28.11.06

Mitä ne miettii ne akateemiset naiset?

Näin fiksujako ne akateemiset naiset miettii?" (Vanhas-Kuros-draama)

"Jos olet Iines äidinkielen opettaja, runomakusi on verrattain populistinen. Varteenotettava kirjallisuusihminen ei edes mainitse tätä Heliä tai Kotroa. - - Ja sinulta nämä muut populistit vielä vaativat runoblogia. Eläköön yksinkertaisuus."

No mitä sitten pitäisi miettiä? Miksi akateemista naista ei saisi koskettaa se, miten akateemiset miehet kohtelevat itseään vähemmän koulutettuja naisia? Tai miehet yleensä naisia? Miksi Susan Kurosen kyyneleet ja virolaisen Evan mustelmat ja abortti olisivat sellaisia vähäarvoisia tapahtumia, että akateemisen naisen pitäisi kohauttaa niiden kohdalla olkiaan ja jatkaa Coelhon lukemista? Pitäisikö yleensäkin sulkea silmänsä mediaviestinnän tulvalta ja katsoa ylevästi kauppajonossa haisevien vähänkoulutettujen ja kulttuuria tuntemattomien yli? Pitäisikö luettava hakea aina kirjastosta?

Eivätkö Hamletin tragedian ainekset olisi muka mediassa kissankokoisin kirjaimin, jos ne sattuisivat nyt? Tai Raskolnikovin kirvesmurha? Eikö akateeminen nainen saisi kiinostua niistä? Pitäisikö odottaa niin kauan, että joku jalostaa ne ensin taiteeksi ja sitten vasta voisi kirjoittaa niistä asiantuntevan esseen blogiinsa?

Toisaalta, eikö joistain kunniamurhista saisi loistavan uuden pitkän aikajänteen perhesaagan tai tragedian? Eivätkö oikeastaan nämä Kuros-Vanhas-draamat ole jo tuhannesti kirjoitettu? Eikö juuri näitä tuoreita juttuja tulisikin vatvoa ja pohtia, sillä ne ovat niitä kuvioita, joista kirjallisuus elää, jotka istutetaan romaanin pohjakuvioiksi?

Ja pitäisikö ylipäänsä pitäytyä vain tunnustetuissa kirjallisuusklassikoissa? Pitäisikö kirjoittaa kirjallisuudesta osoittaakseen olevansa kiinnostunut kirjallisuudesta? Miten olisi sellainen näkemys, että joku voi pyrkiä kirjoittamaan itse kirjallisuutensa, sen josta asiantuntevat kirjallisuudenomistajat saavat sitten taas kirjoittaa?

Voidakseen kirjoittaa hyvin ja syvästi, ehkä pysyvästi, pitää olla kiinni ajassa, ei menneessä kirjallisuudessa. Ja sillä tavalla kiinni, että ei halveksi mitään, vaan näkee kaikessa myyttisiä merkityksiä ja arkkityyppisiä yhteyksiä. Ja eikö lopulta ole niin, että kaikki on jo ollut, kaikki on jo kirjoitettu?

Näitä miettii akateeminen nainen tänään, ja ihmettelee, mitä se akateemisuus muka on. Akateemiset ystäväni puhuvat mieluiten elämän pikku asioista, ihmissuhteistaan, menemisistään ja tulemisistaan, sairauksistaan, kuulemistaan juoruista, työstään. Ei kai siinä eroa ole ei-akateemiseen ajatteluun, joten leiman lyöminen ja lokerointi on turhaa.

(Maalaus Tamara de Lempicka)

30 Comments:

At 28/11/06 11:04, Anonymous Obeesia said...

Akateemisuus on sitä, että on päässyt yliopistoon ja jaksanut istua luennoilla ja seminaareissa ja väsännyt lopuksi gradunsa, jotkut jopa väitöskirjan.

Käytännössä akateemisuus on sitä, että ei niele mitä tahansa totuutena, uskaltaa kyseenalaistaa.

 
At 28/11/06 11:06, Blogger Sari said...

Akateemiset miehethän ajattelevat tunnetusti erittäin tieteellisesti.
(pisti silmään tuo sukupuoli)

Minusta akateemisuutta vilautteleva snobi on pahimman luokan sivistymätön moukka. (esimerkkinä voisi hyvinkin toimia tuo toinen lainaus)

Varteenotettava kirjallisuusihminenhän ei suhtaudu alentuvasti kirjallisuuteen vain siksi, että se on populaaria ja varteenotettava akateeminen ei suhtaudu alentuvasti mihinkään.
Eikö sivistyksen tarkoitus ole nimenomaan laajentaa näkökulmia, eikä supistaa niitä?



nimim. nainen, jolla on akateeminen koulutus

 
At 28/11/06 11:36, Blogger Iines said...

