Nimettömät
Muuan hämäräheikki viittaa eräässä ryhmäblogissa alempaan päreeseeni ja kysyy, miksi anonyymiä ei uskota. Tulikohan tämä kysymys siitä, kun poistin mainitun anonyymin kommentin päreeni kommenteista?Hämäräheikin profiili johti siis anonyymien suosimaan Profile not available -blogiin, eli ei mihinkään. Ryhmäblogissa, jossa hän esiintyy yhtenä kirjoittajista, tosin on joitain tunnettuja bloggaajan nimiä reilusti esillä. En voi olla lievästi kummastelematta, että mm. luotetut ja täyspäisiltä tuntuvat kirjoittajat ovat mukana ryhmäblogissa, jossa osa kirjoittajista ilkeilee Blogistanissa tekoparran turvin. Eikö näillä available-kirjoittajilla ole kanttia seistä sanojensa takana vai mistä kiikastaa?
Miksikö siis anonyymiä ei uskota? Minusta on mielenterveyden kannalta parempi, että esimerkiksi nämä kaksi ansioitunutta ja anonyymien suuresti muistamaa bloggaajaa eivät usko saamiaan anonyymejä kommentteja eivätkä reagoi niihin muuten kuin IP-numeroa selvittämällä ja lähestymiskieltoa hakien. Viittaan tässäkin usein mainitsemaani rajan laskemiseen virtuaalin ja real lifen välillä. Olkoot juridiset seuraamukset molemmissa yhtäläiset.
Sanokaa minulle, milloin Blogistanin anonyymilla available-extremistillä on puhtaat jauhot pussissa? Missä anonyymius täällä on tarpeen milloinkaan? Blogistanissa liikkuvilla on taatusti lähes aina blogi takataskussaan, ja bloginimellä esiintyminen on sama kuin passin näyttö, koska monilla on blogissaan jopa vuosienkin historiat. Joitain poikkeuksia toki on, mutta nämä erottaa siitä, että kommentoijat (mm. Ripsa, molly ja blogikäki omassa blogissani) ovat aina selvästi asiasta kiinnostuneita ja edistävät dialogia rakentavasti, tarpeen tullen mukavan ärhäkästikin ja eri mieltä ollen. Sen sijaan anonyymit tommit ja panut ovat aina liikkeellä vain ilkeilläkseen veemäisesti.
(Maalaus Boris Kustodiev)
posted by Iines @ 12:18 ap.
31 comments
31 Comments:
Iines, jollain voi olla Blogger-profiili poissa päältä esim. siksi, että on unohtanut säätää sen päälle, tai siksi, että oma blogi ei ole Bloggerissa - kuten on kahden mainitsemasi bloggaajan tapauksessa.
Mainitsemasi Tommi ja Panu ovat lisäksi niin pitkään kirjoittaneita ja tunnettuja bloggaajia, että minusta ei ole kovin kummallista vaikka he olettaisivat sen enempiä miettimättä, että muut bloggaajat tietävät kenestä on kyse. Tommi saattaa lisäksi vastustaa profiilia jostain antiruumistisesta syystä, tiedä hänestä.
Olet valittanut tästä samasta asiasta samojen bloggaajien kohdalla ennenkin, joten tunnen tarvetta valistaa sinua.
Nämä ovat Tommin blogeja:
http://www.lariq.net/log/t0/
http://tommipommi.blogspot.com/
Voit tarkistaa jälkimmäisen, tätä nykyä vähän käytössä olevan blogin profiilin tunnistenumerosarjasta, että kyseessä on sama Tommi kuin Tietoisuuden vapautuksessakin.
Nämä ovat Panun blogeja:
http://plaza.fi/ajassa/kolinaa-panuhuoneesta/
http://panuhog.blogspot.com/
Voit tarkistaa jälkimmäisen, ei enää käytössä olevan blogin profiilin tunnistenumerosarjasta, että kyseessä on sama Panu kuin Tietoisuuden vapautuksessakin. Profiiliin pääsee näemmä ainakin kommenttien kautta.
