Jukolan veljesten fraktuura
Ergonomian dosentti, apulaisylilääkäri Esa-Pekka Takala, dosentti Risto Näsänen ja dosentti Ilpo Kojo ovat sitä mieltä (HS C6 10.10.), että Jukolan veljesten Juhani ja Timo ovat lukemishäiriöisiä. Kaksi seitsemästä sopii heidän mielestään hyvin myös nykyisiin lukihäiriöisten lukuihin: 15 - 20 prosenttia kansasta.
Jukolan poikien fraktuura oli aikanaan vaikealukuista, koska kirjainten visuaaliset erot olivat melko pieniä. Lisäksi kirjaimilla oli useampia merkkejä, esimerkiksi ässällä. Nykyisin tutkijoiden mukaan lukemiseen ja ymmärtämiseen vaikuttavat mm. tekstin kirjasintyyppi ja -koko. Itseäni vahvasti likinäköisenä tuntuu haittaavan eniten trendinä oleva pienenpieni kirjainten koko ja kirjainten näkymistä syövät värilliset pohjat. Tietty väri saa osan avautuvasta nettisivusta välkkymään tai liikkumaan. Valkoinen teksti mustalla pohjalla, etenkin jos se on pientä, on tuskaa meikäläiselle, niin paljon kuin pidänkin näistä väreistä.
Koska luki-häiriö on niin yleinen, suomen kielen yhdys-sanat tulisi kirjoittaa väli-viivan kera dosenttien mielestä. Päätelmä on kummallinen, mutta perustelut ovat asiallisia, sillä onhan luetun ymmärtämisen ensimmäinen edellytys se, että sanat ovat lyhyitä. Lyhyt kokonaisuus on helpompi hahmottaa kuin pitkä. Silmä liikkuu riveillä hypäyksittäin, poimii kiinnekohtia etukäteen ja palaa takaisin tarkistamaan, etenkin ellei ihminen ymmärtänyt lukemaansa kokonaisuutta. Mitä pitempiä sanat ovat, sen hitaampaa ja vaikeampaa ymmärtäminen on. Ja mitä monimutkaisempia lauseketjut ovat, sitä vaikeampaa koko teksti on hahmottaa.
Esimerkkinä uudistuneesta kielenkäytöstä dosenttitrio esittää seuraavan potpurin: " toimisto-työpaikka, televisio-vastaanotin, matka-puhelin-operaattori, työterveys-lääkäriasema, ammattikorkeakoulu-kokeilu-hanke." Ilmaan jää äänetön kysymys: miksi ei sitten lääkäri-asema tai ammatti-korkea-koulu. Onko kuitenkin niin, että dosentit olettavat kaiken sujuvan lonkalta, vaikka viivojen lätkiminen näyttää mielivaltaiselta? Eikö sitä viivaa nyt merkittäisikään kaikkien yhdysosien väliin? Milloin merkitään ja milloin ei merkitä? Miten dosentit arvelevat lukihäiriöisten pärjäävän tässä viidakossa?
Itseäni dosenttien ehdotus ei hätkähdytä. Onhan paljon muutakin kirjoitetussa ja muussakin mediassa pätkitty pieniin vilkkuviin ja välkkyviin osasiin, jotta ihmiset saavat poimia viihteen tarjottimelta sen, mikä miellyttää, ihan itse, pieneksi hetkeksi kerrallaan. Pieniä paloja siellä, pieniä paloja täällä, jotta kukaan ei pitkästyisi, vaan rientäisi palalta palalle, ees ja taas ja taas ja ees.
Dosentit kysyvät vielä, ovatko nykyiset tiukkapipoiset kielipoliisit vallankäyttäjiä, jotka tiedostamattaan haluavat säilyttää yhteiskunnallista eriarvoisuutta. Jos sanat pätkittäisiin, nykyajan juhanien ei enää tarvitsisi purkaa oppimisvaikeuteen liittyvää turhautuneisuuttaan lukkarin ikkunoita rikkomalla, lohkaisevat dosentit lopuksi.
Luoja varjele lukihäiriöisiä kauppakorkeakoulun dosenteilta!
6 Comments:
Täytyy ihan heti kommentoida, nuo uudet sanat tuntuivat aika oudoilta. Vaikka heti samaan syssyyn sanon, etten valitettavasti vieläkään muista sitä yhdys-sanasääntöä. Lisäksi jostain syystä minulla menee usein kirjoittaessa sekaisin kirjaimet, jos sansssa on kaksi samaa kirjainta peräkkäin.
Tyyliin: tyllin kun pitäisi kirjoittaa tyyliin. Ei se kai vielä lukihäriö ole mutta kuitenkin.
Luin aiheesta muistaakseni tänään Hesaristakin, mutta aikaa oli rajallinen määärä, niin jäi lukematta kokonaan.
No tuntuvat totisesti oudoilta, Jos kaikki yhdys-sanat jaettaisiin yhdys-viivan kanssa osiin, kielestä tuli kai entistä pidempää, kokonaisuutena, kun merkkien määrä lisääntyisi. Lisäksi tulisi yli-pääsemättömiä ongelma-kohtia, kun mietittäisiin, mitkä oikeastaan ovat yhdys-sanoja, mitkä yksinäis-sanoja. Kauhea seka-melska!
Kirjaimet menevät sikin sokin itse kultakin, eikä se mikään lukihäiriö ole. Minullakin vaihtavat kirjaimet herkästi paikkaa, yhä enenmmän mitä nopeammin kirjoitan. Ja yhä enemmän, mitä vanhemmaksi tulen.
Varsinkin näppäillessä kirjaimet hyppivät minne sattuu. Se kyllä saattaa johtua näppiksen laadustakin. Oudoltahan tuo näyttää, mutta olet varmaankin nähnyt tämän:
Cmabrigden yilopitson tuktimusken muakan, ei ole väilä msisä jäjretsyksessä sanan kijraimet ovat, ainoa täkreä aisa on, että esnimmäinen ja viimienen kijrain ovat oikelila piakiolla. Loput voivat olla missä jäjretsyskessä tahasna ja imhinen voi sitli lukea tesktin ongemlitta, koksa aiovt eiävt lue jokaitsa kijraitna eriskeen, vain sanan kokoniasuuetna.
:))) Viesti menee perille kaikesta huolimatta. Tämä nyt ei ollut yhdyssana-asiaa, mutta tuli mieleeni.
Vau, olin varmaan lukenut tuon tutkimuksen joskus, mutta ihme kyllä, ei sen lukemisessa ollut mitään vaikeuksia. Eli totta toinen puoli.
Tuo Cambridgen yliopiston tutkimus on tuttu. Lukeminen on yllättävän helppoa, vaikka kirjaimet olisivat väärässä järjestyksessäkin, mikä taitaa perustua juuri tuohon silmän tapaan liikkua edestakaisin poimien rivillä luettaessa. Lauseympäristö sitten auttaa aivoja salamannopeasti oivaltamaan tarkoituksen.
"Lukeminen on yllättävän helppoa, vaikka kirjaimet olisivat väärässä järjestyksessäkin"
Sama asia on haitta tekstin korjaamisessa. Virheelliset sanatkin nähdään oikeina. Siksi täytyy lukea tärkeät sanat joskus kirjain kirjaimelta lopusta alkuun.
Lähetä kommentti
<< Home