20.12.06

Eteenpäin, sanoi akka lumessa

On aika hassua, että Elinkeinoelämän valtuuskunnan Jorma Ollilakin kehottaa naisia hakeutumaan johtopaikoille Suomessa. Ikään kuin se olisi kiinni naissukupuolen arkuudesta tarttua vallan kahvaan. Kyllä se kiinni lähinnä siitä, että naisen kädessä on useimmiten yhä paistinpannun tai kattilan kahva.

Toimituspäällikkö Ulla Appelsin (IS, 16.12.) on sanonut, että naisen menestykseen tarvitaan miestä. Tähän on helppo yhtyä. Mies aukaisee ladun, nainen hiihtää perässä. Ja naisen perässä hiihtää perheen jälkikasvu, helmoihin takertuen. Näin se on aina ollut ja kenties on aina oleva, ikävä kyllä.

Tulevaisuuden johtajiahan valitaan ikäluokista, jotka ovat juuri nyt potentiaalissa vanhemmuusiässä. Ja tutkimusten mukaan äitien ajankäytöstä kuluu päivittäin pari tuntia miehiä enemmän kotitöiden ja -vastuiden hoitamiseen. Appelsinin laskelman mukaan naisen vuorokauden olisi oltava 27 tunnin mittainen, jotta nainen olisi miehen kanssa tasa-arvoinen.

Tasa-arvon suurimpana kompastuskivenä pidetään usein sitä, että naisen euro on 80 senttiä. Näinhän ei ole, sillä euroja saa aina lisää. Kaikkien ongelmien ydin on siis naisen ajanpuute. Ja tässä kohdin naiset voivat mielestäni katsoa peiliin ja miettiä, tuliko naitua vain naimisiinpääsyn riemusta vai todellisesta rakkaudesta, jossa puolisot ovat tasavertaisia kaikessa, myös perheenjäsenten ajankäytössä. Kirsi Pihan kirjassa Äitijohtaja todetaan monen naisjohtajan suulla, että johtajuudesta ei tulisi mitään, ellei mies osallistu perheen arjen pyörittämiseen jopa naista enemmän.

(Kansikuva Martta Wendelin)

25 Comments:

At 20/12/06 11:02, Anonymous Anonyymi said...

Kiva nimi tuo Aplari. Tasa-arvojutuista en ymmärrä mitään.

 
At 20/12/06 11:06, Blogger Iines said...

Itsekin olen aprikoinut, voiko jonkun nimi oikeasti olla Appelsin. :) Tasa-arvosi tilaa sinun kannattaa kysäistä vienosti perheesi kauniimmalta puoliskolta.

 
At 20/12/06 11:54, Anonymous Anonyymi said...

Viime aikoina on silmiini sattunut tutkimuksia, jonka mukaan kolmekymppiset tai nuoremmat, niin miehet kuin naiset, eivät mitenkään johtajiksi hingu. Omassa kaveripiirissänikin useimmat tuntuvat tällä hetkellä kokevan mielekkäämmäksi asiantuntijatason tehtävän tai jonkun itselleen tärkeän puuhan kuin johtajuuden, joka suurella todennäköisyydellä tunkisi sinne omallekin ajalle.

 
At 20/12/06 12:54, Anonymous Anonyymi said...

Seuraavaa sukupolvea tarkkaillessa näen isiä, jotka vaihtavat vaipat, käyttävät lapset neuvolassa, vievät ja hakevat tarhasta, siivoavat, laittavat ruuat jne jne

He jättävät kirjan kirjoittamatta, ettei tarvitse kansilehdellä omistaa kyseistä opusta vaimolle ja lapsille pyytäen anteeksi heiltä anastettua aikaa.

He eivät hekään, siis miehet, hingu johtopaikoille. Siellähän tuulee. Molemmat, sekä isät että äidit, näyttävät uupuneilta. Tasapuolisesti.

 
At 20/12/06 13:28, Anonymous Anonyymi said...

Minun esimieheni, joka on julkaissut muutamia tutkimuksia naisjohtajien ongelmista, ei näyttänyt ymmärtävän, että kaikki pienten lasten isät eivät valitse joko sohvalla makaamista tai työlleen omistautumista. Tai kyllä asiasta voitiin puhua, mutta käytännössä sitä ei ole huomannut. Pienten lasten isälle ei sanota, että "sinun ei nyt odoteta julkaisevan kovin paljoa koska sinua tarvitaan kotona".