Niin, Obeesia, ja useat vanhemman polven akateemiset vielä lainarahalla, joka on tullut maksetuksi takaisin tietenkin korkoineen päivineen. Voisiko siis tuohon oivaan määrittelyyn lisätä vielä, että ovat panostaneet taloudellisesti, jopa uhrauksia tehden, valkoisiin kauluksiin?


Eikö sivistyksen tarkoitus ole nimenomaan laajentaa näkökulmia, eikä supistaa niitä?(Sari)

Olisiko se tässä, se sivistyksen tavoite, akateemisuuden mitta.

 
At 28/11/06 12:49, Anonymous Anonyymi said...

Iines,

tuollaisten anonyymien kommentoijien ilkeilyn taustalla lienee kateus, tuo Suomen ehtymätön luonnonvara.

 
At 28/11/06 14:56, Anonymous Pupu said...

Kaikki kirjallisuus on kirjallisuutta. Ihmiset vain arvottavat sitä eri tavalla.

Terv. akateemikko & kirjallisuuden opiskelija ;)

 
At 28/11/06 16:18, Anonymous Anonyymi said...

kas kas et fiksu i-iines lankes provosoituun kuoppaan iha päistikkaa.

no se jonka ylevistä ajatuksista tuo
monttu (lainaus) ol ni paljastaa myös laatijansa
ajatuksellisen universumin kaikkine
kiertolaisineen.

varmaanki lainauksen teksti oliki tarkotettu provosoivaksi ja katottavaksi et tarttuuko äidinkielen ope syöttiin paljastaakseen runolliset mieltymyksensä ja samal myös koko akateemisen ajatusmaailmansa.

puolustan i-iineksen asennetta hänen käsitellessään
akatemisuuden sisältöä suhteessa lainaustekstiin.

ja vieläkin.
mikä siin akateemisuudes on ni erinomaista et sitä pitäs erikseen korostaa.

lainattu paljastaa sanonnoillaan lähes arjalaisen suhtautumisen ulkopuoliseen maailmaan saatuaan tilaisuuden lukee jonku abc-kirjan kannesta kanteen.

sanon tilaisuuden koska seki on sattuman sanelema juttu.

yhdyn i-iineksen mielipiteisiin siinäki et todellist akateemisuutta on just se et vaik on koluttu kaik komerot yliopistois ni siit huolimat ollaan maailmas kii. pohdiskellaan ku on tarvis kaikkee. esim "ihmissuhtei, tulemisii ja menemisii" jne.

ja sit ollaan akateemisii ku tarvitaan.edustetaan jotai koulukuntaa ja tai ammattia jossai kissanristiäisis jossa sivistyksellinen lankeeminen koetaan pahaksi mokaksi.
ammatissa toimiminen on eri juttu. siel pelaa toiset lainalaisudet.

akateemisuus on sivistystä ja sellasta et se auttaa suhtautumaan ympäristöön ilman ylenkatsetta ja yliolkaisuutta ja hyväksymään jokaisen mielipiteen hyväksyttävänä ja arvokkaana.

sellasta on todellinen akateemisuus.
siin on sydän mukana.

siitähä syntyy sit keskustelu .
vaikka akatemisesta suhtautumisesta
"roskarunoihin ja runoilijoihin"

 
At 28/11/06 16:40, Blogger Iines said...

Noh, anonyymi,

tuo "provosoitu" monttu oli jo vanha ja ensimmäisen kerran lankesin siihen huhtikuussa, jolloin se viittasi juttuuni murrerunoilija Heli Laaksosesta.

Jotenkin minusta vaan tuntuu, että sanoja oli tosissaan, sillä tuon kaltaista asennetta on kirjallisissa piireissä paljonkin, kuten silloisen jutun (löytyy siis toisesta linkista) kommentit paljastavat. On tietenkin mahdollista, että juttu oli monttu, koska se oli anonyymiltä.

PS Murrekommentistasi tulee mieleen salaviisas korpifilosofi, joka näyttää, mitä viisaus oikeasti on, silloin kun se on vallannut koko ihmisen, ei vain pintaa. :)

 
At 28/11/06 17:05, Anonymous Anonyymi said...

dear ma`am!

menee aiheen ulkopuolel mut en malta ol sanomat et entäs jos oonki useiden akatemiahautomojen lopputuote eli sellane pintaliipattu degeneroitunut aihetarkastelija joka erinomaisessa akateemisuudessaan tarttuu aiheeseen ku aiheeseen.
ymmärtämättä niistä mitään.

