Muuttuuko ihminen?
Eilisissä uutisissa mainittiin, että Saddam Hussein hirtetään kolmenkymmenen päivän kuluttua. Miekkonenhan siis on hirvittävillä teoillaan ansainnut kuoleman, mutta silti hirttäminen on väärin. Puistattaa kuulla 2000-luvulla, että joku hirtetään kolmenkymmenen vuorokauden kuluttua, olkoonkin sitten ihmiskunnan vihollinen.Ihan kuin ei oltaisi edetty mihinkään niistä ajoista kun toisinajattelevia heitettiin leijonille tai poltettiin rovioilla. Tai katkaistiin kaula salaliitosta epäiltynä, kuten eilisessä Elisabet I -televisioelokuvassa Skotlannin kuningattaren kaula, jota nitkutettiin kirveellä irti muusta kehosta hieman kömpelöön eurooppalaistyyliin. Sujuvammin englantilaisilta kävi ihmisen puhkominen ja vielä elävän ihmisen kiduttaminen sisälmyksiä esiinkaivaen ja niitä kärventäen.
Tämmöisiä totuuksia ja julmuuksia televisio suolsi tapaninpäivänä tuutista ulos. Pani vain vetämään lankoja yhteen Maria Stuartin mestauksesta Saddam Husseinin hirttoon. 500 vuotta väliä, ja yhä vaan kirves heiluu tai silmukka kiristyy. Tuntuu kuin ihminen ei kehittyisi edes sysäyksittäin. Oppiikohan ihminen koskaan sitä totuutta, että väkivalta lisää väkivaltaa? Ettei väkivaltaa pidä kostaa väkivallalla?
(Elisabet I:n muotokuvan tekijä tuntematon)
posted by Iines @ 6:20 ap.
11 comments
11 Comments:
Suomalaiseen oikeuskäytäntöönhän lie kuulunut teilaaminen, eli että ennen päätä hakataan irti jäsenet.
Entä peruste: rikokset ihmiskuntaa vastaan. Kuulostaa kovin ylevältä. Miksi ei voida luetella konkreettisia tekoja?
repardo: Teilaaminen voitiin tehdä ennen tai jälkeen pään katkaisemista tai hirttämistä. Riippui teosta.
Niitä toisaalla eriteltyjä ihmisjärjen käsittämättömiä rikoksia ihmiskuntaa = ihmisyyttä vastaan on tietenkin niin paljon, että ne voidaan nimetä yhteiskäsitteellä.
Mielestäni perusteet tuomiolle ovat riittävät, mutta hirttäminen ei ole rangaistus, vaan väkivaltainen kosto.
Suomessa hirtettiin viimeksi 1800-luvulla, ja sen jälkeen onkin ollut vain omavalintaisia hirttäytymisiä, määrältään Euroopan mittakaavassa hyvää kärkitasoa.
Yleensä kun miettii rangaistuksia rikoksista tai rikkeistä, niissä voisi käyttää hieman mielikuvitusta. Kannatan sitä Suomessa vallinnuttta, tosin vain naisia koskenutta keskiajan käytäntöä, että jos ihminen oli pahanlainen panettelija ja rauhanhäiritsijä, hänet tuomittiin kantamaan häpeänaamaria, jossa oleva kulkunen kilahti pienestäkin liikkeestä ja suun edessä oleva pilli tiedotti kantajan lähestymisestä ja juoruilutarpeesta. Voisi olla tehokkaampi kuin lähestymiskielto.
Husseinit ja muut ihmiskunnan viholliset ansaitsevat mielestäni unohduksen tyrmässä, ei kuolemaa.
Ja miettimättä kuka ansaitsee mitäkin: sivistynyt valtio ei tapa ketään.
Hussein on vaikea tapaus. Paras olisi ollut jos hänet olisi saanut hengiltä "tappelun" tiimoissa. Tässä vaiheessa teloittaminen on paitsi teennäistä, myös väärin niitä kohtaan jotka ovat häntä vastaan nostanneet syytteitä joita ei koskaan tulla oikeuslaitoksissa käsittelemään.
Kuolemantuomiota en pysty rehellisesti vastustamaan, teoriassa olen niitä vastaan.
Outolinnulle: itse asiassa tuomio julistettiin 148 ihmisen tappamisesta siinä kylässä - Duleil tai Dusail - josta miehet surmattiin, naiset ja lapset vietiin aavikolle kuolemaan ja pelloille kylvettiin suolaa. Koska muutama nuori mies oli yrittänyt tappaa Saddamin.
Tämä meinasi jäädä huomaamatta:Kuolemantuomiota en pysty rehellisesti vastustamaan, teoriassa olen niitä vastaan. (anonymous)
En ymmärrä tätä ristiriitaa. Tästä saa sen kuvan, että olet filunkityyppi.
Miksi olet kuolemantuomioita vastaan ihmisten edessä, jos kerran sisimmässäsi hyväksyt ne?
Nyt kun pahasta on päästy, pannaan tähän loppuun vielä mietelauseeksi presidentti Bushin sanat, vapaa muistinvarainen käännös: "Saddamin hirttäminen on tärkeä askel Irakille matkalla kohti demokratiaa."
"Kuolemantuomiota en pysty rehellisesti vastustamaan, teoriassa olen niitä vastaan."
Olen siis sitä mieltä, että ihminen joka tietoisesti tekee rikoksen jolle on määrätty kuolemantuomio on sen itse vapaaehtoisesti itselleen hakenut.
En missään tapauksessa ihmisten edessä väitä olevani kuolemantuomiota vastaan. Tosin monessa, varmasti useimmissa tapauksissa, laisäädäntö hyväksyy sen tuomiona ja myös tuomitsee sen.
""Saddamin hirttäminen on tärkeä askel Irakille matkalla kohti demokratiaa."
Tästä hirttämisestä ei hyvää seuraa.
Toivottavasti olen väärässä. Saddam olisi pitänyt lukita vankilaan ja hukata avain.
Jos elinkautinen todella tarkoittaisi elinkautista suhtautumiseni kuolemantuomioon voisi olla toinen. Niin kauan kuin tilanne on se, että elinkautinen useimmissa maissa tarkoittaa alle 20v tuomiota pysyn kannassani.
Samaa mieltä vankeudesta ja avaimen hukkaamisesta. Miten demokratiaan päästään väkivallan tietä?
Lähetä kommentti
<< Home