 
At 20/12/06 14:26, Blogger Iines said...

Omalla työpaikallani oli silmiinpistävää nuorten naisopettajien omistautuminen lapsenhoidolle lapsen pariksi kolmeksi ensimmäiseksi vuodeksi. Välittömästi hoitovapaiden jälkeen mentiinkin sitten ryminällä uralla eteenpäin, ylettiin linjanjohtajaksi, tiiminvetäjäksi, erilaisten toimikuntien suunnitteluelimiin kärkipaikoille, piirin elimiin jne..

Lapsille omistetaan yhä enemmän perheen aikaa, ja myös isät ovat paljon lasten kanssa. Kysyisin kuitenkin, moniko isä jää isyyslomalle, moniko isä jää sairaan lapsen kanssa kotiin, moniko isä hoitelee neuvolakäynnit ja muut perheen yhteydenpidot sukulaisiin, ikääntyviin vanhempiin, ystäviin? Enpä oikein usko, etteivät puheena olleen tutkimuksen tulokset naisten edelleen merkittävästi suuremmasta kotityöhön käytetystä ajasta olisi totta.

Tietenkään johtajuus ei kiinnosta silloin kun ei ole voimia eikä aikaa. Ja vaikka olisi, se ei kiinnosta kaikkia, eikä tarvitsekaan.

Totuus on kuitenkin se, että Jorma Ollila on oikeassa. Yhteiskunta tarvitsee lisää naisjohtajia ja naispäättäjiä. Itse arvelen mm., että ennen ei saada parannusta naisvalta-alojen palkkapolkemiselle kuin naiset istuvat enemmistönä päättävissä elimissä.

 
At 20/12/06 19:08, Anonymous Anonyymi said...

Kotilieden kansikuva on muuten Martta Wendelinin (mw).
Keitä ovat ne, jotka ylipäätään haluavat olla työssä yli nykyisen vanhuuseläkeiän? Naisia? Ja jossakin muussa kuin suoritusportaan tehtävissä? Liittyneekö tämä siihen, että naisten identiteettikriiseistä koostuva elämänkmppailu mahdollistaa itsenäisen työuran vasta, kun mies ja lapset on passattu? En osaa sanoa. Jos osaisin moneenkin kysymykseen vastata, en olisi työkyvytön kunnan virkamies. Käytännössä naisen lienee oltava vanhempain- ja hoitovapailla siksikin, että miehellä on usein paremmin palkattu työ (joka tunnetusti määrää etuudet).
Minulla on onni, ilo ja autuus olla se, joka ei ole kauhan varressa, jos kohta ei nykyisin missään muussakaan yleishyödyllisessä.

 
At 20/12/06 19:57, Anonymous Anonyymi said...

Miten niin yhteiskunta tarvitsee enemmän naisjohtajia? Miten se vaje ilmenee? Suurin osa ukoista on naisten kasvattamia ja kouluttamia, minäkin. Äikänopetkin ovat etupäässä naisia. Eikös Ollilalla ole tarpeeksi riittävän korkean johtajatason flirttailukavereita naisissa. Flirttailkoon tasa-arvon vuoksi miesten kanssa.

(Äsken selain asensi oikolukuohjelman ja jo nyt se herjaa sellaista sanaa kuin äikänope.)

Nykyään on jo naissäveltäjiä ja naiskapellimestareita. Mitä Kaija Saariaho on tuonut musiikkiimme muuta kuin helvetinmoista meteliä. Pidän enemmän naissäärisävelistä.

 
At 20/12/06 20:02, Anonymous Anonyymi said...

Ai niin!Minä olen perheessämme ainut, joka on varsinaisesti hoitanut lasta. Kumpikaan ei ole synnyttänyt. Jos joku haluaa huvikseen tiskata, niin tiskatkoon. Minun takiani ei sitä tarvitse tehdä, eikä siivotakaan. Jos joku huushollistamme haluaa korkealle paikalle pomottamaan, niin siitä vain. On minunkin tehnyt mieleni monesti Pariisiin.

