Sunnuntairauhaa
Sunnuntairauhaa vaan kaikille!
Oma pyhäpäivän aamuni on kulunut kotoisissa askareissa ja insinöörien suunnittelutaitoa manaillessa. Ovatkohan he koskaan itse koekäyttäneet suunnittelemiaan talouskoneita?
Uusin hankintani on Electrolux-pölynimuri, jota myytiin mm. ultrasilencer-maininnan kera alkusyksystä. Myöntää täytyy, että imuri on hiljainen, jos imutehon säätää minimiasentoon. Sillä vaan ei voi silloin imuroida muuta kuin pölyä pitsiverhoista, lattialta se ei nosta roskaa ellei tahkoa muutamaa kertaa edestakaisin. Teho pitää säätää maksimiin, jos tahtoo kunnon tuloksen, ja silloin imuri hurisee siinä missä muutkin, jopa yli normaalihurinan.
Muutakin ongelmatiikkaa tässä tekniikan helmessä on. Esitteessä mainostetaan, miten pienempi pölysuutin kulkee kätevästi varressa olevassa pidikkeessä mukana, niin että sen voi temmata siitä lennossa ja kumartumatta ja tökätä paikoilleen. Tänään tuo suulake lensi itsestään kolme kertaa lattialle, kun käsi osui siihen. Insinööri on nimittäin keksinyt laittaa pidikkeen juuri käden tarttumakohdan alapuolelle, niin että käsi kuin käsi taatusti pudottaa sen. Ja koska varasäiliötä imurissa suuttimelle ei ole, suutin on haettava tietenkin alakerrasta, kun olet yläkerrassa, tai päinvastoin, sen mukaan, kumpaan sen olet unohtanut. Pienet asiat ovat tärkeitä käyttömukavuuden kannalta, eikä niitä aina huomaa ennakoida ostohetkellä.
Mainittakoon, että tätä imuria edeltävään Voltaankin petyin. Sitä mainostettiin koiraperheisiin, mutta karvaakaan se ei nostanut karhealta eteismatoltani. Lisäksi siitä irtosivat mattosuulakkeen pyörät heti kättelyssä, kun Rubenin pitkät karvat takertuivat pyörien akseleihin ja jumiuttivat ne. Tätä imuria kärsin silti yli viisi vuotta. Nyt se on mökki-imurina, ja haisee vieläkin Rubenille, aina kun imuroin.
Lisää insinöörien suunnittelukukkasia: kahvinkeittimen vedensuodatin, jonka on määrä puhdistaa vesi. Myyjä kertoi, että suodatin vaihdetaan kerran vuodessa, ja sen hinta on 11 euroa. Opaskirjasessa taas sanotaan, että suodatin pitää vaihtaa kahden kuukauden välein, eli vuoden suodattimet tulisivat maksamaan 70 euroa, mikä on enemmän kuin koko keittimen hinta (n. 50 euroa). Onneksi keittimessä on tulppa, jolla suodattimen reiän voi tukkia! Suomalainen kraanavesi kun kaiken lisäksi on Euroopan huippua puhtaudessaan ja maussaan. Vesi on niin hyvää, että kaikenlaisten kivennäisvesien juominen on täysin turhaa.
24 Comments:
Niinpä. Samanlaisen kahvinkeittimen erehdyimme mekin ostamaan. Ja siinä on kello ajastimineen mukana, joten (energiansäästöviikolla) totesin mokoman lisäominaisuuden kuluttavan turhaan energiaa. Yhtään kertaa emme ole ajastinta tarvinneet.
