Pahan kukkia
En ole koskaan joutunut kohtaamaan pahaa silmästä silmään, kasvoista kasvoihin. Se on tullut näköpiiriini, mutta katsonut kuitenkin muita, ei minua, joka olen ollut kai mitätön pala sen mustaan kitaan.Siksipä olikin yllätys, kun löysin pahuuden virtuaalilaineilta, jossa se ui minut kiinni ja yritti ahmaista minut. Se puhalsi niskaani kylmiä henkäyksiään ja yritti kaataa minut kumoon, kerta toisensa jälkeen. Se käytti sanoja, joiden tarkoitus oli haavoittaa ja tappaa. Se kieroili, petkutti, valehteli, mustamaalasi, manipuloi, käkätteli ja hähätteli ja tanssi pirunpolkkaa sanojensa villitsemänä.
En vain ymmärrä tätä paradoksia. Mikä minussa vetää mustaa lintua puoleensa? Onko se oma toinen puoleni vai viattomuuteni? Miksi minä? Onko se juuri se, että vain minun kaltaiseni jaksavat vielä hämmästellä pahuutta, jolle virtuaali suo trooppisen ilmaston kasvaa ja kukoistaa?
Jaksan odottaa sitä päivää, että virtuaalissa pätevät samat lait kuin reaalisessa elämässä. En ymmärrä, miksi ihmisen tulisi olla netissä vapaata riistaa tai miksi kaikkien pahan kukkien tulisi saada nimenomaan siellä vapaasti kukoistaa. Nettihän on jokapäiväistä leipää kaikille vauvasta vaariin, toinen maailmamme. Miksi siellä saisi käyttäytyä kuin sika? Miksi vain siellä tulisi osata tehdä oikeat valinnat ja olla kypsä, ja miksi vain siellä on itse vastuussa kärsimyksistään?
Kyllä kirjoittaja nähdäkseni jo nyt pystytään tarvittaessa jäljittämään nykytekniikan keinoin, kunhan on valtuudet. On aika vanhakantainen ajatus, että virtuaali on rajattoman vapaa temmellyskenttä, jonka tuleekin pysyä sellaisena. Ei ihminen ole ansainnut sellaista, mihin ei pysty. Siinä ne rajat ovat.
(Maalaus Victor Vasnetsov)
posted by Iines @ 10:55 ap.
28 comments
28 Comments:
olet loukkaantunut ja suuttunut useammin kuin muut selailemani blogittajat yhteensä
Tommi Tommi, kun sinuakin pääsisi edes selailemaan! Profile Not Available
Jotta reaalimaailman lait ja järjestys vallitsisi täällä internetissä, tulisi anonymiteetti poistaa. Sen poistumisen seurauksena voisi jäädä monta oikein hyvää blogiakin pois.
Kiusanteosta ei tulla varmaan koskaa pääsemään eroon. Silti sitä vastaan voi yrittää suojautua. Vähän kuten tosimaailmassa vältellään ilkeitä ihmisiä, niin täälläkin niitä voi vältellä eri keinoin. Kaikkein huonoin valinta on heittäytyä väittelyyn ilkiön kanssa, sillä kommunikointi on ainoa tapa, jolla ilkiö on olemassa verkkomaailmassa.
Viisaita sanoja, varsinkin tämä:
kommunikointi on ainoa tapa, jolla ilkiö on olemassa verkkomaailmassa.
Käsitän tämän kuitenkin ehkä hieman toisin kuin ajattelit. Nimittäin niin, että ilkiö lakkaa olemasta minulle, kun en itse ota osaa sellaiseen kommunikointiin, johon hän osallistuu, jota hän harjoittaa. Ignoroin hänet. Muuten olen kyllä sitä mieltä, että ilkiö on olemassa, koska hän on ilmaissut itsensä sanallisesti.
