7.11.06

Jutun aiheet

Nyt on kuulemma jutun aiheet lopussa, kun kirjoittaa välillä intiimistä elämästäänkin - olkoonkin, että intimiteettini on jonkun mielestä tapahtumaköyhää ja varsin vaatimatonta. Mutta juhlat ne on hiirenkin talossa. Ja unelmien prinssi se on ikkunaprinsessallakin, prinssi joka tulee noutamaan.

Joku ratsastaa jutuissaan kaiken aikaa intiimin elämänsä tapahtumilla, jopa niin, että elää elämäänsä blogisivuilla yötä päivää, selvänä, juovuksissa ja krapulassa. Olen joskus ihmetellyt, miten bileiden lomastakin tehdään ihan pätevän tuntuisia blogimerkintöjä. Annetaan raporttia olosta juuri tultua tai mentyä tai kesken kaiken. Ja nythän on bilettävän bloggaajaryhmän keskuudessa muotia tehdä toisistaan haastatteluja blogitreffeillä, joiden tapahtumat selostetaan blogilehdyköillä. Narsismi kukkii koreimmillaan! Tähän on tultu, mutta tuskin tämäkään vielä on huippu. Puuttuu vielä bloggaajien kesken suoritetun sukupuoliyhdynnän pramille heitto.

Sellaisenkin olen pannut merkille, että alistamalla live-elämänsä (huom., elämä ei enää riitä, pitää määrittää, mitä elämisen tasoa tarkoitetaan puheena olevassa asiassa) blogialttarille tilaajamäärä nousee kohisten, kun miitteihin osallistuneet aktivistit tilaavat kiitokseksi toistensa blogeja.

Pitäisiköhän meidän varttuneempien bloggaajien pitää jotkin herännäisseurat jossain kapakissa tai kulttuuritilassa, jotta saisimme tilaisuuden nostattaa blogimme tilaajamäärää tuonne bileblogien ja yhden asian (käsityöt) blogien joukkoon? Vai - onko sillä väliä?

Niin, tämän jutun laadin RR:lle esimerkiksi siitä, miten veistetään juttu tyhjästä. Kun aiheet todella on loppu.

(Kuva Joseph A. Maturo)

35 Comments:

At 7/11/06 10:39, Blogger Tony said...

Tästä heräsi useampiakin ajatuksia. Isoissa asutuskeskuksissa bloggaavilla on jotenkin helpompi viedä yhteisöllisyys vaikkapa tapaamisten tasolle. Syrjäseutujen bloggaajilla harvemmin tällaista mahdollisuutta on.

Siksipä onkin hieno ajatus tuo blogiseurat. Kerran vuodessa pidettävät koko suomen blogiskenen suurseurat, joihin on helppo itse kunkin osallistua vaikka tuntemattomana. Teltta pellolle pystyyn ja läppärit mukaan. Ehkäpä saisimme jopa lukea lähes reaaliaikaisesti Ikkunaiineksen haatattelun Hurinan blogista. ;)

Mitä tuohon treffimeemiin tulee, niin näen sen kivana ja harmittomana tapana tutustua muihin itseään kiinnostaviin bloggaajiin. Sikäli kuin sinkkublogaajien kohtaaminen voi ylipäänsä olla harmitonta. :)

Mulla itselläni blogielämä pyrkii olemaan erillään muusta elämästä, enkä kyllä tiedä aivan varmasti miksi. No, se sallittakoon mulle siinä kuin muillekin. Tai kyllä tiedän miksi mä en muita blogaajia ole tapaillut. Luulen, että olen kiehtovampi blogissani kuin tosielämässä. Ja jos lukijoita on alle 10 viikossa, niin muahan katottais pitkään tapaamisissa. Nyökyteltäis hymyillen, että "jooo-o, oon mä ehkä tainnu joskus nähdä sun blogis"., että "kiva nähdä livenä". :)

Että jos mä menisin tapaamisiin, niin mulla olis sellainen fiilis kuin olis vahingossa kutsuttu johonkin VIP-bileisiin. Mutta ehkä silti meen. Ei voi koskaan tietää. Parasta olisi humalassa vahingossa erehtyä kapakkaan, joka on täynnä blogaajia.