 
At 28/11/06 17:42, Blogger Iines said...

Dear anonyymi,

tämäkin on mahdollista. Soppaa voi hämmentää niin monin tavoin. Luulen kuitenkin, että siellä päässä on kyllä jonkinlainen holli asioista, vaikka hämmennysyritys on melko hyvä.

Asiasta toiseen, mielenkiintoinen on muuten akateemisen toinen virallinen sanakirjamääritelmä, joka usein unohtuu: kaavoihin kangistunut, sovinnainen, teoreettinen.

 
At 28/11/06 17:58, Anonymous s. liuhto said...

Tämä Susan Kuronen vaikuttaa hieman omituiselta ihmiseltä, en nyt käytä sitä sanaa mikä ensin tuli mieleen. Hän julisti aika kovaan ääneen suurin piirtein tulevaa avioliittoaan tiedotusvälineissä ja Masa ei siitä pitänytkään.

Tai no jaa, ehkä Kuronen on vain pikkasen tyhmä, ei tajunnut "julkisuuden voimaa", mutta kiitettävästi sitä nykyään hyväkseen käyttää. "En voi valehdella enää", säälittävää.

Muttei hän kuitenkaan mikään Heather Mills ole! On tämä kummaa aikaa, kun symppaan Maccaa...

 
At 28/11/06 18:11, Anonymous taistolainen jenkkiläinen said...

Miten niin kateus erityisesti Suomessa ehtymätön luonnonvara?

 
At 28/11/06 21:58, Blogger catulux said...

Joka ymmärtää runoudesta edes sen sinapin siemenen verran, osaa arvostaa Kotron esikoista, Sanovat sitä siksi. Kirja on toimivaa runoproosaa ja lisäksi kirjoitettu elävästi ja toimivasti. Teos on hieno puheenvuoro ja analyysi mysteeristä nimeltä rakkaus. (Miksi se muuten kirvelee ja karvastelee niin helvetillisesti tuolla sisällä?)

Kotro ei ole Baudelaire, ei Ahmatova, ei Yeats eikä Saarikoski, jonka viimeiset opukset Euroopan reuna ja Hämärän tanssit häikäisevät, ja ennen kaikkea niihin voi palata yhä uudestaan.

Yleensä ihmisten ylimielinen suhtautuminen ja kirjailijoiden jako "viihdekirjailijoihin" ja oikeisiin kirjailijoihin ja nenän nyrpistely tavallista immeistä paremman besserwisserin tyyliin ärsyttää.

Heli Laaksosta arvostavat monet työkaverit ja se on ok. Itse riidankylväjänä heitän kuitenkin välillä kysymyksen, onko oikein se, että runoutta myydään kuin cokista ;)

Lopuksi lausuisin Iinekselle P.Mustapään Laulun, mutta koska hän ei ole tässä ja nyt, luotan siihen , että hän muistaa ko. hienon, kauniin ja koskettavan runon ??

 
At 28/11/06 22:47, Anonymous Anonyymi said...

My favourite poem is the one that starts 'Thirty days hath September' because it actually tells you something.

Groucho Marx

 
At 28/11/06 23:03, Blogger Ripsa said...

Saarikosken viimeiset teokset eivät olleet Euroopan reuna ja Hämärän tanssit. Viimeinen kyllä oli hänen viimeinen teoksensa.

Hänen viimeinen teoksensa oli Tiarnia-sarja, joka muistaakseni viime vuonna julkaistiin uudelleen, ellen sotke sitä siihen että Anselm Hollo käänsi sen englanniksi. Kustantamo oli joku amerikkalainen yliopistopaino.

Tiarnia sarjaan kuuluu Tanssilattia vuorella (1977), Tanssiinkutsu (1980) ja Hämärän tanssit (1983). Yhteensä siis Tiarnia-sarja. Euroopan reunalla on proosaa, alaotsikoltaan "kineettinen kuva" ja vuodelta 1982. Siinä ollaan etenkin Bretagnessa.

Hmm. Ehkä haluan akateemisuuden olevan ennen kaikkea tarkkuutta. Jos itse erehdyn yksityiskohdissa, mitä tapahtuu usein, yritän nöyrimmästi pyytää aina anteeksi.