Pölynimureista yksikään ostamamme ei ole ollut oikein hyvä. Siksi, kuten tietokonehankinnasta kirjoittaessani mainitsinkin, tyydyimme ostamaan uuden letkun ja suuttimen pyöränsä menettäneen tilalle. Mutta tämä uusi suutin on taas sen verran korkeampaa mallia, ettei se mahdu kirjahyllyjemme alle. :(
Mikäköhän kodinkone olisi ollut hyvä? Gram arkkupakastin kesti yli 30 vuotta. Ei se sittenkään lakannut toimimasta, vaan pidettyäme sitä ohjeen vastaisesti ulkovarastossa tilanpuutteen vuoksi, se ns. kuoriutui l. maali irtosi levyinä sen pinnasta. Haikein mielin sitten luovuimme ensimmäisestä pakastimestamme. Tunnearvo oli suuri, koska se on samankesäinen kuin keskimmäinen lapsemme.
Miele on hyvä.
Hyvistä kodinkoneista sen verran, että meillä on mökillä jo äitini ostama lähes 50-vuotias Bauknecht-jääkaappi, varajääkaappina juomille, isoille limsapulloille ja muille nestemäisille kesäjuomille, piimäpurkkeja myöten. Toimii täysin moitteetta! Hurisee vain aika tavalla öisinkin, mutta ei voi mitään. (Pst Monta kelloa olen sen sijaan kiikuttanut toiseen huoneeseen, kun en voi kuunnella niiden tikitystä yöllä.)
Näin on marjat Iines ja Liisa. Itse sorruin myös uuden pölyimurin hiljaiseen ääneen. Mutta sain monta muuta huononnusta entiseen verrattuna, putket ja suuttimet eivät pysy paikoillaan, etupyörä tökshtää jopa matalan kynnyksen ylityksessä....pölypussit ja suodattimet maksavat maltaita...jne. Mutta eipä ole ainut tekniikan ihme. Esim. liesituuletin, siinä ei ole suunittelussa ajateltu puhdistusta, ei ainakaan meidän talossa. Itse en ole sitä valinnut. On monia nurkkia ja reunoja, hyvä, että hammastikku mahtuu...pese siitä sitten rasvat kaupunkinoet ja pölyt hampaat irvessä ja sormet ruhjeilla...
Eikö suodatinritilikön tilalle myöskään voi muuta vaihtoehtoa keksiä?
Silmalasien ostossa olen monesti haksahtanut, ja nyt luulen jo oppineeni jotakin niiden valinnasta, onko sitten selaisia jotka seuraavaksi haluan, luoja tietää...nämä kakkulat ovat muuten hyvät, mutta koska kehysten reuna ulottuuon linssin yli sisäpuolelta, lasit huuruttuvat vähemmästäkin kosteudesta.
Ja juuri tänään Kaari Utrio lausui lehtihaastattelussa, että jos naiset historian hämäristä voisivat tutustua meidän oloihimme he luulisivat tulleensa taivaaseen!
Hyviä kodinkoneita en ole tavannutkaan. Tekisiköhän iines poikkeuksen.
No täällä taas koiranleukaillaan bloginpitäjän kustannuksella.
Olen hirvittävän huono kodinkone. Imuroin vasta kun on pakko, kuten esimerkiksi tänään, pyhäpäivänä. Jos minulla olisi mies, koettaisin tehdä hänestä hyvin toimivan kodinkoneen, jotta saisin vaan naputella konetta ja lakata kynsiäni.
Unohdetaan koko juttu.
Aina kannattaa yrittää. :)
Sarjassamme - "miten (insinööri)miehet taas huijaavat yksinäistä naista - postaus".
Kyllä ne huijaavat sinuakin, Rauno. Käytätkö koneitasi itse, vai tekeekö naisväki sen puolestasi? Nainenhan nämä insinöörien ajattelemattomuudet useimmiten huomaa, oli yksin tai kaksin.
Yleensä net on naisia, kun mulla siivoaa. Maksua vastaan...
Tässä Iinekselle ja miksei muillekin Pirkkaniksi pahalle haisevaa pölynimuria vastaan. Laitatte sinne imuriin jonnekin (meillä pölysuodattimen alle) vaniliinisokeria vähän. Niin jo on aivan eri tuoksu imuroidessa, nimimerkillä kokemusta on.
