25.10.06

Tuuletan turkkini

Parina yönä on tuuli naksautellut talon liitoksia ikään kuin betoni halkeisi hiusmurtumiin. Jotain on lennellyt katolle. Ja isot ikkunat ovat hulmunneet humisten ilmavirran vaikutuksesta. Jos Ruben vielä eläisi, sen jokasyksyiset paniikkikohtaukset alkaisivat juuri nyt, ensimmäisistä myrskynpoikasista.

Antaa ryskyä nyt vaan! Rakastan syysmyräköitä ja ilmassa lenteleviä lehtiä ja risunpalasia. Lähden päiväksi mökille kuvaamaan merta ja värikkäitä pensaita, ja mitä nyt kameran linssiin osuu. Matkan varrella poikkean Rauman Prismaan ja ostan oransseja paksuja kynttilöitä ja katsastan pokkari- ja musiikkihyllyt. Syksy on mielivuodenaikani, ja se huipentuu jouluun, jota pääsee hössöttämään kohta oikein kunnolla.

Nyt pitää ensin kaivaa talvivaatteet esille ja panna vihdoin kesävaatteet pois. Olen näihin päiviin asti kuljeskellut kotona kesätrikoissa ja -paidoissa. Pitääpä tuulettaa turkkikin valmiiksi.

Täytyy myöntää, että olen turkki-ihmisiä. Rakastan ihollani kaikkea lämmintä, pehmeää ja suloista, ja turkki on sitä paitsi lämmin. Vahinko vaan, että turkiksia ei oikein voi pitää, kun ne kiihdyttävät ihmisten mieltä. Turkishan on murha, mutta turkiksen alla olevan lihan syönti ylipäänsä ei ole. Otaksun, että moni turkiksista nipottava pistelee nelijalkaisia ystäviämme poskeensa hyvällä halulla ja röyhtäisee päälle. Ja kulkee nahkakengissä ja -hanskoissa.

Miksi eläimeltä ei voisi hyödyntää turkkia, kun se on kuollut? Niin, kun se on kuollut, ei tarhaamalla tapettu. En hyväksy itsekään laajamittaista tarhausta enkä ole minkkiturkin ystävä - turkki on liian kiiltävä makuuni. Käytettäisiin vain ne turkikset, jotka tulevat luonnollisen poistuman tietä. Itselläni on vanha lammasturkki, ja siinä tarkenee yli parinkymmenen asteen pakkasillakin kevyesti lenkille. Lammas on nautojen lisäksi mainio turkitettava kohde. Lihat pataan ja turkki naisille, ja miehillekin tietysti. Siastahan jo hyödynnetään nahka esimerkiksi käsine- ja jalkineteollisuudessa.

Nostankin mustan, sirosti leikatun, kirpparilta satasella (mummonmarkalla) ostetun maanmainion lammasturkkini syystuuleen tuulettumaan siksi aikaa kun käyn mökillä. Minusta nainen turkissa on sitä paitsi viehättävä ja naisellinen näky. Ja mies turkissa tuo mieleen kalevalaisen salskean uroon. Lisää turkiksia ihmisten ylle! Ja tekopyhät vinkumiset pois niin kauan kuin itse syö suomalaista allaslohta ja käristää pannussaan palasiksi pilkottua häkkibroileria.

(Maalaus J. J. Tissot)

24 Comments:

At 25/10/06 11:20, Blogger Raimo Dahl said...

Juurikin näin, itselläni on appiukon vanha harmaa kelsiturkki jota pidän pahimmilla pakkasilla, ei tule kylmä.
Vaimolla taas lyhyt kirpparilta ostettu turkki (en tiedä mitä lie elukkaa on)

 
At 25/10/06 13:53, Blogger a-kh said...

Syksy pitäisi lailla kieltää.

Syys on.
Syksy saapui
synkkä kolkko,
pikkulinnut
lensi pois.
Kylmä niiden
täällä ois.

 
At 25/10/06 18:24, Blogger Iines said...

Syksy onpi ruskan taikaa,
luovaa aikaa,
virtaa energian mahlat.
Marraskuu on julma kuu, surman suu,
mielen latistaja, rinnan ahdistaja.
Painaa taivaankaari polon selkää
polo itseäänkin pelkää.
Rusentuupi mailman rakoon
niin kuin Atlas köyryselkä,
kannattelee kannattelee,
eipä pääse taakkaa pakoon.

Mut hei jouluun päättyy kaamoskuut
hymyy koko suvun suut,
kellot kaikaa mailmanrauhaa.
Kaikki lapset laulaa.
Sitten valo kohta koittaa
talintintti poskee soittaa
pälvi sulaa,
aurinko hulahulaa .

 
At 25/10/06 18:40, Anonymous Anonyymi said...

Jeps. Minkä runoilijan maailma sinussa menettääkään!

