Loraus aamukahviin
"Olen lukenut monen muunkin plokaajan kanssa erään kaltoin kohdellun henkilön postauksista hänen puheongelmistaan. En mainitse häntä nyt sen tarkemmin koska en ole häneltä siihen lupaa kysynyt. Hänen häiriönsä ovat selkeästi trauman jälkeisiä ja ovat monta astetta vakampia kuin ne, joita pohdiskelen itselläni ja lapsuudenperheessäni asuvilla olevan."Tämmöiseen sitä törmää kesken aamukahvin hörppäilyn surffatessaan blogeissa, etsiessään uutta luettavaa. Olenkohan vainoharhainen, kun kuvittelen Salkan * viittaavan minuun, linkkaamatta, niin kuin Blogistanian kirjoittamaton ja hyvä eettinen tapa olisi? Masentaa, muutenkin on kaamosmainen tunnelma, kun ulkona tihkuttaa ja on liian pimeää mennä edes kuvaamaan. Nurmikollakin on liukastumisen vaara, jopa saappaat lipsuivat märkien lehtien päällä lehteä hakiessa.
Minun on varmaan turha olla surffaamatta kirjalliseksi julistautuvien henkilöiden blogeissa. Jostain syystä niistä osuu meikäläiseen piikkejä, joiden suuntaa en ymmärrä. Ja aina linkkaamatta, selän takaa se nuoli lentää.
Mitä itse Salkan näkemykseen tulee, äänisairaus ei johdu traumasta, vaan se on puhtaasti fyysinen sairaus, jonka hoitamiseen tarvitaan liuta foniatreja, ei psykiatreja.
* PS Linkki ei aukea normaalisti (beta-versiossa häikkää?), joten tässä merkkijono: http://tikunnokassa.blogspot.com/search/label/Puhehäiriö
posted by Iines @ 10:07 ap.
26 comments
26 Comments:
Hei kaima, älä anna tuollaisen masentaa! Jos kyseinen kirjoittaja viittasi sinuun eikä uskaltanut mainita sua, hän pelkää ilmeisesti sun sanasi säilää. Jonkin aikaa blogiasi ja niihin liittyviä kommentteja seurattuani tiedän, että osaat antaa pottumaisille kommentoijille takaisin samalla mitalla.
Tattista, Jalokivi-kaimani.
En annakaan masentaa, sillä paha mieli haihtuu, kun saa sen purettua jotenkin, tässä tapauksessa blogiin.
En kanna kaunaa, sillä uskon tällaisten tölväisyjen kumpuavan kirjoittajan omasta pahasta olosta. Enkä lorauttanut vodkatujaustakaan kahviini, vaan lähden nyt tuonne sateeseen ja tuuleen metsästämään jotain kuvattavaa.
Anteeksi, mutta itse tulkitsin tuosta Salkan kirjoittaneen ihan toisen ihmisen ongelmista. Ja ihan ilman lupaa sanon että luulen kyseessä olevan Brimin.
http://hurmaavaitsemurha.blogspot.com/
(änkesin tuon linkinkin nyt tuohon)
Voin tietysti olla väärässä. Ehkä olisi paras kysyä asianosaiselta, ennen kuin vetää muita johtopäätöksiä?
Siis pointtini on, että jos kirjoittaja ei mainitse selkeästi kenestä on kyse, on hätiköityä kuvitella mitään.
Itsestäni tuossa tekstissä ei sitäpaitsi ollut mitään 'piikkiä', mutta kun en pääse alkuperäistä kokonaisuutta lukemaan(joko sitä ei ole, tai salkan blogissa on vikaavikaa), en voi sen kummemmin kommentoida.
http://tikunnokassa.blogspot.com/2006/11/sanoja-ja-niiden-puutetta.html
Odottele Salkan vastaus kommenttiisi, niin asia selviää. Ei kyllä kannattaisi kirjoittaa blogeissa tuolla tavalla täsmentämättä. Jos ei voi linkittää, on mielestäni paras jättää myös kirjoittamatta.
Toivottavasti löysit kaamoskohteen. Sitä ajattelen sinun lähteneen metsästämään. :)
Blogistanian kirjoittamaton sääntö, sanot. Koska olen ollut mukana vasta puolisen vuotta, en tiedä kaikkia sääntöjä. Siis jos vihjaa jonkun toisen postaukseen, siihen tulisi laittaa linkki, niinkö?