Nyt mä taisin jo unohtaa mitä mun piti kommentoida. Menkööt näin sitten.

 
At 7/11/06 12:23, Blogger Leonoora said...

No nyt ei kun viisaat päät yhteen ja keksimään eri vaihtoehtoja blogiseurojen pitopaikoiksi, ohjelmaksi ym., vaikka vaan ihan leikkimielellä ja virtuaalisesti, näin ensi alkuun!
Miten olis ihan ensimmäiseksi mieleen noussut paikka, tosin aika proosallinen: Suomenlinna kesällä. Bileet Pirun kirkossa. Siellä kai vietetään hääjuhlia ja sen semmoisia...pankaa paremmaksi...
No paras paikka tietysti olisi tämä oma maakuntamme...!?

 
At 7/11/06 13:49, Blogger Iines said...

Jännä ajatus tuo telttakylä-blogiskenetapahtuma, läppärit mukana. Toteutettaisiin niin, että blogattaisiin vaikka kannon nokassa istuen ja annettaisiin toisille suuntimaa, että iines on se joka istuu sinisessä mekossaan tukka nutturalla, vasemman korvan päällä kiehkura, alueen itäisen osan ruudussa 66... että tervetuloa bongaamaan paikan päälle. :) Näin voisi lähestyä niitä, joihin tahtoo tutustua raikkaassa ulkoilmassa istuen, eikä olisi pakko olla nokikkain savuisissa hämäräkuppiloissa viinalasi nokan alla kenties semmoisen bloggaajan vieressä, jota ei edes tiedä. Mainio idea, suorastaan toteuttamiskelpoinen, kunhan ei vain tapahdu Hesassa, vaan hieman keskeisemmällä alueella, jonne useimmilla on helppo pääsy.

 
At 7/11/06 13:50, Blogger Palin Zon said...

Minä en kyllä ole koskaan ymmärtänyt, enkä ymmärrä vieläkään, miksi blogilla pitäisi olla paljon lukijoita ja vieläpä tilaajia (mitä se sitten merkinneekään). Jos joku lukee niin lukee, ja sillä siisti. Millä tavalla paljot lukijat helpottaa esimerkiksi vuokranmaksussa? Tai yhtään missään?

 
At 7/11/06 14:00, Blogger Iines said...

Palin zon,

minulle tilaajamäärällä on suuri merkitys, sillä en kirjoita tippaakaan itselleni - tällaisen funktion täyttää omissa tiedostokansioissani oleva vanhanaikainen päiväkirja, joka ei kuulu kenellekään muulle.

Kun perustin blogin ja panin sen blogilistalle ja tilastoseurantaan, tein sen vain siitä syystä, että tiedän, miten asiani otetaan vastaan, onko kiinnostuneita lukijoita. Minulla on myös korostunut vaikuttamisen tarve, ja mitä enenmmän lukijoita, sen suuremmat mahdollisuudet.

Minun on joskus vaikea ymmärtää niiden bloggaajien motiiveita, jotka muka eivät välitä tilaajamääristä. Miksi sitten perustaa blogi? Miksi ei oma päivis riitä?

Ja ajattelen niinkin, että oman blogin napsaiseminen pois tilastoseurannasta saattaa johtua nimenomaan siitä, että ollaan liian riippuvaisia tilaajamääristä.

 
At 7/11/06 14:15, Anonymous Anonyymi said...

Kannattaa pitää mielessä, että "tilaajamäärä" ja lukijamäärä ovat useimmiten aivan eri asia. Pelkästään Blogilistalta voi olla lukijoita monta kertaa enemmän kuin tilaajia.

Lisäksi ovat lukijat, jotka ovat Blogilistan ulkopuolelta, jopa ulkomailta. Kannattaa laittaa kunnolliset tilastot blogiinsa, jotta ei ole riippuvainen tilaajamääristä.

 
At 7/11/06 14:20, Blogger Iines said...

Mutta onko tavallisen bloggaajan (minä) blogilla lukijoita listan ulkopuolelta?

