Kolmas kuolemansynti: rakkaus
Rakkauden nimissä omistetaan, harjoitetaan henkistä ja fyysistä väkivaltaa ja ääripäässä päästetään rakas hengestään.Rakkauden loukussa on aina heikko yksilö, joko vanhempien väheksymä ja rusikoima lapsi tai sitten nainen, jolla kaiken kestävän rakkauden heikentämänä ei ole voimia oivaltaa, että on paljon muutakin elämää kuin miehen kautta eletty tai miehen hänelle ohjelmoima elämä. Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä, - -, kaikki se peittää, kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kärsii. Rakkaus ei koskaan häviä. (Paavali) Tämä huoneentaulu tuijottaa monen kodin seinältä hakattua rakasta syyttävästi.
On merkillepantavaa, että Suomi on Euroopan kärkimaita väkivallanteoissa ja että rakkaan puolison tekemän fyysisen tai seksuaalisen väkivallan tai uhkailun kohteeksi on joutunut huikeat 22 prosenttia parisuhteessa olevista naisista ja entisen miehen väkivallan tai uhkailun kohteeksi on joutunut 50 prosenttia avo- tai avioliitossa olleista naisista. (Jyväskylän yo, perhetutkimusyksikkö)
Traditionaalinen perhe nähdään usein rakkauden tyyssijana, ihanteellisena paikkana kasvattaa lapsia ja toteuttaa tasapainoista parisuhdetta. Edellä mainitut väkivaltaluvut muokkaavat kuvan kuitenkin varsin toisenlaiseksi: koti voi muuttua turvapaikasta pelon paikaksi, tragedian näyttämöksi, jonka eteen vedetään paksut verhot estämään rakkaushakkauksen kuuluminen muille.
Kun miettii tätä väkivallan yleisyyttä, ei voi olla pohtimatta sitä, mikä on todellisen rakkausväkivallan osuus, kun kaikki ei koskaan tule tilastoihin. Ja mikä on henkisen väkivallan osuus rakkausliitoissa ja rakkaussuhteissa? Montako lasta nitistetään henkisesti päivittäin kotona tai montako kuritetaan nyrkillä tai nahkavyöllä tai tukistuksin? Montako miestä alistetaan ivapuheilla ja nalkuttaen? Tätä taustaa vasten tuntuu kerrassaan typerältä, että hedelmöityshoitoja suotaisiin vain pyhässä liitossa oleville rakkaudenomistajille, ei niille henkilöille, jotka pelkästä rakkaudesta ja antamisenhalusta haluaisivat synnyttää lapsia tähän maailmaan.
posted by Iines @ 10:04 ap.
22 comments
22 Comments:
" Me luomme itsellemme jumalia ja haemme turvallisuutta guruiltamme, jottei meidän tarvitsisi kantaa vastuuta omasta elämästämme ja omasta kehityksestämme. Me yritämme siirtää vastuumme jonnekin muualle, kauemmas omasta itsestämme. Jos emme löydä sopivaa jumalaa tai gurua, me pakenemme vastuuta päihteisiin ja huumeisiin, mihin hyvänsä, joka sammuttaa tietoisuutemme..."
" Halu omistaa on ihmisen halu paeta omaa yksinäisyyttään."
Lainattu ote Oshon Esoteerisestä psykologiasta."
En ole kaikessa ko. gurun kanssa samaa mieltä, mutta tuo "yksinäisyytensä tiedostamisen problematiikka saa nyökyttelemään hyväksyvästi.
" Kun alamme ymmärtää yksinäisyyden merkityksen omalle itsellemme, me ymmärrämme sen merkityksen myös toisille ihmisille. Silloin me tiedämme että pyrkimys toisen ihmisen omistamiseen on väkivaltaista tungettelua."
"Todellinen rohkeus, on rohkeutta olla yksin."
Myös muiden seurassa me olemme aina yksin (jos tiedostamme tämän, hyväksyen sen) persoonamme kanssa, kukaan ei voi kaivautua nahkamme alle, kukaan ei voi tuntea toista läpikotaisin...
Itse en missän tapauksessa lähtisi lyömään vaimoani, ja vielä vähemmän lapsiani. Olen ehdottoman kielteisellä kannalla mitä tulee fyysiseen väkivaltaan. En myöskään halua missään tapauksessa alistaa henkisesti lapsiani. Joskus tietysti tulee huudettua, mutta haluan myös aina sopia asiat, eli pyydän kyllä anteeksi huutamistani.
