30.10.06

Blogiväsymystä

Olen miettinyt sitä, kannattaako pitää blogia, jos elämässä tapahtuu vain vähän. Ei voi mitenkään kilpailla ulkoisten tapahtumien loistokkuudessa, blogisosiaalisuuden osoittamisessa, nuoruudessa tai edes mutkattoman vidduilevassa kielenkäytössä, jolla osoittaa oikeanlainen kevytsuhtautuminen elämään.

Mistä kirjoittaa, kun ei käy missään, asuu tylsässä pikkukaupungissa, on työrajoitteinen, ei pysty kommunikoimaan täysillä ja väistelee kontakteja? On suurimman osan päivästä kotona, kirjoittelee blogia, lukee muiden kirjoituksia, kadehtii nuoria ja meneviä lahjakkuuksia ja miettii, mihin ihmeeseen on elämänsä tärvännyt. Kadehtii jopa avioeroaan kipuilevaa ex-ruustinnaa, jonka mies jättää 36 aviovuoden jälkeen. Ex-rouvalla on edes jotain mistä kirjoittaa. Upean narsistinen kirkon mies alati uusiutuvine temppuineen. Itse miettii, voisiko oman jo homehtuneen eronsa kaivaa naftaliinista ja kirjoittaa eronneen päiväkirjaa. Kun siitäkään ei ole kirjoitettavaa, niin sopuisasti se kävi. Sitä katselee ikkunasta ulos ja miettii lintulaudan pykäämistä. Minkälaisia tinttejä tänä vuonna ruokintapaikalle eksyy? Saakohan niistä hyviä lähikuvia? Todella jännittävää.

Vai lähtisikö peräti lenkille pururadan maastoon korsia ja kekoja kuvaamaan? Nostattaa henkeä miettimällä jotain pientä loikkaa polulta uuteen paikkaan metsään. Kenties siellä on jotain uutta kuvattavaa. Puukiipijä kuusen rungolla?

Tänään tartuin itseäni niskasta kiinni ja soitin kaksi puhelua, vaikka ääni pätki. Olin jo muutaman päivän siirtänyt puheluja, mutta pakkohan luuriin oli tarttua, kun kylpyhuoneen viemäri on tukossa, juuri päättyneen remontin jäljiltä. Lattia lainehtii vettä suihkun jälkeen. Toinen ongelma on makuuhuoneen ikkuna, joka jäätyi viime talvenakin ylös asti. Ehkä joku muistaa nämä kuvablogini kukkaset? Ja nyt odottelen sitten tämän päivän, minkälaisia miehiä* tulee paikkoja repareeraamaan. Todella jännittävää.

Huomennakin on rutiinista poikkeavaa toimintaa. Vien auton paikalliselle Essolle renkaan- ja öljynvaihtoon. Jännittävää pohtia, miten kuluttaa aikansa operaatiota odotellessa. Mihin menisi? Shoppailemaan? Kirjastoon? Tai voisi käydä yhdellä Elsalla kahvilla. Elsa on äitivainajani ystävätär, 72 vee. Virkistävää miettiä vaihtoehtoja.

* Tuli erittäin lupsakka ja puhelias nuorimies. Heitti myrkyt viemäriin ja ronkki putkia tunnin verran. Porasi ikkunanpokaan reiän ja sanoi, että sulla on upea kämppä ja että hän auttaa järjestämään osaavat ammattimiehet tekemään pintaremontin, ilman kuittia tai kuitin kera. Kaikki tuntuukin järjestyvän, kun vain itse panee töpinäksi.

(Maalaus Ivan Generalic)

7 Comments:

At 30/10/06 14:08, Anonymous iines ejk. said...

Jälkikirjoitus: Toivottavasti tämä kynitty kalkkuna -kirjoitus ei masenna lukijaa. Tätä pitää kuitenkin lukea vähän kieli poskessa.

 
At 30/10/06 15:12, Anonymous Anonyymi said...

Ei masenna. Sitähän tämä on. En muuten ollut nähnyt niitä kuurankukkasia. Olivat todella kauniita, mutta ilmeisesti väärässä paikassa. Niin ymmärsin. Itse olen ottanut ompelukoneen esille. Siinä saa painaa kaasua ja samalla kuvitella olevansa menossa vaikka minne. :)

Liisa

 
At 30/10/06 15:26, Blogger Iines said...

Liisa,

mainio huumorintaju sulla! Kaasuttelet ompelukoneella. :D

Meikäläinen pesi tässä välissä sen jääikkunan, kolminkertainen lasi, joten kuusi pestävää pintaa. Hiukan harmittaa, että menetän ne jääkukat.

 
At 30/10/06 17:34, Anonymous Anonyymi said...

Tulin oikein iloiseksi postauksestasi, koska minulla on hyvä neuvo toipuaksesi: mene sängyn alle ja viheltele.

 
At 30/10/06 18:15, Blogger Marikki said...

Juu juu, kyllähän se arki tuppaa olemaan vallan äärimmäisen mielekiintoista taholla jos toisellakin...

 
At 30/10/06 19:11, Anonymous Anonyymi said...

Pää pystyyn iines!

 
At 30/10/06 20:19, Blogger Iines said...

Hahhaaa! *viheltelee sängyn alla*

 

Lähetä kommentti

<< Home