 
At 20/12/06 21:09, Blogger Iines said...

Liinu, tietenkin kuva on Martta Wendelinin. Kiitos tarkkaavaisuudesta!

Huomisen päreeni kuva on nimittäin Rudolf Koivun, ja hakiessani vanhoja kortteja ja kansia eksyin sivulle, jossa oli kuvia Wendelinin sellaisista töistä, jotka olivat saaneet vaikutteita Rudolf Koivulta. Nimet menivät sekaisin, vaikka kuva on selkeää Wendeliniä. Korjaan nimen seuraavan päivityksen yhteydessä.


Ettäkö mihin naisjohtajia tarvitaan? Sitä pitäisi tietenkin kysyä Jorma Ollilalta, jonka lohkaisu on kyseessä.

Jos tuota minulta kysytään, vastaus on kuitenkin selvä. Naisia tarvitaan johtajien paikoille ensinnäkin sen vuoksi, että he pystyvät johtamaan siinä missä mieskin. Koska naisia on johtajina miehiin verrattuna surkea vähemmistö, jossakin on tietenkin mätää, ja naisia on yksinkertaisesti valittava enemmän johtopaikoille.

Toiseksi yhteiskunta tarvitsee yhä enemmän kokonaisvaltaista ja inhimillistä näkökulmaa. Koska naiset ovat vuosisatojen ajan olleet sorrettuina, heillä on silmää nähdä kärsimys pinnan alla.

Nainen on siis kentän ääni, yksi syrjityistä, ja kun hän on vielä monesti miestä paremmin koulutettu, hän kelpaa johtajaksi päättämään tämän hiljaisen ja usein naisvaltaisen kentän asioista.

Kolmanneksi sanoisin sen, että koska sukupuolten erot ovat aika triviaaleja ammattia valitessa, eli ei ole miesten töitä eikä naisten töitä, on oikeastaan pelkästään sääli, että nainen ei kelpaisi yrityksen johtoportaaseen tai päätöksen tekoon siinä kuin mieskin. Nainen on myös tunnollinen ja ahkera työntekijä, joka on tottunut siihen, että pärjätäkseen miehen lailla pitää olla miestä parempi, kun kilpaillaan samasta työpaikasta tai tehtävästä. Miksi siis tällaista lahjakasta naisjohtajareserviä ei käytettäisi yhteiskunnan hyödyksi?

Uskon siis, että valta ja raha kelpaa myös naiselle, kunhan joku vain pyörittää hänen arkiruljanssiaan. Ilman miehensä kotityöpanosta hän ei tehtävistään selviä, etenkin jos hänellä on pienet lapset.

 
At 20/12/06 21:41, Anonymous Anonyymi said...

Toiseksi yhteiskunta tarvitsee yhä enemmän kokonaisvaltaista ja inhimillistä näkökulmaa. Koska naiset ovat vuosisatojen ajan olleet sorrettuina, heillä on silmää nähdä kärsimys pinnan alla.

Tämä on kyllä aika vulgaari näkemys naiseudesta. Kaikkeen muuhun tässäkin blogissa viitattuun jopa ristiriitaista. Ajatellaanpa asiaa vaikka niin päin, että Suomessa on Uno Cygnaeuksen päivistä asti kansanopetuksen piiriin otettu tytöt oppilaina ja naiset opettajina. No, okei, tasa-arvo on maassamme kehittynyt eturivissä, mutta kaikesta huolimatta iineksillä on huomauttamista. Naiseus ei siis vapauta ihmistä!

 
At 20/12/06 22:16, Anonymous Anonyymi said...

no höh

 
At 20/12/06 22:21, Anonymous Anonyymi said...

Oletko lukenut kansansatua Ukko akan töissä ja Akka ukon töissä. Siinä ei hyvin käynyt, mutta oletkos kuullut tätä:

Siinäpä minulle eukkoa heitti, kun kiire lähti jo aamulla kaupunkiin. Panin ensinnä leipää leiliin ja piimää pussiin ja juoksin halkoon metsiä hakkaamaan. Kun tulin kotia piti juottaa lusikat ja pestä vasikat. Olisin pannut päivänkin lämpiämään, mutta sauna jo laski.

