1.10.06

Petos

Vilkaisin taas turistin blogia nähdäkseni, miten muutto Nurmijärven omakotitaloon on sujunut ja saadakseni ehkä murusen onnea osakseni, siitä lukiessani. On ollut hauska seurata talon ostotouhuja.

Sainkin surun muruja. Koti on saastunut, ahdistus asuu taloa ja kirjoittajaa. Miehellä on toinen nainen. Jumalauta noita pettureita, jotka epäkypsyyksissään hyppyyttävät naisia taivaan porteille ja sitten syöksevät helvettiin. Ja voi meitä naisia, jotka rakastamme ja alamme rakentaa pesää ja tulevaisuutta luottaen toiseen ja rakkauden kestoon tajuamatta, että parhainkin rakkaus on raunioilla, ennen kuin ehdimme kissaa lausua.

Ja mistä johtuu, että se useammin on mies kuin nainen, joka murskaa toisen elämän? Nainenkin murskaa, mutta useimmiten vasta, kun osoittautuu, ettei miehestä ole arjen jakajaksi ja vastuun kantajaksi. Mies pettää usein jo rakkauden korkeilla laineilla, silloin kun paratiisi kukoistaa.

Tarina Eedenin tapahtumista tuntuukin epäuskottavalta - Eevako muka petti viekkauttaan ja Adam oli vain viaton uhri omenaa haukatessaan. Ettäs kehtaavat valehdella pyhässä kirjassa.

16 Comments:

At 1/10/06 15:17, Blogger Outolintu said...

Aatamillahan oli ainakin yksi vaimo ennen Eevaa, Lilith, jonka Aatami karkotti luotaan. Yliopiston professori kertoi, että karkotuksen syynä oli se, että Lilith halusi olla päällä.

Lilith esiintyy ilmeisesti vanhoissa kirjoituksissa.

Aatami ei siis ollut niin tossu miehekseen, mitä olemme luulleet syntiinlankeemuskertomuksen perusteella.

 
At 1/10/06 15:33, Blogger Iines said...

Niin, myytti Lilithistä on mielenkiintoinen ja siinä voi kaiketi nähdä myös naisten emansipaatiopyrkimyksiä. Lilith taisi olla ensimmäinen telaketjufeministi, joka piti karkoittaa pois patriarkaalisesta yhteiskunnasta. Paremmin kuvaan sopiikin kiltinoloinen naissukupuolen edustaja Eeva, jota voi sopivasti syyttää viekastelusta ja kaikkinaisesta muustakin pahasta, joka miestä ympäröi.

 
At 1/10/06 16:01, Anonymous eeva said...

Älkää unohtako käärmettä, joka oli jo ennen naista.

 
At 1/10/06 17:44, Blogger Iines said...

No, en tahdo kyllä oikeastaan syyllistää tässä ketään, miestäkään, niin kuin ryöpsähdyksestäni voisi päätellä.

Nämä ovat vain niin surullisia tapauksia, ja olen tässä tapauksessa tietysti petetyn puolella kaikkine karvoineni.

Kysyä sopii tietenkin muita tärkeämpiä kysymyksiä kuin se, kuka on syyllinen. Olkoon se syyllinen nyt sitten vaikka se käärme.

 
At 1/10/06 18:02, Anonymous Mika said...

Evoluutiohistoria selittää miehen ja naisen eron. Vaikka ajatusta miten vastustaisi. Kärjistettynä, miehelle merkitsee kumppaneiden määrä, naiselle laatu. Näin lähes kaikilla eliöillä. Harva mies säilyttää ihmisyytensä kun kivekset vievät. Ja harva nainen silloin kun mies on lyöty maahan.

 
At 1/10/06 18:12, Anonymous Anonyymi said...

On hyvin traagista, kun nainen jää yksin lasten kanssa miehen "löydettyä" uuden naisen. Yleensähän media on nykyään pettäjien puolella.
Tuntuu siltä, että heitä suorastaan ihaillaan. Heitä ei saisi arvostella ollenkaan.

Joitakin vuosia sitten luin kiinnostavan kolumnin tästä aiheesta. Siinä kerrottiin ensin Stephen Spielbergin avioerosta. Sitten englantilaisen sanomalehden mieskolumnisti totesi masentuneesti, että jos nainen haluaa napata toiselta naiselta miehen, hän yleensä onnistuu.

Hän käytti esimerkkinä nimenomaan Spielbergien avioliittoa. Toinen nainen piiritti S:ää vuosikaudet, jopa vaihtoi uskontoa saadakseen miehen.

Tämä kertoo tilanteen miesten näkökulmasta katsottuna ja tuo täten jotain uutta tähän keskusteluun. Jotkut miehet suorastaan pelkäävät ja karttavat naisia.

Blogisisko

 
At 1/10/06 19:42, Blogger Iines said...

Jos asia kerran on niin, että harva mies säilyttää ihmisyytensä, kun kivekset vievät, niin ainakin länsimaisen yhteiskunnan pientalousyksiköt/perhekunnat perustuvat valheeseen.

