Seitsemän kuolemansyntiä -sarja
Uudessa NONO-blogissa on tulossa kirjoitussarja seitsemästä kuolemansynnistä. Pyydetyt kirjoittajat kirjoittavat kukin esseen valitsemastaan kuolemansynnistä.
Minäkin tahdon yrittää, täällä omassa blogissani, koska kyse on nähdäkseni eettisistä pohdinnoista, blogini pääaihealueesta. Synnit keksin kuitenkin itse, ja tulen luultavasti puhumaan aika paljon itsestäni. Luulisin, en ole aivan varma, koska kirjoitan kunkin esseen vasta kun sen vuoro on, sen kummemmin etukäteen suunnittelematta. Voin myös kirjoitella muita päreitä välillä, eli sarja ei välttämättä tule peräkkäin. Myönnettäköön, että samalla koetan saada uutta potkua blogiini, kynäni kun jostain syystä uhkaa ehtyä kokonaan tällä blogisaralla. Jospa nyt aiheesta kirjoittaminen tuntuisi vähän mielekkäämmältä..
En siis tule kirjoittamaan ylpeydestä, kateudesta, vihasta, laiskuudesta, ahneudesta, kohtuuttomuudesta enkä irstaudesta. Kirjoitan synneistä, jotka nimeän nöyryydeksi, myötätunnoksi, rakkaudeksi, ahkeruudeksi, anteliaisuudeksi, kohtuullisuudeksi ja siveydeksi. Minusta nimittäin näiden nimissä tehdään suuria syntejä samalla, kun lunastetaan taivaspaikkaa toisten nenän edestä.
Ja vakuutan, ettei omilla pikku esseilläni ole mitään yhteyttä NONO-blogin kirjoitussarjaan. Kunhan varastin mainion idean, ja hävyn vuoksi vielä nurin kurin, ettei ihan julkivarkaaksi syytetä.
(Maalaus Titian)
8 Comments:
Mielenkiintoista! Minäkin ajattelin, että ainakin mietin, mitä itse kirjoittaisin kuolemansynneistä. Niistä on ollut Heinimäen kirjoittama kolumnisarja Kotiliedessä vuosi pari sitten.
Mutta tuo nurinkurinkääntäminen - se onkin oiva idea. Perustelusikin on uskottava. Odotan kiinnostuneena.
Tää on helvetin vaikea blogiaihe! Tekopyhyys kuitenkin odottaa aina nurkan takana.
Nimittäin - jos olemme todella raadollisen rehellisiä itsellemme näissä asioissa, niin lopputulosta saattaa olla vähintäinkin hieman hämmentävä lukea.
Ja mitä rehellisempiä olemme, sitä vaikeampi sitä tekstiä on lukea, joten en usko Iines, että tästä tulee kovin syvällisiä juttuja.
Idea on kyllä mainio, ja sitä kukin voinee noudattaa oman omantuntonsa kanssa - oman tietokoneensa omassa tiedostossa.
Sä etsit aiheita, joilla saisit itsesi ja/tai muut moraaliseen "loukkuun". Miksi?
PS. Heinimäki on liirumlaarum-miehiä. Jotakuinkin hyvä verbaalikko ja tarinaniskijä. Tyypillinen "älykkölutku".
Raunolle sen verran, että tartun mieluummin vaikeaan kuin helppoon aiheeseen.
Tuota tekopyhyyttä välttääkseni käänsinkin pakan nurin kurin. Kun pitäisi puhua ylpeyden synnistä, puhunkin nöyryyden synnistä, kun kateuden, puhunkin myötätunnon synnistä, kun vihan, puhunkin rakkauden synnistä, kun laiskuuden, puhun ahkeruuden synnistä, kun ahneuden, puhun anteliaisuuden synnistä, kun kohtuuttomuuden, puhunkin kohtuullisuuden synnistä ja kun pitäisi puhua irstaudesta, puhunkin siveyden synnistä.
Voi tietenkin olla, että tämä ei johda mihinkään ja on pinnallista höpötystä, mutta tahdon tehdä näin, koska en halua enää kaluta noita perinteisiä syntejä. Viittaan tuhansiin viisaihin kirjoituksiin, joita on joka puolella.
Tahdon tosiaan etsiä moraalisia loukkuja, koska esimerkiksi sinunkaltaisesi henkilöt eivät usein näe sitä, missä loukussa itse ovat teoretisoidessaan niin hienosti, että harva pysyy mukana. Minä takaan, että minun kärryilläni pysyy, jos näitä joku jaksaa lukea. Ja kai sitä joutavammastakin on pärettä vuoltu.
Synti on teologinen käsite. Tämä on syytä muistaa, kun kirjoitetaan ja puhutaan synneistä.
Titian on englantia. Latinaksi Titianus, italiaksi ja suomeksi perinteisesti Tizian.
Hanki yleissivistys. Ja suomen kielen taito.
Minä kyllä luulin, että italialaisasu on Tiziano, mutta kenties sinä tiedät paremmin.
Hajamielisyyserheitä sattuu itse kullekin. Tiziano Vecelliota mielessäni kuitenkin ajattelin, kuten varmaan sinäkin.
Minä kyllä luulin, että italialaisasu on Tiziano, mutta kenties sinä tiedät paremmin.
Italiaksi Tiziano, kyllä (pääsi putoamaan), mutta suomeksi perinteisesti Tizian. Samoin mm. saksaksi. Puolaksi Tycjan.
Tuliko nyt varmaan kaikki...
Lähetä kommentti
<< Home