Niin makaa kuin petaa

Jääkaapin sisältö tänä maanantaiaamuna:

Becel-margariinia, prk
Luomumunia, 3 kpl
Kadett-juusto, 10-prosenttinen, jämät
Suolakurkkuja, melkein tyhjä prk,
Gefilus-piimä, melkein tyhjä
Tyrnimehua, avaamaton prk
Hanapakkaus kuivaa valkoviiniä, avattu
Sillipurkki, Vestan tomaatti, puolillaan
Perunoita, Siikli, yhdelle aterialle
Porkkanoita, avaamaton pss

Mitä kaikkea tästä voisi päätellä, millaisen profiilin piirtää kaapin käyttäjästä? Ainakin sen voisi kai päätellä, että taloudessa ei ole lapsia, ei koiraa eikä kissaa. Ehkä myös sen, että kyseessä on nainen, koska hyllyillä ei ole ainuttakaan olutpulloa, ei maitoa, ei makkaraa, ja tuotteet ovat kevytversioita tai luomua. Avattu kuiva valkkis on selvästi yksinäisen naisen tekosia. Paljonkohan siitä on vajentunut ja millä aikavälillä?

Olen joskus huvittanut itseäni lukemalla Helsingin Sanomien perjantailiitteestä selostuksia julkkisten roskiksista. Toimittajat ovat tehneet kohteisiin salaisia iskuja ja profiloineet näin milloin Madonnaa, milloin jotain poliitikkoa. Kerrassaan hauskoja analyyseja. Ehkäpä seuraavaksi leväytän pramille oman jätepussini sisällön, sillä enemmän ihmisestä taitaa kertoa se mitä hän taakseen jättää kuin edestään löytää. Esimerkiksi oma sillipurkkini valehtelee minusta, joka en koskaan syö silliä yksinäni. Purkki jäi kesävierailta, joita kestitäkseni sen heinäkuussa ostin. Odotan että se pilaantuu, jolloin voin heittää sen pois. Tästä jääkaappi-roskisideastahan saisi hauskan meemin - vapaasti käytössä!

Koskapa jääkaappini henki yksinäistä autiutta, lähdin aamutuimaan kauppaan, lähimarketiin. Otin käteeni Gefilus-piimän ja katsoin viimeistä myyntipäivää, merkintäpuoli oli käännetty kaikissa purkeissa seinään päin. 5.9. En osta. Työnnän käteni ensimmäisen rivin välistä toiseen riviin ja pujottelen purkin esiin, käännän merkintäpuolen neonvaloon ja oikealle etäisyydelle likinäköisistä silmistäni. 6.9. En osta. Panen purkin samasta raosta takaisin ja ujutan käteni entistä kauemmas maitohyllyn kylmään kitaan, takimmaiseen riviin. Poimin jälleen purkin, käännän merkintäpuolen esiin, sopivalle etäisyydelle. 13.9. Heureka! Tämän otan. Harmittelen vain sitä, että en suoraan työntänyt kättäni takariviin, kuten valtaosa asiakkaista tekee. Kauppiaitten kannattaisi ehkä harkita uusien tuotteitten sijoittamista eturiviin, jos haluavat myydä vanhoja elintarvikkaieta asiakkailleen. Moni menisi lankaan ennen kuin oppisi uudet kujeet.

Pääateriaksi tekee tänään mieli herkullisen näköisiä pieniä ruskeita kaalikääryleitä. Minulle riittää kaksi, mutta kelmuun käärityssä pakkauksessa on kuusi, vissiin ehyelle perheelle tarkoitettu herkku. Katson sitten ohuita pihvejä, ja vesi herahtaa kielelle. Nämäkin ovat perhekokoa, neljä kappaletta ihania ohuita leivitettyjä fileitä. Tilastot taitavat valehdella, ja maailma onkin täynnä isoja onnellisia talouksia, eikä tällaisia surkeita yhden naisen symbiooseja. Hobby Hallin kauniit lakanatkin ovat aina kahdelle, samoin päiväpeitteet ovat leveään parivuoteeseen, johon minä hukkuisin. Päätän laittaa jääkaapin munista omeletin yhdelle ja paahtaa sen kanssa vaikka grahamleivän, salaatiksi porkkanaraastetta. Säästyypä rahat. Korissani on vain piimäpurkki, juusto ja grahamleipä.

Jään hetkeksi kassalle norkoilemaan ja lukemaan odotellessani Iltistä. Eräs "äiti" kirjoittaa Tekstaripalstalla Porvoon kirkonpolttajasta, että voi voi, jälleen yksi nuori joutuu vankilaan alkoholin vuoksi.

(Maalaus Thomas Griffiths Wainewright)