Teemiehelle
Kokemusta on. Vaikka hajut hämätään tuoksulla, ei se imeläkivi estä bakteerien jylläämistä pölypississa, mutta hajussa sitä kasvaa, kun olla jaksaa.
"Tässä Iinekselle ja miksei muillekin Pirkkaniksi pahalle haisevaa pölynimuria vastaan. Laitatte sinne imuriin jonnekin"
Hmmm? Ihan vain huomiona: Kannattaa pitää varansa ettei sokeri mene sähkömoottoriin. (Tosin epäilen että pölynimurissa se ennemmin tai myöhemmin menee sinne moottoriin, eihän se muutoin tuoksuisi, tai näin oletan) No jaa, en tunne pölynimurien tekniikkaa, mutta en usko että vanillinisokeri on hyväksi millekään sähkömoottorille vaikkei se sitä moottoria aivan heti rikkoisikaan.
No, en taitaisi uskaltaa laittaa vaniljasokeria uutukaiseen imuriini, mutta siihen koiranmähmälle haisevaan vanhaan ehkä. Toisaalta on niin, että imurin haju tuo mieleen rakkaita koiramuistoja. Muutenkin olen tänään kaivannut Rubenia, kun lenkkeilin vanhoja polkujamme.
Vanilliiisokert on kokeiltu pölypussin sisään laittamalla. Toimii. Mutta kyllä kaupoissa on ostettavissa ihan omat tuoksuttimet pölyimuripussin sisälle laitettavaksi. Itselläni vain ei ole kokemusta niistä.
Iines, jaan tuon Rubenin ikävän kanssasi...ihan alkaa itkettää.
Joskus tulee Ruben mieleen, kun jokin tilanne toistuu. Kuljin niin monta vuotta - 13 sentään - päivittäin lenkkipolkujamme, että kyllä ne edelleen huutavat tyhjyyttään, jos niille eksyn. Kun palasin lomilta kaupunkiin kaupungin kadut ammottivat autioina, kumma tunne, kun niillä ei ollut enää Rubenia. Se oli sentään vasta vähän ennen lomia, se tapaus. uutta koiraa olen harkinnut, mutta ensin pitää selvittää, onko tämä ikävä vain Ruben-ikävää vai yleensä koiran kaipuuta.
Ruben oli Jakobin vanhin poika.
Ruben Oskar Auervaara oli myös aika veikko.
Selvisihän se koiran nimen alkuperä.
Hei!
Tiäätteks mitä? Mä opettelin jo kansakoulussa ulkoa Jaakopin pojat vanhimmasta nuorimpaan ja osaan ne vieläkin.
Ruben, Simeon, Leevi, Juuda, Daan, Naftal, Gaad, Asser, Isaskar, Sebulon, Joosef ja Benjamin.
Vieläkö joku väittää, että minen tiedä mitn?
PS. Iines. Pane sen seuraavan koirasi nimeksi vaikka Naftal tai Sebulon, mutta muista, että Joosef ei ole koiran nimi.
Jos se on narttu, niin nimeksi tulee ilman muuta Doris, Rakel tai Ofelia.
Osaan minäkin tuon ritirimsun. Olin hyväpäinen tyttö koulussa, vaikka salasinkin usein tietoni, kun luulin olevani jotenkin omituinen kuin tiesin ja osasin sellaisia mitä muut eivät. *ylpeänä*
Koirille on annettu jo nimet rekisterien mukaan. Rubenkin oli oikeasti Kulta-Haukku Rainbow. Aluksi Reino, sittemmin vakiintui muotoon Ruben.
Luulen että hankin jostain hurmaavan juhlasekoituksen, tyttökoiran, ja sen nimeksi tulee ihan vaan Mimmi.
Reino on foneettisesti aika lähellä Raunoa. Vuh vuh!
Kiltti hauva. *Rapsuttaa Räsästä*
Lähetä kommentti
<< Home