9.10.06

Kuudes kuolemansynti: kohtuullisuus

Kohtuullisuus on usein yhteydessä säästeliäisyyteen tai äärimmilleen vietynä saituuteen. Säästäväisyys taas tuntuu olevan näkyvä oire elämän panttaamisesta, säästöliekillä elämisestä, huonompien aikojen odottelusta tai pohjalaisesta ei tehrä tästä ny numeroo -hengestä.

Kohtuullisuuden nimissä on kiusattu muita kuin itseäänkin. Ennen säilytystekniikan kehittymistä on päivittäin järsitty vanhaa leipää, usein huonoilla hampailla, uuden odotellessa kovettumista syömäkelpoiseksi. Erään tutun maatalon isäntä ei koskaan päästänyt vaimoaan osuuskauppaan tuhlailemaan, vaan kävi itse traktorilla hakemassa ruokatavarat. Toinen emäntä ei edes jouluna tuonut munia tai maitoa köyhille kaupunkilaissukulaisilleen, pitääkseen muna- ja maitotilinsä kohtuullisen voitollisena. Molempien lapsista kasvoi säästäväisiä ihmisiä, joiden kohtuuttomuus ilmeni korkeintaan juomatavoissa, ei kaikkien, sillä löytyi niitäkin, joilla esiintyi kohtuukäyttöä, jopa absolutismia. Ikäviä ihmisiä kuitenkin heistä kehkeytyi, omanarvontuntoisia keskusta-aatteen ikuiskannattajia, jotka jaksavat kuittailla vuodesta toiseen meikäläiselle opettajien kohtuuttoman pitkistä ja laiskoista lomista ja korkeista palkoista, etenkin kesäajalta, jonka tulisi olla palkaton. Tällaista kohtuullisuutta.

Lapsena iloa pilattiin kuivilla kansanviisauksilla, kuten ei makeaa mahan täydeltä -lausahduksella, joka tärväsi karkkihimoisen lapsen pienenkin (yksi lakupötkö) herkkuhetken. Niinpä ystävän kanssa kahdeksanvuotiaina lettipäinä turvauduttiin myymälävarkauksiin. Oli yllättävän helppoa varastaa tikkunekkuja ja suklaapatukoita, useampia kerralla. Koskaan ei jääty kiinni. Kun ystävä siirtyi varastamaan sormuksia kemikaliokaupasta, hänet kyllä napattiin ja palautettiin päiväjärjestykseen. Nykyään hän on alallaan (psykologia) tunnettu tohtori, ja minusta tuntuu, että oman lapsuusaikamme yleisellä kiltteys- ja kohtuulliskasvatustrendillä on osansa siinä. Jotain hyvääkin synnistä on siinnyt.

(Maalaus Rembrandt)

9 Comments:

At 9/10/06 11:50, Blogger a-kh said...

Hyvä että annat vähän huutia kepulaisille. Sinua kun pääsisi rapsuttamaan, niin ei tiedä, vaikka punaväriä löytyisi muualtakin kuin kynsistä.

 
At 9/10/06 11:57, Blogger Iines said...

Annan usein huutia kepulaisille. Tyttärenihän tuli muinoin kotiin Esko Aho -rintanappi takkinsa kauluksessa. Halusi kuulemma nähdä ilmeeni.

 
At 9/10/06 15:40, Blogger Liisa said...

Tunnustaudun kohtuullisuuden synnillä itseäni kiusanneeksi ja edelleenkin kiusaavaksi. Jonkin verran olen alkanut tiedostaa asiaa ja olen antanut itseni ostaa itselleni jotakin hintaa kysymättä. Siis tehnyt ostopäätöksen hinnasta piittaamatta ja se on paljon se itku-pitkästä-ilosta-ihmiselle.

 
At 9/10/06 16:41, Blogger a-kh said...

Oliko Chanelia vai kanelia?

 
At 9/10/06 19:08, Blogger Anna Amnell said...

Iines,

tämä sarja on hauska, kun näkökulmasi on uusi ja tuore.

Taloudellinen tilanne pakottaa useimmat meistä jatkuvaan "kohtuullisuuteen". Olen keksinyt kuitenkin, että kun ostaa melkein kaiken kirpputorilta, voi halutessaan tuhlata, ostaa jotain oikein mieleistä. Ei Chanelia eikä kanelia, vaan mukavia kirjoja ja vaikkapa uuden hatun.

 
At 9/10/06 19:44, Blogger a-kh said...

Höh!

 
At 9/10/06 19:49, Anonymous Anonyymi said...

Ei muuta vikaa, mutta sanonta ei ole pohjalainen vaan hämäläinen!

 
At 9/10/06 20:49, Blogger Liisa said...

Taulun ostin.

 
At 9/10/06 22:20, Blogger Iines said...

Niinpäs onkin, Obeesia! Kiitos oikaisusta. Rytmiltään ja ilmiasultaan se voisi kait olla pohjalainenkin.

 

Lähetä kommentti

<< Home