Katin kontit tunnettuudelle!
Uskon selityksiisi, mutta on turha olettaa, että Blogistan pysyy vanhassa uomassaan, ja että uudet tuulet eivät horjuttaisi sitä.
Meikäläinen on blogannut kohta kaksi vuotta, hyvinkin aktiivisesti, eikä minulla ole varmaa tietoa näistä available-kirjoittajista. Miten lie tilanne uusien bloggaajien kohdalla? Heitähän on jo enemmän kuin vanhoja pieruja, joiden päälle unohduksen lumi on jo alkanut leijailla. Kannattaa vilkaista suosikkilistoja ja hakea kärjen tuntumasta mainitsemiasi blogijulkkiksia.
Olisi reilumpaa linkata itsensä avoimesti omaan blogiinsa johtavalla linkillä. Jokin syy jälkien piilottamisella on. Mikähän se voisi olla?
No miten olisi se, jonka ensimmäisenä esitin, eli että tärkein blogi ei ole Bloggerissa? Mutta kysy ihmeessä kyseisiltä kirjoittajilta itseltään, nyt tiedät keitä he ovat.
Eufemia,
ei ole minun asiani kysyä mitään. On kirjoittajan asia kommentoidessaan linkata itsensä avoimesti, jos haluaa avointa keskustelua eikä pelkkää yhden kerran v****ilua.
Niin se vielä, että kukaan älköön luulko olevansa niin ylivertainen tunnettuudessaan, että katsoo vapaudekseen roiskia sylkiroiskeitaan umpeen luodun polun päähän. Blogistan elää ja muuttuu ja moni puikonheiluttaja on jo tunnetumpi kuin eilispäivän sarkasmin keisari.
Anonyymien kommentit lienevät usein mainitsemaasi vttilua tai vttilukomentit anonyymien laatimia. Saattaa anonyymeilläkin olla rakentavia kommentteja ja oman blogin rustanneilla kärkeviä näkemyksiä.
Mielestäni linkki omaan blogiin ei juuri mitään kerro, harvemmin sielläkään on kasvokuvaa - ainakaan "real life"-nimellä varustettuna. Blogi toki antaa toki taustaa kommentoijan näkemyksille. Näkisin että anonyymejä olemme, blogilla tai ilman.
Näkisin että anonyymejä olemme, blogilla tai ilman (sb)
En voi mitenkään yhtyä tähän näkemykseen, ainakaan omalta osaltani. En ole anonyymi, koska todella olen tällaisena kuin oikeastikin olen, itseni tuhannesti likoon pannen, jopa nimeäni myöten. Juuri tänään vein postiin paketin eräälle henkilölle, joka tavoitti minut blogin kautta - myydäkseni hänelle Vanhaan Raumaan kuvablogissani olleen vanhan postiluukun. Kuka anonyymi tekee näin, että lähettää paketin nimellään ja osoitteellaan? On lisäksi muutamia blogihenkilöitä, jotka tietävät henkilöyteni, koska olen sen itse kertonut. Se, etten kerro nimeäni kaikille, ei tee minusta anonyymiä.
Monilla on usean vuoden blogihistoria blogissaan, vaikkei nimeä olisikaan. Se on sellainen panos, jota ei hevillä uhrata. Ja useissa blogeissa on niin paljon faktoja, ettei olis isokaan vaiva selvittää kirjoittajan henkilöyttä. Näissäkään tapauksissa bloggaajat eivät ole mielestäni enää anonyymejä
Ihminen tekstin takana on merkityksetön roska. (Tommi)
Tätä mantraa on hoettu maailmansivu etenkin silloin, kun haetaan vapautta sanoa, mutta myös vapautta olla vastaamatta sanotusta. Jokuset näkevät tämän jopa sananvapauden korkeimpana ilmentymänä. Jos näin olisi, ei edes olisi käsitettä sananvapaus.
