattiselta.

Niin, ja jós nainen on miehen veroinen, hän on hyvä jätkä tai hänessä on munaa. :)

 

Lähetä kommentti

<< Home