Odotellaan

Nyt sitten odotellaan, millaiset tehot botoxilla tällä kertaa on. Pistos sujui hyvin, vaikka pantiin stydimpi annos, kuten savon murretta vääntävä neurologi annosta luonnehti.

Koolla on aina sama huipputiimi, tämä em. neurologi, oma foniatrini ja erikoishoitaja. Foniatri tekee päätökset ja määrää annoksen koon, erikoishoitaja valmistaa annoksen ja neurologi kytkee laitteet, hakee oikean kohdan, pistää ja mittaa vasteet ja kun oikea vaste löytyy, laskee myrkyn lihakseen. Ellei vastetta löydy, haetaan niin kauan että löytyy, neulan paikkaa vaihdetaan ja koko ajan viännetään savoa, niin etten huomaakaan pistosta. On siinä ammattitaitoa poikineen, eikä voi kuin ihailla sitä osaamista, jolla kukin suorittaa työnsä. Eikä sitä iloisuutta, jolla potilasta kohdellaan. On suorastaan hauskaa, ja herjat ja vitsit lentelevät. Sain taas hieman luottamusta takaisin omiin puhekykyihini ja pärjäämiseeni, kun huomasin, että onnistuin oikeasti naurattamaan heitä omilla kommenteillani.

Onneksi jouluvalmisteluissa ei paljon tarvitse ääntä, mikäli se nyt sitten menee pariksi viikoksi kokonaan. Ellei mene, olen tietenkin hirmu pettynyt, koska se merkitsee, että myrkky lirahti lihakseen täysin turhaan.

Kävin äsken henkien taiston itseni kanssa. Mietin, panenko siskon joulupakettiin perinteiset sukat siskon petturimiehelle. Tytär sanoi, että pane raipat, ei mitään sukkia. Mies on kuitenkin ollut kuin katuva koira koko syksyn ja kun sisko kerran rakastaa uskotonta miestään, mikäs minä olen heitä tuomitsemaan. Tein kuitenkin kompromissin ja ostin Pirkka-tennissukat, piruuttani. On myös mahdollista, että ne ovat liian pienet, mutta enhän minä nyt jaksa kaikkien kokoja muistaa.

Että on pimeä päivä. Tai siis päivä ei valjennut tänään ollenkaan, ja ikkunoiden takana myrskyää ja rummuttaa, ja on jo lähes pimeää. Nyt on kiva polttaa kynttilöitä ja nauttia sisälläolosta ja lähestyvästä joulusta. Voisi oikeastaan tehdä lanttulooran illalla valmiiksi.

(Maalaus Paulis Postasz)