Opettajien pakkolomista (paasaus)
Yhdeksän kuntaa panee opettajia pakkolomalle. (HS 16.11.) Viisitoista kuntaa on suunnitellut pakkolomia, mutta kuusi on järkiin tultuaan ja lakipykälät sisästettyään perunut lomat. Oppilaillahan on juridinen oikeus saada opetusta vuoden jokaisena koulupäivänä, joten suunnitellut lomautukset ovat selkeästi laittomia.Tuoreimman lomautuspäätöksen on tehnyt Parkanon kunta, joka vie lapsilta joulu- ja kevätjuhlat lomauttamalla opettajat juuri ennen lomia. Ei tule näytelmiä, ei minkäänlaisia pukujuhlia, ei suvivirttä, ei tonttuleikkejä. Pitäähän löysät karsia pois, jos opetuksesta joudutaan supistamaan nelisenkymmentäkin tuntia ryhmää kohden. Ja pitäähän sen nyt jossakin näkyä, että taso ei voi säilyä ennallaan, jos resursseja vähennetään.
Eniten itseäni sieppaavat hymistelevät sivistys- tai koulutoimenjohtajat. Mm. Alahärmän kyseisen viran haltija Eija Karhu lepsuttelee lauhkeasti, että kyllä tässä pärjätään ja että aina täältä koulusta joku aikuinen liikenee luokkiin peräänkatsomaan. Ja yläkoululaiset saavat tehdä tehtäviä omin nokin, viereisen luokan opettaja repeää sinne aina välillä. Taas viestitään ulos kuva, että koulu pärjää entisenkaltaisin loistavin tuloksin ilman alan työntekijöitä.
Itsellänikin on kokemuksia kahdessa tilassa yhtaikaa opettamisesta. Iso ryhmä ei mahtunut yhteen luokkaan, vaan se jaettiin kahteen pieneen luokkaan. Minä juoksin sitten kaksoistunnin vuoroon kummassakin luokassa kertomassa samat asiat, kahteen kertaan siis. Tuntien jälkeen olin hiestä märkä, ja minua kirjaimellisesti heikotti. Palkkaan tämä luonnollisesti ei vaikuttanut mitenkään.
Opettajien ammattijärjestökään ei tunnu paneutuneen asiaan tosissaan, sillä se ehdottaa tilalle ryhmäkokojen suurentamista tai tuntikehyksen leikkaamista, jotka toteutuessaan kuitenkin johtaisivat suurella todennäköisyydellä pysyviin leikkauksiin.
Mielenkiintoiseksi asian tekee se, että lomauttajakunnat eivät HS:ien mukaan edes ole varsinaisia kriisikuntia. Opettajilta toivoisi nyt jonkinasteista kansallista heräämistä, ettei mentäisi mihin vaan kuin pässit narussa.
(Maalaus A. Mucha)
posted by Iines @ 12:48 ip.
40 comments
40 Comments:
niin, kun hoitajilta homma onnistuu niin loistavasti...
Niinpä, alruuna. Ei voi kuin ihmetellä hoitajien passiivisuutta.
Opettajissa on havaittavissa samaa sovinnaisuutta. Oliko se nyt vuonna 98, kun suunniteltiin valtakunnallista opettajalakkoa. Eihän siitä mitään tullut, kun barrikadeille nousu kuuluu työläisille. Kun perutun lakon jälkeisenä aamuna marssittiin tunnille, oppilaatkin buuasivat opettajille. Ihan oikein. En sinänsä sano, että lakko on se paras ase, mutta paremman puutteessa se toimii ainakin herättäjänä.
Olen toki ymmärtänyt jo aiemmin Iines, että olet opettaja, mutta juuri tämän päreen teksti "kuulostaa" niin kovin tutulta minun korvaani.
Nimittäin - myös tuo joskus mainittu Satu oli ja on edelleen opettaja (KTM) - erikoistunut ala-asteeseen.
Hänen kauttaan opin kymmenessä vuodessa miltei kaiken opettajan työn ihanuudesta ja etenkin sen kurjuudesta ;~)
Kuuloaistini ja "ymmärrysaistini" joutuivat usein erinomaisen kovalle koetukselle opettajan päivittäisiä kokemuksia kuunnellessa.