Googlesta näyttää tulevan jonkin verran porukkaa, mutta en laske heitä lukijoiksi, vaan kurkistelijoiksi. Paitsi se eräs saunalahtelainen, joka kerrasta toiseen, useasti päivässä jaksaa hakea ikkunaiineksen Googlesta.

 
At 7/11/06 14:37, Blogger Leonoora said...

Heheh...luulin, että täällä olisi lisää ideoita blogiseuroista...piti palata tuolta keittiöstä ja avata kone kun alkoi naurattaa mielikuva bloggajista jossakin istumassa läppärit tanassa...suojakilpenä heheh. Entäs kun ei sellaista vielä omista? No ilmeisesti nämä alkuperäiset bloggaajatkaan, -jotka keikkuvat suosikkilistojen kärkipäässä eivät kaikki treffatessaan käsipäivää sano välttämättä omaa, virallista nimeään! Juu.
Voi Iines, se että haluaisit olla listojen ykkönen, soisin sen mielelläni sinulle, -taisit olla jossakin 200 ja jotakin paikkeilla kun sitä selasin muutama päivä sitten.
Useista tuhansista bloggaajista. Miksi se ei riitä sinulle? Palaat aika ajoin aina tähän sijoittuneisuutesi listoilla. Terve kunianhimo ei tietenkään ole pahasta, mutta olemme kai ainakin kerran jo yhdessä tutkineet asiaa.
Tuskin kenenkään ihmisarvo on kiinni blogilistojen kärkipaikalla keikkumisessa.

 
At 7/11/06 14:57, Blogger Leonoora said...

Tarkistin Top-listalla olet paikalla 255, olet ohittanut mm. kansanedustaja Roosa Meriläisenkin kymmenillä sijoilla!

 
At 7/11/06 15:06, Blogger Leonoora said...

Vielä yksi juttu, ennen kuin suljen tämän toosan ja lähden muihin hommiin: Jos haluat saada lisää lukijoita, ja kenties sitä kautta tilaajia eräs keino on mennä esittäytymään, eli kommentoimaan mahdollisimman monelle sivulle. Työlästä, mutta luulsin kantavan myös toivottua hedelmää.

 
At 7/11/06 15:31, Blogger Iines said...

So so Leonoora

äläpäs nyt kiirehdi tapahtumain edelle. Listaykkösestä en haaveile, vaan olen täysin tyytyväinen omiin määriini, ja voin sanoa olevani kiitollinen lukijoistani ja kommentoijista.

Se ei estä minua pohdiskelemasta sitä, mitkä seikat vaikuttava blogien suosioon. Se kiinnostus on paljolti ammatillista - äidinkielen opettajat ovat tunnetusti kiinnostuneita viestinnän ja medioiden lainalaisuuksista. Ei se johdu siis siitä, että haluaa olla jotain, mihin ei ole resursseja.

 
At 7/11/06 16:37, Anonymous Anonyymi said...

Minulla ei ole tilattuja naisia eikä miehiä. Iineksen blogillekin menen koputtamatta, mutta usein sen jälkeen tekee mieleni naputtaa.

 
At 7/11/06 18:16, Anonymous Anonyymi said...

Jutun aiheet

Mustasukkaisuudesta pikaistuneena en vastannut edelliseen merkintääsi Mark Twainin sanoin: "When in doubt, tell the truth." Sama herra sanoo, että totuuden kertomisessa on se hyvä puoli, että muistettavaa on vähemmän.

Ennen kuin sanon enempää, kerron kokemuksistani: Vuosia sitten kirjoitin eräälle keskustelupalstalle eikä aikomuksenikaan ollut tavata ketään. Sitten puuhattiin tapaamista ja huomasin, että rehellisyyden nimissä minun olisi näytettävä "naamani" ja antaa muiden nähdä olenko nimimerkkini näköinen. Katastrofiinhan se päättyi.

Jaan siis edelleen iineksen uteliaisuuden sitä kohtaan, että miksi ihmeessä meidän pitäisi tavata.

Sanoi happamia sanoi repardpo.

