18.10.06

Pakkolunastus

Minkähän vuoksi maapalan pakkolunastuksen alle joutuu usein joku marginaaliryhmään kuuluva: vanhus, köyhä, yksinhuoltaja tai muu onneton? Isorikkaiden ja maanviljelijöiden pytingin kohdalle tehdään tarvittaessa mutka, mutta mummon mökin tai muun idyllin yli tempaistaan kerrostalo tai viivasuora asvaltinpätkä nopeuttamaan ja oikaisemaan turbojen matkaa?

Viimeksi on omasta talostaan talutettu Espoon poliisin ystävällisellä opastuksella vanha aviopari, kun eivät itse ymmärtäneet lähteä kerrostalon rakentamisen alta pois. Nyt taloa ei enää ole, ja vanhukset eivät korvausrahoilla pysty lunastamaan edes pientä kaksiota päällerakennettavasta kerrostalosta.

Minultakin - tai oikeastaan äidiltäni - pakkolunastus vei aikanaan taivaan tuuliin pikku perinnön, punaisen pärekattoisen torpan, jossa oli porstuan lisäksi tupakeittiö, sali ja kaksi makuukamaria kauniine kaakeliuuneineen. Pihalla kukki syreenipensas, porstuan ikkunan alla oli kultapalloja ja ruskoliljapenkki ja eteläseinustalla särkynytsydän. Pihan perällä oli vanha harmaa navetta, jossa helskytettiin kesäisin kangaspuita ja jonka etuosassa oli yksireikäinen pikkulahyyskä. Sen pikkuruutuisesta ikkunasta oli hauska katsella puutarhan kirsikka- ja luumupuita, ja lepikon takaa kuultavaa merta. Sen reiällä istuskellessani keksin kerran tulevan tyttäreni harvinaisen etunimen.

Kaikki tämä jäi tiensuoristuksen alle, ja korvaukseksi tuli niin mitätön summa rahaa, että äidin piti riskeerata ja ottaa elämänsä ensimmäinen pankkivelka uuden mökin rakentamista varten. Mainittakoon vielä, että muutaman kilometrin päässä asuvan tilan ulkorakennuksen kohdalle jäi tiehen iso mutka, joka oli määrä myös suoristaa. Äiti kun ei osannut pitää puoliaan ja valittaa niin kuin iso isäntä teki. Isännän kanoilta kun olisi mennyt katto pään päältä.

(Maalaus Philip Evergood)

11 Comments:

At 18/10/06 19:45, Blogger Outolintu said...

Niin se on ollut aina ja ikuisesti. Raha ratkaisee.

 
At 18/10/06 20:21, Blogger a-kh said...

Sellaista on elämä, mutta pitääkö sen olla sellaista?

 
At 18/10/06 23:21, Blogger Iines said...

Näissä tapauksissa pitää. Ihminen on lainsuojaton virkakoneistoa vastaan.

On vain outo tilanne se, kun ihminen syyttään menettää asuinsijojaan ja kotejaan pilkkahinnalla. Jos saman omaisuuden myisi itse, hinta olisi viisinkertainen valtiolta saatuun kipurahaan verrattuna.

 
At 19/10/06 09:08, Anonymous Anonyymi said...

Heikot sortuu elon tiellä joten kova kovaa vastaan vaan. :(

 
At 19/10/06 09:50, Blogger Iines said...

Heikot sortuu elon tiellä (sb)

Tuo on eräänlainen karma. Sitä ei väi väistää, sillä onko kukaan koskaan nähnyt, että heikko oikeasti muuttuisi vahvaksi? Minä olen nähnyt vain noita sortumisia kovuuden alle.

 
At 19/10/06 10:16, Blogger सारी said...

Kunnallispoliitikassa aktiivisina toimivat usein kuntien suurimmat yrittäjät (maalla maatalousyrittäjät). Tämä on niitä luonnonlakeja, joiden kulkua aktiivisella kansalaistoiminnalla voisi hiukan muuttaa...ellei jo sana "aktiivinen kansalaistoiminta" saisi useimmissa aikaan reaktion, joka muistuttaa lasten "en halua kuunnella":peitetään korvat, suljetaan silmät ja huudetaan "PÄLÄPÄLÄPÄLÄPÄLÄ".