Toisaalta - ekaluokkalaisten opettaminen on ihan oma "taiteen lajinsa" verrattuna yläasteeseen, jota kyseinen S. ei kuitenkaan montaa kertaa opettanut.
Opin pitämään häntä melkoisen pätevänä alallaan, enkä epäile yhtään, kun hän sanoi, että pystyy pitämään luokan järjestyksessä ja jopa saamaan sen opiskelemaan niin ala-asteella kuin jopa yläasteella.
Mulla on esimerkkejä asian paikkansapitävyydestä (tosin S:n itsensä kertomia), mutta enpä niitä tässä julkista.
Sitäpaitsi hatara muistini saattaisi jossain määrin vääristää yksityiskohtia.
"...erikoistunut ala-asteeseen..."
Virallinen määritelmä menee: - "erikoistunut alkuopetukseen".
No Rauno, tämä oli kieltämättä tylsä päre. Itse asiassa minulla oli toinen päre tehtynä, mutta vaihdoin sen tähän, jostain määrittelemättömästä syystä.
Muuten, en halua nipottaa, mutta KTM tarkoittaa kauppatieteiden maisteria, joka siis ei voi olla pätevä ala-asteen opettajaksi. KM taas on kasvatustieteiden maisteri, joka sinun muistojesi (?) Satu ehkä on.
Mielenkiintoista mitä sanoit Sadusta. Nimittäin hyvän opettajan merkki on kyllä se, että saa luokan kiinnostumaan asiasta eikä häiriöitä synny. Uskon opettajan synnynnäiseen auktoriteettiin. Joillain se vain on.
Miksi opettjia pitäisi kohdella paremmin kuin muitakaan töissä käyviä ihmisiä. Lomautukset ovat arkipäivää globaalissa työelämässä. Missä pumpulissa opettajat ovatkaan tottuneet elämään, etuoikeutettua porukkaa ovat vaikkeivat sitä ymmärrä ja usko? Pikkupaikkakuntien parhaiten tienaavaa porukkaa kuitenkin, samoin kuin hoiturit.
Muu koulun henkilökunta, keittiöväki, kiinteistönhoitopuoli (siivoojat, talkkarit), kanslia pitävät lakimääräiset lomat, noin kuukauden plus karttuneet talvilomat ja ikälisäkertymät. Muun ajan he ovat lomautettuina ja etsivät muuta työtä jos on tai pitävät ommoo lommoo työttömyyskorvauksella.
Luuleeko opettajat oikeasti, että opetusala saa sekä enemmän rahaa koulutukseen, joka tietenkin olisi hyvä asia, mutta epärealistinen, että myös opettajille paremmat edut.
Ei, jos opettajat saavat pitää etunsa ja vielä lisää liksaa. Kyllä se sitä silloin tarkoittaa, että opetusryhmät suurenee ja pahoinvointi lisääntyy koulumaailmassa. Niinhän kävi opejen viime lakonkin jälkeen. Opet piti etunsa ja lisäsivätkin niitä mutta millä hinnalla, luokkakoot suurenivat eli lapset saivat sen maksaa selkänahoissaan samoin opet kokien loppuun palamisia.
Opettajat ovat osanneet aina pitää puolensa! Sikala vertaus tähän. Se sika joka röhkii äänekkäimmin ja on suurin saa ekaks rehua ja on siten lihavin. Heikommat possut pysyy laihoina ja kärsii.
anonyymi,
:D Kiva provo. Varsinkin se possujuttu.
KTM ja KM - kauppatieteen ja kasvatustieteen maisteri.
Heh. Mä vielä varta vasten yritin varmistaa netistä, etten taas sekoita näitä kahta, mutta niinpäs vaan sekoitin.
S:llä tosin oli alunperin myös jonkinlaista lopputenttiä vajaa matkailualan tutkinto, mutta opettajan työ kuitenkin alkoi kiinnostaa enemmän.
Ensin avoimen yliopiston kautta ja sitten Jyväskylän yliopistossa.