On kuitenkin olemassa myös kommunikointia, johon ei voi vaikuttaa ja joka koskee itseä, selkeästi ja joka on, vaikkei itse ota osaa keskusteluun. Voi tietenkin sanoa, että pitää pysyä pois sieltä, missä kokee kiusaa. Totta tämäkin, mutta jos kehitellään ajatusta eteenpäin, se johtaa oman maailman ja kentän supistumiseen. Tulee mustia kohtia, jotka pitää kiertää, ja jotka sinänsä voivat olla kiinnostavia. Eihän se niin mene, että vain epämääräisillä nettisivuilla esiintyy häiriköintiä. Sitä on myös antoisilla ja hyvillä sivuilla, joiden kirjoittajilla saattaa olla Januksen kasvot - en usko että on edes harvinaista.
Meitäkö muka ei ole olemassa nimimerkillisinä (anonyymeinä) blogipersoonina? Höpsistä, taatusti on, ja pointti on juuri se, että kiinteällä, vuosikausia kirjoittaneelle blogipersoonalla voi olla persoona ja elämä pelissä blogissaan. Voidaan varmaan perustellusti kysyä, miksi Blogistan ja yleensäkin monet keskustelupalstat ovat valkoinen alue juridisella kartalla. Miksi reaalissa ei saa solvata, mutta netissä pitäisi saada? Missä tässä on logiikka?
"Siksipä olikin yllätys, kun löysin pahuuden virtuaalilaineilta, jossa se ui minut kiinni ja yritti ahmaista minut. Se puhalsi niskaani kylmiä henkäyksiään ja yritti kaataa minut kumoon, kerta toisensa jälkeen. Se käytti sanoja, joiden tarkoitus oli haavoittaa ja tappaa. Se kieroili, petkutti, valehteli, mustamaalasi, manipuloi, käkätteli ja hähätteli ja tanssi pirunpolkkaa sanojensa villitsemänä."
Iines, kerro ihmeessä missä, milloin, miten näin on tapahtuunut.
Ainakaan omissa kommenttilaatikoissasi en moista pahuutta ole sinua kohtaan huomannut kohdistettavan koskaan. Vai enkö vain ymmärrä sellaisia nyansseja!?
Minä olen löytänyt pahuuden jo aikoja sitten Ikkunaiineksen synkästä sydämestä.
Leonoora,
jos tuolle nyanssitielle lähtisi, sinunkin viestiäsi voisi pitää manipuloivana ;) - kuin jossain psykologisessa draamassa, kuin vaikkapa klassikkoelokuvassa Kaasuvalo, jossa aviomies leipoi vaimostaan pikkuhiljaa hullua.
Voisi ajatella niin, että taitava kysymyksenasettelusi ohjailisi lukijaa päättelemään jotakin minun henkisestä terveydestäni, kun ylipäänsä tällaisia kirjoittelen ja puhun pahan kukista, joita muut eivät näe.
Ah Leonoora. Minä en siis lähde tuolle nyanssitielle. Totean vain, että eihän tässä blogissa minua kukaan kiusaa eikä häiriköi. Nyt lähden pitkälle sauvakävelylenkille, ennen kuin luvatut jatkuvat sateet alkavat. Mukavaa sunnuntaipäivää!
Puolukkaan pitäisi minunkin lähteä, ainakin toteamaan onko niitä vai ei. Kostean sumuinen aamu täälläkin. Oikein mukavaa sunnuntaita sinulle myös!
Minä taas olen vakavasti harkinnut oman nimeni esillepanoa. Kun kerran kaikki muukin on totta, niin koen itseni vähän raukaksi, kun piilotan nimeni. Toisaalta minulla on takana tuo muinoinen nettikiusajuttu, joka panee kuitenkin epäröimään nimen julkistamista kiusaajien pelossa. Ehkä kuitenkin, katsotaan nyt ja harkitaan. Samalla tämä blogi todentuisi ja saisi enemmän painoarvoa. Ja nimellisiä blogisteja ei ehkä kiusata samassa määrin kuin meitä anonyymeja. Ja on jopa juridinen tuki tarvittaessa käytössä.
"Miksi reaalissa ei saa solvata, mutta netissä pitäisi saada? Missä tässä on logiikka?"