 
At 19/10/06 12:34, Anonymous Anonyymi said...

Jos "lordi" sai aikoinaan porukat protestoimaan, eikö nyt ois aika !!

uusmaalainen

 
At 19/10/06 21:27, Blogger Iines said...

Jotain pitää tehdä sille asialle, että valtio voi ottaa haltuun ihmisen kodin ja talon ja tontin, eikä anna tilalle vastaavan kokoista ja tasoista asumusta. Tällainen ei ole sivistysvaltion merkki. Mieleen tulee lähinnä itäinen naapurimme.

 
At 20/10/06 08:21, Blogger Raimo Dahl said...

Raha ratkaisee, kuten jo outolintukin sanoi.

Mutta on myös olemassa joitakin mahdollisuuksia, kuten paikallisyhdistykset. Esim. paikka jossa asumme, siitä piti aikoinaan tulla betonilähiö. Paikka on tänä päivänäkin --onneksi-- idylinen puuhuvila alue, joka on alunperin perustettu 100 vuotta sitten. Ilman Tapanilassa asuvia aktiivisia ihmmisiä ja Tapanila seuraa, ei Tapanila olisi tänä päivämnä mikä se on.

Nyt kylämme valittiin Helsingin kaupungin parhaaksi kyläksi City lehden kyselyssä. Perustelu meni näin: Kylä

Tapanilasta löytää kaiken sen, minkä luuli kadonneen Helsingistä jo aikoja sitten: vanhat puutalot mansardikattoineen, sotien jälkeen Terijoelta siirretyt hirsihuvilat, kapeat hiekkatiet ja sukupolvia nähneet omenapuut. Mosabacka, eli stadilaisittain "Mosa" elää edelleen keskellä Helsinkiä. Aktiivinen asukasyhdistys pitää kiinni oikeuksistaan, pienestä sivukoulusta, vanhasta VPK-talosta ja alueen historiikille sopivasta tyylistä hiekkateitä ja katuvalaisimia myöten. Keväisin Mosa herää -tapahtuma kerää asukkaat yhteen ja aloittaa markkinoilla kesän mittaisen katukirpputorikauden kun taas pimeän talven jälkeen uusi vuosi aloitetaan yhdessä polttamalla vanhojen joulukuusien kokko. Eri alojen taiteilijoiden suosimassa Mosassa asuu helsinkiläisten kuvaamataidon opettajien lisäksi ainakin näyttelijät Miitta Sorvali ja Martti Suosalo, tahoillaan tosin.


Mutta en millään muotoa hyväksy tuollaista toimintatapaa, asiasta on noussut iso haloo, ja Espoo on pakotettu tutkimaan mitä oikein tapahtui. Tuskin siinä mitään tulee tapahtumaan sen kummempaa. Todetaan, että kaikki on mennyt "kaikkien taiteen sääntöjen mukaan", mitään lain kohtaa ei ole rikottu ja NCC voi kääriä isot rahat.

Toisaalta näin on myös osaksi Tapanilassa, eräs nimeltämainitsematon suku omistaa tontteja Tapanilasta mm. pääkadun varrelta. Kaava on 80-luvulta, jolloin arveltiin, että tarvitaan isoja kiinteistöjä, joihin sitten voi taloyhtiöt ottaa yrityksiä kivijalkaan. Nyt on kuitenkin niin, että Tapanilassa on enää asiamiesposti, ei ainuttakaan pankkia ja kaksi kauppaa. Kaljakuoppiloitakin on enemmän. Isolla tontilla on talo, jonak tämä ko. suku on ostanut joskus 15v. sitten. Heti sen jälkeen siitä häädettiin vuokralaiset pois. Koska he pitivät taloa kunnossa, ja sehän ei käy. Ja koska kaava antaa rakennusoikeutta pääkadun varrelle enemmän kuin muualle, siihen saa rakentaa kerrostalon. Nyt suku hakee purkulupaa talolle, kyseessä on vanha hieno työläishuvila. Sitä on yritetty ostaa, mutta kun he tietävät, että paremmat rahat saa, kun purkaa talon ja rakentaa siihen kerrostalon ja myy sitten ne huoneistot, niin eivät myy.

