18.3.06

Lausuntaharjoituksia

Aloitan usein virtuaalisen aamuni katsomalla Taivasalla-blogin uusimman kuvan, jota on hauska kommentoida. Kiitos Niklakselle, että jaksaa päivittää ahkerasti blogiaan! Ja erityiskiitokset siitä, että hän ei selittele kuviaan eikä anna pienintäkään osviittaa ohjaillakseen katsojan ajatuksia.

Eilen tippuivat räystäät kohisten. Lumi vyöryi katolta rytisten takapihan terassille, ja autojen renkaitten alta kuului lotinaa. Tarun ja Tiinan rohkaisemana aloitin uudelleen puheharjoitukset lukemalla ääneen kirjaa. Olin aiemmin päivällä huomannut halpahallin kirjatiskillä kirja-alen. Että minua hävetti katsoa niiden kirjojen hintoja! Paksut romaanit 5 e , kaikki runo- ja mietelmäkirjat 1 e, siis yksi euro kirjailijan työstä! Runokirjat olivat aika tuntemattomiksi jääneiden kotimaisten runoilijoiden teoksia, mutta olipa alennustilassa myös Ted Hughesin Syntymäpäiväkirjeitä. Runomuotoiset kirjeet on kirjoitettu kahdenkymmenenviiden vuoden aikana ja osoitettu Sylvia Plathille, ja nyt niiden arvo on siis yksi euro.

Näitä säkeitä siis lausuin ääneen istuen tuolissa rennosti. Minua liikuttivat nämä Hughesin säkeet, jotka koin ikään kuin oman, edellisessä blogissani julkaisemani rakkausrunon dialogiosaksi:

Enkä tiennyt että minua jo harkittiin
sinun draamasi miespääosaan,
kun otin ensimmäiset helpot liikkeet
kuin silmät ummessa, roolia tunnustellen.
Kuin sätkynukkea kokeiltaisiin naruissaan,
tai kuolleen sammakon sääriin koskettaisiin elektrodeilla.

On mukavaa lukea tällaisia runoja, joiden kieltä ymmärtää ja pystyy lataamaan merkitykselliseksi oman elämänsä yhtymäkohdilla. Eikö paras runous olekin juuri sellaista, jonka voi liittää omaan viitekehykseensä, omaan henkiseen pääomaansa ja jossa on siteitä itseen ja ovia ulos? Ja kääntäen, onko "huono" runous sellaista, johon ei löydä avaimia?

6 Comments:

At 18/3/06 15:37, Blogger Liisa said...

Aivan ihania kuvia sinulla, olen aloittelija tällä saralla. Kivunhallintakeinona käytän kirjoittamista keskittyäkseni johonkin. Fyysiset ponnistelut ovat melkein ulottumattomissa. Nyt vasta halusin listautua - kokeeksi.

 
At 18/3/06 16:53, Blogger Iines said...

Kiitos! Hyvä keino kirjoittaminen onkin. Varsinkin, jos antautuu keskustelemaan bloggaajien kanssa, käy muitten blogeissa ja vastailee omassaan. Vie nopeasti koko käden ja muun kropan siinä perässä. :)
Mukavaa tehdä löytöjä täällä Blogistanissa.

 
At 18/3/06 17:04, Blogger Noelia said...

Mahtava blogi!!!
Tästä on tunllut lähes jokapäiväinen vierailukohteeni. Luin tämänpäiväisen kirjoituksesi ja otin kantaa hiukan laajemminkin (liian laajasti??) blogissani Tapahtumahorisontti.

 
At 18/3/06 17:17, Blogger Iines said...

Käykäähän muutkin lukemassa Sonjan perustelut hänen blogistaan siitä, miksi kirja saa ja sen ehkä tulisikin olla halpa! Hyviä argumentteja siitä, miten kirjan arvo ei määräydy hinnan mukaan.

Itse huomaan täysin sivuuttaneeni tällaisen näkökulman uhossani. Ajattelin, kuten Sonjalle totesin, tuota euron mielestäni hävettävää hintaa jotenkin symbolisena arvona. Maksoin viikonlopun Ilta-Sanomista enemmän kuin eilisestä Hughesin runoteoksesta.

Voi olla, että taiteilijan työtä pidetään pyhänä, turhaan?

 
At 18/3/06 18:32, Blogger Noelia said...

Tämä juuri on bloggaamisessa hienoa: ihmiset, jotka eivät muuten edes tapaisi päätyvät vaihtamaan mielipiteitä asioista, joista tuskin arkielämässä paljon keskustellaan.

 
At 20/3/06 14:33, Blogger Leonoora said...

Totta on, että tietenkin sitä tykästyy ensisijaisesti sellaisiin runoilijoihin ja runoihin - teksteihin, jotka sivuavat läheltä omia elämän kokemuksia, aihepiirejä ja ajatuksia. Värssyn vääntäjiä kun on joka lähtöön, niin kuin meitä ihmisiäkin.
Itse pidän eniten runoista, jotka eivät tyhjene kerta hotkaisulla, vaan voi ikään kuin matkustaa sanojen taakse, merkityksiin (parhaimmillaan. Tietysti näennäisen yksinkertaisilla sanoilla kirjoitettu lyhytkin, ja silti monitasoinen, säihkyvä runotimantti
häikäisee aina. Ei päätä ei häntää,
tekotaiteellinen peräkkäin sanojen asettelu, kylmä, kuiva, sydämetön teksi ei paljon kiehdo, vaikka taidan kyllä syyllistyä moiseen joskus itsekin :?)

 

Lähetä kommentti

<< Home