Netissä ei voi menettää kasvojaan toisin kuin livetilanteessa. Se lienee suurin syy kaiken maailman virtuaali-inhottavuuksiin. Sellainen kai on jokseenkin yleistä, että väitetään yhdellä nimimerkillä jotain, jota sitten sama heppu tukee toisella nimimerkillä. Tällaisia olen kuullut käräytetyn IP:n perusteella.
Sikuri, kyllä koulu on voimaton, jos eväät kotoa ovat olemattomat ja kasvu on sysätty lapsen omille harteille jopa kehuskellen sillä, kuinka itsenäinen meidän Jessica on jo kuusivuotiaana, kun ei tarvi enää peräänkatsojaa koko päivänä.
Jos vanhemmuus on kateissa, sen auktoriteetin ottaa jokin muu, tyhjällä tilalla kun on taipumus täyttyä. Ja kuka muu sen ottaa kuin television suoltama malli, tv kun on aina auki, tai amerikkalainen kapea maailmannäkemys, joka tunkee musiikki- ja muustaa viihdebisneksestä pienokaisten tajuntaan. Tai Internet, virtuaalilaineet IRC:eineen, joiden galleriat ovat lasten koteja, viiteryhmiä, maailmanselittäjiä. Minua edelleen jaksaa hämmästyttää se, miten jokuset aikuisetkin korostavat joskus, että tarkoitan IRL, ikään kuin IRC olisi kaikille tuttu ja hyväksytty oletusarvo. Näitä lyhenteitä ei viitsitä lauseessa edes taivuttaa.
Tässä rakosessa opettajan ääni hukkuu tylsäksi narinaksi, jota lapsoset lähinnä naureskelevat, jos yleensä jaksavat kuunnella sanaakaan odottaessaan jotain kivaa viihdykettä.
Tarkoitukseni oli kirjoittaa kommentti, mutta siitä tulikin blogikirjoitus, johon pääsee linkistä.
Olenkin heti eri mieltä kanssanne. Amerikkalaiset eivät ole ainakaan ilkeitä. Kaikkein hölmöin viihde tulee sieltä tänne, mutta ihmiset Pohjois-Amerikassa ovat ystävällisiä jopa virastoissa ja muissa julkisissa tiloissa. Ainakaan ilkeyttä ei sieltä opita.
Mistä se ilkeys sitten tulee? Ei ainakaan geeneistä. Pohjois-Amerikassa asuvat kolmannen polven suomalaiset ovat jo avoimia ja ystävällisiä. Heidänkin suustaan kuuluu "Good for you", jos toiselle käy hyvin.
Minusta ilkeily johtuu jatkuvasta katkeruuden ja vihan lietsomisesta. Ja mistä se tulee? Miettikää.
Ei päässytkään.
http://blogisisko2.blogspot.com/
2006/09/kommentti-ikkunaiineksen-pahan-kukkiin.html
Kiitos, Blogisisko kirjoituksestasi. Koetan linkata sen tähän, jotta siihen pääsee suoraan:
Blogisisko
Oma tarkoitukseni ei ollut kommentoisa amerikkalaisia ihmisiä, vaan lähinnä juuri sitä viihdehaaraa, jonka suomalaiset nuoret niin mieluusti ovat omaksuneet. Uskon ja tiedän, että amerikkalaiset ihmiset ovat oikeasti erilaisia kuin viihteen kuva antaa ymmärtää. Kapeahan se on.
Tommi, vaikutat itse iineksen mainitsemalta verkkopahuudelta. Olen seurannut kommentointitapaasi jo jonkin aikaa. Ammut puskasta, kertomatta itsestäsi mitään, antamatta linkkiä edes blogiisi. Teemasi on yleensä naisviha, tykkäät vähätellä naisia heidän blogeissaan. Olen itsekin naisbloggaaja, mutta en todellakaan aio kirjoittaa omalla nimelläni, en tahdo sinua omaankin blogiini vihaasi levittämään.