Tapasimme uudestaan vuoden -72 lukion jälkeen keväällä -94, jolloin hän suoritti Valamon luostarin lähellä asuessaan ns. maturiteettikokeen tai jotain sinnepäin (sinä tiedät kai paremmin, mistä tässä on kysymys), ja oli sen verran intoa täynnä opiskelujen ja opettamisen suhteen, että pisti minutkin opintielle, eli tekemään totta haaveestani opiskella filosofiaa yliopistotasolla.
Lady S. jopa laati minulle toukokuussa -94 lukujärjestyksen kuin ala-astelaiselle ikään siitä, miten opiskelut tulee rytmittää päivittäisen elämän kanssa.
Olin siihen aikaan työtön, joten opiskelulle jäi ruhtinaallisesti aikaa.
Vaikka opintolukujärjestys vaikuttikin ensi alkuun hieman pedanttiselta, niin siitä oli ehdotomasti hyötyä, kun piti sisäistää opiskelu tosissaan - siis päätoimisena harrastuksena/työnä.
Harvoin olen järjestänyt asioitani niin nopeasti, johdonmukaisesti ja niin pitkällä tähtäimellä kuin sen vuoden toukokuun lopussa.
*
PS. Niinpä. Jollain se auktoriteeti vain on.
Niinkuin nyt tuolla 159 cm pitkällä KM:llä.
185 cm:n RR:kin oli sulaa vahaa vaan - ainakin muutaman vuoden.
Ja ehkä vieläkin....
Anonymous
Hotanen hei. Sut on jo nähty!
Ettäkö Hotanen kykkisi puskissa... eeei, enpä usko. Enkä osaa vielä lukea Site Meteriä tarpeeksi hyvin..
RR
Koska kerran huomasit, että kyttään puskasta, niin kysynpä sitten iinekseltä, että mitä on synnynnäinen auktoriteetti, mihin hän uskoo. Nyt on kysytty.
Minullakin on possujuttu, mutta kuvapuolella.
Ei se anonyymi hotanen oo. Ahaa miehet kaipaa Lady Dominaa! Ruoska heiluu, kiltisti niin ehkä saatte, sivaltaa paljaille pyllyille!
On hyvä, että herra anonymous ei anna pilata nimeään, eikä herra hotanenkaan joudu suotta kompromenttoiduksi.
Mitäkö on opettajan synnynnäinen auktoriteetti?
Jos opettajaksi aikovalta puuttuu myötäsyntyinen kyky (haluta) kohdata ihminen, kyky rakastaa lähimmäistään ja pyrkiä lähelle, vuorovaikutukseen, johon hänellä on likoonpantavana oma itsensä, häneltä puuttuu auktoriteetti.
Opettajan auktoriteetti on minulle siis persoonallisuuteen syvästi liittyvä piirre, ei toimintamalli, joka otetaan käyttöön valtasyistä.
Se ei oo provo, vaan totuus! Eikä anonyymi ole herra!
Rohkenisin hieman epäillä ajatusta atavistisesta herraihmisestä.
Juuri 100 kuolivuottaan täytävä J. H. Erkko sai Jyväskylän seminaarista eropaperin, jossa luki, ettei hän ole sovelias opettajaksi. Hän toimi 18 vuotta pidettynä opettajana, mutta en tiedä, miten pätevänä.
Onhan takavuosikymmeninä ollut kuuluisia kurinpitäjäopettajia, mutta tuolloin kurinpito oli paljolti yhteisöllistä, ei pelkästään kodille ja koululle kuuluvaa.
Kodeissa on kuitenkin tavattu luoda se kasvatuksellinen perusta, joka on määritellyt myös koulukäyttäytymistä. Maaseutukoulussa ollessani opettaja sanoi, että tällä kylällä ei kulje niin paljon ihmisiä, ettei jokaista voisi tervehtiä.
On valitettavaa, että kotikasvatus on laajamittaisesti rapautunut ja ns. hyvät tavat unohtuneet. Nykyisin opettaja voi joutua pelkäämään jopa henkensä puolesta.
