9.10.06

Seitsemäs kuolemansynti: siveys

Viime blogikirjoituksissani olen miettinyt suhdettani huoruuteen, jonka tuomitsen osana ihmiskauppaa ja -sortoa sekä ennen kaikkea naisen alistamista.

Kun seitsemäntenä kuolemansyntinäni on irstauden vastakohta, siveys, yritän samalla kirjoittaa tästä päreestä huoruusmanifestini, jotta asiaan ei tarvitsi tämän jälkeen palata. On lisäksi pari bloggaajaa, joille olen vastauksen velkaa heidän alempana esittämiinsä kysymyksiin, joihin liitän vielä kommentit. Toivon heidän oivaltavan ajatteluni perustan vaikken vastaakaan kysymyksiin yks yhteen - eihän keskustelu ole kuulustelua - ja hyväksyvän sen, että erimielisyys asioista ei tarkoita sitä, ettei olisi ymmärtänyt toisen perusteita ja faktoja. Ja toivon heidän ennen kaikkea ymmärtävän sen, että voisin hyvin pitää huoraa ystävänä, jonka ihmisyyden puolesta taistelussa olen valmis jopa siihen, että meikäläistä syytetään huoran heitteille jättäjäksi. Aika outo oletus ja kaukaa haettu - olenhan sanonut, ettei ketään heikkoa ja hätää kärsivää jätetä heitteille jo kunnallisen terveydenhuollonkaan puolesta. Tietenkin henkiin jääminen ja terveydestä huolehtiminen on aina ensisijaista ja sen tulee olla välitöntä, oli maksukykyä tai ei, mutta on eri asia olla kannattamatta lisäsatsauksia erikoisterveydenhoitoon, kuten olen maininnut.

En halua verrata itseäni Jeesukseen, mutta olihan hänkin monen mielestä vallankumouksellinen omalaatuisine ihmiskäsityksineen. Olen vakuuttunut siitä, että Jeesus olisi ymmärtänyt maailmankäsitykseni, jonka mukaan almu tai HIV-piikki persuksiin ei ole parasta rakkautta ja antajan hyvyyttä, vaan tarvitaan enemmän, tarvitaan sydäntä ja laajempia muutoksia, kykyä puuttua huoruuden syihin, tarvitaan kauaskantoisia korjausleikkauksia ja inhimillisiä varojen ja tukien kohdentamisia, ettei tarvittaisi niitä almuja ja HIV-piikkejä, jotka vain pidentävät ihmiskauppaa.

Sinä päivänä kun siveä perheenisä tuo huoran perheen päivällispöytään, alan kannattaa huorille maksettavaa kuukausipalkkaa, erikoisjärjestettyä terveydenhoitoa, vaarallisen ammatin lisää ja varhaista eläkeikää. Tämä metafora perheen päivällispöytään tuomisesta sisältää ajatteluni kulmakiven. Vasta kun huoralla on sija vierellämme, vasta kun miehet puhuvat huorissa käynnistään avoimesti kuin kuntosalilla käynnistään, vasta silloin kun miehet eivät pelkää, että heille naurettaisiin huorissa käyntiä, vasta silloin työllä on arvostusta ja se ansaitsee tulla ammatiksi muiden joukkoon, ammatiksi, jonka harjoittajalla on myös velvollisuuksia eikä vain oikeuksia.

Miksi huoruuden puolustajat eivät visioi ja missioi huoruutta seminaareissa, toreilla ja kaduilla ihmisille tunnetuksi ja varteenotettavaksi ammattiväyläksi? Miksi alalle ei ole koulutusta? Kisälli-oppityttösysteemi on tietenkin käyttökelpoinen, mutta kai nyt tämäkin ala uudistuu ja alan teoretisoinnin myötä vasta voitaisiin kai keksiä uusi ammattinimikekin. Mikä se voisi olla? Rakkauden ammattilainen? Erosnomi? Seksonomi?

En ole siis huoruutta vastaan siveysmoraalisista syistä, sillä näen siveyden olevan vähintään yhtä suuri, ellei suurempikin synti. Huora vahingoittaa suorasti vain itseään, siveä kiusaa toista osapuolta. Näen siveyden kohtuullisuuden tavoin kitsautena, ahtautena, henkisenä pienuutena, itsekkyytenä ja ehkä kylmyytenäkin, jota perustellaan usein moraalisin tai terveydellisin syin.

PS Viimeinen päre ei pysynyt edes tyydyttävästi siveys-linjassaan, vaan karkasi huoruuden analysoinniksi, toivottavasti viimeisen kerran tässä blogissa.

(Maalaus William Blake: Baabelin portto)

30 Comments:

At 9/10/06 21:22, Anonymous minh said...

Nyt sitten kuitenkin haluat lopettaa keskustelun prostituutiosta blogissasi, vaikka juuri vastasit, ettet ole niin tekemässä ja että minä olisin manaamassa lopetusta...?

En ota tästä mitään tolkkua, kirjoitat ensin yhtä ja sitten toista. Ensin sanot, ettet anna huorien sanoille painoarvoa ja että he ovat itsekkäitä ja nyt olet jo ryhtymässä huoran ystäväksi. Kumpi se nyt sitten on? Etkö halua kuulla prostituoitujen omaa kantaa vai todellakinko peräänkuulutat sitä tv.hen ja lehtiin? vai onko kyse siitä, että et halua itse prostituution valinneita ja siitä työstä pitäviä kertomaan, vaan kaikkien pitäisi olla niitä uhreja? Näin saisit pointtisi todistetuksi, mutta se olisi jo rankkaa vääristelyä, suoranaista valehtelua.

Hyvä, että olet vakuuttunut sinun ja Jeesusksen samanmielisyydestä tässä asiassa, mutta muista kuitenkin, että elämme vuotta 2006 ja ihmisten auttaminen voi lähteä muustakin, kuin kristillisestä vakaumuksesta ja Jeesuksen jalanjälkien seuraamisesta.

Vai että hiv-rokotteetkin ovat huono ratkaisu maailman prostituutio-ja aids-ongelmiin?

Sillä välin kun sinä ravisutat rakenteita ja teet työtä sydämelläsi heikompiosaisten auttamiseksi, minä ainakin jatkan aids-tukikeskuksen tukemista ja kannatan prostituoitujen itsemääräämisoikeutta myös silloin, kun he valitsevat itse seksin myymisen työkseen.

Käyttäisin vielä hiukan palstatilaa vastatakseni myös Leonooralle hänen viimeisimpään kommenttiinsa tuossa alempana käymässämme keskustelussa:

Leonoora, kirjoitat että valinta on aina kuitenkin yksilön.

No ei se kyllä aina kuitenkaan ole, esim. ihmiskaupan tai parituksen uhreilla. Myöskin narkomaaneja täytyy tukea vieroituksessa ja korvaushoidossa, sekä terveystiedon jakamisessa. Jos et halua, että yhteiskunnan varoja käytetään prostituoitujen ja huumeidenkäyttäjien auttamiseen, niin oletko ajatellut mitä siitä mahdollisesti seuraisi, jopa niille ihmisille jotka eivät myy seksiä tai käytä huumeita? Taudit, rikollisuus, syrjäytyminen yms. leviävät ja sinäkin elät sitten turvattomassa yhteiskunnassa. Poliisi ei ole yksin näiden asioiden ratkaisija.
Eipä paista välittäminen sinunkaan kirjoituksistasi, tuo jos mikä on populismia.
-minh-

P.S. Ei tarvitse asiaan palata tässä blogissa, koska et et Iines sitä selvästikään toivo. Nyt kun vertaan kirjoituksiasi aiempiin aihetta käsitteleviin, huomaan,että manifestisi on suoraan Kaarina Hazardilta lainattu. Siispä turha jatkaa.

 
At 9/10/06 21:59, Anonymous Anonyymi said...

Iines, en syytä sinua prostituoitujen heitteillejätöstä vaan ihmettelen sitä, mikset kannata prostituoitujen terveyspalvelujen ja olojen parantamista, kuten kirjoitit aiemmassa päreessäsi. Ilmeisesti olemme kuitenkin samaa mieltä tiukasta kriminalisointipolitiikasta, johon kommenttini lopussa viittasin - ja täten asetelmaan, jossa prostituoitu on moraalisesti tuomittava rikollinen.

Onko siis niin, ettet kannata esimerkiksi Pro-tukipisteen työtä? Siellä naiset voivat saada heille kohdennettua terveydenhuoltoa, kondomeja, rokotteita ja myös koulutukseen, työntekoon ja yksinkertaisesti jokapäiväisestä elämästä selviytymiseen liittyvää neuvontaa. En tunne prostituoituja, mutta voisin kuvitella, että hekin kokevat tällaisen avun ainakin jossain määrin tähdelliseksi ja jonkinlaiseksi oljenkorreksi varsinkin, jos on vieraassa maassa ja on kykeneväinen saavuttamaan tällaisen avun. Toki minäkin kannatan yhteiskunnan rakenteisiin pureutumista ja niiden muuttamista, mutta tämä lienee todella pitkän aikavälin asia. Sen vuoksi on inhimillistä ja tärkeää, että Pro-tukipisteen kaltaisia palveluja on tarjolla.