Tämä naisia myrkyllisesti vihaavien miesten laji on blogimaailmasta kyllä ennestään tuttu; onneksi teitä ei ole montaa, ja ei tarvitse olla mielenterveyden ammattilainen arvatakseen mikä on misogynianne takana; ette saa p*llua. Ikävä vain, että tuo on noidankehä, jonka seurauksena kukaan ei tule teille sitä antamaankaan.
Oikeasti tiedän, että sinua, Tommi, pitäisi sääliä. Ei ole terveen eikä onnellisen ihmisen toimintaa käydä vuositolkulla naisten blogeissa myrkyttämässä niiden kommenttilaatikkoja omalla naisvihalla.
T: Tinja
Jos Tommi mainostaa kirjoittamisstrategianaan metodista alemmuudentuntoa eli olemista tyhmempi kuin onkaan, niin mitä sitten kertoo hänestä systemaattinen negatiivisuus ja misogynia?
Alemmuus-kulissiko oikeuttaa moisen asenteellisuuden?
Mistä seuraa, että mainittu negatiivinen asenteellisuus olisi osa tuota rakennettua, keinotekoista kulissia/fasadia?
En usko.
Eiköhän se itse asiassa kerro paljon juuri henkilön TODELLISESTA luonteesta ja elämäntilanteesta.
Peittäessään se paljastaa enemmän kuin kätkee, jos käytämme hedeggerilaista terminologiaa.
Jees. Päätin, etten tule tälle päreelle, mutta takapenkin kommunistina minun täytyy yhtyä etelliseen puhujaan (puheenvuoroon).
"Tommi",
tällainen on puskista ampumista:
Muutenkin tietääkseni olet loukkaantunut ja suuttunut useammin kuin muut selailemani blogittajat yhteensä, ja sikäli kun olen huomannut, aika mitättömistä syistä. Miksi ihmeessä?
Sinähän teet minusta pitkän linjan analyysia paljastamatta itseäsi, kyyröttäen raukkamaisesti puskien suojissa vapisten ja peläten seistä edes vakionimimerkkisi turvin.
No, mina olen samaa mielta kuin Tommi. Sivuni loytaa netista helposti, samoin mailiosoitteeni. Siita vaan sitten ampumaan, jos tekee mieli.
Mielenkiintoista tassa on se, kuinka aina uhriutat itsesi. Sina olet se viaton, jota pahikset ammuskelevat pusikoista - silloinkin, kun heidan ei ole ollut tarkoitus pahoittaa mieltasi, se, etta loukkaannuit, on heidan syytaan. Olethan monta kertaa painottanut, etta vastuu ja vika on aina muualla kuin loukkaantujassa.
Sina sen sijaan et tunnu ottavan vastuuta, jos sanasi saavat jonkun loukkaantumaan. Yhtakkia loukkaantuja onkin vain ilkemielinen kiusaaja, joka tahallaan loukkaantuu, jotta voisi kiusata sinua.
Joo-o.
Tämä uhri potkaisee sinua nyt persuuksiin ja toivoo, että pysyt pois ellei levy vaihdu.
Varmaan saan minäkin persuuksilleni, mutta aika pitkältä historialta sinut tuntien! Minäkin koen sinut kuten Tommi ja Arawn. Olemmeko me kiusaajia sitten jos koemme sinut noin ja vielä sanomme sen ääneen!?
Itse olen ollut myös kiusauksen kohde! Lapsena kannellessani äidille, että tuo kiusaa minua. Äiti sanoi, että mitä itse teit! Eipä siinä auttanut kuin sietää kiusaamista. En toki sano, että äitini menetelmä oli täysin oikein. Aina epäonnistuessani elämässä, mietin heti, että vika on minussa vaikka tiedän jo ettei niin aina ole.
Selitä miksi koet aina olevasi syytön, niin ehkä ymmärrän sinua?
Ilmeisesti äitini tapa reakoida kanteluihin pakotti miut keksimään selviyrymiskeinoja kiusaamisesta itse?
Ad hominem -argumentointi ei edistä kenenkään asiaa, vähiten argumentoinnin käyttäjän.
