Työpöytämeemi
Blogistania kiersi jokin aika sitten meemi työpisteistä. Tässä minun.Huomatkaa pitsiverhot. Arvatkaa kuka ne on virkannut? Kukkanen pöydällä on enkelinsiipi. Kirjoituspöydän laatikoissa on aarteita. Ikkunasta näkyy pihalle, etualalla naapurin pihtakuusi, joka karistaa neulaset etupihalleni, josta minulla on suuri ilo lakaista ne monta kertaa vuodessa pois.
Panin tämän postauksen peittääkseni alempana olevan kylmän ja puistattavan kalkkunan.
posted by Iines @ 5:15 ip.
15 comments
15 Comments:
Viehättävä työpiste sinulla. Ergonomia voisi huolestuttaa.
Työpöytä on todella kaunis.
Osallistuin.
Ergonomia onkin tuossa vajavainen, pöytä on liian korkea kuten kaikki vanhat kirjoituspöydät, enkä raatsi raiskata sitä jalkoja lyhentämällä. Oikeasti teenkin enimmät työt pöytäkoneella, toisessa huoneessa. Sen alla on moderni ja ergonominen valkoinen tietokonepöytä. Mutta ei yhtä kaunis! Tässä saavat kulumatkin näkyä, joskin jonkun raappeen voisi ehkä varovasti peittää.
Iso-ukkini peruja oleva kirjoituspöytä on melkein identtinen! Paitsi siinä ei ole jalkoja, vaan sivulla on alakaapit.
Voi voi, itse en voisi osallistua koskaan tällaiseen meemiin, on nimittäin sellainen kaaos tämä meikäläisen työpiste, että joku voisi luulla huolimattomaksi ja siivottomaksi ihmiseksi...
Kyllä vanhat kirjoituspöydät ovat kauniita. Omanikin on Rauten (Lahden rautateollisuus) vanhoja, kulunut kuin mikä, mutta en osaisi tästä luopua.
Nyt näyttää, että tämä kommentointikin saattaa onnistua, koska ei tarvitse muuta kuin valita tuo Liisa tuosta valmiista valikosta. Betaan siirtymisen jälkeen on hoksattava kirjautua ensin Googleen ja sitten ilmeisesti onnistuvat kommentit.
Meemi olisi ihan mukava, mutta Sarin ajatuksin saa odottaa...
Siis tässäkin on sivulla kaapit, Sari, ja niiden alla lyhyet jalat.
Liisa, beta-kommentointi on ollut hieman hankalaa minullakin, kunnes hoksasin laillasi, että pitää kirjautua ennen kommentin kirjoittamista, ei jälkeen, kuten ennen tein.
Mikä kumma siinä lie, etten saa tätä ikkunablogia beta-versioksi? Nyt tämä on jatkuvasti seisoksissa, mikään ei toimi, kommentteja ei pääse kirjoitamaan jne. Kuvablogin sain beta-systeemiin, ja se toimii häiriöttä.
Liekö kirjoituspöytäsi Billnäsin tehtaasta? Antiikkinen on minunkin pöytäni, jos satuit vilkaisemaan aiemmin blogiani.
Itsellenikin tutuista tuntemuksista kirjoitat jälleen sivullasi.
Se on sitä luovan ihmisen levottomuutta, ja kaipuuta -aina johonkin, tai jotakin, vaikka kaikki olisikin ulkoisesti hyvin.
"Terve"ihminen tuskin koskaan alistuu, tyytyy noudattamaan aina samoja rutiineja päivästä päivään, ilman uusia kokemuksia ja kohtaamisia :)
Ei ole Billnäs, Leonoora, kaukana siitä. Tämä ei ole edes antiikkia, jos antiikin rajana pidetään sataa vuotta. Arvelisin pöydän olevan 30-luvulta tai kenties 20-luvulta ja se on sekatyyliä.
Ostin sen antiikkimymälästä aloitellessani uraani. Sen päällä on punakynä heilunut ja tuskanhiki virrannut.
Niin, kun kirjoittaa välillä valitusvirsiä, mieli puhdistuu ja apeus unohtuu. Itselleni on tärkeää saada ulos se, mikä painaa mieltä. Minua nauratti ja ilahdutti pari kannustusta tuossa alempana. Muutama sanakin voi olla merkittävä.
Mitenkähän vanha sinun pöytäsi muuten on? Taitaa olla vanhempi kuin minun? Vetimet ja helat olet vissiin uusinut.
Tosiasiassa en tiedä pöytäni ikää, ostin sen huutokaupasta kymmenisen vuotta siten, hetken mielijohteesta. Olikin homma saada sille kuljetus toisen kunnan alueelta tänne. Tammea se on, enkä ole tehnyt siihen mitään muutoksia, joskus vain levittänyt kerroksen hoitoöljyä pintaan. Olisihan se kiehtovaa tietää millaisia henkilöitä pöydän ääressä on asioitaan toimitellut ennen minua! Millaisia tarinoita kuullut ympärillään!
Kuljetuksen takia usein miettiikiin huutokauppaostoksiaan. Olen ratkaissut tämän probleemin hankkimalla farmariauton, vaikka muuten ajan melko vähän. Pitäähän löytöjen mahtua, ja aikanaan koirankin, ja usein molempien yhtaikaa, paitsi nyt enää ei koiran, ellei sitten kuitenkin. Yhtä hurmaavaa virolaista juhlasekoitusta olen jo tiedustellut. :) Se vaan pitäisi itse hakea Tallinnasta.
Tosi järkevästi olet toiminut autohankinnassasi. Sopii mökille mennessäkin reilusti tavaraa kyytiin. Tai toiseen suuntaan, jos on tarvis.Ja karvainen, isompikin kaveri :)
Joitakin vuosia sitten varmaankin vielä Virostakin saattoi tehdä köyhän kukkarollekin sopivia löytöjä. Tuskin enää tänä päivänä.
Mutta sinulle onnea matkaan!
Tämä juhlasekoitus on koira, katukoira, neljä kuukautta. Tavaraa en Virosta viitsisi hakea
Olen nähnyt sydäntäsärkevän dokumentin niistä heitteille jätetyistä ja muista ilman kotia olevista koiraparoista.
Hienoa, jos todella voit antaa kodin sellaiselle koiralle.
Itse myös olen koiraihminen, mutta vasta sitten voisin harkita koiran perheenjäsenyyttä, jos asuisin maalla pysyvästi. Jo narsistisen vanhan kissani vuoksi esim koiranpennun sopeuttaminen sen reviirille saattaisi olla hankalaa.
Todella kaunis työpöytä (nyyh.. tulee ikävä omaa vanhaa pöytääni, jota en voinut kuskata Irlantiin, ja joka on sittemmin myyty..)
Postitin oman kauhistukseni vuodatus-blogiini - suora linkki..
Lähetä kommentti
<< Home