 
At 7/11/06 19:02, Blogger Saara said...

Minusta blogien tilastollinen kilpaileminen on sairasta. Toisekseen tilaajamäärä on sidoksissa kaikkeen muuhunkin sälään, esimerkiksi juuri bloggaajan ikään, mediaseksikkyyteen ja bilettämismahdollisuuksiin. Tällaisella muorilla ei ole mitään tekemistä tilastokilpailun kanssa. Lukee ken lukee, tilaa ken tilaa. En aio omalta osaltani olla edistämässä tätä hölmöä kilpailuasetelmaa.

On aivan käsittämätöntä tuo, että esimerkiksi minun tai jonkun muun, joka ei tilastoissa pällistele, ei olisi mitään syytä pitää blogia. Voi jösses, Iines. Vuorovaikutus riittää.

 
At 7/11/06 20:05, Blogger Saara said...

Juu, totta, Iines. No oli niitä muutama. Alle kymmenen kuitenkin. Ja olihan niistä varmasti hyötyäkin, en epäile ollenkaan. Mutta eri lukijat minulla kuitenkin kommentoivat nykyisin, kuin taannoisen tukiverkon blogeissa.

Että ei se tilasto ihan ihmeitätekevä siinä suhteessa ole. Enemmän mieluusti panisin painoa omalle häärämiselleni muitten blogeissa :). Tai toivoisin niin, ettei tämä nyt ihan tukiverkon varassa koko homma enää ole.

 
At 8/11/06 01:12, Anonymous minh said...

Miten tuo haastattelujen tekeminen taas liittyy narsismiin mitenkään? Tai omasta elämästään kirjoittaminen?

Tuntuu, kuin pitäisit muita bloggaajia kilpailijoinasi ja syyttäisit narsismista niitä, jotka kirjoittavat avoimesti omasta elämästään. Eihän se ole muilta pois.

Esim. Hurinan haastattelussa viimeksi oli Marinadi sitä ehdottanut tavatessa, joten miksi ei? Jos niistä ei pidä, niin eihän niitä ole pakko lukea. Muilla en ole haastatteluja nähnyt, kuin Hurinalla, joten ehkä on melko aikaista puhua mistään blogimuodin uudesta tuulesta..?

Treffimeemi oli ihan hyvä idea, kun se kerran ottiin niin hyvin vastaan. Toiset haluavat blogeilta uusia kavereita, kommunkointia eri tavoilla ja toiset haluavat vain kirjoittaa, miksi ei erilaisuus olisi rikkaus tässäkin skenessä?
-minh-

 
At 8/11/06 05:28, Blogger Hurina said...

Voi Iines. Toivottavasti kukaan ei "alista live-elämäänsä blogialttarille". Sehän kuulostaisi uhraukselta. Itse koen tilanteen olevan täysin päinvastainen. Luulen, että minun blogini on osaltaan hyvin sosiaalinen, koska pidän itse elämässä ja ihmisenä tärkeänä solmia kontakteja eri ihmisten kanssa. Yksinkertaisesti pidän ihmisistä. Blogit ovat yllättäen ja tässä matkan varrella (Hurinahan täyttää kohta yhden vuoden) osoittautuneet hyväksi kanavaksi ystävystyä erilaisten ihmisten kanssa.

No, oikeastaan olisi paljonkin mitä voisin vielä tähän kirjoittaa, mutta lähetänkin vain halauksia! :)

 
At 8/11/06 06:26, Blogger Rauno Rasanen said...

Vuorovaikutus on tärkeintä, tilastot toissijaisia, kuten Saara kirjoittaa.

Toisaalta kirjoitan myös itselleni, eli en halua päästää käsistäni kuin sellaisen tekstin, jonka olen viilannut siinä määrin itselleni mieleiseksi, kuin se nyt saattuu olemaan mahdollista.

Seuraan kuitenkin jatkuvasti, osittain vastentahtoisesti mutta uteliaasti, omia tilastojani, enkä aina ymmärrä tilaajieni ja lukijoitteni määrän välistä epäsuhtaa blogissani.