 
At 25/10/06 18:53, Blogger Iines said...

Äläs nyt, kyllä minä sarkasmin haistan. Eihän tämä ole runo, vaan luritus, syntyaika n. 60 sekuntia. Ja se mailma kuuluu runoon. :)

 
At 25/10/06 19:27, Blogger a-kh said...

Ehkä jumala loi taatelipalmut siksi, että ihminen voisi iloita aavikoista.

 
At 25/10/06 19:40, Blogger a-kh said...

PS. Tuollaisia lurituksia on yleensä lehtien "Viikon värssy" -osastoissa, ja ne on tehty ihan vakavalla naamalla kieli keskellä suuta. Minun värssyni on sentään kansakoulun laulukirjasta.

Pilvet,
tummat pilvet
päivän peittää,
kas jos sataa,
sataa vaan.
Valuu aivan
virtanaan.

(Kolme taukomerkkiä)

Muistinvarainen siteeraus. Säkeitä lyhennetty.

Noista turkeista tulee mieleeni, että äitini käytti talvella puuhkaa. Mitä ihmeen puuhkaa, kysyvät jo miljoonat suomalaiset. Jos löydät sellaisen kesämökin vintiltä, niin pane poseeraamaan.

 
At 25/10/06 19:51, Blogger Iines said...

Oikeastaan taatelipalmut ja aavikko eivät kuulu yhteen. Taatelipalmut kun ovat siellä, missä aavikko loppuu, ja niiden näkeminen merkitsee pelastumista. Aavikko merkitsee kuolemaa ja kamppailua. Voisikos tästä nauttia?

 
At 25/10/06 20:23, Blogger Iines said...

Noita lurituksia on pikkukaupungin paikallislehdessäkin, ja erikoisesti vuodenaikojen vaihtuminen saa pari varttuneempaa rouvashenkilöä herkiksi. Toinen kirjoitti kauan nimimerkillä Kuusenkerkkä, mikä on kuvaavaa.

 
At 25/10/06 20:26, Blogger a-kh said...

Sydänsuruja se ainakin Ilkka Lipsaselle tuotti.

Tuossa kuvassa on naisella ilmiselvästi puuhka.

 
At 25/10/06 20:32, Anonymous Anonyymi said...

Keitaat ovat aavikolla.

Ja minä olen repardpo.

Miksi juuri tänään kirjoitinkaan läskistä ja karvoista?

 
At 25/10/06 21:18, Blogger Iines said...

Niin, puhun siis Coelhon kirjasta, jossa palmut tulivat vastaan vasta aavikon loputtua, ja lausahdus mainittiin siinä kohdin. Palmut olivat siinä merkki ihmisten ilmoille pääsystä.

 
At 26/10/06 09:18, Blogger Iines said...

Luxus-turkit eivät tosiaankaan kiinnosta, sillä niistä huokuu kyllä eläinten hyväksikäyttö.

Turkinvastaisuus on vain paisunut naurettavuuksiin, niin että kaikenlainen turkisten käyttö mielletään tyhmien luksusrouvien ja missityyppien puuhasteluksi.

Turkin käyttö on mitä järkevintä näillä leveysasteilla. Itselläni on ollut myös tummanruskea vasikkaturkki, jo opiskeluaikana. Päässäni on ollut lentäjänlakin mallinen kanilakki, pehmeä kuin mikä. Turkishan on lunnonmateriaali, ei mitään teolllisesti valmistettua epämääräistä keinokuitumössöä, jonka valmistusprosesseilla taas on omat haittavaikutuksensa luontoon.

Kun vielä saisi jostain sen a-k.h:nkin mainitseman puuhkan käsiensä suojaksi, olisi todellinen lady.

 
At 28/10/06 04:09, Anonymous Anonyymi said...

Ja keeppi! (kun joku vielä kertois, mikä se on...kuullostaa vaan tyylikkäältä asusteelta:)
-minh- roskiksesta dyykatussa krimiturkissaan metrossa sai kaksi varhaisteiniä kimppuunsa, molemmilla untuvatakit päällä..

 
At 28/10/06 11:08, Blogger Iines said...

Keeppi on kaiketi jonkinlainen pieni viittamainen hihaton bolero, joka pannaan harteille.

Puhvi eli käsipuuhka voisi hieman hillitä ihmisen alituista kiirettä ja luoda tsehovmaista tunnelmaa naisen olemukseen. Muutenkin - miksi käsiä pitäisi heiluttaa niin julmetusti, kun ne voisivat olla levollisesti puuhkan sisällä?

 
At 28/10/06 11:11, Blogger Iines said...

Eikun, nyt minä sotken puuhkat ja muhvit ja puhvit!

Siis puuhkahan on sellainen kaulahörhelö ja puhvi on hihan muoto. Muhvi?

