3.10.06

Ensimmäinen kuolemansynti: nöyryys

Liikutuin lapsena, kun luin Z. Topeliuksen satuja ja runoja Lukemisia lapsille -kirjoista. Räkänokkaiset orpolapset kiittivät kauniisti armollista Herraa, kun ankaran katovuoden jälkeen olikin taas ihmeen kaunis suvi ja syys toi jyvät täyteläät, ja niiden myötä leipää rääsyläislapsillekin.

Oi, isä, sulle kiitos on
ja kiitos harras, rajaton,
sa murheen poistit maasta
ja johdit tiemme valohon.
(Köyhäin lasten kiitoslaulu)

Näitä lukiessa tuli niin nöyräksi, että kirjoitti nöyriä runoja. Totuus näyttäytyi niissä oudon käänteisessä valossa, kuten esimerkiksi runossa Kotini. Näin se alkoholistin tyttären runo kuului:

Koti armas kultainen,
siellä oon mä iloinen.
Paras paikka päällä maan,
parempaa ei olekaan.

Kotona on isä, äiti,
sekä sisko rakkahin.
Kotona on ilo onni,
se on paikka parahin.

Mainittakoon vähemmän nöyrästi - alan parantua synnistäni - että voitin tuolla riimirunolla piirini Lasten Henkisissä Kilpailuissa toisen palkinnon, runokirjan Muistojen tie, jota en koskaan lukenut. Kolmannen palkinnon (kirja Nappaslieriäiset, jota myös en koskaan lukenut) sain tarinallani Kalle Kannnon kääntymys, jossa kuvasin alkoholisti-isän nöyrtymistä tyttöjensä keuhkotautivuoteen äärellä. Tarina päättyi isän lupaukseen, ettei hän nosta enää väkijuomia huulilleen, jos tytöt parantuvat. Ja panin tytöt parantumaan.

Nöyryyttä ylläpitää toivo, ajatus palkinnosta, jonka ponnisteluistaan saa. Jossain on onnenmaa, joskus kaikki on paremmin. Nöyryyden syöpä nakertaa ihmiseltä ilon ja turruttaa hänet jonkinlaiseen välitilaan, jossa odotuksesta muodostuu pysyvä tila. Kuin kiirastuli ennen paratiisia. Nöyryyttä näkee laajasti nykyään mm. hoitoalan ihmisissä, jotka ovat niin maahanpoljettuja, etteivät kehtaa nousta barrikadeille vaatimaan työstään asiaankuuluvaa korvausta.

(Maalaus Marc Chagall)

27 Comments:

At 3/10/06 12:58, Blogger Leonoora said...

Onnea näin jälkikäteen runosi menestymisen johdosta! Kuvaa hyvin aikakautensa ihanteita.
Nöyryys, se onkin mielenkiintoinen aihio pähkäiltäväksi.
Minäpä en oikein usko, että esim. hoitohenkilökunnankaan joukossa vaitiolo, kapinoinnin puute johtuisi pelkästään nöyrtymisestä.
Kyllä se ennemminkin on lamaantumista, väsymystä. Johtoryhmien uhkailun tulosta. Jos asuntolainan maksusta ja leivästä on kyse, ei silloin pysty tappelemaan hengen ja ruumiin murskaavia "tuulimyllyjä" vastaan.
Mielessäänhän voi olla kuinka uhmakas, täynnä vihaa, katkeruutta epäoikeudenmukaisuuksista, mutta ei voimia päätää, tehdä jotakin kongreettista muutoksen eteen. On helpompi raahautua päivästä toiseen, se vie vähemmän ehtyviä voimia, kuin suuri hyppy tuntemattomaan.
On kaiketi olemassa negatiivista ja positiivista nöyryyttä. Luonnonmullistusten edessä ihminen ainakin hetkeksi nöyristyy?

 
At 3/10/06 13:19, Blogger A-K.H said...

Sinun pitää määritellä nöyryyden sinänsä käsitesisältö ja rajat ynnä uskonnollinen nöyryys, ettei asia menisi sillisalaatiksi. On myös tervettä ja epätervettä itsekkyyttä.

 
At 3/10/06 13:20, Blogger A-K.H said...

Tarkoitin Iinestä.

 
At 3/10/06 13:40, Anonymous Obeesia said...

Lapsuudessani opin, että köyhän pitää olla nöyrä.

Taitaa olla totta vieläkin, vrt. Leonooran kommentti asuntoveloista yms.

 
At 3/10/06 14:30, Blogger Ripsa said...

Minun perheelleni (minä+mies+kaksi kissaa) kävi hassusti noin 8 vuotta sitten kun asuttiin kunnan omistamaa kaksivooninkista pohjalaistaloa Kyrönjoen rannalla.