Toki tiedän, että se liittyy sekä aiheisiin että etenkin päivitysten määrään.

Lukijoita on tällä hetkellä ollut ajoittain yli kaksinkertainen määrä tilaajiin nähden, mitä ei ole tapahtunut sitten viime syksyn eli Hesarin Kuukausi-liitteen mainingeissa käydyn blogi-keskustelun aikoina.

Olen asettanut ikäänkuin nyrkkisäännöksi itselleni, että ne, jotka blogiani tilaavat, ovat porukkaa, joka ei pienistä hätkähdä tai juokse jonkin blogin perässä vain etsiäkseen jotain tiettyä aihepiiriä - ihmissuhdeongelmia, filosofiaa, huumoria, musiikkia, historiaa, teologiaa, mielenterveysalan problematiikkaa, nostalgiaa, omiin kokemuksiin liittyviä muistumia jne. vaan sietävät koko palettia/pakettia, vaikka valitsisivatkin, mitä sieltä lukevat tai seuraavat.

Sellaisia tilaajia/lukijoita minä arvostan korkealle.

Ne tilaajat (joita on parin vuoden aikana käynyt paljon), jotka listaavat itsensä ehkä vain viikoksi tai pariksi, mutta katoavat sen jälkeen, voivat toki mennä etsimään "kivempia" ja helpompia blogeja.
Sanoisin jopa, että heidän "pitääkin" tehdä niin...

Olen huomannut, että kun keskityn useamman päreen ajan tiettyyn aiheeseen (esim. pornokeskustelu), niin blogista lähtee aina pari kolme ja sinne tulee (ei välttämättä samanaikaisesti) ehkä saman verran uusia tilaajia.

Myös musavideot toivat äskettäin uusia tilaajia, mutta kun aiheesta kiinnostuneet huomasivat, että setähän harrastaa rockin ohella mm. filosofiaa, niin silloin tuli jo kiire pois.

Tämä kertoo mielestäni aika paljon positiivista blogiani uskollisesti tilaavien tai säännöllisesti lukevien ihmisten henkisestä kapasiteetista...

(Hei Iines - äsken tuli kehuja myös sinulle - pitkästä aikaa..(?;)
- Mutta jos kehun ensin itseäni, niin on toki jo diplomatiankin nimissä kehuttava samalla myös niitä, jotka minua sietävät..;))

 
At 8/11/06 09:15, Blogger Iines said...

Saaralle vielä se, että nähdäkseni tuo Rihmasto-Kiiltomatopiiri oli laajempi, ainakin minä koin sen niin, ja häiriöklinikka oli jo ilmeisesti vakiinnuttanut asemansa kirjallisen väen kiintotähtenä. Kyllä tällaisen verkoston varaan on hyvä jättäytyä. Kaikki kunnia klinikalle, se on ansaittua, mutta yksittäinen mihinkään kuulumaton hyväkin bloggaaja jää kyllä helposti unholan yöhön ilman tilastoissa näkymistä ja pientä yritystä saada tilaajia ja lukijoita.

Hurina, kiitos halauksista, niitä aina tarvitaan. Siispä vastahalit sinnepäin! En minä tuomitse blogisosiaalisuutta, vaan tarkastelen siihen kuuluvia ilmiöitä uteliaana, mutta kriittisesti - mihinkäs sitä karvoistaan pääsee. Kiinnostaa se, miten elämisen tasot nykyään määritetään sen perusteella, millä välineellä itseään ilmaisee. Ihan kuin olisi eri elämät, irl ja irc/netti ja kun nämä elämät sitten yhdistetään, jaksetaan hohkata ja kokea ylläreitä. Hauskaa!

Minh - tietenkin erilaisuus on rikkautta. Sitähän tässä tutkailenkin. Kaikkea saa ja pitää kritisoida. Ja kyllä minä kritisoin omaakin olemistani blogiskenessä (tuliko muoto oikein?).

 
At 8/11/06 11:22, Blogger Sari said...