 
At 9/10/06 22:01, Blogger A-K.H said...

SIC TRANSIT GLORIA MUNDI
Taudit leviävät Glorian suusta

 
At 9/10/06 22:15, Blogger Iines said...

Höpö höpö, minh, olen vähän aikaa sitten kirjoittanut varmaan lähes tunnin verran vastausta sinulle. Löytyy tuolta päreen linkistä, jos mut ovat kiinnostuneita.

Tähän pitkään päreeseen laadin huomenna kommentin, en jaksa toista tuntia enää, anteeksi...

 
At 9/10/06 22:18, Blogger Iines said...

Siren, sieltä löytyy vastaukset sinun kysymyksiisi samasta vastauksesta!

Haista huilu rikosjuttuinesi!

En ole missään enkä koskaan kannattanut prostituuion kriminalisointia. En usko edes rangaistuksen voimaan. En usko estoon, en sensuuriin, en mihinkään pakotukseen enkä uhkaan.

Enkä koskaan ole sanonut mitään siihen viittaavaakaan!

 
At 9/10/06 23:01, Anonymous Anonyymi said...

Iines hyvä, jos luet kommenttini tarkkaan, ymmärrät varmaan, että tarkoitan, että me molemmat olemme samaa mieltä siitä, että kumpikaan _ei_ kannata kriminalisointipolitiikkaa. Joten ole hyvä, äläkä ala huilutella minulle. Yritin keskustella kanssasi asiallisesti, mutta tämä ei nähtävästi onnistu. Kiitos ja näkemiin.

 
At 9/10/06 23:33, Blogger Iines said...

No, hyvästi Siren, jos niin tahdot. Vastaan tähän kuitenkin jotain, jos vilkaiset vielä kommenttisi reaktiota.

Kyllä tekstissäsi oli oiottu melkoisia mutkia, mm. tämä, jossa kysyt näin:

Etkö sinä itse juuri syyllisty vähättelyyn ja ihmisoikeuksien polkemiseen, jos et suostu kuuntelemaan prostituoitujen mielipiteitä ja kokemuksia vain siksi, että nämä ovat huoria?

Kun en sanonut, että en kuuntele huoria, vaan ihmisryhmää, joka tukee kaksinaismoralismia ja ihmiskauppaa, heikomman sortamista kaikinpuolista naiskurjuutta koko maailmassa.

Muihin kysymyksiisi löytyisi kyllä vastaukset minhille suunnatusta pitkästä vastineesta, joka löytyy siis päreen linkin kautta ja jota kirjoitin tunnin verran heti tämän päreen jälkeen.

Olen puhki väsynyt sellaiseen huonoon keskustelutekniikkaan, jossa kommentit täytetään omilla arvioilla siitä, mitä toisen arvellaan tarkoittavan, sen sijaan että luettaisiin rivit ja vedettäisiin kirjoittaja vastuuseen vain sanoistaan eikä niistä ennakkoluuloista, joita meillä on häntä kohtaan, kun olemme lokeroineet hänet ensin tiettyyn lokeroon (esim. feministi tai huorien heitteillejättäjä) ja olettaneen hänen ajatelevan kaavamaisesti sen lokeron mukaan.

Varsinkin tässä huoruuskeskustelussa törmää siihen, että saa leimat otsaansa ja kylkiinsä ja joutuu vastaamaan koko lokeron (feministiliike tai Huorien HeitteilleJättäjät) synneistä tuohtuneille kommentoijille.

Kun ymmärrettäisiin se luettu yhtä hyvin kuin osataan kirjoittaa.

 
At 10/10/06 00:08, Blogger Iines said...

Nyt kun vertaan kirjoituksiasi aiempiin aihetta käsitteleviin, huomaan,että manifestisi on suoraan Kaarina Hazardilta lainattu. Siispä turha jatkaa

Minh, nyt haukkasit kapallisen paskaa.

Ole hyvä, ja osoita tähän lainatut kohdat, mielellään sivunumeroiden kera, kuten lähdeviittaustapa edellyttää. Niin minä teen, jos siteeraan tekstiä muilta.

Syytöksesi on mielestä harvinaisen raskas blogimaailmassa.

Koko teksti on omasta päästäni, kuten kaikki kirjoitukseni, joita ei ole viittein merkitty - niitäkin löytyy, mm. Kaarina Hazardilta, siellä missä niitä on käytetty.

 
At 10/10/06 00:29, Anonymous Anonyymi said...

No hyvä on, Iines. Vaikka olen jo toistuvasti sanonut, etten ole missään vaiheessa syyttänyt sinua huorien heitteillejätöstä, otat sen yhä uudelleen esiin. Se siitä lukutaidosta ja ennakkoluulottomasta keskustelusta. Sen sijaan, että keskustelu etenisi ja ryhtyisit käymään kanssani vuoropuhelua, syytät nyt minua huonosta keskustelutaidosta ja siitä, että lyön leimoja otsaasi.

Oman tulkintani mukaan puhuit nimenomaan (vapaaehtoisesti toimivista) prostituoiduista, kun kirjoitit näin: "- - en pane painoa sellaisen ammattiryhmän sanoille, joka edesauttaa kaksinaismoralismin kukkimista ja älyllistä epärehellisyyttä toimimalla ”ammatissa”, joka edistää ihmiskauppaa, heikomman sortamista ja kaikinpuolista naiskurjuutta koko maailmassa. Itsekästä!" Kirjoitit myös: "Ei ole merkitystä sillä, että prostioitu sanoo pitävänsä tästä työstä, sillä kyse on useimmiten siitä, että prostituoidulla ei ole koulutusta, jota hänelle voidaan tarjota."

Edellämainitut lainaukset ja jo aiemmin esittämäsi mielipiteet (joita en nyt jaksa tähän kaivaa) saivat minut siis pohtimaan niitä ajatuksia, joista kirjoitin aiemman päreesi kommenteissa. Olen toki saattanut tehdä vääriä johtopäätöksiä, mutta niiden oikaisemiseksi riittää vallan hyvin rauhallinen keskustelu eikä huilujen haistattelu.

 
At 10/10/06 02:18, Blogger Rauno Rasanen said...

Enpä ota minäkään mitään tolkkua Iineksen kommentista.
Ylipäätään tämä käänteinen syntiprojekti on kummallinen kuten jo olen pari kertaa todennut.

Uskottomuus, huoruus, prostituutio ja pornotähteily ovat tarkkaan ottaen kaikki eri asioita.

Uskottomuus on siveyden konkreettisin vastakohta. Muut kuuluvat parisuhteen kuuliaisuuden ulkopuolelle, joten niitä tulee arvioida ennemminkin liiketoiminnan muotoina.

Mutta voiko väittää, että irtosuhteita kokeileva nuori sinkkunainen on jollekin uskoton?

Epäilemättä voi, jos sattuu vaikka seksisuhteen kautta rakastumaan häneen. (Panuhan tätä asiaa on niin intohimoisesti kuvaillut).

Kuten kirjoitin äskettäin "julkimotar" Miss Liekin blogissa, että jos ennen miehet olivat saalistajia (naisteniskijöitä), niin nyt varsinkin nuoret naiset - nuo Panun "löpaktiga tjejer" ovat muuttuneet saalistajiksi.

Se on demografisesti ja psykososiaalisesti ennennäkemätön tilanne, joka ilmentää naisten vapautumista enemmän kuin moni muu ilmiö.

Yritän pohtia, milloin uskottomuutta voi pitää moraalisesti tuomittavana, eli milloin seksuaalinen vapaus muuttuu jonkilaiseksi "irtosuhdehuoruudeksi", josta on toki vielä matkaa ammattimaiseen prostituutioon.

Pornotähti sen sijaan on kaupallistanut itsensä niin tyystin, että häneen ei voi soveltaa uskottomuus-huoruus-prostituutio-jatkumoa, vaikka epäilemättä häneenkin voidaan yhdistää ne kaikki, mikäli on sitä mieltä, että pornon libertiinisyys on epäsiveellistä.

Mutta ei - porno on nykyään aikuisviihdettä. Kas kummaa - siitä tuli heti moraalisesti hyväksyttyä, kun sensuuri poistettiin, vaikka ihan sitä samaa "touhua" aikuisviihteilijä tekee kuin se aiempi pornotähtikin.

Tulee mieleen käyty keskustelu esim. jääkiekon väkivaltaisuudesta. Jotkut ovat sitä mieltä, että säännöt ja tuomarit pitävät huolen siitä, ettei peli ole perimmäiseltä luonteeltaan väkivaltaista.