Sana ei koskaan voi olla täysin vapaa, koska sanaa kirjoittaa ihminen, lajinsa edustajana. Täydellinen sananvapaus edellyttäisi sitä, että ihmisen perustila olisi henkinen yksinäisyys, erakkous. Kun ihminen nyt on zoon politicon, yhteisöeläin, hän on sidoksissa lajitovereihinsa, joiden olemassaoloa ja yhteistä eettistä ja moraalista normistoa hän ei voi olla ottamatta huomioon, mikäli haluaa sitoutua yhteisöön.
Jos kirjoittajan henkilöllisyyttä ei tunneta, ei ole ihmistä jota voisi loukata. Pelkkä naamio, jonka takana voi olla mitä vain.
Jokaisen kirjoittajan takana on ihminen, jokainen naamio riisutaan illalla, kun käydään vuoteelle. Kyyneleet ne on narrillakin. Ja narrilla vasta kyyneleitä onkin.
Minä en sano muuta kuin että onpa kuvassa hyvännäköinen mimmi, ei mikään luuviulu, ja rasvat oikeissa kohdissa.
Muistakaa, mitä Raamatussa sanotaan. Asiat ovat salassa vain tullakseen huudetuiksi julki katoilta ja toreilla. (Muistinvarainen lainaus.)
En ole anonyymi, koska todella olen tällaisena kuin oikeastikin olen, itseni tuhannesti likoon pannen, jopa nimeäni myöten. Juuri tänään vein postiin paketin eräälle henkilölle ..
Siis et ole anonyymi koska sanot ettet ole. Olet tunnettu tuolle paketin saajalle ja niille joille olet henkilollisyytesi kertonut. Muille olet anonyymi, imho.
useissa blogeissa on niin paljon faktoja, ettei olis isokaan vaiva selvittää kirjoittajan henkilöyttä.
Mielestani namakin henkilot ovat anonyymeja niin kauan kuin joku nakee vaivan ottaa heidan henkilollisyytensa selville. Voisi kai sanoa etta toiset ovat enemman anonyymeja kuin toiset, toisten henkilollisyys on vaikeampi selvittaa kuin toisten.
sb,
en ole anonyymi tietenkään pelkästään siksi että sanon, etten ole. Uskoisin, ja oikeastaan olen aika vakuuttunut siitä, että olen pystynyt antamaan persoonastani ja oloistani kuvan, joka vakuuttaa rehellisyydellään ja toivottavasti aitoudellaan. Uskon osoittaneeni oman elämäni asiantuntemusta, samoin kuin muutkin bloggaajat, ja tämän osoittamisen aitous puhuu kyllä puolestaan. On olemassa monenlaisiakin tunnusmerkkejä ja asioita, joista kirjoittajan aitoutta voidaan päätellä. Aukotonta systeemiä ei löydy, mutta ei tällaisen asian tunnistaminen nyt henkimaailman hommiakaan ole, vaikkei matemaattista kaavaa löydykääm.
Jos tätä kuvaamaani oman elämäni maailmaa raaputtaa, havaitsee varmaan, että siihen ei synny naarmua, ts. minua ei voi saada väärästä todistuksesta tai valheesta kiinni. Tällainen on myös yksi tunnusmerkki sille, että henkilö todella on ja vaikuuttaa kuvaamassaan paikassa eikä ole anonyymi kasvoton.
On mielestäni hyvä, että anonyymiutta määritetään, koska siinä on erilaisia asteita ja jopa raja-aitojen kaatumista.
Anteeksi jo etukäteen tylsän pitkä kommentti, mutta päätin kommentoida liimaamalla ja leikkaamalla osan erästä postiani:
Parhailla blogeilla onkin mielestäni kaksi olennaista ominaisuutta. Ensinnäkin blogilla on hyvä olla mahdollisimman suuri ja aktiivinen yleisö ja toiseksi, blog on sitä kiinnostavampi, mitä rehellisemmin ja avoimemmin se heijastelee kirjoittajansa päivittäisiä sielunliikkeitä. Oikeastaan vain harvat blogit yltävät tähän. Omani tietysti ei ole lähelläkään näitä ideaaleja.