Olen samaa mieltä mieltä siitä, että on turhaa pitää blogia, jos ei halua yleisöä.
Mutta itse kyllä kirjoitan eniten omaksi ilokseni, ja se yleisö, jonka kuvittelen (ja tiedän) blogillani olevan, on hyvin intiimi, tarkoituksella. En nyt tarkoita, että osaisin halutessani perustaa supersuositun blogin, mutta minulle blog on ihan oikeasti vain jonkinlainen harjoituskenttä. Luulen, että jotkut odottavat ulkosuomalaisilta jatkuvaa raportointia elämästä ulkomailla, itse en jaksa toimia minään Italian kirjeenvaihtajana. Jos joskus onnistun valottamaan jotain ennestään tuntemattomia puolia italialaisesta kulttuurista, on se tietysti hyvä, mutta valotan vain sitä, mikä minua sattuu kiinnostamaan. Journalistisempaa otetta en yksinkertaisesti ole valmis omaksumaan innon puutteen vuoksi.

Itse pidän blogeista, joissa on jotain itua, joissa kuuluu kirjoittajan ääni, ja jotka päivittyvät usein; niihin kuuluvat sekä sinun blogisi että Hurinan, Minhin, Saaran ja monen muun. Neuleblogeja en lue, koska en juuri nyt neulo mitään, mutta kyllä niitä mahtuu nettiin.

Tämä taitaa olla nyt esimerkki kommentista, joka on kirjoitettu vaikkei ole kommentoitavaa. :)

p.s.Hei, nyt juuri katsoin blogieni tilaa blogilistalta, ja kuvablogini on ihan surkean tuntematon! Tässä on jotain mätää!

 
At 8/11/06 17:04, Anonymous Anonyymi said...

Sari - kuvablogisi kuvastaa juuri tuota, että blogi jää pimentoon, jos se ei yhdenkään tilaajan voimin nouse listoille. Alkuun voi hyvällä omalla tunnolla tilata itse oman bloginsa, niin saa sen näkymään listalle. Yleisen käydyn keskustelun perusteella uskon useimpien menettelevän näin. Ja jos omatunto painaa, voi oman äänensä vetää myöhemmin pois. - Eli tässä tullaan taas ajatukseen siitä, että tilaajat ja lukijat ovat bloggaamisen kulmakiviä, merkkejä vuorovaikutuksesta, jos laskurin lukemat eivät riitä.

 
At 8/11/06 19:28, Anonymous Anonyymi said...

Iines

Olen minä tilannut sinut, mutta kel onni on, sen onnen kätkeköön, kel aarre on, se aarteen peittäköön ja hiljaa kipuilkohon tuskissaan.

 
At 8/11/06 20:05, Blogger Saara said...

Iines, nyt et ymmärtänyt ihan koko pointtia. Listat lisäävät kilpailua, eivätkä blogit mielestäni voi kilpailla keskenään. Sama tilanne kuin kirjoilla. Toplistat lisäävät jo ennestään suosiollisten kirjojen myyntiä, kun taas ihan hyvätkin kirjat jäävät tykkänään pimentoon.

Jokainen voi toki tykönänsä tehdä listojensa kanssa kuinka tykkää, mutta ylipäätään silloin kun listoilla on, tulee samalla tukeneeksi kilpailuhenkeä, vaikka ei kärkikahinoissa olisikaan.

Ja toki voit uskoa siihen, ettei minulla olisi ilman Rihmastoa lukijoita (Kiiltomadossa en esiintynyt Saarana, koska siellä oli jo sen niminen päätoimittaja silloin), mutta rihmastolaisia blogissani ei kylläkään ole käynyt muita, kuin ne kymmenkunta. Itse uskon vakaasti, että olen ihan itse kirjoittamisellani "ansainnut" tämän näkyvyyden ja vuorovaikutussuhteen käymällä ahkerasti muitten blogeissa. Sitä minä kyllä muillekin suosittelisin, jos lukijoita halajaa.

 
At 8/11/06 20:30, Blogger Iines said...

Saara

Listoilla olemisella tarkoitan sitä, että on tilastoseurannassa, jolloin blogi on esillä listalla, monellakin yhtaikaa, näkyvillä.