Herää kysymys, miten jotkut säännöt voivat tehdä pelistä ei-väkivaltaisen, jos siellä lentää hampaat tantereelle yhtä lailla kuin nakkikiparikahakoissa?

Miten mailan- tai nyrkinisku yhtäkkiä muuttuu katsojien mielestä pelin kannalta "hyväksyttäväksi väkivallaksi", jos se annetaan jääkiekkokaukalossa eikä sen ulkopuolella?

Ei mitenkään, sillä peli, jonka luonne on kamppailua eli perimmältään väkivaltaa, on ja pysyy sellaisena, kirjoitettiinpa säännöt sitten minkälaiseksi tahansa.

Samalla tavoin porno on pornoa eli joittenkin mielestä moraalisesti tuomittavaa, vaikka siitä tulikin laillisesti sallittu business eli aikuisviihdettä.

Ihmisten perimmäisiin affekteihin liittyvät asiat pysyvät aina samoina, vaikka lainsäädäntö ja nimitykset muuttuisivatkin.

On totinen tosi, että jotkut teot/aktit ja niiden seuraukset kiihottavat ihmisten mieliä tavalla, jota voi nimittää yleisesti ottaenkin pornografiaksi.
Tällaisia ovat juuri väkivalta, seksin avoin näyttäminen - lopulta kuolleen ihmisen kuvaaminen.

Lapsen syntymää en tosin minäkään osaa pitää pornografiana, vaikka tapahtuma muistuttaakin miltei teurastamon arkea, mutta on itsessään niin positiivinen/luonnollinen/"ei-pakotettu" asia, ettei sitä voi sijoittaa kategoriaan, jossa näytetään julkisesti sellaisia toimintoja/tiloja, joiden tarkoitus on tuottaa ihmisen järjen kontrolloimattomissa olevaa kiihotusta pelkän rahastuksen toimiessa motiivina.

Huomatkaa kuitenkin, miten vaikeaa on tehdä tämä erottelu siveä contra uskoton-huorahtava-prostituoitu-porno-/aikuisviihdetähti, koska siveys voi perustua joko käsitykseen universaalista hyveellisyydestä tai parisuhteen kirjoitettuihin (avioliitto) tai kirjoittamattomiin (irtosuhteet jopa! avoliittoon saakka) sääntöihin - TAI sitten molempiin.

Kun siveydestä puhutaan, pitäisi olla tarkka näitten käsitteiden käytössä.

Yritän ilmaista tämän kömpelön luonnosmaisen kommenttini olennaisimman asian toisin sanoin.

*
Miten vahva, sitova, uskottava jne. täytyy seurustelevan mutta ei avioliitossa elävän parin suhteen olla, ennenkuin voidaan sanoa, että toinen osapuoli oli uskoton jossain syvästi (muttei juridisesti, koska suhde ei ole "virallinen") paheksuttavassa mielessä?

Väitän, että se on toisaalta itsestään selvää sen uskottomuuden kohteeksi joutuneen kannalta, mutta ei suinkaan monessa muussa mielessä.

Muistettakoon tässä nyt tuo kuuluisa Jean-Paul Sartren ja Simone de Beauvoirin suhde, jossa kumpikin sitoutui "ikuiseen ystävyyteen", mutta ei uskollisuuteen toisiaan kohtaan.

Tässäkin suhteessa mustasukkaisuus kyllä leimahteli - varsinkin Beauvoirin puolelta, vaikkei hän sitä yleensä ääneen sanonutkaan, joskin Simone kyllä järjesti hänkin itselleen irtosuhteita sekä naisten että miesten puolelta.

Olen usein kysynyt itseltäni - mikä on tällainen - muka eksistentiaalista, vapaata situaatiomoraalia ilmentävä - seksi-että ystävyyssuhde?

Jossa siis kaksi ihmistä tekee sopimuksen, ettei heidän tarvitse oikeastaan luvata toisilleen mitään, eli traditionaalisella hyve- seuraus- tai velvollisuusetiikalla ei ole lainkaan tekemistä heidän parisuhteensa kanssa.

Missä mielessä sitä enää voi ylipäätään pitää parisuhteena?

Vastaan - se ei olekaan parisuhde vaan eräänlainen "aikuisviihde"-, ennen siis sanottiin pornosuhde, jossa kumpikaan osapuoli ei ole sitoutunut toisiinsa kuin nautinnollisen roolinsa/työnsä edustajana/näyttelijänä.

Älkää kuitenkaan luulko, että yksioikoisesti ylenkatsoisin Sartren ja Beauvoirin elinikäistä "pornoelokuva-suhdetta", koska tavallisista pulliaisista heidät erottaa valtaisa luovuus ja älykkyys.
Näitä ominaisuuksia ei kovin monelta pornostaralta löydy - Nina Hartley tosin hienona poikkeuksena.

Mutta - jos etenkin seurusteluaan aloittelevien nuorten suhteen ajatellaan perustuvan yhtä vapaalle perustalle kuin em. parin suhde, niin mitään uskottomuutta ei voi tietenkään ilmetä.

Ja jos ilmenee, on jompikumpi osapuoli ymmärtänyt suhteen "väärin".
(Jos sen sijaan molemmat ovat mustasukkaisia, niin silloinhan he ovat rakastuneet toisiinsa...!)

Kuitenkin on yleensä niin, että kun ihminen rakastuu, niin se vaatii kumppanilta luottamusta ja uskollisuutta.
Ei se sano silloin toiselle, että "ai, sulla on tänään pano sen uuden tyypin kanssa - no tavataan sitten aamulla. Mä yritän pokata mun entisen ellin..."

Mielestäni Sartre ja Beauvoir eivät siis rakastaneet toisiaan - se oli mahdotonta heidän suhteensa ehtojen vuoksi, joskin he kyllä kunnioittivat toisiaan älyllisesti tosi paljon.

Mutta kuten vihjasin - Simonelle Jean-Paulin irtosuhteet tuottivat enemmän tuskaa kuin päinvastoin, ja hän myös pyrki huolehtimaan Sartresta tämän kuolemaan saakka.

Eli - ei arkkifeministinen eksistentialistikaan kyennyt irrottamaan tunteitaan ja älyään täydellisesti toisistaan!

*
Siveä ihminen on usein melko omistushaluinen, mitä tulee parisuhteeseen. Uskotonkin voi olla omistushaluinen, mutta hänellä ei oikeastaan ole siihen enää mitään perusteltua oikeutusta.

Niinpä ei jää kuin yksi vaihtoehto, jotta välttäisi parisuhteesta aiheutuvat omantunnon ongelmat: - olla sinkku, ja mikäli ei voi välttää irtosuhteita, on ainakin ehdottomasti yritettävä välttää rakastumista, koska se edellyttää väistämättä kuuliaisuutta, joka puolestaan jo itsessään on siveyttä ja sitä kautta omistus- ja vallanhalua...

*
Ja mitä tulee tapaukseen Jeesus, niin me emme lopultakaan tiedä, mikä se mies oli.

Anarkisti, homo, stoalaisuudesta vaikutteita saanut seksiaskeetti, paikalliseen prostituoituun? (Maria Magdaleena) kiintynyt "feministi", nautiskelija eli hyvän ruuan ja viinin ystävä, näkyjä näkevä, persoonallisesti ja moraalisesti epävakaa kansankiihottaja jne.

Kaikki nämä piirteet löytyvät Uuden Testamentin kertomuksista, kunhan samalla muistamme, että ne tapahtuivat ajanlaskumme alun juutalaiseen lakiuskontoon perustuvassa maassa, koska muuten ne eivät käy aina ymmärrettäviksi.

Valitkaa mieleisenne. Jeesuksesta riittää kyllä kaikille. Ja jää vielä vähän ylikin...

 
At 10/10/06 10:14, Blogger Iines said...

Raunoseni, en minäkään aina pääse sinun päreittesi sisällöstä perille, jos en saa niistä tolkkua. Näin käy silloin tällöin.

Käänteisellä syntisarjalla yritin kurkistelin, mitä hyvää kuolemansynneistä löytyisi ja yrittämällä, ilmeisen epäonnistuneesti, sanoa, että synnin vastakkainen puoli voikin olla suurempi synti. Ja synti koko ajan lainausmerkeissä.

 
At 10/10/06 10:34, Blogger Iines said...

Siren,

anteeksi ne huilut, niitä ei olisi tarvittu.

Olin tyhjntänyt akkuni vastatessani minhille enkä päässyt vielä irti siitä mielentilasta lukiessani sinun kommenttiasi.

Se vielä, että on merkityseroa lauseilla:

En pane painoa heidän sanoilleen työssään viihtymisestä, koska he ovat ovat huoria ja

En pane painoa heidän sanoilleen työssään viihtymisestä, koska he kuuluvat ammattiryhmäänryhmään, joka perustuu tietoiseen ihmiskauppaan ja naisen alistamiseen.

