Totuuden hengestä ja vähän muustakin

Joskus kaipaa ympärilleen rauhaa ja harmoniaa, on saanut tarpeekseen kaikesta hälystä ja median melskeestä. Minulle tällainen sopusoinnun kaipuu tulee usein sunnuntaiaamuisin, kun päivä avautuu täynnä aikaa ja lupauksia. Edelleen - vaikka oikeastaan kaikki päiväni ovat täynnä aikaa ja mahdollisuuksia. Sunnuntai kuitenkin erityisesti.

Aloitin jo kynttilöiden polttelunkin. Ulkona on sumuista ja kostean tihkusateista, ja kolmen aikaan iltapäivällä alkaa jo hämärtyä. Piti menemäni ulkoilualueelle pitkälle lenkille ja kuvausreissulle, mutta käperryn nyt pehmeään oloon ja nautin sisälläolosta, ihan rauhassa, musiikkia kuunnellen ja kirjaa lukien. Viulukonsertot ovat saaneet kyytiä, Sibeliuskin pyöri kaksi kertaa, ja mm. Dvorákin. Vivaldin ja Beethovenin tietyt pitkät konsertot kertaalleen.

Ostin omakseni pokkaripainoksen Coelhon Alkemistista. Kyseessä on kirja, jonka lukemista pitää pidätellä, koska herkkupala on niin makoisa. Pidän sitä alakerrassa, keittiön pöydällä, ja luen aina muutaman luvun kerrallaan, kirjaten sen mietelauseita muistikirjaani. Vierellä on edellinen kirjaostokseni, Hazardin mainio esseekokoelma, joka on tyssännyt nyt loppuvaiheeseen. Minun pitää jopa hieman ponnistella saadakseni kirjan loppuun. Luulen, että kokoelmalle olisi karsiminen eduksi, sillä riemastuttavan alun jälkeen ajatukset alkavat toistaa itseään. Seuraava ostokseni tulee olemaan Anna Kortelaisen kirjoittama teos L. Onervasta. Se on ilmestynyt jo, ja samaten sen hieman epäröivä arviointi, mutta tätäkin namipalaa olen säästellyt. Jouluun en kuitenkaan malta odottaa sen kanssa, vaan joulukirja olkoon sitten jokin muu.

Juttelin tyttären kanssa mesessä ja sisaren kanssa puhelimessa. Tytär keskeytti kuitenkin nopeasti ja sanoi rupeavansa katsomaan Harry Potteria, sisko taas pajatti niin että korvani alkoi punoittaa ja känny piippasi. Sain ponnistella jonkin verran saadakseni puheeni kuulumaan, kun pätki niin pahasti. Seuraava piikki kun on vasta joulukuun alussa.

Huomaan muuten, että parhaiten minulta sujuu nauru ja laulu. Minulla ei ole muuta laulukirjaa kuin rippilahjaksi saamani virsikirja, ja niinpä otin sen ja aloin veisata paria vanhaa jouluvirttä ja Totuuden henkeä, mielivirttäni, kuinkas muuten. On muuten hyvät sanat, Topeliuksen. Voisi olla vaikka huoneentauluna Eduskuntatalon seinässä muistutuksena.

Totuuden henki johda sinä meitä,
etsiessämme valkeuden teitä.
Työtämme ohjaa, meitä älä heitä.
Tietomme siunaa.

(Maalaus Libby Grandy)