Minä pidän enemmän käsitteestä sivistyneistö kuin akateemisuus. Ennen käytettiin myös termiä lukeneisto, mutta se lienee jäänyt 30-luvulle. Siis käsite.

Ongelma niin kuin kaiken määrittelyssä on sekä kohde että nimeäjä. Kuka se milloinkin sattuu olemaan.

Minä pidän anonyymin slangin käytöstä. Se näyttää elävältä kieleltä.

Minen osaa ku pohojalaasta.

 
At 28/11/06 23:11, Blogger Sari said...

Eräs tamperelainen toimittaja sanoi kerran, että kun haluaa saada virkamiehiltä totuuden, pitää puhua savolaismurretta; virkamies luulee tyhmäksi ja selvittää asiat ihan vaan siinä ylemmyyden tunnossaan.

:)

 
At 28/11/06 23:20, Anonymous Anonyymi said...

Saanen huomauttaa, että "akateemisilla taidoilla" tarkoitetaan varhaiskasvatuksessa sekä esi- ja alkuopetuksessa luku-, kirjoitus- ja laskemistaitoja.

 
At 28/11/06 23:23, Anonymous Anonyymi said...

Viikon ikkunamiete: "Ei niin huonoa kirjaa olekaan, ettei siitä jotain hyvää löytyisi."(Miguel de Cervantes)

Sanoi mies, joka kirjoitti maailman ensimmäisen romaanin!

 
At 28/11/06 23:30, Blogger Leonoora said...

Eivät kaikki "suuret" runoiljatkaan
onnistu/pysty häikäisemään jok´íkisellä lauseellaan.
Kotron ensimmäisen kirjan luettuani hämmästelin sen ylistystä, jopa sitä, miten se on on ylittänyt julkaisukynnyksen- sitten aikani makusteltua lukemaani, sekä kokoelman kirjoitustyyliä että aihepiiriä tulin johtopäätökseen että kenties ko. helposti avautuva, melkein proosaa oleva lyriikka on keino saada runoille ylipäätään enemmän lukijoita, vaikka tuskin se on ollut tekijän tai kustantajan alkuperäissuunnitelmissa. tai mene ja tiedä?
Mielenkiintoinen kysymys on myös ihmisen oppineisuuden ja sivistymättömän taustan paradoksi.
(Joel lehtonen)
Kuinka pystyy ihmisenä kehittymään, sivistymään ristiriidoitta esim. köyhistä, kouluttautumattomien yhteisön jäsenyydestä käsin tulematta möykkäriksi, nousukkaaksi, itsensätehostajaksi tai ylimieliseksi juuriaan kohtaan?

 
At 28/11/06 23:47, Blogger catulux said...

"Saarikosken viimeiset teokset eivät olleet Euroopan reuna ja Hämärän tanssit. Viimeinen kyllä oli hänen viimeinen teoksensa."

Tämä vastaus sisältää kyllä ns. kognitiivisen dissonanssin. Eli ainakin puolet oli oikein kirjoituksessani. Ja Euroopan reunassakin ei puhu kyllä prosaisti vaan ennen kaikkea runoilija.

Kaverini on Saarikoski fani, ja käytin toisen käden tietoja. No, kuitenkin , kaikitenkin, tärkeää kommentissanni ei ollut kirjojen ilmestymisvuodet vaan se itse pointti. Ripsa , kommentteja itse asiaan....

 
At 29/11/06 08:39, Anonymous Anonyymi said...

Sari

Nimenomaan tekeytymällä vähän tyhmemmäksi kuin dialogin toinen osapuoli, tältä saa perusteellisen selvityksen ajatuksistaan ja mielipiteistään.

Tunnetaan myös sokraattisen metodin nimellä, jos hieman venytän määritelmän tulkintaa.

(Noudattaako siis Komposti sokraattista metodia meikäläisen suhteen - jos ei muuten niin "tietämättään ;~)?

 
At 29/11/06 14:03, Blogger Ripsa said...

Catulux!

Hitto. Kognitiivinen dissonanssi! Ole kiltti ja suomenna tuo!

Tarkoitin nyt sanoa nimenomaisesti että Saarikoski itse nimesi viimeiset kolme runokokoelmaansa sarjaksi jonka nimi oli Tiarnia. Ei niin että hän olisi tiennyt niiden jäävän viimeisiksi.

Tuossa on nyt kahdenlaista ilmaa. Kyllä minusta Euroopan reuna rinnastuu ennemminkin toiseen kineettisluonteiseen kuvaan, eli proosateokseen nimeltä Aika Prahassa (1967).