Rautalankaa: Ensimmäisessä mielestäni halveksitaan ihmisiä huoruuden vuoksi siveellismoraalisista syistä, jälkimmäisessä kyseenalaistetaan heidän työnsä kehumisen kautta koko työ.

 
At 10/10/06 13:47, Blogger Leonoora said...

Minhille, juu populismia, kyllä - mikäpä täällä ei olisi nykyisten tiedotusvälineiden aikakaudella muuta. Olemme kaikki jollain tavalla eksyksissä tässä hullunmyllyssä, epävarmoja, sielu rikkirevittynä emme enää tiedä keitä me olemme, mitä tietä kulkea näillä valinnanvapauden markkinoilla. Yhteiskunta ojentaa kyllä monipuolisesti näennäistä apuaan, mutta miksi se pystyy auttamaan lopulta vain harvoja pois ahdistavista, yksilöä monella tapaa tuhoavista olosuhteista?
Auttaako ilmaisten kondomien, ja antiseptisten neulojen jakaminen ihmisen "sielun" kipuun, sen koko ajan avoinna oleviin, märkiviin haavoihin? Tiedämme, että terapiaakin on tarjolla, mutta miksi se auttaa vain harvoja.
Vanhempia, olosuhteita, yhteiskuntaahan voi aina syyllistää marginalistiksi ajautumisesta, mutta aikuinen ihminen voi myös tiedostaa ne ja ottaa elämän ohjat omiin hyppysiinsä.
Miksi kuitenkin se tuhoon tuomittu tie, kuoleman kanssa pelleily kiehtoo usein enemmän?
No sama kai se loppujen lopuksi on, ennemmin tai myöhemmin -sitä kohtihan me kaikki olemme matkalla. Kuka tietoisemmin kuka vähemmän.

 
At 10/10/06 17:31, Blogger Rauno Rasanen said...

Iines

Myönnettäköön, että kommenttini ei perusjatukseltaan ollut niitä selkeimpiä.

Mutta itselleni on tärkeintä, että ajatus jota hain, sai edes jonkinlaisen ilmiasun. Voin kehitellä sitä myöhemmin esim. tuon luonnoksen pohjalta.

Minun pyrkimykseni tässäkin keskustelussa on ollut etsiä aiheen käsittelyn argumentatiivisia ehtoja pikemminkin kuin pohtia joitain empiirisen/käytännön tason esimerkkejä.

Siinä vain tuppaa aina välillä ajautumaan dialogiin pelkästään oman itsensä kanssa, kun haluaa kehitellä omasta mielestään osuvia analogioita ja ajatuskulkuja (solipsismia?).

Kun väitin, että Sartren ja Beauvoirin suhde oli kuin kahden pornoelokuvan näyttelijän suhde, tein analogian, jota empiirisellä tasolla voi tietysti pitää lähes käsittämättömänä, mutta joka teoreettisemmalla tasolla toimii jo paremmin.

Yritin perimmältään kuvata tuon analogian kautta irtosuhteissa elävän sinkun suhdetta sellaisiin tapakäsityksiin/moraalisiin sitoumuksiin kuin kuuliaisuus, siveys, uskottomuus, huoruus jne.

Johtopäätös oli "mutkat oikoen" se, että Sartre-Beauvoir-affair (esimerkkini sinkut) ei ollut rakkaussuhde vaan ikäänkuin kahden älykkään narsistin "pornoelokuva", jossa he kohtasivat toisensa kyllä säännöllisesti, mutteivät olleet sitoutuneet toisiinsa muuten kuin nautinnon ja intellektuaalisen roolin kautta.

Vaikka suuresti arvostankin heidän lahjakkuuttaan, en pidä heitä "yli-ihmisinä", joille oli helppoa ja itsestään selvää elää tällaisessa suhteessa, jossa ei tunnettu moraalin perusparadigmaa eli lupausta ja sen pitämistä.

Pikemminkin he olivat kumpikin - kuten ylenmäärin lahjakkaat tuppaavat usein olemaan - emotionaalisesti ja älyllisestikin epävakaita, mutta kykenevät lahjakkuutensa avulla hallitsemaan narsistisen luonteensa ambivalenssia, joka heiluu äärimmäisen pätemisen tarpeen ja äärimmäisen riittämättömyyden tunteen välillä.

Narsistinen typerys saattaa ryhtyä konkreettisesti alistamaan muita, lahjakas sen sijaan kirjoittaa pamfletin, jos saan ehkä hieman epäonnistuneesti yleistää.

Sinkkuparimme Sartre-Beauvoir eli koko elämänsä tilanteessa, jossa jokainen sinkku elää.

Ehkä voi sanoa, että S ja B seurustelivat keskenään, vaikka sinkkuja olivatkin, mutta jos - vielä kerran - seurustelu perustuu vapauteen ja riippumattomuuteen toisesta, niin miten muuten se eroaa emotionaalisesti huoraamisesta ja prostituutiosta kuin siinä, ettei kyse ole kaupankäynnistä?

Silti S:n ja B:n suhdetta voi pitää "hyötysuhteena". He "hyötyivät toisistaan" - minun terminologiallani: he näyttelivät samassa pornoelokuvassa - sekä samoissa että eri kohtauksissa.

Irtosuhteissa elävä sinkku "näyttelee" aina eräänlaisessa pornoelokuvassa - olematta vielä sitoutunut kehenkään mutta etsien nautintoa ja hyötyen "vastanäyttelijästään" - jos ei muuten niin ainakin nautinnon takia.

Ei-seurusteleva, irtosuhteissa elävä sinkku on siis todellisen elämän live-pornotähti.
Hän elää moraalikoodien ulkopuolella, omassa vapaudessaan. Hän on saalistaja, jolle kaikki ihmiset ovat vapaata riistaa.

Hän on malliesimerkki siitä, minkälainen emansipoituneesta, kapitalistisen yhteiskunnan ihmisestä lopulta tulee.
Ja mikä hämmästyttävintä - hän on nainen.

*
Lopuksi voin antaa neuvon. Älä koskaan rakastu tällaiseen ihmiseen, koska et saa häneltä mitään muuta kuin nautintoa.
Sillä sekin, mitä luulet rakkaudeksi tai edes myötätunnoksi, on pelkkää sääliä.
Olet tällaiselle "sinkkupornostaralle" pelkkä reppana ja koekaniini.

Toivon, ettet koskaan törmäisi sellaiseen, koska häneen pätee sama, mitä Led Zeppelinin Robert Plant lauloi aikoinaan kappaleessa "Black Dog": "I don´t know but I`ve been told - a big leg woman has no soul".

(Hahhaaa!)

 
At 10/10/06 19:52, Anonymous minh said...

Rauno! Väitätkö, ettei kaksi ihmistä voi kohdata vaikkapa yhdenillan seksisuhteen kautta syvällisemmin ja rakastua? Jos näin väität, olet väärässä, koska nykyään nuoret(tai mitä minä mistään sukupolvien eroista tiedän, yhtä hyvin vanhemmat)harrastavat seksiä paljon nopeammin tavattuaan, eivät kaikki, mutta se on yleisempää. Ihmiset harrastavat irtosuhteita eri syistä, jopa rakkaudennälkäänsä. Sitäpaitsi seksisuhde voi johtaa rakkaussuhteeseen ja se voi joskus olla seksuaalisen uskollisuuden kannalta jopa parempi tapa tutustua, kuin että tapailisi, kihlautuisi, menisi naimisiin ja säästäisi seksin avioliittoon; ei voi olla varma seksuaalisesta synkkaamisesta jos sitä ei kokeile. Ei tiedä toisen libidosta, kiinnostuksesta seksiin tai miten kemiat pelaavat sängyssä.

Jos menen seksiä harrastamatta naimisiin, lupaudun uskollisuuteen tietämättä, saanko seksiä kerran päivässä vai kerran vuodessa. Se voi olla kova pala huomata, että toinen ei ole fyysisesti kiinnostunut ja sitten tulee näitä rakastajia ja muita helposti kuvioihin. En puhu nyt varsinaisesti itsestäni, vaikka minä-muotoa käytänkin.


Iines, palaan asiaan paremmin heti kun ehdin(pitkä juttu puskemassa) ja tähän väliin haluan vain ihmetellä, miksi syyttelet minua manipuloivasta ja juonittelevasta keskustelutyylistä, jos esitän lisäkysymyksiä ymmärtääkseni kantasi kunnolla? Tai jos osoitan ns. kehäpäätelmäsi ja ristiriitaisuudet tekstissäsi?
Kaarina Hazardiin palatakseni: En voi sanoa "suora lainaus", mutta samoja asioita toistelet omin sanoin, mitä lukee Hazardin Kontallaan-kirjassa.
-minh-

P.S. Perhe kiljuu nälkäänsä, mutta vastaanpa vielä Leonooralle: luuletko, että esim. narkomania ja prostituutio ovat jotain tuhoontuomitun tien ja kuoleman kanssa pelleilyä? Että kun se kiehtoo, niin aletaan sitten narkkareiksi ja huoriksi? Kyllä se lopulta menee ihan koko tämän yhteiskunnan ja yksilön yhteiseen sairauteen tämä juttu. Meillä on psykologian mukaan taipumus olla kiinnostuneita, jonkinlainen vietti kaikkeen kuolemaan johtavaan ja vaaralliseen, toisilla enemmän, toisilla vähemmän. Mutta on myös täysin välinpitämättömiä yhteiskuntia ja yhteisöjä, joissa ihmisen henkinen ja fyysinen hyvinvointi ei merkitse mitään. Näitä yhteiskuntia on maapallo pullollaan.