Yhteiskunta on aina rakentunut miesten töille ja naisten töille. Nyt on paljon tuottamatonta työtä, joten on sama, tekeekö sitä nainen vai mies.

Onko kokonaisvaltainen ja inhimillinen näkökulma jonkinlainen erityinen naisen osaamisominaisuus. Homoseksualismi näyttäisi pätevöittävän balettitanssiin, sisustamiseen, kampaamiseen ja vaatesuunnitteluun, naiseus synnyttämiseen, lastenhoitoon, siivoamiseen, tiskaamiseen, kodinhoitoon yleensä ja mummon muusin ja isoäidin lihapullien tekemiseen. Parhaat leipurit ja kokit ovat kyllä miehiä.

 
At 20/12/06 22:54, Anonymous Anonyymi said...

Aiotko syödä lanttulooran kynttilänvalossa ja panetko riishuttuun mantelin?

 
At 20/12/06 23:09, Blogger Iines said...

Koska naiset ovat vuosisatojen ajan olleet sorrettuina, heillä on silmää nähdä kärsimys pinnan alla. (iines)

Tämä on kyllä aika vulgaari näkemys naiseudesta. (repardpo)

Mutta eihän tämä ole näkemys naiseudesta, vaan naisen kokonaisvaltaisesta tilanteesta työelämässä ja valitettavan monella nyrkin ja hellan välissä.

Jo sanonta naisille myönnettiin äänioikeus on aika irvokas. Milloin on sanottu vastaavasti: miehille myönnettiin äänioikeus tai pojatkin saivat koulupaikan? On hassua, että tänä päivänäkin puhutaan naisista kuin karjalaumasta, jolle on myönnetty jotain.

Mieluummin pitäisi sanoa suoraan, että naisille ollaan edelleen palauttamassa heiltä syntymässä sukupuolensa perusteella riistettyjä ihmisoikeuksia pala kerrallaan, ja se loppupää on vielä edessä, näkymättömissä. Tämä on edelleen historiaa, jota myöhemmin merkkipaalutetaan vaikkapa nyt sillä naisjohtajuuden lisääntymiselläkin.

Naisjohtajuus ei tietenkään vapauta ihmistä, mutta poistaa yhden hähäkinseitin sukupuolten tasa-arvon tieltä. Ja se on mielestäni hyvä syy pitää ääntä tästäkin asiasta.

Kovin mielellään aina vedotaan siihen naisten varhaiseen äänioikeuteen ja suomalaisen naisen vapauteen ja korkeaan koulutusasteeseen. Harvemmin puhutaan siitä, että vaikka yliopistoissa ja muissa korkeakouluissa on uhkaava naisopiskelijaenemmistö, ja naisia valmistuu miehiä enemmän, miehet valtaavat silti parhaat työpaikat naisten joutuessa tyytymään vaatimattomampiin tehtäviin ja pienempään palkkaan. Siitäkään ei jakseta naputtaa, että samasta työstä nainen saa edelleen miestä huonompaa palkkaa useimmilla aloilla. Tämänkaltaisten esimerkkien lista on loputon.

Ja jos lopuksi mennään kurkistamaan suomalaisiin koteihin, tullaankin jo siihen Ulla Appelsinin mainitsemaan kotityön epätasaiseen jakautumiseen, jossa naisen vuorokausi on 27 tuntia.

En nyt oikein muuten miellä, milla tavalla tämänkaltaiset ajatukset ovat ristiriidassa blogini aiempien juttujen kanssa.

Onko kokonaisvaltainen ja inhimillinen näkökulma jonkinlainen erityinen naisen osaamisominaisuus. Homoseksualismi näyttäisi pätevöittävän balettitanssiin,- - (a-k.h)

Kyllä se tuppaa olemaan, mutta ei tietenkään yleistäen, aina ja kaikkialla. Myös nainen voi olla kenkkumainen vääpeli, tietenkin.

Pysyn kyllä sen ajatukseni takana, että naisilla on keskinäinen solidaarisuutensa, sisaruutensa, joka versoaa naisen epätasa-arvosta. Nainen on tottunut huolehtimaan lapsista, perheestä, vanhemmistaan, ja tekemään sen ohella pitkää työpäivää ja, niin, mitkä ne luvut ovatkaan, jotka kertovat totuuden naisiin kohdistuneista väkivallanteoista. Siis oman miehen hakkauksista? Niistä joista ei puhuta.