Voihan kummastakin ajatella että tässä runoilija katsoo joitakin maantieteellisesti määriteltyjä paikkoja, mutta ei käytä runomuotoa.

Hirveän moni kirjailija käyttää sekä runoa että proosaa, ei Saarikoski ole ainut. Näistä nuoremmista mieleen tulee Riina Katajavuori. Minusta suvereeni kummassakin lajissa.

Minulla on aika iso osa Saarikosken tuotantoa, koska jo 60-luvulla tajusin että tässä meillä on mestarismies suomen käytössä.

Suhteessa käytössä oleviin rahoihin silloin minulla oli vielä varaa ostaa kirjoja. Olin köyhä kirjallisuudenopiskelija ja rahoitin opintoni lainalla ja Tukholman kesätöillä.

 
At 29/11/06 18:33, Blogger catulux said...

Kunhan nyt koketeerasin Suuren Illuusion tyyliin. Sana niin jäi mieleen eräältä horoskooppimaiselta opintojaksolta silloin muinoin, jolloin kaikki oli parempaa ja kauniimpaa kuin nykyisinä synkkinä päivinä...;)

Eli ko. sana on "tiedollinen ristiriita." Muistaakseni...

Aika karmeita juttuja kertoi kaveri luettuaan Tuula-Liinan muistelateoksen Saarikoskensa ajoilta.

Kielellinen nero, mutta ihmisenä muista piittaamaton,itsekeskeinen törkimys..

Mutta jumalille on suotava oikkunsa??

Ostin S:n teoksen, johon on kerätty miehen koko runous. Meniköhän se näin?

"Minulla menee huonosti. Kaikilla menee huonosti. Mutta joillain menee hyvin."

 
At 29/11/06 19:09, Anonymous Anonyymi said...

Mitäpä muuta akateemiset naiset ajattelisivat kuin akateemista miestä. Olikohan kirjassa "Aika Prahassa" sellainen lause, että miehellä seisoi, mutta Petterit istuivat. Sekään ei ollut Saarikosken oma, se lause, vaan mainoslause. Saarikoski oli parhaimmillaan hyvä. Prosaisti hän ei ollut. Ihmiset pitävät runoista omalla tavallaan ja minun mielestäni Tiarnia-sarjassa, jota monet pitävät Saarikosken ikään kuin pääteoksena, on liikaa löysää. Minä en näe Saarikoskella selvästi profiloituvaa pääteosta, jollei se sitten ollut hän itse, myytti jota Tarkka on ansiokkaasti syventänyt.

 
At 29/11/06 21:14, Anonymous Anonyymi said...

Kaverini on Saarikoski fani, ja käytin toisen käden tietoja.

Onneksemme kysymyksessä ei sittenkään ollut baudrillardlainen osmoosi, vaan kansallismielisen kansallismieliselle kuiskaama kansallismielinen "totuus".

Vanha totuus on: Lue enemmän, luulet vähemmän.

 
At 29/11/06 23:03, Blogger Ripsa said...

Löysää? Tiarnia-sarjassa?

Minusta kun se tuntuu sen runoista tiiveimmältä, puhtaasti ajatellulta ja sitä paitsi tavattoman viisaalta sarjalta.

Tanssilattia vuorella oli ensin kuin olisi astunut vieraalle planeetalle, niin täynnä se oli viittauksia filosofiaan, jumaliin ja kaikenmaailman outoihin olioihin, että sitä jouduin selailemaan muiden opusten avustuksella, lähinnä Robert Gravesin.

No, minä en ole kyllä runouden asiantuntija, luen sitä mistä tykkään, enkä oikeastaan osaa tykkäämistäni perustella.

Höh. Mitä varten akateemiset naiset ajattelisivat akateemisia miehiä? Kai niillä nyt on työnsä/työttömyytensä ajateltavanaan ennen kaikkea.

Sitä paitsi olen sitä mieltä että yliopistot ovat huolestuttavassa määrin lähenemässä ammattikouluja, että akateemisuus ei ole enää yhtä kuin sivistyneisyys.

Elämänfilosofiassa ammattikoulun käyneet huomioideni mukaan usein voittavat yliopiston hätäisesti läpikäyneet jo.

Rakkaus taas, se kai ei yhteiskuntaluokkaa katso. Sitäkö sinä Hotanen tarkoitit?

Mitä helkuttia osmoosilla on nyt tässä minkään kanssa tekemistä? Runouden? Akateemisuuden? Minusta sana kuulostaa kemialta.