Mielestäni varsinainen kasvatusvastuu kuuluisi edelleen kodille ja opetusvastuu koululle. Ennen opettaja hoiteli ainoastaan kavatuksellisen hienosäädön napauttamalla karttakepillä somille, vääntämällä ohimohiuksista, seisottamalla luokan edessä tai nurkassa ja määräämällä arestia, esimerkiksi. Olen havainnut, että näitä asioita on muisteltu enemmäkseen naureskellen, ilman katkeruutta. Valitettavasti jotkut joululaiset joutuivat koulukiusatuiksi myös opettajan taholta. Tätä seikkaa en ole nähnyt juurikaan käsiteltävän. Opettajilla oli myös lellikkinsä.
Nykypäivän havaintoja on sekin, että viikonlopun jälkeen joidenkin kotien alakoululaiset ja päiväkotilaiset tulevat kouluun ja kunnallisiin hoitopaikkoihin poikkeuksellisen nälkäisinä.
PS. Sanoin anonymousta tarkoituksellisesti herraksi, etten syyllistyisi sukupuoliseen syrjintään.
po koululaiset
Rohkenisin hieman epäillä ajatusta atavistisesta herraihmisestä. (a-k.h)
Missäs täällä semmoinen on nähty?
Erkko lienee ollut opettaja, jolla oli minun määritelmäni mukaista auktoriteettia, juuri sitä mitä tarkoitan: kykyä saavuttaa vuorovaikutus lapsen kanssa. Hän ei voinut olla myöskään tiedollisesti huono opettaja, koska lapset eivät pidä opettajasta, joka ei tiedä eikä osaa asiaansa.
Kuria ei kouluissa pidä pitää, sillä ei kuri pitämällä tule eikä pysy.
Lisäys:
Kuri on mielestäni keinotekoinen tila, jota ei tarvita.
Tarkoitin synnynnäistä auktoriteettia.
Jos ei kuria tarvita, niin mitä tarvitaan? Behaviorismia? Mikä oikeastaan on kurin käsite? Se pitäisi selvittää voidakseen puhua kurista, kurittomuudesta tai kurin puutteesta.
Hyvätapainen käyttäytyminen voi johtua miellyttämisen halusta, pahantapaisen käyttäytymisen välttäminen voi johtua seuraamusten pelosta.
Opettajantyökin on sanktioitu. Koulumestari ei enää saa röykyttää niitä parimetrisiä pieniä pirulaisia, jotka odottavat pihalla kirveen kanssa oppitunnin päättymistä.
Koska itse olen, varsinkin kouluikäisenä hiljaa mielessäni kapinoinut aina aukkoriteetteja vastaan, kolahti -70 -luvulla Ivan Illichin, esseekokoelma Kouluttomaan yhteiskuntaan -lujaa. (Kolibri-sarja, nimiösivu on kirjastani repeytynyt) Otteita kirjasta: " Koululaitos tuntuu erinomaisen sopivalta toimimaan rappeutuvan kulttuurimme maailmankirkkona. Mikään laitos ei voi tehokkaammen salata jäseniltään nykymaailman yhteiskunnallisten periaatteiden ja yhteiskunnallisen todellisuuden välistä syvällistä ristiriitaa. ..."Koko yhteiskuntaa johdatetaan palvelusten loputtoman kulutuksen myytin piiriin."...
"Se ettei suurin osa oppimista kaipaa mitään opetusta, on havainto jota ei voida manipuloida eikä suunnitella."... "Oppiminen voi lla vain yksilöllistä toimintaa"...
Koulu sekoittaa keskenään kahden eri asian kasvun: lisääntyvän nöyryyttävän riippuvaisuuden opettajasta ja kasvavan turhanpäiväisen kaikkivoipaisuudentunteen, joka on niin tyypillinen oppilaalle, joka tahtoo lähteä maailmalle opettamaan kaikkia kansoja pelastumaan. Tämä rituaali sopii kuin valettu raatajien ankariin työtapoihin ja sen tarkoituksena on ylistää tarua ikuisen kulutuksen maallisesta paratiisista, joka on kurjien ja riistettyjen ainoa toivo."...
Illich kirjoittaa mm., että " Koulu on laitos, joka perustuu olettamukselle, että oppiminen on opetuksen tulos..."