Miten minusta silti tuntuu, että suurin osa miehistä on uskollisia puolisoilleen? Verrattomasti suurin osa. Olenkohan kauhean sinisilmäinen?

Itse olen jo vuosikaudet tukennut yhtä ystävääni, jonka mies pettää häntä pahemmin jälkiään peittelemättä.

 
At 1/10/06 19:50, Anonymous Anonyymi said...

Iines,
minunkin käsitykseni mukaan suurin osa miehistä on uskollisia puolisoita, samoin naisista.

Blogisisko

 
At 1/10/06 19:56, Blogger Iines said...

Niin, petos on kuitenkin aina petos ja jos olisin itse nyt liitossa, kenties pitkässäkin, minulle se, että toinen pettäisi, olisi väistämättä rakkauden loppu. Sille ei vaan voisi mitään.

 
At 2/10/06 01:56, Blogger S. Liuhto said...

Mietin välillä niitä naisia, jotka minua ovat pettäneet, pahoinpidelleet ja henkisesti riivanneet. Silti en ole sitä mieltä, että nainen olisi miestä pahempi.

Feministeille tahtoisin sanoa, että ottakaa arabi ukoksenne niin katotaan tuntuuko sen jälkeen suomipoika vielä munattomalta tylsimykseltä. Ellei teitä ole tapettu mustasukkaisuuskohtauksessa, silloin ei katsella enää mitään.

 
At 2/10/06 07:55, Blogger Isä said...

Jotenkin kolahti tämä kirjoitus, varsinkin eilisen episodin jälkeen mitä meillä kotona tapahtui, joudui vahingossa lukemaan vaimoni sähköpostia ja mitäs siellä olikaan, vieraan miehen sähköposteja.

 
At 2/10/06 09:16, Blogger Iines said...

Kai se vaan on ihmisen osa, naisen ja yhtä lailla miehen, rakkauden tuska kun rakastettu tähyilee muualle tai kohtelee huonosti. Lienevät kunkin oman elämän syvimpiä kokemuksia.

Itse muistan nähneeni jonkin aikaa koko maiseman ruskeana, kun ensi rakkauteni jätti minut, koska minä olin pettänyt häntä. Pettänyt, koska hän ei halunnut sitoutua minuun.

 
At 2/10/06 12:01, Blogger S. Liuhto said...

Luin nimimerkki Isän kirjoituksen, aika harvoin miehet kertovat näistä asioista, naiset blogeissaan enemmänkin. Nainen siis vertasi viestittelyään toisen miehen kanssa oman miehensä digikameran ostoon?

 
At 2/10/06 12:52, Blogger Iines said...

Minäkin luin ja tulin hieman surulliseksi siitä, miten oikein mihinkään ei voi luottaa. Joskaan mitään fyysistä ei ollut tapahtunut, ei se ole mielestäni puolustus millekään. Petos on pahimmillaan nimenomaan henkistä laatua, etääntymistä kumppanista ja uusien suhteitten hakua, usein täysin tietoisesti.

Moni selittelee nettituttavuudet viattomiksi, mutta minusta suhteen platonisuus ei tee suhteesta mitätöntä.

 
At 3/10/06 04:11, Anonymous Tiia said...

Minäkin olen pettänyt elämässäni, enkä kadu juuri mitään tekemääni enemmän. Kadun toki virheitä, joista itselleni on ollut harmia, mutta ne eivät ole mitään sen rinnalla että on satuttanut toista edes himpun verran.

Nykyään (viisaampana) olen niin kovin ehdottoman uskollisuuden kannalla, että välillä puutun jopa muiden parisuhteisiin vähän liiallisella vimmalla kantoineni. En puutu ilman syytä: pari ystävääni pettää kumppaneitaan satunnaisesti ja vieläpä esimerkiksi minulle täysin avoimesti. Ties sitten, kelle kaikille muille.

En kestä sitä, että ihmiset joihin ystävänä luotan, pettävät puolisojaan. Mitä se kertoo tyypistä, mitenkä minun luottamukseni ystävyyteen pitäisi kestää?

On muuten ihana tunne, kun tajuaa olevansa luottamuksen arvoinen. Ja kun voi luottaa toiseen satapros varmuudella. Mustasukkaiset teini- ja nuoruusvuodet ovat ohi, viimeinkin aitoa ja oikeaa luottamuksen onnea parisuhteessa! Jippii!

Kunpa kaikki löytäisivät tämän.

 
At 3/10/06 08:08, Blogger Iines said...

Onnea Tiia, tuntuu hyvältä lukea harmonisesta parisuhteesta. Onhan niitäkin toki, kenties valtaisa enemmistö kuitenkin. Erot ja pettämiset nousevat pintaan kai siksikin, että niitä pelätään, tai sitä, että itselle kävisi samoin. Parisuhteen vaalimisesta en osaa sanoa juuta enkä jaata, kun minusta kaikki pohjaa aitoon kiintymykseen ja rakkauteen ja haluun olla toiselle hyvä.

 

Lähetä kommentti

<< Home