Omassa lapsuudessani sain niin monta kertaa selkääni, milloin risuilla (jopa orapihlajan oksilla), milloin vyöllä. Sekä isäni, että äitini tekivät tätä. Väkivalta ei ole ratkaisu mihinkään.
Muistan kun laki lapsen fyysisen kurittamisen estämiseksi tuli voimaan uutenavuotena. Vielä uudenvuodenaattona, isäni heitti vitsinä, että pitäisikö antaa vielä kerran selkään, kun se on vielä laillista....
Ei ole olemassa RAKKAUSväkivaltaa, se on pelkkää väkivaltaa.
Väitteet Suomen muuta Eurooppaa naisten hakkaustilastoista on jo sataan kertaan ammuttu alas, jopa Hesarin toimesta. Keksikää uusi keppihevonen.
Niin, Obeesia, sarkasmiahan tuo rakkausväkivalta ja rakkaushakkaus on. Sai alkunsa siitä Hakkausliitto-tutkimuksesta, joka on tuossa päreen viitteessä mainittu.
Isä, siis että lasta on lyöty orapihlajarisulla.... Voi sinua. Omalta kohdaltani voin sanoa, etten olen saanut muuta fyysistä kuritusta kuin tukkapöllyä muutaman kerran ja jokusia luunappeja, lähinnä kielenkäytöstä. Jaa niin, sain minä ihan pienenä yhden vitsakurituksen, kun puhkoin suksisauvojen kärjillä naruilla roikkuneet flanellipyjamat. Se oli niin kiva poksahdus, kun jäinen flanelli murtui.
Niinpä Leonoora, se että osaa olla yksin, antaa itseluottamusta ja rohkeutta olla sietämättä itseensä kohdistuvaa väkivaltaa
Anonyymi, eivät ne ole väitteitä ne väkivaltatilastotiedot, ne ovat tutkimustuloksia.
Anonyymi, eivät ne ole väitteitä ne väkivaltatilastotiedot, ne ovat tutkimustuloksia.
Tutkimuksena markkinoituja räikeitä valheita.
Miehille ja naisille rakkaus-otsikko sisältänee monia erilaisia, yhteensovittamattomia kuvitelmia ja toiveita.
Me olemme erilaisia, siitä ei pääse yli eikä ympäri.
Fyysinen tai henkinen alistaminen; mielestäni niillä ei ole mitään tekemistä ns. aidon, oikean toisesta välittämisen kanssa.
Mustasukkaisuus on myös huonon omanarvontunnon sairaus.Ei kypsän, tiedostavan, itseään arvostavan ihmisen ominaisuus.
Naisille toivoisi voimia hakea heti alussa apua itselleen ja väkivaltaiselle miehelle. Ne lyönnit ja henkinen julmuus eivät ole "rakkautta".
Mutta kaikenkaikkiaan vaikeaahan se on, kukapa meistä olisi vammaton tunne-elämältään.
Olen tuntenut miehiään lyöviä ja lyömään ärsyttäviä naisia.
Tutkimuksena markkinoituja räikeitä valheita(Panu)
Niinpä tietysti, kukas nyt naisen sanaan uskoisi - niihinhän Tilastokeskuksen tilaama tutkimus perheväkivallasta perustuu.
Täytyy pitää mielessä se, että väkivaltaa on neljänlaista:
1) Fyysinen väkivalta kiinni pitämisestä alkaen,
2) seksuaalinen väkivalta alkaen vastentahtoiseen seksiin pakottamisesta,
3)henkinen väkivalta, johon kuuluu mm. sanallinen väkivalta, huutaminen ja nimittely, alistaminen, kohtelu palvelijana, ja saada nainen luulemaan että hän on henkisesti häiriintynyt jne.,
4) taloudellinen väkivalta, mm. estää naista saamasta työtä tai nainen joutuu pyytämään rahaa tms.
Tämän siteeraamani Tilastotikeskuksen teettämän tutkimuksen mukaan lisäksi Suomessa joka 6. minuutti nainen joutuu avo- tai aviopuolisonsa pahoinpitelemäksi ja
joka toinen viikko yksi nainen kuolee lähisuhteessa tapahtuvan väkivallan seurauksena.