Jos blogi ei ole tilastoseurannassa, se ei ole listoilla kuin pienen hetken Tuoreissa, eli se jää helposti varjoon. Tätä tarkoitin.

Kilpailuhengestä en itsekään pidä, mutta mitäpäs teet, jos halajat vilkasta vuorovaikutusta ja aktiivista blogiväkeä blogiisi juttelemaan. Olen listoilla vain näkyäkseni, ollakseni tarjolla luku- ja keskusteluseuraksi. Nykyinen sijoitukseni jossain 200 huonommalla puolella on riittävän hyvä ja takaa sen, että juttua on syntynyt.

Pelkään mitä sattuisi, jos vetäisin blogin pois tilastoseurannasta. Bloggaaminen on meikäläiselle ehkä tärkeämpää kuin monelle muulle, keskustelumahdollisuuden vuoksi. Ja kun sitä aikaakin on, niin mielelläni panostan tähän kirjoitteluun jonkin verran.

En tahdo väittä sitä, ettei sinulla olisi osaa eikä arpaa blogisi suosioon. Toki on, tunnenhan sinut vanhastaan. Ajattelen kuitenkin niin, että moni hyvä kirjoittaja jää tuntemattomana ja vailla sitä alkuverkostoa tuntemattomaksi. Listoilla näkymällä on kuitenkin enemmän mahdollisuuksia siihen, että uusia lukijoita ja tilaajia eksyy blogiin.

Voisin heittää esimerkin. Missä on -C-, jota ennen luin innolla, samaten Hullu Kukko? Olen unohtanut tämän ansiokkaan bloggaajan, koska häntä ei ole näkynyt listoilla.

 
At 9/11/06 00:52, Anonymous sb said...

On mullakin blogi mutta en tiedä haluanko kenenkään sitä lukevan heh.

 
At 9/11/06 01:41, Anonymous Anonyymi said...

Iines

Olisit aikamoinen räpätäti, jos kurkkusi ei olisi kunnossa, mutta väitätkö, ettet silloin bloggaisi? Salli minun hymyillä, koska en käytä hymiöitä.

Kalevi Hotanen

 
At 9/11/06 08:23, Anonymous Räpätäti said...

Hotaselle tiedoksi, että en tiedä bloggaisinko, koska aika olisi kortilla. Äidinkielen opettajan pöydällä kun on aina, jokaikinen työpäivä + pyhäpäivä, monen ryhmän pinot odottamassa kommentointia. Sinne ne puhkut menisivät. Ja äikänope on kotityöllistetyin kaikista opettajista.

 
At 9/11/06 15:32, Anonymous Anonyymi said...

Räpätädille

Ajattelin, että jos et olisi äikänope; jos olisit silläviisiin ammatillisesti amputoitu, että et ammatillisesti räpättäisi. Tiedätkö muuten mikä on räpätin? Pyöräilevät pikkupojat tietävät. Olen äskettäin luopunut sellaisesta.

 
At 9/11/06 17:56, Blogger Iines said...

Räpätin on se pahvinpala, joka kiinnitetään räpättämään polkupyörän pinnoihin. Pyykkipojalla. Me tyttöjen kanssa rimputimme aina pyöränkelloa, kun ajettiin ilkeiden poikien ohi. Siitäs saivat räkänokat, räpättimineen.

 
At 10/11/06 07:49, Anonymous Anonyymi said...

Huhhuh. Mikä ihme tätä iinestä riivaa kun lähes joka jutun perässä kinataan ja känätään. Sekö on vuorovaikutustarpeen tyydyttämisen tavoite? Minä ainakin bloggaan tyytyväisenä marginaaliryhmässä, itseni iloksi, koska teknisesti blogi kirjoitusalustana on kiehtova monine ulottuvuuksineen.

 
At 10/11/06 10:25, Anonymous Marinadi said...

No minustahan on kuulemma joidenkin näkökulmien mukaan muodostunut vuoden aikana jonkun sortin "blogijulkkis": esittelen itseäni ja naamaani blogissa ja olen tavannut miittien yhteydessä ja vähän muuallakin varmaan noin 70 blogien kirjoittajaa (joista osa on tullut paremmiksikin tutuiksi, ennen blogiani en siis tuntenut yhdenkään blogin takana olevaa henkilöä).