En kirjoita itseäni koskevista suurista asioista:perheenjäsenistäni kirjoitan vain sivumennen, vaikka he ovat elämäni tärkein sisältö, ja henkilökohtaisista suruista ja huolista en kirjoita yhtään mitään. Suojelen yksityisyyttäni mustasukkaisesti. Ja kuitenkin kaikki se mitä tänne kirjoitan, on minulle olennaisen tärkeää kirjoittamisen hetkellä. Tässä ei mielestäni ole minkäänlaista ristiriitaa. (olen valinnut tämän linjan, koska blogini päätarkoitus on vain pitää yllä kielitaitoa)
http://keksi.blogspot.com/2006/10/pizzino-ei-ole-pieni-pizza.html
Lisään tuohon että pitää muistaa että blogeja pidetään hyvin monessa eri tarkoituksessa; itse en todellakaan näe mitään syytä lähteä arvailemaan kenenkään henkilötunnusta tai passinnumeroa; minusta on kivaa tutustua ihmisiin heidän kirjainversioinaan, aivan kuten on kiva tuntea ihmisiä ylipäänsä.
Oleminen on havaituksi tulemista. Oliota iines en ole koskaan havainnut. Tätä blogiahan voi pitää vaikka ukko mustalainen. Ei haittaa. Pitäisiköhän kehitellä ontologinen iines-todistus.
Ripsalle sen verran,
että juuri yllä sanoin, että jokuset anonyymit - jollainen sinä siis et todellakaan ollut (anteeksi, muistin vain ettei sinulla ole blogia, vaikka tiedän sinun vuorenvarmasti olevan aitona persoonana, koska olen lukenut nimellä varustettuja arviointejasi)- ovat kiinnostuneita asiasta ja edistävät käytävää vuoropuhelua. Minulla ei ole mitään anonyymiutta vastaan silloin, jos sitä ei käytetä ilkeyden maskina. Itsekin voisin heitellä anonyymeja pikku heittoja, mutta en koskaan halveksiakseni muita, niin kuin Panu ja Tommi. Blogistanissa kuitenkin kirjoitan aina Iineksenä, vaikka kommenttini olisi hyvinkin kriittinen.
Jos jaksatte, lukaiskaapa tuosta vähän ylempää Joachim J:n allekirjoittama anonyymin kirjoitus. Siinä ei millään tavoin käsitellä puheena olevaa asiaa, vaan ruoditaan meikäläisen vaatimatonta persoonaa kauaskantoisesti pitkällä aikavälillä. Tällaisia anonyymi-iskuja en pidä kovinkaan rakentavina. Jään vain ihmettelemään, kuka tämä Joachim J on ja onko hänen tietoisuutensa todellakin vapaa..
Sari,
kovin kirjaimellisesti tahdot ymmärtää passivertaukseni. Ja, luulen, että kaikki eivät ole samanlaisia kuin sinä. Moni on todella kiinnostunut lukemiensa bloggaajien henkilöydestä ja arvailee, millaisia he oikeasti ovat. En edes usko sen olevan kovin tavatonta tai harvinaista. Jos on kiinnostunut lähimmäisistään reaalimaailmassa, on kai täälläkin, oman käsitykseni mukaan.
A-k.h.
ei voisi pitää, hän joutuisi kiinni vähintään siitä, ettei tiedä, miten botox-ruiske pistetään tai mikä on tavan adessiivi. Hän ei osaisi istua myöskään alkohoistin lapsen aikuisenakin häpeilevässä roolissa niin hyvin kuin minä. Hän ei tuntisi Rauman eikä Uudenkaupungin maisemia, niin kuin eräs Iines tuntee.