Todentuntuista kokemusta erotilanteen henkisestä väkivallasta on tässä blogissa, jossa nainen kuvaa miehen lähtöä kotoa 36 aviovuoden jälkeen.
Kun väkivallaksi tai sen uhaksi määritellään ideologisin perustein se, että mies rypistää otsaansa, niin totta maar numerot ja tilastot saadaan ihan sen näköisiksi kuin halutaan.
Tässä linkissä on kohdassa Naisiin kohdistuva väkivalta lista siitä, mitä lasketaan heihin kohdistuvaksi väkivallaksi.
Hyvä, että laitoit nuo linkit esille Iines!
Toki naiset voivat käyttäytyä ihan samalla tavalla kuin väkivaltaiset miehet, ja nykyään enenevässä määrin. Tuomittavaa ja väärin joka tapauksessa.
Oletko mietiineet sitä, miksi ihmiset joutuvat rakkausloukkuun? Tytöt kasvatetaan kilteiksi naisiksi, joiden pitää tukahduttaa oma persoona. Kun ei ole omaa persoonaa, on helpompi valita puoliso, joka tietää mitä tekee, alistaa ja johtaa. Tämä puolison valinta on jatkomoa lapsuudelle, uhrautuvaisuudelle ja persoonattomuudelle.
Jotkut naiset löytävät itsensä myöhemmällä iällä ja samalla huomaavat olevansa arvokkaita ihmisinä.
Se, mitä halusin sanoa on oikeastaan sitä, että ihmiset purkavat itselleen tapahtuneita asioita työpaikoilla ja kotioloissa ja pyrkivät pääsemään eroon tapahtuneista vääryyksistä. Alistussuhteet syntyvät, koska ihmiset hakevat niitä. En tarkoita, että se olisi oikein tai ihmisten vika jotka joutuvat näihin suhteisiin vaan sitä, että kysymys on hyvin monimutkaisista asioista.
On ollut mukava lukea Iineksen ajatuksia, ne piristävät monesti tylsää päivääni.
Kirjoittelee gradun vääntäjä
Panu-rassu se jaksaa levittää naisvihaansa ja asiatiedottomuuttaan blogeissa. Panua ei voi edes kehottaa hankkimaan tyttöystävää, koska kukaan ei kiinny noin vihamieliseen mieheen. Panun kohtalo on siis jäädä vaille rakkautta, eli välttyypä yhdeltä kuolemansynniltä :P
Olen bloggaaja, mutta koska tiedän Panun häiriköivän naisten blogeja laajemminkin, laitan tämän kommentin anonyyminä, en halua häntä omaan kommenttilaatikkooni oksentelemaan.
T: Tinja
Ettei vaan olisi feikki tämä Panu? Luulen, että hänellä on hauskaa äärimmilleen pingotettujen orgaanisten kliseitten varaan rakennettujen lausahdelmiensa äärellä. Turhaa vetää hernettä nenäänsä noista tussahduksista.
Panua ei voi edes kehottaa hankkimaan tyttöystävää
Ei voikaan, koska minulla on ollut sellainen jo yli kaksi vuotta. Kihlajaisista ja avioliitostakin on jo ollut puhetta.
Henkistä väkivaltaa on täällä internetissäkin.
Ihania, terveitä, käsityötaitoisia naisia taitaa olla kohta bloggareiden enemmistö. Harva heistä varmaankaaan tunnustautuu agressiivisen feminismin kannattajaksi, saati tunnistaa itsensä Panun väläyttelemistä naiskuvista. Eli Eeva Kilven sanoin: Rakkautta on/ iloa on...meniköhän oikein, enempää en muista! :)
Niin Leonoora, minäkin olen virkannut kilometreittäin pitsiä ennen kuin hurahdin nettiin... Enää en virkkaa. :)
Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.
Miesten ja naisten aggressio - väkivaltaisuus
Miesten ja naisten väkivaltaisuuden eroa kuvaa ehkä jo se, että kotia voi pitää miehelle turvallisimpana ja naiselle vaarallisimpana paikkana, kärjisti professori Leo Nyqvist (sosiaalipolitiikan laitos, Turun Yliopisto) miespäivien 2004 ensimmäisessä alustuksessa.