Varmastikaan kondomit ja puhtaat neulat eivät auta kipeää sielua, mutta ilman niitä fyysiset taudit tarttuvat ja kurjuus lisääntyy, kuten lisääntyy sekin tunne syrjäytyneessä ihmisessä, ettei kukaan välitä. Ihminen, vaikka kuinka aikuinen olisi, ei aina voi ottaa omaa lämäänsä hyppysiinsä ja tehdä siitä ihanaa ja elämisen arvoista. Olemmehan ihmisiä, meitä vaivaa kaikenlaiset sielulliset ja psykologiset väännöt, joista osa on ympäristön aiheuttamia, osa aivokemian ja osa jonkun kummallisen mekanismin, joka saa itsetuhoisen käyttäytymisen aikaan.

Kun alkaa käytää vaikkapa kovia huumeita, ei useinkaan kyse ole siitä, että haluaisi pelleillä kuoleman kanssa tai etsisi omaa tuhoaan, hyvin usein kyse on siitä, että ihminen ei kestä olla täällä ilman jotain, joka lievittäisi pahaa oloa(hyvä olohan niistä aineista tulee, tai ainakin turtumus, jos tuntuu liikaa). Sinä nyt yksinkertaistat asioita ihan täysin ja vaadit, että jokainen ymmärtäisi, osaisi ja pystyisi korjaamaan oman tilanteensa ihan yksin. Siihen me tuskin täällä päästään koskaan.

 
At 10/10/06 21:07, Blogger Leonoora said...

Itsensä, kosmisen yksinäisyytensä raadollisen olemassaolon kohtaamisen broblematiikkaa..."sitähän tää kaikki on" En nyt jaksa vääntää itsestäni lisää kirjoitusta tällä erää. Ymmärrän hyvin Iineksen esittämiä näkemyksiä, samoin Rauno esitti tutuista aineksista oman analyysinsä ristiriitaisuuksien makaaberistakin huvittavuudesta. No, annetaan ajan kulua, tulevat sukupolvet näkevät ajattelumme tulokset käytännössä. Esim. sen, onko tämä vain kehityksellinen välivaihe naisten historiassa todelliseen sukupuolten väliseen sotaan, vai ymmärrykseen ja harmoniaan! Minulta ei nyt nauru irronnut. :?
Minh, rukoilen puolestasi!

 
At 10/10/06 21:39, Anonymous Anonyymi said...

Leonora, miksi mitätöit minhin pitkän, pohdiskelevan ja analyyttisen viestin kuittaamalla "rukoilen puolestasi". johtuuko se siitä, että minh on kanssasi eri mieltä, vai siitä että hän on rohkeasti puhunut huumetaustastaan? että sen perustella toista voi vähätellä/taputtaa päälaelle? Kommenttisi oli piittaamaton, asiaton ja suorastaan törkeä ja loukkasi ainakin minua.
Ja pikku vinkkinä loppuun, jos uskovaisena haluat rukoilla jonkun puolesta, tee se rauhassa, mutta ÄLÄ kerro sitä rukoilun kohteelle, se muistuttaa suorastaan parodianomaisesti tilannetta, jossa wanhan ajan hurskasteleva lähetyssaarnaaja rukoilee kovaan ääneen (taivaspaikkansa varmistaakseen ja vanhurskauttaan ulkopuolisille todistellakseen) pakanamaan mustan ihmisen sielun puolesta.
T: Tinja

 
At 10/10/06 22:41, Blogger A-K.H said...

Albodeja Raunolle, joka on blogien paras kyntäjä. Joskus on hyvä kääntää turvepuoli alaspäin ja katsoa, onko siellä todella juuristoa. Sinänsä minua eivät kiehdo tämänkään tason huorakeskustelut, mutta kyllähän tämä huonommasta viihteestä käy. Koska kuitenkin käyn tässä blogissa, tavan vuoksi, kuten Jeesus sapattina synagogassa, olen toivonut haartaasti, että nämä väkinäiset syntipäreet loppuisivat lyheen. En osaa erotella kirjoituksia ja niiden takana olevaa ihmistä, vaikka ei näkyisi kuin korva. Kun kyllästyn päreeseen, kyllästyn ihmiseen. Onneksi ei tarvitse lukea mitä tahansa. Päreeltä pääsee aina pois, Hotanen.

 
At 10/10/06 23:33, Blogger Rauno Rasanen said...

minh

En minä ole väittänyt, ettei seksiä saisi harjoittaa ennen avioliittoa.
Minäkin - eh - olen harjoittanut esiaviollista seksiä aina, koska päädyin lopulta vain kihloihin asti kymmeneksi vuodeksi - en koskaan naimisiin.

Se, mistä puhun, on asenne seksiin ihmissuhteissa eli siihen, millä tavoin jo ehkä ensimmäisen seksikontaktin ajatellaan velvoittavan uskollisuuteen (kuuliaisuuteen).

En tarkoita, etteikö pettyessään voisi suhteen/suhteitten alkuvaiheessa pistää välit poikki laakista - niin pitääkin tehdä, mutta jatkuva seksuaalinen kaksoiselämä on ihan toinen juttu.

Annan esimerkin, joka toivottavasti selventää perusteluitani ratkaisevasti.

Olen hullun nuoruuteni päivinä itse törmännyt naishenkilöön, jota tyypittelen.
Hieman panumainen visio siis ihan oikeasti, jos ei nyt niin traumatisoiva kuin Panun tapauksessa.

Kyseinen henkilö oli minua lähes kymmenen vuotta vanhempi "konkari", jota en osannut varoa, vaikken mikään täysin kokematon poikanen enää ollutkaan.

Hän ei kuitenkaan ollut huora, eli ei tehnyt seksillä rahaa.
Mutta kutsukaamme häntä vaikka Lyyli Leväperäksi, niin jo aletaan oivaltaa, minkälaisesta tyypistä puhun.

Tämän naikkosen halu kokeilevaan seksiin eri miesten kanssa oli niin kova ja moraali sen verran väljä, että reidet levisivät oletettavasti aina sopivassa tilaisuudessa sopivan äijän edessä.

Ja kuitenkin tämä tyyppi piti irtosuhteita itselleen kuuluvana oikeutena, jotka eivät muka loukanneet kenenkään - ei "virallisen" kuin "epävirallistenkaan" partnerien - tunteita ja käsityksiä parisuhteesta.

Muiden piti vain sietää hänen "oikeutensa seksuaaliseen improvisointiin". Suuttuminen oli merkki epävapaasta ja kehittymättömästä asenteesta seksiin.

Ei ihme, että avioliittonsa oli päätynyt eroon. Toista ei sitten tainnut edes tulla.

En mainitse nimiä, mutta tämä psykologi on aikoinaan toiminut erilaisissa johtotehtävissä ja tietenkin? myös seksuaaliterapeuttina - siis varsinainen "vuohi" kaalimaan vartijana...

*
Tätä tapausta siis käytän empiirisenä/kokemuksellisena lähtökohtana kirjoittaessani irtosuhdesinkkujen pornostaraelämästä.

Tällaisia ihmisiä todella on - ja heitä lienee nykyään entistä enemmän.
Oletan myös, että heidän määränsä "emansipoituneitten" ja aikuisviihteestä eli pornosta "herkistyneitten" (hehheh!)
naisten joukoissa on jatkuvasti lisääntynyt.

Korostan, että kyse ei kuitenkaan ole pelkästä yksittäisen henkilön nymfomaniasta kuten esimerkkini Lyylin tapauksessa vaan yleistyneestä asenteesta, jonka mukaan seksi on moraalisesti yhtä velvoittavaa kuin syöminen, koska kumpikin näistä toiminnoista on yhtä luonnollisia.

*
Tässä asenteessa sekoittuu kuitenkin pahasti kaksi eri käsitteellisen ja argumentatiivisen tason asiaa. 1) Seksin luonnollisuuden ajatellaan merkitsevän sitä, että siinä ei ole mitään hävettävää.
Tämä on ihan järkevää päättelyä, mutta 2) jos seksin ei-hävettävyydellä aletaan perustella, että siitä ei seuraa ihmissuhteisiin lainkaan varsinkin emotionaalisia ja sosiaalisia sitoumuksia, ollaan täysin hakoteilla moraalifilosofisesti.