Ja että "Olemme kaikki oppineet suurimman osan siitä minkä tiedämme koulun ulkopuolella."
Eli edellä hieman erilaista näkökulaa keskusteluun!
a-k.h,
jos tarkoittaakin synnynnäistä auktoriteettia, ei kai ole hyvä puhua atavistisesta herraihmisestä. Käsitin sinun viittaavan ílmaisullasi nimenomaan synnynnäiseen auktoriteettiin.
Kurin ensisijainen sanakirjamääritelmähän on "jssk henkilöryhmässä vallitseva valvottu (hyvä) järjestys, kuuliaisuus, tottelevaisuus, komento".
On vain ristiriitaista se, että kuuliainen, tottelevainen, hyvässä järjestyksessä oleva oppilas pystyisi saavuttamaan ne tavoitteet ja visiot, jotka uusiin opetussuunnitelmiin on peräti kirjattu: uutta etsivä, luova, itsenäinen ja itseensä luottava, itseohjautuva, kriittisesti yhteiskunnan ilmiöihin, kuten esimerkiksi medioihin, suhtautuva, kyseenalaistava jne.
Jos koulun kuria normitetaan siis monin sanktioin, tullaan aika lähelle sellaista oppimisilmapiiriä, jossa lyödään samalla uusissa opetussuunnitelmissa kuvattua tavoitetta. Kasva kriittiseksi, mutta ole kuuliainen ja kiltti, älä kyseenalaista, vaan sopeudu. Aikamoinen epäyhtälö.
Ajattelen niinkin, että siellä missä puhutaan kurista, ollaan jo epäonnistuttu. Kuri liittyy aina vallankäyttöön, jota koulumaailmassa ei tarvita. Eikä kotona. Tarvitaan yhteistyötä, paneutumista, läsnäoloa, tarvittaessa hoitoon ja tukitoimien äärelle ohjausta, tarvitaan ihmisyyttä arvostavia humaaneja opettajia.
Tarvitaan myös hyviä vanhempia, joilla on ymmärrystä ja aikaa omalle jälkikasvulleen. Ja ennen kaikkea, tarvitaan kunnioitusta, lapsen kunnioitusta. Se tulee kyllä takaisin vuosien saatossa vähenevinä ongelmakäyttäytymisinä ja hyvänä oppimisilmapiirinä.
Leonoora,
Illich saa vapaasti esittää mitä tahtoo. Maailma pysyisi varmaan pystyssä ilman koululaitosta. Samoin se pysyisi pystyssä ilman kirjastoja tai tietokoneita tai Bill Gatesia tai ilman kondomeita ja puhelimia tai markkinataloutta yleensäkään.
Vaikka kaikki maailma riisuttaisiin, voisimme pysyä hengissä aivan onnellisina paimentolaisina jossain autiomaan aavikoilla ja nummilla. Ihminen ei tarvitse oikeastaan mitään, vaan hankkii kyllä tarpeellisen henkensä pitimiksi ja tyytyy siihen, minkä voi kulloisissakin oloissa saada. - Tästä on kyse Illichinkin tapauksessa. Mitään ei tarvitse olla.
No joo, (Mitäkö on opettajan synnynnäinen auktoriteetti?) vuosia on jo tiedetty, että auktoriteetti ei ole enää ilmaisjakelussa. Eikä sitä enää saa edes korkeakoulusta hyvillä sisäänpääsypisteillä.
Te varmaan siellä opettajainhuonessa opettajatyöläisinä olette todenneet julkilausumakielen ja arkitodellisuuden eron. Kolmas kappele kommentissasi "On vain ristiriitaista" on juuri sitä lässynlässyä, jollaista minäkin olen muissa yhteyksissä kirjoittanut. Se on ihan oma taiteenlajinsa. Toisaalta on hyvä, että on korkealla olevia tavoitteita. Ne alitetaan reippaasti enemmän tai vähemmän alempaa, vaikka kuinka puhkuttaisiin "kovempaa ja korkeammalle".
Ilmeisesti Illich ei tiennyt internetistä vielä mitään, kehitellessään uusia tapoja oppia.