Paradoksia korostaa, että koti on myös paikka, jossa nainen harjoittaa tyypillisimmillään väkivaltaa; ruotsalaisen poliisitilaston mukaan naisen väkivaltaisuus kohdistuu enimmillään 0-6 -vuotiaisiin lapsiin.
Väkivaltaongelman käsittämistä ja käsittelemistä hankaloittaa, että väkivallaksi nimetään nykytutkimuksissa myös uhkailu. Fyysisen ohella henkinen väkivalta on otettava vakavissaan ja usein ne lisäksi liittyvät toisiinsa, mutta henkisen väkivallan osoittaminen on usein työlästä. Kuitenkin mm. Usko-toivo-hakkaus -tutkimuksessa uhkailu rinnastetaan fyysiseen väkivaltaan, jolloin väkivaltakokemusten prosentit nousevat korkeiksi. Monissa tapauksissa uhkailu on osa vuosia jatkunutta väkivaltaista suhdetta.
Väkivallan voi nähdä sosiaalisena valtasuhteena, jossa myös henkinen väkivalta; halventaminen, alentaminen ja uhkailu vaikuttaa kohteen emotionaaliseen tilaan.
On syytä muistaa, ettei aggressiota ja väkivaltaisuutta tule samastaa. Aggressiokyky on oikeastaan välttämätön ihmisen eloonjäämisen kannalta. Se liittyy myös seksuaalisuuteen, joka sekin on vahvasti kuvassa mukana kun puhutaan parisuhdeväkivallan taustatekijöistä.
Väkivalta parisuhteessa ei rajoitu heteroseksuaalisiin suhteisiin. Nyqvist viittasi mm. Itävallassa havaittuun homoseksuaalisten parien väkivallan samankaltaisuuteen.
Karkeasti yleistettynä miehinen väkivalta on luonteeltaan instrumentaalista, tavoitteeseen pyrkivää, kun taas naisen väkivaltaisuus on enemmän ekspressiivistä, äkillistä ja tilanteeseen liittyvää. Parisuhteessa onkin melko tavallista, että naisen väkivaltaisuus, kuten esineellä heittäminen voi aloittaa väkivallan ryöpsähdyksen.
Naisen ja miehen väkivaltaisuuden ero näkyy ennen kaikkea seurausten eroissa. Miehen osuus tilastoidussa väkivallassa korostuu seurausten vakavoituessa. Tämä näkyy mm. amerikkalaistutkimuksissa, joissa lähinnä fyysiset todelliset seuraukset on tilastoitu kolminkertaisiksi (esim. naisilla 22 %, miehillä 7%), kun toisaalta puolison väkivaltaisuuden kohteeksi joutumisessa kummankin luvut ovat 25-30 prosentin tasoa (joskus elämän aikana).
Tilastollisten yhteenvetojen osalta Nyqvist huomautti esimerkiksi UTH- tutkimukseen viitaten, että "joskus elämän aikana" nykyisessä parisuhteessa koetuista väkivaltaisista tilanteista tai uhkista (joita oli n. 22 prosentilla) melkein puolet, 40 prosenttia oli päättynyt, eli ollut luonteeltaan spontaania tai lyhytaikaista.
Ajatus väkivallan yleisestä eskaloitumisesta, laajenemisesta ja pahenemisesta, ei siten pidä paikkaansa. Siinä osassa, joka tulee lähinnä auttamistyön piiriin, kehitys on ollut toinen, vuosia jatkunut ja paheneva.
Miesten väkivaltaisuutta on tulkittu monesta näkökulmasta. Näkyvimpänä tulkintana esiintyy radikaalifeministinen näkemys patriarkaalisesta vallankäytöstä, jonka osa ja looginen jatko väkivaltaisuus olisi. Silloin jokainen mies on potentiaalinen väkivallantekijä rakenteellisen valta-aseman johdosta.
Kilpaileva näkemys tulkitsee väkivaltaisuuden kylläkin osaksi miehistä dominanssia, keskimääräistä valta-asemaa, jossa kuitenkin on otettava huomioon ettei valta isommissa kuvioissa samastu paikalliseen tai “situaationaaliseen” valtaan.
Osa miehistä näyttäisi olevan väkivaltaisia vain heteroseksuaalisessa parisuhteessa. Ajatellaan myös “heikko mies” -teorian pohjalta, että väkivaltaiset reaktiot ovatkin oire heikoksi koetusta asemasta.