Tällä tavoin perusteleva ymmärtää kaiken seksin ikäänkuin pelkkänä salamasturbaationa tai ruokailemisen pelkästään yksin syömisenä! Hieman yksipuolinen visio sanoisin.

Sen vuoksi onkin syytä huomauttaa, että seksi - masturbointia ehkä lukuunottamatta (joka sekin on usein joko osa yhdyntää tai ainakin sisältää mielikuvan toisesta) - on aina kahden "kauppa".

Mutta samalla tavoin myös syöminen ei useinkaan ole pelkästään yksin syömistä vaan kaksi tai useampia ihmisiä yhdistävä psykososiaalisilla merkityksillä latautunut "akti" - aivan kuten seksi.

Moraaliset velvoitteet syntyvät juuri näistä sosiaalisesti latautuneista akteista. On virhepäätelmä väittää, että koska seksi ja syöminen ovat luonnollisia - siis ei-hävettäviä toimintoja, niihin ei muka sen vuoksi sisältyisi mitään moraalisia velvoitteita.

Moraaliset velvoitteet ovat aina ihmisten välisiä - ne syntyvät vain ihmissuhteissa ja kommunikaatiossa - mitä ikinä tuo kommunikatio sitten onkaan.

*
Että repikääs tuosta. Taisi tulla yllätyksenä...
Mutta kiitos minh kommentista. Minähän rakastan kinata näistä asioista!

PS. Korjaus: "...a big leg woman GOT no soul").

 
At 11/10/06 11:01, Blogger Mette said...

Tämä on kai eniten Rauno Räsäselle. Uskottomuus parisuhteessa on aina - aina - väärin eikä sitä pidä hyväksyä. Syy: kun jotakin lupaa, se on pidettävä. Parisuhteessa on luvattu olla yhdessä ja rakastaa ja kunnioittaa. Siihen eivät sivusuhteet sovi, ne ovat sopimuksen rikkomista. Jos suhde särkyy, se on purettava laillista tietä. Ihminen, joka ei pidä omia ospimuksiaan, on halveksittava samoin kuin muutkin sanansa rikkomiset.

Iinekselle: ihmistä, joka sairastaa, on hoidettava eikä ruvettava pähkäilemään, mihin isompaa maailmankatsomukseen sairaus mahdollisesti kuuluu. Ylipainoisten diapetes, tupakoitsijan keuhkosyöpä ja prostituoideun sukupuolitauti ovat yksilölle yhtäläinen tragedia. Jos lähdetään kielto- ja moraalilinjalle, jokainen huomaa lopulta olevansa maalitauluna. Kärsimystä on kunnioitettava, tai kaikki ovat itsensä ylentäjien uhreja ja voivat yhtä hyvin hakea korkeita kattoja hypätäkseen niiltä. Jokaisella on lyömäase, jolla voi hutkia naapureitaan, jos saa luvan. En hyväksy sellaista.

 
At 11/10/06 11:50, Blogger Iines said...

Mette:

Enhän minä kiellä prostioidulta terveydenhuoltoa. En ole sanonut niin.

Olen sanonut, että yhdeltäkään tarvitsevalta ja hätääkärsivältä ei suljeta ovea hänen edestään. Tarkoitan tällä nimenomaan tässä keskustelussa prostituoitua.

Se, että sanoo olevansa sitä mieltä, että kuta enemmän panostamme huorien olojen kohentamiseen, sitä enemmän tuemme prostituuota järjestelmänä, on tulevaisuuteen suuntautuva visio, jolla ei ole mitään tekemistä terveyspalvelujen supistamisen kanssa.

Tahdon etsiä rakentavia malleja suomalaisen naisen prostituution ennaltaehkäisyyn ja taloudellisten resurssien suuntaamista kipupisteisiin, jotka kyllä ovat tiedossa: mm. nuorten naisten syrjäytyminen jo varhaisessa vaiheessa koulutusväyliltä ja terveydenhuollon piiristä ulos on suurin uhkatekijä. Näitä esimerkkejä olen työssäni nähnyt aivan liikaa. Koulutuksen ja mielenterveyspalvelujen säästöt ovat järkyttävällä tavalla jättämässä juuri tämän kohderyhmän yhteiskunnan ulkopuolelle.

 
At 11/10/06 12:18, Anonymous minh said...

Okei, Rauno: aiemmassa viestissäsi esitit irtosuhteissa elävän sinkun saalistajana, joka ei välitä muiden tunteista, vaan hyödyntää muita omaa nautintoaan varten. Toisessa kirjoitit jo sitten niin, että nyökyttelin, elikkäs ymmärsin ja olin jopa samaa mieltä.

Seksiakti on tosiaan aina "kahden kauppa", oli se järjestetty millaisissa olosuhteissa tahansa ja oli sen emotionaaliset, sosiaaliset yms taustat millaiset tahansa.

En silti voi lähteä samalle linjalle esmes Iineksen kanssa, joka aiemmin, elokuun postauksissaan kirjoitti että seksi ei ole koskaan irti tunteista jne. Tarkoittiko se sitten sitä, että "oikea" seksi on rakkaudesta ja syvästä emotionaalisesta molemminpuolisesta sitoumuksesta tai emotionaalisesta vuorovaikutuksesta kumpuavaa vai sitä, että seksi ei saisi olla muuta, kuin sellaista.

Kyllähän seksihurjastelijat, irtosuhteilijat ja pornotähdet ihan "harrastavat seksiä", vain seksin vuoksi, ilman mitään emotionaalisia tai rakkaudellisia judansseja siinä.Irtosuhteita voi kyllä harrastaa epätoivoisen rakkaudennälkäinen, hyväksyntää yms kaipaava ihminen, joka ajattelee, että joku näistä panoista sitten natsaa ja me rakastutaan jne. niin käykin joskus.

Myös prostituoitu voi vaan "antaa" ilman mitään muuta. Mutta: prostitutoitu(ainakin jotkut, juuri nämä itse ammattinsa valinneet ja siinä viihtyvät) voi myös harrastaa seksiä auttaakseen toista. Aina, kun kuulemme prostituoitujen kertomuksia, he sanovat että osa asiakkaista käy vain läheisyyden ja kosketuksen takia, jotkut jopa vain juttelemassa. Silloinhan he kaipaavat sosiaalista ja/tai emotionaalista vuorovaikutusta, eivät toisen ruumiin käyttämistä.

Leonoora, Tinja sanoikin jo olennaisimman, rukoile ihan vapaasti kenen puolesta haluat, mutta jos vastauksesi minulle on, että rukoilen puolestasi!, niin kyllä se tuntuu vähättelevältä ja kirjoitustani mitätöivältä.
-minh-

 
At 11/10/06 16:19, Blogger Elonvirta said...

"Aina, kun kuulemme prostituoitujen kertomuksia, he sanovat että osa asiakkaista käy vain läheisyyden ja kosketuksen takia, jotkut jopa vain juttelemassa. Silloinhan he kaipaavat sosiaalista ja/tai emotionaalista vuorovaikutusta, eivät toisen ruumiin käyttämistä."

Minäkin olen kuullut kyseisten prostituoitujen kertomuksia ja en epäile, etteikö kuvaukset voisi pitää paikkansa. Sen sijaan sellaiset prostituoidut, jotka eivät julkisuudessa esiinny, ovat ainakin minulle kertoneet pääasiassa kauhujuttuja. Kaikilla on ollut joukossa muutama mukavakin kokemus, mutta pääasiallisesti "ammatin harjoittaminen" on sisältänyt pelkoa ja inhoa. Erään ystäväni "ammatin harjoittaminen" on ilmiselvästi vaikuttanut hänen mieskuvaansa. Hänen mukaansa kaikki miehet on sikoja.

Lisäksi olen kuullut koko joukon miesten vollotuksia siitä kuinka huorat ovat käyttäneet heitä hyväkseen (lue: vieneet rahat jne...)

Muutaman KauniinJohannan ihanat kokemukset eivät mielestäni poista sitä tosiasiaa, että ilmiöön liittyy hyvin paljon iljettävyyksiä. Puolin ja toisin.

Minäkään en kannata prostituution kriminalisointia, mutta tämä 'oma valinta ja ammatti se on siinä kuin muutkin' -jargon alkaa mennä vähän liian pitkälle.

 
At 11/10/06 16:49, Blogger Iines said...

Aina, kun kuulemme prostituoitujen kertomuksia, he sanovat että osa asiakkaista käy vain läheisyyden ja kosketuksen takia, jotkut jopa vain juttelemassa. Silloinhan he kaipaavat sosiaalista ja/tai emotionaalista vuorovaikutusta, eivät toisen ruumiin käyttämistä

Kysyä sopii vain, miten kestävästi lähelläolon ja toisen koskettamisen tarve tyydyttyy prostituoidun kanssa, á 50 - 100 euroa (?) tunti. On lähinnä irvokkaan julmaa ottaa hintaa toisen rakkaudennälän vuoksi. Kuka se hyväksikäyttäjä tässä tapauksessa onkaan? Mitähän Jeesus sanoisi tällaisesta maksupoliitikasta?