Kaikki tämä vaikuttaa yhdessä koko naissukupuoleen tietyllä tavalla, vaikkeivat iskut aivan omaan nahkaan kohdistuisivatkaan. Ne kohdistuvat naiseen, ja se on tärkeää.

 
At 20/12/06 23:14, Blogger Iines said...

Ohhoh, anteeksi pitkä vastaus, jota tuskin kukaan jaksaa lukea.

Siis meillä ei syö kukaan riisipuuroa. Lanttulooraa syödään, kynttilöiden loisteessa ja toivottavasti tähtien tuikkeessa. On meillä kuitenkin sähkövalotkin katossa.

 
At 20/12/06 23:17, Anonymous Anonyymi said...

Go sister!
(en nyt ole oikein kommenttituulella, mutta halusin osallistua kannustavasti)

 
At 20/12/06 23:20, Anonymous Anonyymi said...

Höh. Onneksi olet huomauttanut toistuvasti, että ei kaikkea, mitä sanot, tarvitse ottaa kuolemanvakavasti, joten hyvä niin: sopu säilyy. Pane pöytään toinenkin silakka, onhan melekein joulu.

 
At 20/12/06 23:26, Anonymous Anonyymi said...

Olet sinä melekonen suarnavärkki. Naisille ei voi palauttaa sellaista, mitä niillä ei ole ollutkaan, mutta miehet ovat kautta aikain ja akkain istuneet niiden päällä.

 
At 20/12/06 23:54, Blogger Iines said...

Naisille ei voi palauttaa sellaista, mitä niillä ei ole ollutkaan (a-k.h)

Kyllä voi. Ihmiselle kuuluu ihmisarvo, joka on kaikille samanlainen, väriin ja sukupuoleen katsomatta.

Samalla tavalla kuin mustille voidaan palauttaa ihmisarvo, voidaan se palauttaa naisellekin.

 
At 21/12/06 00:00, Anonymous Anonyymi said...

Ns. mustia täytyy voida sanoa neekereiksi eikä haukkua Laku-Pekoiksi. Miina Sillanpää oli vielä asiallisella asialla, mutta sinä olet muumiporukassa pilvenhattaralla.

 
At 21/12/06 00:00, Anonymous Anonyymi said...

Hyvää ötyä!

 
At 21/12/06 00:10, Blogger Iines said...

Niin, the Delta Rhytm Boysilla oli mainio huumorintaju.

Uinaillaan! Aamulla jynssäillään huivi päässä naisellisesti pyllistellen.

 
At 22/12/06 23:58, Anonymous Anonyymi said...

jäinpä huvikseni miettimään ja sitten laskeskelemaan tuota miehen 24h vuorokautta versus ajateltuun naisen 27h vuorokauteen, ja kun aikani räknäsin, niin melko lähelle suhdeluku osuu myös suomalaisen miehen ja naisen keskimääräisen tämänhetkisen eliniän suhdelukuun, joka on miehillä noin 70v ja naisilla noin 78v. eli pitäisiköhän tästä vetää se johtopäätös, että naisilla taitaakin olla tuo 27 tuntinen vuorokausi, jolloin todellisuudessa miehen ja naisen keskimääräinen elinikä on noin 70 vuotta molemmilla:-)

naisjohtajuuteen en ota nyt muuta kantaa, kuin omakohtaisen empiirisen kokemukseni, jossa n=1. ja tämä yksi naisjohtaja on kyllä kaikessa pahempi kuin monet aikaisemmat miesjohtajat, joita minulla on ollut. ...kun on nähnyt kärsimystä läheltä, osaa panna toisetkin kärsimään...ehkä poikkeus vahvistaa säännön?
nainen 49v

 
At 23/12/06 01:26, Anonymous Anonyymi said...

Toiseksi yhteiskunta tarvitsee yhä enemmän kokonaisvaltaista ja inhimillistä näkökulmaa.

Yhteiskunta näyttää tarvitsevan ihmisiä?

 

Lähetä kommentti

<< Home