Hän kirjoittaa mm. uusista oppimisverkostoista. " Teknologian avulla voidaan kehittää joko riippumattomuutta ja oppimista tai virkavaltaa ja opetusta.
Lainaan vielä Illichiä: " Lapsi varttuu asioita täynnä olevassa maailmassa sellaisten ihmisten keskuudessa, jotka toimivat taitojen ja arvojen mallina. Hän tapaa ikätovereitaan, jotka innostavat häntä väittelemään, kilpailemaan, olemaan yhteistyössä ja ymmärtämään, ja jos lapsella on onnea, hän saa arvostelua sellaisen kokeneen ja vanhemman henkilön taholta, joka todella välittää hänestä. Esineet, mallit, ikätoverit ja vanhemmat ovat neljä erilaista mahdollisuutta, ja jokaisen kohdalla tarvitaan erilaisia järjestelyitä sen varmistamiseksi että jokainen saa niitä riittävästi käyttää.
Illichin oppimisverkostot koostuvat mm. Opintovälineiden yhteispalvelusta, taitojen vaihdosta, vertaisten yhteensaattamisesta, mutta myös ammattikasvattajien (-viisaiden, riippumattomien mestarien), palveluista niitä tarvitseville.
Loppujen lopuksi -70-luvulla Illichin kovin radikaaleilta tuntuneet ajatukset ovat koko ajan sähköisten viestimien ansiosta osittain toteutuneetkin, tulleet jopa mahdolliseksi.
Mutta, koska kouluja vielä on, en missään tapauksessa hyväksy pienten kyläkoulujen lakkauttamista
säästösyistä. Voihan olla, että seuraava sukupolvi päättääkin synnyttää suurperheitä, tai kansainvaellukset lisääntyvät, tulee maahanmuuttajia jotka ovat lapsirikkaita, miten heille äkkiseltään rakennetaan uudet koulut maaseudulle? (No, edellisessä oli hiven omituista huumoria mukana.)
Mutta lomauttakoot vaan opettajia, lomaa he tarvitsevat raskaasta työstään. Tietysti pätkätyöläisopettajat ovat taloudellisesti kyllä huonommassa jamassa kuin kohta eläkkeelle jäävät!
Minua surettaa, että kansainvälisessä vertailussa (ei siis missään absoluuttisen ihanteellisessa utopiassa) todella korkeatasoista suomalaista koululaitosta ei ymmärretä pitää kuin kukkaa kämmenellä.Jos nimittäin koulutusjärjestelmää pidettäisiin kuin kukkaa kämmenellä, ei tarvitsisi kenenkään esittää absurdeja vastakkainasetteluja opettajien ja muun henkilökunnan välillä, ja pakkolomat olisivat urbaanilegendaa.
Sen verran tuosta auktoriteetista, että se riipuu monesta eri osatekijästä. Asiantuntevuus ja ammattitaito ovat useimmiten hyvä pohja auktoriteetin syntymiselle; suuri merkitys on kuitenkin sellaisilla banaaleilla asioilla (tässä olen Iineksen kanssa täysin samaa mieltä)kuten rakkaus. Kun rakastaa työtään ja oppilaitaan, auktoriteetti syntyy kuin itsestään. Eikä se tarkoita mitään hyssyttelyä tai löllyilyä, kuten joku voi luulla.
Eihän vanhempienkaan rakkaus lapsiaan kohtaan ole hemmottelua, kai se on ns. arkijärjen ulottuvilla oleva perustotuus.
Auktoriteetti on kiintoisa käsite opetusmaailmassa, ja lähden itse siitä, että käsitettä ei ole syytä kaihtaa; se on käyttökelpoinen. Vain merkityssisältö on eri kuin muutama vuosikymmen sitten, jolloin sen katsottiin tarkoittavan lähinnä jonkinlaista ylevää arvovaltaa, jolla saa oppilaat toimimaan mielin kielin. Puhuttiin opettajasta, jonka katsekin riitti pelottamaan oppilaat hiljaisiksi.