Ei Baabelin porttokaan ottanut maksua palveluksistaan. Olisiko juuri rakkauspalvelujen maksullisuus, rahan liikkuminen alueella, jolla sillä ei pitäisi olla mitään tekemistä, prostituution suurin älyllinen epärehellisyys?

Ymmärrän huoraamisen, johon ei kytketä ollenkaan rahaa. Siinä on silloin mukana jotakin, mikä liittyy syvästi ihmiseen, jopa ihmisyyteen, tunteisiin, kenties rakkauteen, ihmisen tarpeisiin, vaistoihin ja vietteihin. Antamalla ja saamalla seksiä voi kokea saavansa rakkautta. Tätä taustaa vasten ymmärrän sinkkujen "huoraamisen" ja Beauvoirin ja Sartren suhteenkin.

 
At 11/10/06 19:00, Blogger Leonoora said...

Tinja, arvostan kannanottoasi Minhin puolesta. Arvostan myös Minhin mielipiteitä jotka monissa asioissa ovat yhteneviä omienikin kanssa.
Minun pitäisi pysyä poissa keskusteluista kommenttilaatikoissa silloin, kun en jaksa itse keskittyä ottamaan osaa analyyttisiin vasta-tai myötä argumentointiin.
Jos se, että rukoilen silloin tällöin itseni, ihmiskunnan ja Minhinkin puolesta, (vaikka en minkään uskonsuunnan ahdas kannattaja olekaan) on loukannut teitä molempia, olen pahoillani. Siksi se ainakaan ei ollut tarkoitettu.
Eilen illalla Tv1 esitti myöhään Uusi kino-sarjassa Unohdetut -koskettavan elokuvan kahdesta puolalaisesta tytöstä, jotka kieltäytyivät prostituoidun ammatista. Kärsivät, mutta eivät menettäneet itsekunnioitustaan.

 
At 11/10/06 20:10, Blogger Rauno Rasanen said...

minh

Ehkei siis ole kovin yllättävää, että häivyin sen kuvaamani naisen kuvioista melko nopeasti ja varsin ristiriitaisessa mielentilassa, sillä en totisesti voinut käsittää, millaisten moraalikoodien mukaan hän seksisuhteissa toimi.

Mutta jäihän melkoinen seksikokemus, jos se nyt niin ihmeemmin jälkeenpäin lohduttaa.
(Kts. PS)

Olen pitkään ollut rakastunut (ja olen kai edelleenkin rakastunut) myös näissä asioissa huomattavasti tiukkapipoisempaan - etten sanoisi siveään - naiseen, enkä kadu, vaikka joskus tulikin siunailtua mielessään, että mikä helvetin Romeo mun pitäisi olla, jotta saisi aina silloin, kun haluaa.

Noo - kunhan nyt hieman liioittelen. Jos parisuhde on muuten kunnossa, niin kyllä seksisuhdekin toimii.
Niin tässäkin tapauksessa, vaikka silti - pihtaaminen on ilkeä keino saada tahtonsa läpi.

Mutta miehet nyt tietty ovat juuri seksin suhteen pahimmillaan/"parhaimmillaan" erittäin impulsiivisia ellei suorastaan pakkomielteisiä.

Ja se on yksi tärkeimpiä syitä siihen, että prostituutiota on aina ollut ja tulee aina olemaan. Miehet eivät kykene pidättäytymään, ja kun seksiä voi "kätevästi" saada prostituoiduilta, niin sitä myös ostetaan.

Minun mielestäni ongelmaa ei ratkota lopullisesti minkään lain avulla. Jos seksin ostaminen ja myyminen kielletään, ollaan ihan varmasti samassa tilanteessa kuin viinan suhteen kieltolain aikaan - viinaa virtasi silloin ehkä enemmän kuin koskaan.

Seksin oston ja myymisen suhteen meillä ei kuitenkaan ole edes sitä keinoa, mikä alkoholin suhteen eli hintojen säätely.

Ongelma on siinä, että mikäli prostituutiota ja ennenkaikkea paritusta halutaan organisoida ja kontrolloida lakisääteisesti/valtiollisesti, se täytyisi ensin periaatteellisesti tunnustaa elinkeinon harjoittamiseksi.

Tätähän ylivoimaisesti suurin osa naisista ei hyväksy, vaikka kyseessä olisi ehdottomasti pitkä askel prostituoitujen oikeuksien ja aseman parantamiseen.

Naiset reagoivat asiaan tunteillaan - ihan niinkuin minäkin kritisoidessani kaiken maailman Lyyli Leväperiä, joille seksi menee ihmissuhteessa moraalisen vastuun ja sitoumusten ohi.

Valtiollisesti organisoidun prostituution ajatellaan horjuttavan perhe-instituution rakenteita - siis parisuhteen kiinteyttä.
Ja näin kai asia myös on.

Miehet tosin saattavat puhua huorien käyttämisestä positiiviseen sävyyn - ikäänkuin varaventtiileinä seksin tarpeen tyydyttämiseen, mutta hyväksyykö avo- tai aviovaimo tällaisen selityksen?

*
Eräs olennainen kysymys asiassa kuuluu: missä määrin parisuhteen ongelmat ovat parin ajattelutapojen, luonteen ja harrastusten yhteensopimattomuutta ja missä määrin ne johtuvat seksuaalisista "komplekseista".

Kuvaamani Lyyli Leväperä olisi varmaankin suositellut ongelmaparille intensiivisten keskustelujen ohella eri asentojen kokeilemista, pornografisia - anteeksi aikuisviihteen suomia kiihokkeita jne.

Mutta - kirjoitti kai Paavali - jos minulla ei ole rakkautta, minulta puuttuu kaikki muukin.

Ei rakastamaan opita yksinomaan seksikaupan tuotteita kuluttamalla - olkoonkin, etten minä siinä mitään moraalisesti tuomittavaa näe, niinkuin esim tämä siveä rakastettuni.

Tässä ajaudutaan syntyihin syviin - ikuisuuskysymyksiin, joiden perimmäinen lähtökohta ei sittenkään ole ammatikseen paritusta tekevien tahojen, jotka toki ilman muuta ovat rikollisia vaan siitä usein todetusta kulutuksen ja tuottamisen lainalaisuudesta: kun on kysyntää, löytyy myös tarjontaa.

Tietenkin paritus pitää saada kontrolliin, mutta - vielä kerran - se onnistuu parhaiten tavalla, jota suurin osa naisista ja suuri osa miehistä vastustaa - siis hyväksymällä prostituutio elinkeinon harjoittamisena.

Tällöin myös ilmiöön mahdollisesti liittyvät huumeongelmat saadaan paremmin hallintaan ja hoitoon.

Mikäli edellä mainittua vaihtoehtoa ei haluta hyväksyä, jäljelle ei jää ainakaan kovin selkeitä ratkaisuja.
Ne ovat yksilötason päätöksiä tai avioparien välisiä "kohtalonkysymyksiä".

Ja niihin minulla ei ole vastauksia...

*
PS.

Minulle ei nimittäin oikein riittänyt tämän kuvaamani Leväperän kommentti, kun soitin hänelle muutama vuosi sitten.
Hän kuittasi kaiken aikoinaan koetun lauseeseen - "mutta hauskaa oli".

Saattoi hyvinkin olla, mutta meikäläisen tunteitten kustannuksella, ja sitä hän ei nähtävästi tullut edes ajatelleeksi?

Päätin puhelinsoiton asialliseen mutta jääkylmään kommenttiin, jota hän ei sanonut ymmärtävänsä. Ja oli luultavasti täysin rehellinen näin sanoessaan...

 
At 12/10/06 09:09, Anonymous minh said...

Huh, onhan näihin Leväperä-miehiin ja naisiin törmätty, kylmää touhua.

En ole missään vaiheessa kieltänyt, etteikö prostituutio olisi suurimmalle osalle sen harjoittajista vähintäänkin epämiellyttävää ja inhottavaa, haluan vain tuoda esiin, ettei voida kieltää myös siitä pitäviä ihmisiä julkituomasta omaa kantaansa ja myöskin keskustelemasta elinkeinon laillistamisesta.

Iines, en usko, että prostituoidut vertaavat itseään Jeesukseen tai edes Babelin porttoon, kyseessä on yksinkertaisesti elinkeino, rahanhankkimiskeino ja siihen suhtaudutaan eri tavoilla, se tuntuu eri ihmisistä erilaiselta.