Luulen ymmärtäneeni, mitä tarkoitit "passilla"; viittasin
passinumeroon selventääkseni, että minua ei kiinnosta kirjoittajien henkilöllisyys vaan persoona. Vaikka useimmiten kyllä luen muitakin kuin ns. asiablogeja niiden sisällön, en kirjoittajan vuoksi. Ehkä olen sitten poikkeava polkkaaja, vaikka uskonkin, että en ole ainoa.
Vielä pikkuisen Sarille,
käsitän henkilöyden tässä laajasti, en toki vain sotuna, vaan kaikkena, mistä henkilö koostuu: persoonasta ja nimestä ja kaikesta mahdollisesta.
Olen ollut aina tavattoman utelias havainnoimaan ihmisiä, ilmiöitä ja asioita eikä se ole nähtävästi vieläkään loppunut.
On muuten hämmentävää, että blogia pitää myös Iines J.
Niin, ja onhan täällä monta Kaleviakin.
Kyllä sinä Iines olet niin koominen tapaus, että oikeasti epäilen oletko olemassa.
Uskoisin, ja oikeastaan olen aika vakuuttunut siitä, että olen pystynyt antamaan persoonastani ja oloistani kuvan, joka vakuuttaa rehellisyydellään ja toivottavasti aitoudellaan.
No en antamaasi kuvaa epailekaan, mutta kyse on kuitenkin tiedosta jota en voi varmentaa ilman virallista tietoa. Eli periaatteessa voit esiintya taalla ihan miten lystaat kuten kukin meista.
Jos tätä kuvaamaani oman elämäni maailmaa raaputtaa, havaitsee varmaan, että siihen ei synny naarmua, ts. minua ei voi saada väärästä todistuksesta tai valheesta kiinni. Tällainen on myös yksi tunnusmerkki sille, että henkilö todella on ja vaikuuttaa kuvaamassaan paikassa eikä ole anonyymi kasvoton.
Saattaa olla mutta minullahan on siita takeina vain sinun sanasi, ymmarratko. ;) No, ymmarran kylla etta jos maailmaasi raapisin niin epailematta olet sita mita sanot, mutta se vaatiikin sen etta otan selvaa asiasta. Vaiheessa "tunnettu blogihenkilo" vs. paha anonyymi molemmat ovat mielestani tosiasiallisesti yhta tuntemattomia ilman lukijan suorittamaa raaputusta. Pahisanonyymilla on vain vahemman niita piirteita joita raaputtamalla helposti saisi todellisen kuvan esille.
Heissulivei!
Puskista huutelijat on ärsyttäviä reaalimaailmassa ja samoin virtuaalisessakin. Arvostan eniten niitä jotka seisovat sanojensa ja mielipiteidensä takana joko peräti omalla nimellään tai blogipersoona on vain nimetty nettinickillä. Minua ei ainakaan kiinnosta teeskentelijät ja puskista on turha huhuilla jos ei uskalla seistä sanojen takana.
Missä anonyymius täällä on tarpeen milloinkaan?
Missäpä täällä oman nimen käyttäminen on tarpeen? Minä en viitsi omalla nimelläni kommentteja kirjoitella ja bloginpitämiseenkin olen liian laiska (vaikka irl olenkin mielenkiintoinen ja jännittävä ihminen jolla paljon annettavaa. tai sitten en ole mutta se jää kommenteista pääteltäväksi).
Täällä olen nimimerkin omaksunut ja kirjoittelu vastaa omia näkemyksiäni ja persoonaani, kuten bloginpitäjälläkin sanojensa mukaan. En kovin monelta koneelta käy juttuja lukemassa ja kommentoimassa, että jos kiinnostaa saada identiteettini selville niin kai se onnistuu. Vaan miksipä.. Olen ehkä hieman leppoisampi, huumorintajuttomampi ja intohimottomampi kuin iines. Sen verran olen tässä roolissa itselleni uskollinen että koitan pitää huolta siitä etten joudu käräjille kommenteistani eikä tarvitsisi nimeä ja osoitetta häpeästä muuttaa vaikka nimeni kirjoitteluun yhdistyisi.