Kunta halusi myydä talon ja tontin. Me tarjouduimme edelleen vain vuokralaisiksi, joita oli talossa kaksi muutakin huushollia.

Siinä sitten tuli välillä sellainenkin paniikki että jospa joku ostaa purkaakseen, ja koska noita komeita taloja 1900-luvun alusta ei juurikaan enää joenvarressa ollut. Mikä kertoo kyllä aika paljon Kyrönmaan esteettisesta mielialasta ja näköalattomuudesta muutenkin.

Sitä paniikkia hyssyttelemään tuli eläkkeellä oleva toimittaja, joka oli paikkakunnalla kulttuuriasioiden silmäätekevä.

Suureksi hämmästykseksemme hän sitten sai talon ostaakseen. Ja piti ensin sellaisen saarnan meille että köyhän on oltava nöyrä ennenkuin potkaisi meidät pellolle.

Maalle en astu enää jalallanikaan. Jääkööt pohjattomaan idiotiaansa ja muuhun köyhyyteensä.

 
At 3/10/06 14:33, Blogger Iines said...

Kiitos Leonoora,
runon menestyminen oli kyllä häpeän paikka, koska olin niin nöyrä, että häpesin sitä, että minuun katsotaankin, saati sitä, että jouduin palkintoseremoniohin muiden eteen hakemaan palkintoani. Tuskaa.

A-k.h,
uskon lujasti sillisalaattiteoriaan, mutta
ymmärrän, että nöyryyden määrittelyjä kaivataan.

Ajatukseni on kuitenkin se, etten antaisi alustuksessa avaimia, vaan toivon, että mahdollinen perässäseuraava keskustelu avaisi käsitteitä johdattelematta kenenkään ajatuksia niihin uomiin, joissaa itse kenties olen. En siis osaa keskustella asiantuntijoitten ja teoreetikkojen ehdoilla, ja ymmärrän senkin, jos sen vuoksi asiasta ei haluta keskustella.

Siitä olen kuitenkin vakuuttunut, että nöyryys on mieluisa ominaisuus hallitsijoiden ja instituutioiden katsoa. Ja siitäkin, että nöyryys on vallan luovuttamista pois omista käsistä.

Se vielä, että en puhuisi tässä nöyryysasiassa epäitsekkyydestä, van erottaisin nöyryyden ja epäitsekkyyden, samoin kuin erotan ylpeyden ja itsekkyyden. En siis keksi esimerkkiä terveestä nöyryydestä. Kohtalon iskujakaan ei kai tarvitse nöyränä ottaa vastaan?

 
At 3/10/06 15:51, Blogger A-K.H said...

iinekselle sanoisin, että syvennä vähän ajatteluasi.

Ripsalle sanoisin, että heh heh.

Yleisesti asiaan sanoisin, että kun Keski-Pohjanmaalla saadaan laihaa kahvia, sanotaan, että se oli keitetty nöyrään veteen.

 
At 3/10/06 15:57, Blogger Iines said...

A-k.h, nyt tekisi mieli ottaa vähän korvista kiinni ja pöllyttää ukulia. Ei teoretisointi vie syvälle, vaan etäälle. Oles nyt vähän nöyrempää poikaa toisten ajatusten edessä, salli niille mahdollisuus lähteä lentoon.

 
At 3/10/06 16:30, Blogger Leonoora said...

Onko kerjäläinen käsi ojossa nöyrän prototyyppi, vai alttarin eteen polvistuva rukoilija, miehensä hakattavaksi yhä uudelleen joutuva vaimo, koulussa kiusattu tai hallitsijaansa myötäilevä lakeija.
Oikeassa olet Iines, nöyrä, nöyryys, nöyryyttäminen, kyllä niissä kaikissa on kysymys vallasta ja alistussuhteesta.

 
At 3/10/06 17:36, Blogger Iines said...

Niin, jopa nöyrän merkitys "hartaan kunnioittava" sisältää valtasuhteen. Voi kunnioittaa vain yläpuolellaan olevaa. Muutenhan nöyrä määritellään selkeästi valtasuhteista käsin: alistuvainen, tottelevainen, kuuliainen, taipuisa, alamainen.

 
At 3/10/06 20:08, Blogger A-K.H said...

Oppia ajattelusta ja sen laeista voisi kyllä harjoittaa. Ei se estä ajatuksen lentoa.

Antaa ajatuksen rientää, kyllä routa porsaan kotiin ajaa.

 
At 3/10/06 21:50, Blogger Iines said...