Edellisen kommentin pyyntö koskee myös aliaksia. Tervetuloa takaisin myöhemmin, jos keskustelutyyli muuttuu rakentavammaksi.
Arawn: Mielenkiintoista tassa on se, kuinka aina uhriutat itsesi. Sina olet se viaton, jota pahikset ammuskelevat pusikoista - silloinkin, kun heidan ei ole ollut tarkoitus pahoittaa mieltasi, se, etta loukkaannuit, on heidan syytaan. [...] Sina sen sijaan et tunnu ottavan vastuuta [...] loukkaantuja onkin vain ilkemielinen kiusaaja, joka tahallaan loukkaantuu, jotta voisi kiusata sinua.
No, tuollainen käytös ei ole yksinään Iinekselle ominaista - Birdy on näyttänyt kaikille naisbloggaajille huonoa esimerkkiä jo vuodet. On aina yhtä hauskaa nähdä, miten ne samat akat raivostuvat ja närkästyvät sydänjuuriaan myöten, jos joku mies tahallaan heittäytyy yhtä epätasapuoliseksi ja itsesääliseksi (kokeiltu on, hehheh).
ne samat akat raivostuvat ja närkästyvät sydänjuuriaan myöten, jos joku mies tahallaan heittäytyy-
Kursivoin ajatuksia herättävän sanaparin oksennuksestasi.
Onkohan kukaan koskaan miettinyt sanojen konnotaatioita (miellemerkitys) näistä pareista rinnakkain:
akka - ukko
ämmä ~ äijä
muori ~ vaari
Kaikissa tapauksissa naaraspuolinen on ilkeä paha akka, ruppana, saatanallinen kiljuva ämmä tai rupsahtanut sivuunpotkaistava muori, kun taas urospuolinen on leppoisa ukonkäppänä, äijäenerginen potenssisonni, kiltti harmaapartainen vaarikka.
Kursivoin = lihavoin
Saan siis potkua persuksille, koska en suostu pitamaan sinua viattomana uhrina ja kyseenalaistan vaitteesi siita, etta olisit sellainen?
Ok. Halusin vain varmistaa. Levyn pitaisi ehka vaihtua sellaiseksi, josta sina tykkaisit? Kannattaa olla samaa mielta ja kompata?
Ei ole meikalaisen tapa pyorittaa levyja tuo ns. "pepun nuolenta" - silla sita se olisi, jos en olisi aidosti samaa mielta. Ja nythan en ole.
Mutta ei hataa, pysyn toki poissa, jos eri mielta ei saa olla. En nahdakseni ollut torkea enka pyrkinyt loukkaamaan, joten en keksi muutakaan syyta potkuilleni kuin se, etta en saa olla kyseista mielta julkisesti taalla.
Arawn,
oletko koskaan, edes yhtä ainoata kertaa, sanonut mitään rakentavaa tai positiivista tässä blogissa?
Uskon sinun tietävän, että arvostan hymistelyn sijasta kriittisyyttä ja jopa tiukkaa vääntöä asioista. Henkilökohtaisuuksiin meneminen ei kuitenkaan ole kriittisyyttä.
Ehkä kannattaa muistaa, että ad hominem -argumentointi kääntyy lopulta argumentoijaa itseään vastaan.
Tervetuloa takaisin, kun olet omaksut asiallisen kirjoitustyylin pitkäaikaisen nakerruksesi sijaan.
"Rauski: Näköjään halusit kertoa, ettet ymmärrä mitä on metodinen alemmuudentunto. Sen sijaan luonteestani ja komplekseistani olet, kuten edellinenkin kommentoija, tietenkin aivan oikeassa."
Tiedät jopa erään lempinimeni...hmm...
No - kerro - mitä se metodinen alemmuudentunto lopulta on.
Ja kerro oikein tarkasti.
Haluan toki oppia "kikkoja, joilla voi "tehdä vaikutuksen".
Kuten nyt tämä sinun "suunniteltu" alemmuudentuntosi...
Lähetä kommentti
<< Home