Jos jonkun kommentointi ei miellytä niin poista vaan. Eikös se ole yleisesti tunnettu totuus että kaikilla ei ole käytöstapoja, internetissä etenkään.
Olenkohan minä JtB?
Jos jonkun kommentointi ei miellytä niin poista vaan. (molly)
Tähän on tietysti jokaisella oikeus, mutta en tee sitä, koska epämiellyttävätkin kommentit voivat olla kesksutelun suola. Suoraan persoonaani kohdistuvia ilkeyksiä olen poistanut, joskin tätä on tarvinnut tehdä äärimmäisen harvoin, ehkä kolme kertaa koko blogin aikana.
Olenkohan minä JtB? (anonyymi)
En osaa sanoa. Laskurini mukaan näyttäisit olevan Hannibal Lecter, mutta voinhan minä erehtyäkin. Minulla kun rivit tuppaavat sekoittumaan.
Anonyyminä on paljon helpompi tuoda esiin totuuksia ja ajatuksia. Miksi esiintyisin nimellä/nikillä mikäli aikeeni on ainoastaan mielipiteen julkituominen.
Sinunkin kommenttiosioita kun lukee, väittelet usein jollakin tasolla valikoitujen nimimerkkien kanssa vaikka muut samaa mielipidettä kuin nämä valikoidut saavat positiivista palautetta. Asiat siis jäävät jonkun nimimerkin taakse tärkeysjärjestyksessä.
Anonyyminä on paljon helpompi tuoda esiin totuuksia ja ajatuksia.
Miksi?
Miksikö anonyyminä?
Siksi, että muuten voidaan painostaa. Toisin jos sanoo että on mieltä A, menettää työpaikkansa tai vastaavaa. Kun tiedetään kuka asian ilmaisee, häntä voi kiristää jollain muulla elämän alueella.
Että mielipiteiden vaihto olisi mielekästä, sen pitää olla ensin vapaata. Muuten lopputulos ei kerro mitään muuta kuin että mikä taho junttasi tehokkaimmin.
No, jos avoimesti esitetyn mielipiteen vuoksi menettää työpaikkansa, voisi ehkä kysyä, onko oikeassa työpaikassa.
Itse tarkoitan anonyymiydellä tässä keskustelussa vain blogimaailmassa esiintyvää anonyymi-nikin taakse menemistä. Sille en löydä hevillä perusteluja. Ja siis vielä kerran korostan, että bloginimellä esiintyminen ei mielestäni ole anonyymiutta, etenkin jos blogihistoria löytyy.
Äläs nyt hannuhoo, miten minusta tuntuu, ettet ole lukenut kaikkea tässä sanomaani.
Tietysti työpaikan menetys on katastrofi kelle tahansa, sitä en tarkoittanut. Ajattelen kuitenkin niin, että mikä se sellainen työpaikka on, joka ei salli ihmisen rehellistä mielipiteen ilmaisua? Olisiko kenties parempi, ettei sellaisia työpaikkoja olisi?
Tässä keskustelussa on kuitenkin puhe ollut - minun osaltani - vain blogien anonyymikirjoitteluista, ja itse tarkoitan vielä erikseen sellaisia, joissa herjataan ja ilkeillään anonymiteetin takaa. Minusta anonyymius on oikein käytettynä ok, ja ylempänä sanoinkin, että sitä voidaan käyttää myös rakentavasti. Kaikkein rehellisintä on kuitenkin bloginimellä kirjoittelu, jos se blogi on. Eiväthän isot sanomalehdetkään hyväksy enää muuta kuin omalla nimellä kirjoitetut mielipiteet.
Lähetä kommentti
<< Home