Nyt minusta auktoriteetti on siis yksinkertaisesti opettajan kykyä toimia vuorovaikutustilanteessa kokonaistavoitteita edistävällä tavalla. Siihen ei pysty ilman sydämen ja älyn yhteistyötä, ilman humaanien yleisperiaatteiden myötäsyntyistä sisäistämistä: pitää olla ihmisystävällisyyttä, jopa lähimmäisenrakkautta ja itsensä antamista ja kykyä käsitellä kokonaisuuksia.
Tämä tiivistettynä yhteenvetonani edellisten kommenttien pohjalta.
A-k.h:lle erikseen vielä, että nuo tavoittteet (luovuus, itseohjautuvuus jne.) toki kirvoittavat opettajainhuoneessa sarkastista naurua, kun miettii todellisuutta ja visiota suhteessa toisiinsa, mutta siitä huolimatta kirjaamme ne omiksikin tavoitteiksemmekin, joskaan emme niin propellit pyörien kuin idealistiset visionäärit. Olemmehan sentään opettajia, jotkut jopa kutsumuksesta.
Ja Leonoora,
Illichin ajatuksethan ovat kyllä hyvin moderneja tälläkin hetkellä. Viittaan tässä yhteydessä omiin kokemuksiini opetuksettomasta 4 opintoviikon kurssista, ylempänä. Jokaisella asialla on kaksi puolta.
Hieman surullisena totean puhuvani työstäni edelleen preesensissä.
Iines
Käsittelin omassa blogissani, omalla tavallani mm. tätä "auktoriteettiongelmaa".
Kuria ei kouluissa pidä pitää, sillä ei kuri pitämällä tule eikä pysy.(Iines)
Tuo viimeinen väite ei voi pitää paikkaansa esim. koulukiusaajien ja "kroonisten" häiriköiden kohdalla. Kun ongelmat ovat päässeet/päästetty siihen pisteeseen, etteivät kauniit puheet enää auta, on pakko käyttää kurinpidollisia toimenpiteitä.(Rauno Räsänen)
Yhtäkään koulukiusausongelmaa ei ole autettu kurilla. Yhtäkään ongelmaa ei ole koskaan poistettu kurilla. Kuri tukahduttaa ongelman, joka pulpahtaa uudelleen pintaan kurin mentyä ohitse.
Ainoa keino on pitkällinen ja paneutuva neuvonpito, keskustelut ja hoitoonohjaukset.
(PS Siirsin kurikommenttini RR:n keskustelusta blogiini, koska asia versoaa tästä keskustelusta.)
Niin lisäys "provoon". Rehtoreilla on lyhyemmät lomat kuin riviopettajilla. Unohtui koulun henkilökunnasta koulunkäyntiavustajat, hekin ovat lomautettuina koulun lomien ajan. Vanhojen opejen eläköityessä heidän tilalleen otetaan määräaikainen, joka lomautetaan koulun kesäloman ajaksi ainakin. Tämä on yleinen käytäntö kaikissa kuntapuolen töissä nykyisin alasta riippumatta.
PS Lisään omaan kuripohdintaani sen, että kun en kannata kurinpitoa, se ei tarkoita, että kannattaisin mielivaltaa ja anarkiaa tai sallisin sen, että häiriköt estävät muita opiskelemasta.
Kuriton koulu on visioni, joten myönnän, että tässä kohden omat propellini pyörivät idea-asteella, joskin jo kokeiltuinakin. Asiat tulee ratkoa sisäsyntyisesti, jolloin kurittomuus ei olisikaan kurin vastakohtana pahantekoa, vaan se tarkoittaisi toisenlaista ratkomistapaa, itsesyntyistä järjestystä. Sanon tähän kyllä väärinkäsityksten välttämiseksi ylpeänä sen, että tunneillani ei häiriköity, vaan palautteen mukaan jopa viihdyttiin, vaikken ole koskaan pitänyt kuria. Tuloksiakin syntyi.
Kuri on siis peitto, joka heitetään vaimentamaan, ei parantamaan.
Mielestäni Ikkunaines tavoitti kuriasian ytimen erittäin hyvin. Sama koskee kommenttiasi Rasasen blogissa käytyyn auktoriteettikeskusteluun.
