Missä olit silloin

kun kukkiin puhkes maa.. ei vaan silloin, kun kuulit katastrofeista?

1. World Trade Center

Olin hoitamassa iltatunteja, ja nimenomaisella kuulohetkellä opettajien yhteishuoneessa välitunnilla. Yksi opettaja sai kännykkäänsä viestin, jossa kerrottiin, että jotain kauheaa tapahtuu New Yorkissa ja Pentagon on tuhoutunut... Tunti alkoi juuri, joten menin luokkaan, jossa aikuisopiskelijat kirjoittelivat tietokoneilla tekstejään rauhallisina. Avasin television ja katsoimme yhdessä, kuinka lentokone lensi toistamiseen ja toistamiseen päin WTC:iä. Suljin television ja työ jatkui hiljaisena. Kukaan ei puhunut mitään, järkytys oli liian suuri.

2. Tsunami

Olin kotona, sukulaisten kanssa, rauhallisessa joulun vietossa. Ensin vaikutti siltä, että kyseessä on tavanomainen, muita koskeva katastrofi, josta meidän Saulimmekin pelastui kepeästi roikuttuaan lystikkäästi pylväässä, niin että ihan nauratti. Tuhon laajuus ja järkyttävyys selvisi vasta, kun nähtiin ensimmäiset kuvat vyöryvistä vesimassoista ja kadonneita alkoi olla liikaa, ja mikä pahinta, omia oli joukossa, siis suomalaisia. Jossain vaiheessa olin havaitsevinani, että tsunamiuutisia kuunneltiin euforisen kiihtymyksen vallassa, ehkä tylsän joululoman keskellä, sipsejä ja colaa siemaillen, kuin parasta jännityselokuvaa seuraten. Lööpit kukkivat ja suru sai kasvot tuhannesti ja tuhannesti. Kadonneiden hidas löytyminen takasi vibat vielä pitkään katastrofin jälkeen.

3. Estonia

Aamulla opettajainhuoneessa muuan työtoveri kertoi, että Estonia on uponnut ja 800 ihmistä hukkunut. Illalla seurasin pelastustoimia televisiosta. Jotenkin tämä katastrofi on liikuttanut minua enemmän kuin yllä mainitut, ehkä siksi, että televisio välitti onnistuneita pelastuksia niin hyvin ja lehtien pelastustarinat hakkasivat jännitysfilmit mennen tullen. Syttyipä onnettomuuden keskellä romanssikin, kuten Titanicilla konsanaan. Mitenkähän parille kävi? Saivatko toisensa?

4. Tsernobyl

Laskeuman leijuessa paljolti lounaisen Suomen ylle olin Lounais-Suomessa, pöllyttämässä maata oikein olan takaa, kun haravoin mökin pihamaata. Illalla järkytyin kun katsoin uutisia. Päivä päivältä Kari Toivonen toisti, että ydinreaktorin keskusta ei saada sammumaan. Kauhuni nousi kun ajattelin, että reaktori on ikuinen tuli, ei sammu ikinä, vaan porautuu maan pintakerroksen läpi kohden pallon ydintä. Ajattelin, että tekniikka otti nyt herruuden insinööreistä ja voitti ihmisen, ihmisyyden. Tästä hetkestä lähtien olen ollut voimakkaasti ydinvoimaa vastaan. Olen valmis laskemaan sähkön kulutustani merkittävästi, jotta tästä tuhoisasta energiasta päästäisiin muiden maiden esimerkin tavoin eroon.

5. Lapuan patruunatehdas

Räjähdys oli vapisuttanut koko Lapuaa ja kauempanakin olivat ikkunat helisseet, niin että ihmiset tiesivät, että nyt sattui pahasti patruunatehtaalla. Muistan lukeneeni Seurasta kuvaukset moneen kertaan. Kuinka äiti oli aamulla mennyt tehtaalle töihin eikä tullut enää takaisin isän ja orpojen lasten luo. Oli vain ottanut pyörän seinustalta ja huutanut heihei. Hautajaisista oli myös kuvat, 40 valkeaa arkkua vierekkin puolikaaressa, takana omaiset. Muistan kuvan edelleen aika tarkasti.

6. John F. Kennedyn kuolema

Olin aika pieni. Luin kirjaa ja kuuntelin isonsiskon kanssa radiosta pop-musiikkiohjelmaa (Kaleidoskooppi vai 8 kärjessä?) - kun lähetys keskeytetiin ja ilmoitettiin, että Yhdysvaltain presidenttiä on ammuttu. Hetken päästä ilmoitettiin, että presidentti on kuollut. Sitten alettiin soittaa jotain mahtipontista ja vakavaa musiikkia. Muistan, että harmitti suosikkilevyjen keskeyttäminen, mutta Jacqueline ja Caroline ja pikku John olivat niin suloisia surussaan, kun heitä myöhemmin kuvattiin ahkerasti.

(Maalaus Gustav Klimt)