Nykyinen tilanne on kestämätön,marginaalissa elävät ihmiset(vaikka nyt ne prostituoidut ja narkomaanit) eivät voi käydä kunnallisessa terveydenhuollossa, eivät avoimesti, rehellisesti ja tulematta tuomituiksi ja jätetyiksi ilman apua. Siksi tarvitaan erikoisterveydenhoitojärjestelmiä, kohdennettuja, sellaisia joissa tiedetään, että tämä on tilanteesi, tämän takia tulet tänne, kun tulet hakemaan apua ja terveydenhoitoa. Näiden kohdennettujen pisteiden yksi tehtävä on tukea ja auttaa ihmisiä pois prostituutiosta ja huumeista, kuten on myös Pro-Tukipisteen tehtävä.

Jos ei kannata prostituution laillistamista, muttei myöskään kriminalisointia, niin jäljelle jää nykyinen tilanne, joka taas tarkoittaa sitä, että ihmiset elävät niin pahasti marginaalissa, etteivät voi saada apua siitä poispyrkimisessä.

Jos seksin osto kriminalisoidaan, seksi- ja prostituutioriippuvaiset eivät voi hakea apua, jäävät yksin häpeänsä kanssa. Eivätkä asiakkaat enää tuo poliisille parituksen ja ihmiskaupan uhreja, kuten tähän asti. kaikkia prostituoiduilla käyviäkään emme voi leimata pahoiksi, naisia halveksiviksi salailijoiksi ja valehtelijoiksi. osa heistäkin tarvitsee apua ja he hakevat sitä sieltä, mistä parhaiten kokevat saavansa, prostituoidulta.

Minkälaisia nämä syvemmät muutokset sun muut ovat, joista Iines puhut? Et ole antanut yhtään esimerkkiä, miten asia sinusta pitäisi ratkaista. haluat selvästi poistaa prostituution maailmasta, mutta miten?
-minh-
P.S. Leonoora, rukoilemisessa ei ole mitään pahaa, se, mikä tuntui vähättelyltä, oli, ettet vastannut muulla tavoin kommenttiini sinulle. Mutta jätetään tämä nyt tähän, en kokenut saaneeni tästä mitään henkisiä tai muitakaan vammoja:)

 
At 12/10/06 11:54, Blogger Iines said...

Olen kyllä, minh, antanut selkeitä esimerkkejä voimavarojen suuntaamisesta kipupisteisiin, niihin olosuhteisiin, jotka synnyttävät naisia, jotka lipuvat prostituutioon, jonka olemassaoloa maailmassa en todellakaan näe millään tavoin välttämättömänä.

Mitkä ne olot ovat tai minkälainen on se arvomaailma ja miljöö, joka saa tytön/naisen myymään itseään turvatakseen toimeentulonsa? Tästä ei olekaan puhuttu tässä keskustelussa ollenkaan, vaikka se on ydinkohta, kipupiste.

Ja onko näitä asioita kartoitettu yhdessäkään väitöskirjassa/tieteellisessä tutkimuksessa, vai ovatko nämä asiat edelleen otaksumia, kuten omatkin ajatukseni prostituutioon johtavista syistä vauraissa länsimaissa

Suurin välittömistä syistä lienee nuorten tyttöjen syrjäytyminen pois koulutusväyliltä ja terveydenhuollon piiristä, osin säästöjen vuoksi, osin omasta halustaan. Omasta koulustani tyttöjä jäi eniten pois päihteiden käytön vuoksi ja siksi, että he väistivät terveydenhuollon, johon heidät ohjattiin. Eivät halunneet sitä, vaan katosivat koulusta avustusverkkojen tavoittamattomiin. Kun luokanvalvojana soitin opiskelijoille, numerosta vastattiin, että puhelimenhaltijaa ei tavoiteta - virallinen operaattorin tiedote, tai sitten kännykkä ei koskaan vastannut, mikä oli yleisempää. Kotona ei ollut tietoa opiskelijasta.. Myös opintotukilautakunta peräänkuulutti tyttöjen opintoviikkomääriä, jotka ovat tuen maksamisen edellytys. Tuet katkaistiin siinä vaiheessa, kun tukirahat oli kulutettu mutta opintoviikkoja ei kertynyt säädettyä minimimäärää, ei lähellekään sitä. Sain vaikutelman, että tuen maksatus olisi jatkunut, mikäli tytöillä olisi ollut edes opintosuunnitelma, eli jousto- ja neuvotteluhalukkuutta löytyi yllättävästi valtion taholta.

Tytöiltä jäi siis koulut käymättä, terveyspalvelut käyttämättä, ja näitä tapauksia oli aina muutama vuosikertaa kohden. Kaksi näistä viimeaikaisimmista on varman tiedon mukaan tienannut elantoaan itseään myymällä, ja toinen heistä on pahoinpidelty henkihieveriin.

Olen kysynyt itseltäni ennen kaikkea sitä kotitaustaa ja arvomaailmaa, jossa nämä tytöt ovat kasvaneet. Yhtenä yhteisenä nimittäjänä on tietämissäni tapauksissa ollut joko tyystin välinpitämätön tai väkivaltainen koti, tyttöjä on lyöty tai kuritettu, kurittajana on ollut usein alkoholismiin taipuvainen isä tai isäpuoli. Joillain tytöillä on ollut äiti, jonka mielenterveys on ollut hyvin horjuva, ja äiti on saattanut olla pitkään sairaalassa hoidossa. Turvattomuus ja väkivaltainen tausta löytyy siis useimmiten omien havaintojeni mukaan taustalta. Suoranaista rahanpuutetta ei ole ollut, ja vanhemmat ovat olleet työelämässä, eivät esim. työttöminä. Yksi tyttö oli ahtaan uskonnollisesta ja suvaitsemattomasta perheestä.

Täällä, tyttöjen lapsuuskodeissa on siis kaiken lähtökohta, siellä synnytetään se naispersoonallisuus, joka ohjautuu prostituutioon. Tarvitaan paljon ihmisen omaa yrittämistä, rakkautta, toisista välittämistä, henkisten arvojen kunnioittamista materiaalisten sijaan, tarvitaan tietoa ja luovuutta, lukemisen ja ajattelun arvostusta toiminnan sijaan. Ei tarvita kalliita harrastuksia, ei lapsen päivän ohjelmoimista harrastuksiin. Satuja ja tarinoita lapsille eikä yksinjättöä peliohjaimen ääreen, vähän pianon pimputusta tai kitaransoittoa, yhteisiä retkiä, läsnäoloa, muutosta perheen viinanjuontitavoissa – ihmisen ei todella ole pakko juhlia viikonloppuja vetämällä päätä täyteen. Alan olla kypsä kannattamaan Raittiusseurojen uudelleenvirittelyä, niin sivistymättömiä ovat suomalaisten humalahakuiset juomatavat.

Käytännön yhteiskunnallisina toimenpiteinä tarvitaan enemmän panostuksia erikoisluokkiin, erityisopetukseen ja lasten ja nuorten mielenterveyshoitoihin. Asioihin pitää puuttua. Se lapsi tai nuori pitää hakea vaikka poliisivoimin takaisin koulunpenkille, opintoihin ja terveyspalvelujen äärelle, kun hän karkaa ja alkaa pinnailukierteensä. Vanhemmille voidaan tarvittaessa antaa vaikka sakot, jos he eivät välitä puuttua lastensa koulusta pinnailukierteeseen - heidänhän vastuu on, kun lapsen ovat tehneet ja kasvattaneet. Avautuisivat ainakin silmät näkemään tämän vastuun olemassaolon. Koko perhe tarvitsee tukea, jota nykyisin ei tunnu saavan ennen kuin jonkun henki lähtee. Ja se tuki voisi olla myös jotain edellyttävää (sakot!), ei yksin paapovaa päänsilitystä tai rahatukun ojentamista.

Jos tytölle saadaan jokin koulutus ja tutkinto, olen vakuuttunut, ettei hänen mieleensä edes tule prostituutio. Niin yksinkertaista se on, kun on vaihtoehtoja.

Lopuksi vielä sellainen rakentava keino: lääkitään se prostituoitu ja sanotaan, että seuraavaa piikkiä ei enää tule, vaan tulee valitsemasi koulutuspaikka! Eiköhän tämä tulisi ajan mittaan yhteiskunnalle halvemmaksikin, kun saadaan lisää veronmaksajia. - Tätä älköön käsitettäkö heitteillejätöksi, mutta alan olla yhä vakuuttuneempi siitä, että sysäämällä vastuuta heikon ihmisen harteille ne saattavat yllättävästi vahvistua. Osoitammehan näin luottavamme hänen mahdollisuuksiina.

 
At 13/10/06 14:47, Anonymous Anonyymi said...

Iines, joskus tappurat lentävät keskustellessa, joten asia on omasta puolestani ok. Kirjoitan ehkä vielä omaan blogiini jotakin aiheesta, kunhan saan hengähdystauon (ja jos energiani riittää vielä puimaan asiaa).

 
At 13/10/06 14:55, Blogger Iines said...

Niin lentävät, mutta se taitaa olla keskustelujen suola. Ei muistella pahalla. ;)

 

Lähetä kommentti

<< Home