Mitä muita kirjoittamattomia eettisiä sääntöjä on?
Minustakin tuo voisi hyvin viitata Brimiin. En myöskään huomannut tekstissä mitään piikkiä enkä näe varsinaisesti syytä linkata, jos toiselta luettua käytetään tuollalailla johdatuksena omiin ajatuksiin jotka luetusta seurasivat. Vähän samaan tapaan kuin jos kirjoittaisi että kuuli kadulla jutustelua jostakin aiheesta, jonka johdosta alkoi miettiä omaa tilannettaan. Blogistan on kuitenkin kadun tapaan vähän niikuin julkista tilaa, ja kuhn suoraa lainausta tai mitään ei ollut niin...
Obeesia, eettisiä ohjeistuksia ei kai voi toiselle antaa?
Linkitän aina henkilön, josta puhun päreessäni, sillä hänelle kuuluu kommentointimahdollisuus. En arvosta kovinkaan korkealle hymisteleviä kaverilinkityksiä, vaan mieluummin juuri tällaiset kriittisten tilanteiden linkitykset, jotka antavat keskusteluun maustetta, suolaa ja pippuria.
Sari, ettäkö kyseessä olisikin joku muu puhehäiriöinen? Jos näin on, niin tästähän huomaa, miten tärkeitä linkitykset ovat.
Orange seeds,
blogihan on alkuperäiseltä merkitykseltään linkkikokoelma, ja koko Blogistan on toisiinsa kietoutunut verkosto, jossa risteillään ja kuljetaan linkkien avulla.
Tätä taustaa vasten olisi kai asiallista linkata puheen kohteena oleva bloggari, jotta kiinnostuneet pääsisivät lukemaan alkuperäistä asiaakin.
Ellei linkkaa, voisi vihjailun sijaan kait mainita edes nimen?
Nelikymppinen nainen rämpii elämänsä suossa. Niinpä. Korvien välissä tapahtuu uskomattomia asioita. Yksi menettää äänensä, toista alkaa pissattaa ja komas katkaisee koipensa.
Korvien välissä tapahtuu uskomattomia asioita. Yksi menettää äänensä -
kh,
minun äänihuuleni ovat kyllä hieman alempana.
Hei Iines ja muut lukijat hyvä että tämä tuli puheeksi!
En viitannut sinuun "Sanoja ja niiden puutetta"-postauksessani( http://tikunnokassa.blogspot.com/2006/11/sanoja-ja-niiden-puutetta.html)kuten varmaan olet jo tajunnutkin.En silloin edes tiennyt Sinun olemassaolostasi;)
Kyseessä oli Brim, ihan niinkuin Sari tuossa alhaalla epäilikin. Postaukseni alussa oleva lainaus oli minun omaa tekstiäni Brimin laatikosta kopioituna.
Syy, miksi en linkannut Brimiä oli se, etten tahtonut pahoittaa hänen mieltään(hän on kärsinyt jo ihan tarpeeksi) kysymättä ensin häneltä lupaa suoraan linkkiin. Toinen syy oli/on, etten tunne minäkään bloggauksen netikettiä, olen myöskin newbie täällä.
Sittemmin unohdin koko asian kysymisen ja nyt kun luen hämmästyneenä lootassasi olevia kommentteja olen kuin puulla päähän lyöty!
Miten tuosta minun tekstistäni voi loukkaantua? En mainitse kenenkään nimeä, en sano mitään loukkaavaa, en edes tiennyt että Sinulla on puhehäiriö ennenkuin luin asiasta täältä ja tänään jättämääsi kommentiin.
En käytä tekstissä olevaa mainintaa puhehäiriöstä aseena, vaan johdatuksena aiheeseen jossa kerron minun ja veljeni "puheviasta" jota ei ole mitenkään diagnosoitu vaan ihan ittekseni olen asiaa ajatellut.Ja sainkin kiintoisia kommentteja jotka johdattelivat minut uusille poluille.
Vastasin plokissani sulle että ajattelin postata vielä aiheesta lisää, rupesi meinaan kiinnostamaan tuo puhehäiriöiden syntymekanismi.