Olen vakuuttunut siitä, että asioita voi pohtia lähtemättä siitä, että ensin määrittää tieteellisen tiukasti käyttämänsä käsitteet.

Minusta sitä paitsi tuntuu, että on lukijaa arvostavampaa antaa hänen poimia sillinpalat salaatista kuin ojentaa ne hänelle umpiopurkissa.

Tämähän on sitä paitsi vain blogi. Ja päreenihän on pienimuotoinen henkilökohtainen essee, ei oikeaksi todistettava artikkeli.

 
At 3/10/06 22:57, Blogger A-K.H said...

Nyt on päreen käryäminen herkässä. Ai, ai. Käsitin tämän uskonnolliseksi päreeksi, koska puhuttiin synnistä.

 
At 3/10/06 23:20, Blogger Iines said...

No eihän syntipukkikaan ole pukki, joka pökkii Jumalan tahdon vastaisesti.

Pistää ne tikut nyt taskuunsa ja sytyttää niillä vaikka kynttilän tai odottaa huomista pärettä, jossa puhun myötätunnon synnistä. ;)

 
At 4/10/06 01:31, Blogger Panu said...

Nöyryyden syöpä nakertaa ihmiseltä ilon ja turruttaa hänet jonkinlaiseen välitilaan, jossa odotuksesta muodostuu pysyvä tila. Kuin kiirastuli ennen paratiisia.

Totta. Esimerkiksi kilttien ja ujojen nuorten miesten nöyryys nuorten naisten edessä - tuhoava nöyryys, joka heihin feministipropagandalla istutetaan - pilaa heidän elämänsä peruuttamattomasti.

 
At 4/10/06 08:01, Blogger Iines said...

No ehkä kuitenkin vain niiden nuorten miesten, joilla on ollut todellisuudenvastaisia kuvitelmia naisesta ja naiseudesta.

Ehkä on vain hyvä, että muurit murtuvat ja poikanen alkaa nähdä naisen tasavertaisena ihmisenä vierellään, ei allaan.

 
At 5/10/06 22:17, Blogger Panu said...

No ehkä kuitenkin vain niiden nuorten miesten, joilla on ollut todellisuudenvastaisia kuvitelmia naisesta ja naiseudesta.

Aivan - niiden nuorten miesten, jotka ovat uskoneet feministien valheita. Onneksi suuri osa nuorista miehistä saa naiskuvansa edelleen pillunhimoisen poikajengin kyynisestä ja illuusiottomasta rivousfolkloresta, joka on Jumalan totuus naisesta ja naiseudesta. Siihen totuuteen uskovat pojat eivät koskaan astu harhaan naissuhteissaan.

 
At 5/10/06 22:19, Blogger Panu said...

poikanen alkaa nähdä naisen tasavertaisena ihmisenä vierellään, ei allaan.

Sellainen poikanen, joka ei kykene näkemään naista seksinaaraana, vaan pelkästään "ihmisenä", on vielä kolmekymppisenäkin poikuutensa säilyttänyt kouristuksenomainen onanisti. Tai homoseksuaali.

 
At 6/10/06 00:23, Blogger Iines said...

suuri osa nuorista miehistä saa naiskuvansa edelleen pillunhimoisen poikajengin kyynisestä ja illuusiottomasta rivousfolkloresta, joka on Jumalan totuus naisesta ja naiseudesta. Siihen totuuteen uskovat pojat eivät koskaan astu harhaan naissuhteissaan.

Ei kannattaisi heittää kirvestä kaivoon. Aarteet jäävät nyt pojilta löytämättä.

 
At 6/10/06 02:00, Blogger Panu said...

Aarteet jäävät nyt pojilta löytämättä.

Aarteet jäävät koetusti ja tutkitusti löytämättä niiltä pojilta, jotka uskovat feministien epärealistiseen, ihanteellistavaan naiskuvaan. Kyynisessä poikasakissa ymmärretään, että 99,9 prosentilla nuorista neidoista ei ole mitään muuta aarretta tarjottavanaan kuin se voideltu reikä lihassa, ja osataan kohdella tyttöjä sen mukaan.

Taitaa olla tismalleen päinvastoin. Naisen koko kirjon näkevä on Uros.

Suurimmassa osassa naisia ei ole kirjoa nähtäväksi asti, vaikka naiset - esimerkiksi sinä - oppivat kyllä paljon papukaijan iskulauseita tyhjyytensä ja tyhmyytensä verhoksi. Miesten tulee oppia jo alusta lähtien ymmärtämään, että naarasapina ei todellisuudessa tarkoita korulauseillaan yhtään mitään. Näkeehän sen sinunkin jutuistasi, kun jatkuvasti puhut itsesi pussiin ilmeisesti itsekään sitä tajuamatta. Mies kyllä älyää, ettei siellä korulauseiden ja päälleliimattujen kylttien takana ole muuta kuin rikki menneen automaatin hammaspyörästö, joka ei enää ihmisen nimeä ansaitse.