Auktoriteetti on ansaittava; sitä ei oteta. Itselleen voi kyllä uskotella omaavansa hyvän auktoriteetin, kun oppilaat ovat rangaistuksen pelosta hiljaa eivätkä hypi silmille. Juuri tällä tavalla itse opetin ensimmäisinä työvuosinani. Olen myöhemmin ajatellut, että pelkäsin pieniä oppilaitani.
Pakkovalta ruokkii tekopyhyyttä.
Auktoriteettiasemansa ansainnut opettaja on saanut oppilaat tavoittelemaan luottamusta. Tälläinen opettaja tarjoaa oppilailleen jotain sellaista, jota he eivät halua menettää.
Pakkovalta ruokkii tekopyhyyttä.
Kyllä se näin menee.
Mainitsemani opettaja - Satu - ei ollut mikään kuri-ihminen senkään takia, koska hän pystyi pelkästään pedagogisilla taidoillaan ylläpitämään järjestystä ja jopa oppilaiden oppimismotivaatiota (olen tosin jäävi kehumaan häntä :~).
Mutta jos hän arvioi oppilaan tai tiettyjen oppilaitten käytöksen sellaiseksi, ettei kyennyt siihen enää omin keinoin/voimin vaikuttamaan (mikä oli harvinaista), ongelman ratkaisussa otettiin käyttöön muutkin kuin ns. pedagogiset periaatteet.
Tarkoitan sanoa, että S. ei edustanut mitään yksipuolista keskustelu- tai "päänsilityslinjaa", jos ongelma vain pitkittyi ja mutkistui sellaisen käytännön myötä.
En oikein osaa (enhän itse ole toiminut opettajana)- enkä halua - antaa yksityiskohtaisempia esimerkkejä tällaisista tilanteista, mutta aiheesta tuli kyllä puhuttua - myös nuoremman veljeni kanssa, joka on lastentarhan opettaja.
(Paras "todistaja" koulun häirikköongelmista keskusteltaessa olisi vähintään 10 vuotta yläastetta opettanut - ja yhä mielenterveytensä säilyttänyt - henkilö.)
Ajatuksenani on problematisoida se, miten kuri kouluissa ymmärretään, ja mitä voi pitää kurin vastakohtana.
Opettajilla lienee näissä asioissa oma persoona hieman liikaakin pelissä, eli kääntäen: koululta ei aina löydy yhteistä toimintalinjaa häriköintiasioissa.
Ongelma on joka tapauksessa liian suuri, jotta sen voisi kuitata yleistämällä virheellisesti: "koska mulla ei opettajana ole ollut härikköongelmia, mitään kurinpidollisia toimenpiteitä ei ylipäätään tarvita."
Ongelma on joka tapauksessa liian suuri, jotta sen voisi kuitata yleistämällä virheellisesti: "koska mulla ei opettajana ole ollut härikköongelmia, mitään kurinpidollisia toimenpiteitä ei ylipäätään tarvita."
Koska sana on tuossa tarpeeton. En sanonut, että koska minulla ei ollut kuriongelmia, on kuri tarpeeton. Tuo on aikamoinen tyhjän aukon täyttö omilla ennakkoluuloilla osaltasi, anteeksi vain.
Voisiko tässä ajatella toisinpäin: Koska kuri on mielestäni tarpeeton, minulla ei ollut sen kanssa ongelmia?
Opettajat joutavat pakkolomalle siinä missä muutkin. Oiva aika on koulujen lomat jolloin oppilaat eivät joudu kärsimään.
Anonyymille tiedoksi se usein kuultu totuus, että opettajahan saa palkan vain 9 kuukaudelta. Summa on käytännön syistä laskettu yhteen ja jaettu kahdellatoista, jotta opettajat pysyisivät hengissä kesänkin yli.
Niin, ketään ei voi lomauttaa siis työttömänä aikanaan, koska kyseessähän olisi palkanalennus jo kertyneestä työstä ja maksetusta palkasta. Lomautus tarkoittaa kyllä lomaa työstä, ei työttömästä ajasta.
Lähetä kommentti
<< Home