Pyydän myös anteeksi Sinulta mikäli olen tahattomasti loukannut Sinua. Näin se käy kun ei oikeasti voi nähdä plokaajan kanssa naamatuksin ja tarkentaa viestiään, eikös? Kysyn myös nyt, että voinko linkata tänne kun alan pohdiskelemaan seuraavassa postauksessani puhehäiriöitä?
Salka,
kiitos paneutuvasta vastauksestasi! Et tietenkään ole loukannut minua, sillä kyseessähän oli erehdys. Aloin aavistella sitä luettuani Sarin kommentit. Itse en seuraa Brimiä, joten minulla ei ollut tietoa hänen puheongelmistaan.
Tuo poimimani sitaatti vain napsahti kohdalleen, kuin nalli otsaan. Kummastelin ainoastaan tuota "kaltoinkohdeltua", sillä eihän minua kohdella kaltoin, päinvastoin. Kanssabloggaajat ovat suoraansanottuna melko ihania ihmisiä. Jotenkin se kuitenkin palautti mieleeni muutamat kommentit, joita joskus blogissani oli anonyymien kirjoittamina, joissa valiteltiin herkkänahkaisuuttani ja sitä, etten kestä parkumatta mitään. Se kytkeytyi siis mielessäni tähän. Arvelin traumaviitauksen olevan tätä perua, kun en tiennyt sinun kytköksistäsi.
Itse olen pahoillani, jos pahoitin mielesi ja huolestutin sinut. Jos, niin pyydän anteeksi ja toivon, että tällä tavoinkin voi tutustua uuteen blogiin, molemmin puolin.
Ehkä tämä on myös pienoinen opetus siitä, miten herkkää sanankäyttö ja tulkinta virtuaalilaineilla voi olla.
...valiteltiin herkkänahkaisuuttani ja sitä, etten kestä parkumatta mitään.
iines kulta! Kaikki virtuaalilainehdinta ei koske sinua vaikka ne mieltäsi liikuttavatkin. Puhetyöläisenä tiedän itse, että ääniongelmat voivat olla turhauttavia, mutta useimpien ihmisten lailla tiedän myös, etteivät ne ole mikään häpeä.
Juuri tänään jouduin esinaisen määräyksestä osallistumaan koulutukseen, jossa jouduin kuuntelemaan ekspertiisini alkeita jonkun papin, psykologin ja maallikon sanelemina. Olisin toivonut, etten olisi pystynyt puhumaan. Oli kuitenkin pakko.
Sattumalta siellä keskusteltiin myös itsetunnosta ja mieleeni jäi tämä: Koskettelemalla ihminen kokee kehollisen rajansa ja oppii tuntemaan itsensä.
Nyt tohtori repardpo määrää (taas): Ota lemmikki!
No kun en osaa päättää, ottaisinko koiran vai miehen. Ehkä otan voita leivän molemmin puolin. Se vasta elämää olisi. ;)
No aattele: Mies juoksuttaisi koiran aamulenkillä ja palaisi märältä metsältä tuoksuen vuoteeseesi!
Kuulostaa houkuttelevalta, mutta voisi se välistä niinkin mennä, että minä käyttäisin koiran aamusella ulkona ja palaisin sitten pirteänä herättelemään ukkokultaa.
Ota, iines, molemmat. Jotkut eivät halua kumpiakaan nurkkiinsa haisemaan. En siis ole käytettävissä, sillä haisen joskus.
No ei se haju, mutta se varattuus. Muuten voisin vaikka vikitelläkin. :)
Kiitos kohteliaisuudesta.
Herra on hyvä vaan.
Huomenna kirjoitan muuten päreen herroista.
Tässä on mielestäni oiva esimerkki narsistisesta maailmankuvasta. Olen lukenut saman postauksen, ja sen viesti minulle oli aivan toisenlainen.
Yks juttu vain, rakas anonyymi. Narsisti ei milloinkaan, ei milloinkaan poimi sanojen tulvasta negatiivista ainesta, joka kohdistuu häneen. Vain positiivista. Muu valuu kuin vesi hanhen selästä.
Narsisti kostaa aina kokemansa "loukkauksen" aina! Hän jaksaa!
Anonyymi, voi olla, en tiedä, ei ole kokemusta.
Kysyisin vaan, että missä tässä on kosto? Sekö, että puhuu asiasta, joka käsitellään perin pohjin ja joka päättyy molemminpuoliseen yhteisymmärrykseen?
Lähetä kommentti
<< Home