Eräs osa miehistä pyrkii neutralisoimaan oman väkivaltaisuutensa ja asettumaan itse uhrin asemaan. Nainen voikin useassa tapauksessa käyttää kotona lähes kaikkea valtaa. Osalla miehistä voi olla ristiriitainen vallan kokemus; oma todellisuus on vallan muuta kuin yleisissä käsityksissä miehen valta tai asema. Osan väkivaltaisuudesta voi katsoa selittyvän persoonallisuushäiriöstä, narsistisesta vauriosta. Jokin osa selittyy psykoottisella, rajatilaisella persoonallisuudella.
Väkivaltaisuuden erojen taustalla näkyvät kasvatuserot. Pojille sallitaan enemmän väkivaltaisuutta, kun taas tyttöjä opastetaan hoivan suuntaan.
Naisten väkivaltaisuuden luonteeseen kuuluvat yhtäkkiset räjähdykset, ekspressiivinen väkivaltaisuus. Nyqvist tähdensi, että yleisesti luultu “nyrkkeilysäkki” -teoria, väite naisen passiivisuudesta ei pidä paikkaansa. Naisella on oma toimijuutensa, oli se sitten puolustuksellista tai muuten vuorovaikutuksellista.
Tämä näkyy kärkevimmillään kuolemantapauksissa, parisuhdesurmissa, joissa mm. Amerikoissa on mitattu jakauma 60-40. (Suomessa törkeissä pahoinpitelyissä vuonna 2003 suhde miehet:naiset oli 64-36 - HS) Kaikkein vakavimmissa seurauksissa erot siis tasoittuvat.
Miehiä enemmän kuitenkin naisen väkivaltaisuus kääntyy itseä kohtaan. Niinpä itseään viilteleviltä naisilta on saatu vastaus: oli saatava paha olo ulos. Anorektikoista jopa 25 prosenttia kuolee ennenaikaisesti, osa itsemurhissa.
Myös lapsuuden ajan traumatisoituminen näkyy naisten kohdalla. Lapsuuden ajan tuhoavien tilanteiden “uudelleen luominen” näkyy sekä naisen omassa väkivaltaisuudessa että väkivaltaisen miehen taustassa.
Tähän liittyy mm. Yhdysvalloissa oikeuskäytäntöihin istutettu “pahoinpidellyn naisen syndrooma”, joka meillä kääntyisi oikeuskielessä teoksi “täyttä ymmärrystä vailla”. Nukkuva mies on voitu surmata veitsellä ja teko olisi muuten murha.
Piirteellistä on, että naisen tekojen kohdalla tunnetaan houkutusta psykologisoida väkivaltaa, kun taas miehen kohdalla halutaan nähdä rakenteellisia seikkoja.
Tutkimuksissa jenkeissä on todennettu ns. Munchhausenin syndrooma. Aikuinen aiheuttaa vammoja (tai keksii sairauden) itselleen päästäkseen hoitoon. Tunnetaan syndrooman versio MSBP, jossa vamma (tai keksitty sairaus) aiheutetaan lapselle. Näistä tapauksista 98 % on naisia, heistä suuri osa hoitoalalla työskenteleviä.
Väkivaltaisuus lapsia kohtaan jakautuu Suomessa noin puoliksi naisten ja miesten kesken, naiset ovat vaaraksi erityisesti 0-6 -vuotiaita kohtaan mm. ruotsalaisen tilaston mukaan. Juuri äskettäin julkisuudessa on kerrottu, että sairaalaan tehohoitoon tuoduista pikkulapsen kallonmurtumatapauksista vain aniharva ilmoitettiin sosiaalitoimelle.
Nyqvist totesi myös, että julkisuudessa Raision arkkusurman kahden lapsiuhrin kaltaiset tapaukset ovat vain osa todellisuutta. Kaikki eivät tule julkisuuteen. Sinänsä harvalukuisista lapsensurmista neljä viidestä on naisen tekemä.
Nyqvistin mielestä väkivallasta puhuminen pelkän sukupuolipolarisaation kannalta on hyvin ikävää, vaikka Ruotsin Gudrun Schymanin tavoin tähän tunnettaisiin houkutusta.
Lähde: http://www.miespaivat.net/
Lähetä kommentti
<< Home