 
At 6/10/06 11:57, Blogger Leonoora said...

Panu parka, kyllä sinulla on ollut rankkaa naisten kanssa.

 
At 6/10/06 13:06, Blogger Panu said...

Ei olisi ollut ollenkaan rankkaa, jollen olisi langennut uskomaan feministien ja profeministien propagandaan. Pojat tulisi murrosiän ajaksi panna poikakouluihin, jotka tulisi eristää kaikesta feministi- ja profeministihenkisestä agitaatiosta. Niitä vartioimaan pitäisi panna suurikaliiperisilla konetuliaseilla varustautuneita vartiomiehiä, joilla olisi valtuudet avata tuli varoittamatta, kun koulua lähestyisi profeministi.

Feministit ja profeministit tuhoavat nuorten miesten seksuaalisen itsetunnon, ja profeministimiesagitaattorin päästäminen nuorten poikien sielua turmelemaan on yhtä tuhoisaa kuin tunnetun lapsenraiskaajan nimittäminen rehtoriksi.

 
At 6/10/06 13:10, Blogger Panu said...

Sain muuten tiedon, että ainoa lukioaikainen ystäväni, joka uskoi kaikkeen jätinään tyttöjen herkkyydestä ja miehen sukupuolisen halun inhottavuudesta ja naisiasortavuudesta vielä naiivimmin kuin minä, on saanut aivoverenvuodon. Naissuhteita hänellä ei tietenkään ehtinyt olla.

Tiedän tasan että tyttöjen harjoittama nöyryytystoiminta tuhosi hänen elämänsä. Hän oli hyväätarkoittava ja viaton ihminen, jonka kynnenmustuainenkin oli sadan räikeästi maalatun pikkuhutsun elämän arvoinen. Mutta onneksi kylmä kosto on jo käynnissä.

"Näet vapaustaistelu, saatu alkamaan,

isän pojalle jättämä hurmeissaan,

vaikka vaikea usein, aina voitetaan"

(Byron)

 
At 6/10/06 15:01, Blogger Iines said...

- ystäväni, joka uskoi kaikkeen jätinään tyttöjen herkkyydestä ja miehen sukupuolisen halun inhottavuudesta ja naisiasortavuudesta vielä naiivimmin kuin minä,-

Eikö mitenkään nyt mene perille se usein toistamani asia, että miehen sukupuolinen halu ei ole likaista. Päinvastoin, se on luonnollinen ja plusmerkkinen asia, suorastaan sananakin kiihottava. Kumma, miten sitä joutuu ehtimiseen toistelemaan juuri miehille.

Kummaa on sekin, miten tyhjiä aukkoja täytetään niin sokeasti omilla ennakkoluuloilla, kun ei osata ymmärtää selkokieltä. En ymmärrä, mistä tälläinen klisee miehen likaisuudesta aina vedetään meikäläisen naamalle muka minun ajatuksekseni, ikään kuin olisin miehiä vastaan taisteleva kylmä amtsoni. Ettei se klisee olisikin sanojan oma piilevä asenne? Minä kun rakastan miestä ja aitoa uroutta, mutta en korvien väliin sitkeästi pesiytynyttä ennakkoluuloista typeryyttä, joka ilmenee tämäntapaisina lapsellisina uhoamisina.

Ystäväsi puolesta olen pahoillani.

 
At 6/10/06 21:42, Blogger Leonoora said...

Eiköhän kylmä, miestenvihaaja feministi ole itsekin katkeruutta ja kaunaa täynnä juuri kokemiensa vääryyksien ja pettymysten vuoksi.
Kyllä ilman miehiä maailma olisi tylsä paikka!

 
At 17/10/06 18:05, Blogger Pälli said...

Iines, oikea nöyryys on sitä, että tietää, millainen on. Missä on hyvä ja missä huono. Että osaa arvostaa hyviä puoliaan ja myöntää rohkeasti ne huonot. Ja että tästä huolimatta ei pidä itseään huonona ihmisenä. Eikä myöskään muita parempana. Sitä on oikea nöyryys, olipa se sitten psykologista, uskonnollista tai mitä tahansa.

:)

 
At 17/10/06 18:05, Blogger Pälli said...

Niin, piti vielä sanomani, että tuo kuvaamasi väärä nöyryys on vihollisesta itsestään.

 

Lähetä kommentti

<< Home