Ja huimasti olen blogilistan tilatuimpien listan sijalla 56. Ei sillä vielä pääse niin suuresti ylpeilemään, mutta toki heiluminen miiteissä vaikuttaa. On minullakin tilattuna blogeja, joita en varmaan lukisi, ellen tuntisi kirjoittajaa.

Hurinan haastattelu ja blogitreffit ovat hauskaa meininkiä. Hurinan kanssa olemme varmaankin luonteeltamme siltä osin samanlaisia, että tykätään ihmisistä ja myös itsestämme. Miksipä emme näistä rakkaista aiheista siis myös kirjoittaisi? :)

En usko, että me live-elämäämme tähän uhraamme. Kyllä minulle on varsin selväksi muodostunut se raja, mistä kirjoitan ja mistä en. Marinadi on kuitenkin vain yksi rooli, netti-identiteetti juuri tätä blogia varten.

Minulle blogit ovat harrastus ja nyt myös jatko-opiskelujen osa, joten sikälikin tykkään hääriä ja hyöriä myös naamakkain näiden ihmisten kanssa.

 
At 10/11/06 10:46, Blogger Iines said...

Tervetuloa vaatimattomaan majaani, marinadi! *levittää punaisen maton*

Siis tältä tuntuu, kun julkkis tulee kylään. Ihan tosi. :) *pyyhkäisee villakoiran jaloistaan sängyn alle*

Minua kiinnostaa se, kun sanot, että sinulla on netti-identiteetti. Ymmärrän sen, että ihmisellä on eri rooleja. On äidin rooli, vaimon tai rakastajattaren rooli, on työrooli esimiehelle, pikkupomotusrooli itseä alempana oleville työtovereille, on kaverirooli Minnalle ja toisenlainen kaverirooli Jaanalle, on hyväntekijärooli tsunamissa omaisensa menettäneille jne. Mutta että netti-identiteetti. Mikä se on?

 
At 10/11/06 11:05, Anonymous Marinadi said...

Hehee, en minä itseäni miellä miksikään blogijulkkikseksi: samanlaisena anonyymiblogistinahan olen aloittanut kuin moni muu, ja se vähäinen julkisuus nyt on vain sitten tullut tähän rinnalle, joka johti naaman näyttämiseen jne.

Ja villakoirat vilisevät omissa kammioissani, joten niitä ei tarvitse poistaa vuokseni :)

Ihan samanlainen "roolijako" pätee mielestäni nettiinkin kuin ns. tosielämään. Marinadi on se enemmän hömppää ja arkimietintää, Mari Koo on taas asiallinen kulutus- ja jatko-opiskelijapuoleni. Molemmille on paikkansa ja roolinsa, kuten on sijansa sille, että olen vanhempieni tytär tai pomoni alainen.

 
At 10/11/06 13:11, Anonymous Marinadi said...

Niin, siis vielä voisin lisätä sen, että jos Hurina haastattelisi Mari Koo:ta, olisi se erilainen haastattelu kuin mitä syntyy, jos Marinadi lörpöttää Just Sopivan kanssa. Mari Koo ei myöskään esimerkiksi osallistuisi treffimeemiin. Marinadi taasen ei esimerkiksi kommentoi kulutustutkimuksen tieteellisiä artikkeleita.

Selvensiköhän tämä nyt yhtään, mitä yritän sanoa? Nooh, olen aiheesta kirjoittanut tietysti blogeihinikin ja pohtinut netti-identiteettieni etuja ja haittoja :)

 
At 10/11/06 13:52, Blogger Iines said...

Selvän teki!

Rupesin vaan miettimään omaa netti-identiteettiäni ja miettimään, miten se eroaa real lifen identiteeteistä. Ja miten se eroaisi, jos minua haastattelisivat vaikkapa Liisa, a-k.h tai blogisisko tai repardpo tai Komposti. Luulen, että kukin kuva olisi paljolti myös haastattelijansa näköinen.

 

Lähetä kommentti

<< Home