Itse tarkoitin puuhkalla kaiken aikaa käsipuuhkaa vai onko se käsimuhvi? Sellainen turkismuhvi? :)

 
At 28/10/06 17:22, Anonymous Anonyymi said...

-minh- roskiksesta dyykatussa krimiturkissaan metrossa sai kaksi varhaisteiniä kimppuunsa, molemmilla untuvatakit päällä..

Vertaus on sanalla sanoen huono. Krimiturkin ihanat kiehkurat kiinnittyvät karakullampaan karitsan nahkaan. Karitsa oli enintään kolmen päivän ikäinen kun se teurastettiin pelkästään turkkinsa vuoksi. Parhaimmat krimiturkit saadaan kuitenkin karitsasikiöistä tappamalla emä.

Haahkanuntuva sen sijaan kerätään pesistä poikasten lähdön jälkeen. Halvemmat ankan- ja hanhenuntuvat nypitään elintarvikkeeksi tarkoitetusta linnusta.

Mutta mitä tehdä vanhoille krimiturkeille? No, jos niitä ei voi syödä, niin ainakin ne voidaan haudata.

 
At 29/10/06 11:36, Blogger Iines said...

Oma turkkini on suomalaisen maatiaislampaan turkki, ja raumalaisen Ajangon turkistehtaan valmistama.

Krimiturkeista ja karakul-lampaista näkyy olevan runsaasti tietoa Animalian sivuilla, joissa on yksityiskohtaisia kuvauksia operaatiosta.

Mikähän on kultalammas? Sellaisen turkista olen joskus haaveillut.

 
At 1/11/06 20:26, Anonymous Anonyymi said...

Ou-kei. Otin turkistani selvän. Järkyttyneenä lähdin kaivamaan sitä naftaliinista, koska en halua keekoilla syntymättömän karitsan turkki niskassani. Turkkini ei naapurin rouvan mukaan ole krimi, vaan musta lammasturkki. Krimin karva on käsittääkseni tiukahkoa käkkärää ja minun turkissani pehmeästi kihartuvaa hyvinkin lammasmaista karvaa, suomalaista työtä ainakin merkin mukaan. Luulin, että krimi on musta lammasturkki...
Onneksi näin, menin muuten järkytyksestä tolaltani.

Nytpä tiedän, kiitos Repardpo, olisin muuten varmaan ottanutkin oikean krimin tietämättäni, jos minulle olisi tarjottu.
-minh-

 
At 1/11/06 22:00, Blogger Iines said...

Kivasti se takki kääntyi.

 
At 2/11/06 20:17, Anonymous Anonyymi said...

No, mulla on ainakin parempi olo tästä tiedosta.
-minh-

 
At 3/11/06 16:42, Anonymous Anonyymi said...

Niin, ja vintillä on muuten oikea krimiturkki, jota käytin pari kertaa, mutta se on ruman muotoinen. Nyt en tiedä, mitä sille teen :o
Ehdotuksia? En nimittäin tod aio kekkuloida mikään tapetun syntymättömän karitsan nahka harteillani. Hautaanko pihalle?
-minh-

 
At 3/11/06 18:02, Blogger Iines said...

Jos vanha krimiturkki on olemassa, niin miksi sitä ei voisi pitää, vaikkei hyväksykään sen syntytarinaa? Minusta sen hautaaminen maahan on lähinnä asenteellista tekopyhyyttä, joka ei tuo pikku karitsoja takaisin elämään eikä myöskään edistä yhdenkään tappamista. Voisi ajatella niinkin kaukoviisaasti ja kypsästi, että kantamalla sitä vanhaa turkkia saa tilaisuuden puhua tietämättömille kysyjille totuuden krimiturkista.

 
At 5/11/06 02:57, Anonymous Anonyymi said...

No se ehkä olisi jo melkoisenkin kaukonäköistä ja kypsää touhua. Voisipa moni sanoa tekopyhäksikin. Ei siinä mitään, että käyttää turkkia, jonka on dyykannut roskiksesta eikä halua kannattaa turkistarhausta tai karitsojen teurastusta, mutta se on hiukan omituista sitten selittää kysyjille: "Joo, tää on krimi, karitsa on tapettu jo ennen syntymää ja nyljetty turkiksi, vastustan sitä ihan viimeiseen asti, todella julmaa ja tarpeetonta touhua, mutta käytän tätä krimiturkkiani vain ihan valistusmielessä"... Kun luin tuosta krimiturkin alkuperästä, alkoi itkettää ja ällöttää ja todennäköisesti tuntisin sen omissa nahoissani aina turkki niskassani. Hautaaminen on ihan typerä vaihtoehto myöskin. Ehkäpä vain annan sen toistaiseksi olla vintillä ja pistän joskus P-armeijalle tai jollekin muulle järjestölle. Mutta että kaikkea sitä oppii kun vanhaksi tulee...
-minh-

 

Lähetä kommentti

<< Home