Ja koska heillä on suhteita kaupungin korkeimpiin elimiin, ei asiasta saa edes kirjoittaa lehdissä. Eräs paikallislehden toimittaja, oli aikonut kirjoittaa ja oli öähtenyt kyselemään aiheesta ko. suvulta. Oli tullut aika tyly vastaus. Jos haluat pitää työpaikkasi, et kirjoita. Ei tullut juttua. Suku on jo purkanut joitankin kiinteistöjä kerrostalojen tieltä, mutta edelleen siitä ei saa kirjoittaa lehdissä.

Mutta itse aion pitää omasta talostani kiinni, rakennettu vuonna 1912 ja peruskorjattu viimeisen päälle.

Tulipas vuodatus. Jos joku jaksoi lukea tänne saakka, niin kiitos.

 
At 20/10/06 08:22, Blogger Raimo Dahl said...

Niin ne perustelut hävisivät sitten johonkin:

Kylä

Tapanilasta löytää kaiken sen, minkä luuli kadonneen Helsingistä jo aikoja sitten: vanhat puutalot mansardikattoineen, sotien jälkeen Terijoelta siirretyt hirsihuvilat, kapeat hiekkatiet ja sukupolvia nähneet omenapuut. Mosabacka, eli stadilaisittain "Mosa" elää edelleen keskellä Helsinkiä. Aktiivinen asukasyhdistys pitää kiinni oikeuksistaan, pienestä sivukoulusta, vanhasta VPK-talosta ja alueen historiikille sopivasta tyylistä hiekkateitä ja katuvalaisimia myöten. Keväisin Mosa herää -tapahtuma kerää asukkaat yhteen ja aloittaa markkinoilla kesän mittaisen katukirpputorikauden kun taas pimeän talven jälkeen uusi vuosi aloitetaan yhdessä polttamalla vanhojen joulukuusien kokko. Eri alojen taiteilijoiden suosimassa Mosassa asuu helsinkiläisten kuvaamataidon opettajien lisäksi ainakin näyttelijät Miitta Sorvali ja Martti Suosalo, tahoillaan tosin.

 
At 20/10/06 10:34, Blogger Iines said...

isä,

olipas kiinnostavaa lukea kuvaustasi asuinlähiöstäsi. Kansalaisaktiivisuus lienee tosiaan ainoa keino vastustaa suuryhtiöitä ja muita kerrostaloja ja tiensuoristuksia suunnittelevia tahoja.

Pienen ihmisen ääni hukkuu rahan ja tuottavuuden alle. Suomalainenhan haluaa tutkimusten mukaan asua luonnonläheisesti juuri tuollaisessa ilmavassa ja hengittävässä omakotitalossa, puutalossa, jossa sinäkin perheinesi asut. Kuulostaa idylliseltä ympäristöltä! Luulen, että aika harva on niin urbanisoitunut, että haaveilee kerrostaloasumisesta, lukuunottamatta ehkä vanhuksia tai pitkälle urbanisoituja ja betoniin kiinnikasvaneita stadilaisia.

Omakin asumishaaveeni on aina ollut vanha romanttinen puutalo, mieluiten valkoinen pitsihuvila a la terijoki/viipuri/pietari -linjan tyyli. Ne huvilat olivat henkeäsalpaavan kauniita, kun eräällä reissulla niitä ihailimme. Eikä kaiken tarvitse aina olla niin viimeisen päälle sliipattua, pieni rähjäisyys sopii puutaloon, kunhan talo on rakenteiltaan jämäkkä.

 

Lähetä kommentti

<< Home