Anna Politkovskajan muistoksi
Veit kaikki meret ja kaiken tilan.
Annoit minulle kenkieni kokoisen maapalan ja kalterit sen ympärille.
Mitä siitä hyödyit? Et mitään.
Jätit minulle minun suuni, ja se muovaa sanoja, hiljaisuudessakin.
(Osip Mandelstam, suom. Risto Ahti)
posted by Iines @ 8:03 ip.
5 comments
5 Comments:
Hieno runovalinta!!!
Tähän on vaikea sanoa mitään järkevää.
Eikös se olekin niin, että hiljaisuus puhuu joskus eniten.
Anna Politkovskajakin joutuu vaikenemaan, vaikka eihän sana kuole koskaan, Venäjälläkään.
Järkyttävintä on aina se, miten yksin kuitenkin tällaiset poikkeusyksilöt jäävät ajamiensa asioiden kanssa.
Täytyykö aina kuolla ensin ja yksin avatakseen silmiä todellisuudelle?
Niin, moni ihminen on kuoltuaan suositumpi kuin koskaan.
Lähetä kommentti
<< Home