 
At 29/11/06 23:58, Anonymous kh said...

En minäkään väitä olevani runouden asiantuntija. Ei kai sellaista ole ollutkaan W. Artin jälkeen. Tulenkantajilla ei ollut aikaa runomitoissa kompuroimiseen. Oli niin paljon saatava kiinni ja niin vähässä ajassa. Arti jätettiin Runoanalyysinsä ja -tekniikkansa kanssa katederille, kun tulenkantajapolvi lensi avoimesta ikkunasta hurmioitunein kasvoin bensanhajusta juopuneina ja koneiden jytke korvissaan keskiseen ja eteläiseen Eurooppaan. Viljanen ei välittänyt vapaista mitoista ja hakeutui kriitikoksi helsingin Sanomiin, mistä kaikki hyvä kirjallisuuskritiikki edelleen tulee.

Oliko vielä jotain sanomista Ripsalle? Säädyllisiä avioliittoja ei taida enää olla enää kuin paremmissa piireissa, jos sielläkään, joten saattaa olla, että akateemiset naiset ajattelevat akateemisen miehen sijasta apinamiestä.

Täällä puutteenperällä on yliopisto, ammattikoulu, josta valmistuu lääkäreitä, sosiaalityöntekijöitä, farmaseutteja ja muuta sekalaista sakkia, jonka oikea koulutuspaikka voisi olla ammattikorkeakoulu. AKK on täällä halajamassa samalle kampukselle YO:n kanssa. Siitä sitä synergiaa syntyy.

Anonyymistä slangista en ymmärrä mitään. Stadissa bamlattiin, mutta tiällä viännetään eikä tiedetä, miten jokin asia oikein on, koska se voep olla toesinnii. Täällä kyllä voisi olla kielellistä perustaa sivistysyliopistolle ja kielifilosofialle, jollei wittgensteinlaiselle, niin savolaiselle kumminkin.

 
At 30/11/06 01:07, Blogger Leonoora said...

Ripsa said...
"Sitä paitsi olen sitä mieltä että yliopistot ovat huolestuttavassa määrin lähenemässä ammattikouluja, että akateemisuus ei ole enää yhtä kuin sivistyneisyys."
Tuohon mielipiteeseen voi yhtyä, joskin poikkeukset vahvistavat sääntöä...
Ainakin ammattikouluista moni pääsee nopeammin ja paremmin kokopäiväisiin "oikeisiin töihin"
automekaanikot, metalli-ala yleensäkin, rakennuspuoli,(riippuu tietysti alueista) parturikampaajat-, suurtaloushenkilökunta jne, muutamia mainitakseni.

Saarikoski ei minulle ole niin "suuri suomalainen runoilija"
kuin voisi olla. Hänen käännöstöilleen annan enemmän arvoa.

Taitaa olla naisissa samoja ominaisuuksia delleenkin olivatpa he sitten päntänneet päähänsä sivistyksellisiä opintokokonaisuuksia tai eivät.
Toisaalta tosi akateemisissa olen huomannut useimmin tietynlaista estyneisyyttä, pelonsekaista jäykkäniskaisuutta, kaavoihin kangistuneisuutta. Mutta kuten jo edellä mainitsin, meitä on moneksi ja kenties nuokin luettelemani ominaisuudet ovat vain julkisuutta varten. Kotona kuunnellaan sitten Mattia ja Teppoa ja vedetään vanhoissa verkkareissa kunnon konttauskänni.

 
At 30/11/06 13:46, Blogger Ripsa said...

Hotanen.

Oletkos lukenut Paavolaisen Nykyaikaa etsimässä? Siinä oli juuri kuvaamasi hurmioituneet kasvot milloin minnekin päin suunnattuna, no, bensankatkuun nyt kumminkin.

Tää Paavolainen julkaistiin uudestaan joskus ei kovin kauan sitten ja sitä nyt luettuani huomaan että on siinä Paavolaisessa ollut se selvänäkijä-itsensä jo silloin. Se ennusti että tämmöistä koneen ylivaltaa ei ihminen kauan kestä. Jotain sinne päin nyt kumminkin.

Jaaha. Mutta kyllä slangitkin ovat murretta. Minusta se tuo anonyymi kommentoija käyttää slangia oivallisesti. Muista Turtiaista!

Haa. Väistit kysymykseni rakkaudesta! Että onko se nyt mikään luokkakysymys, jos on mikään luokkakysymys enää akateemisuuskaan.

Leonoora.

Yliopistot joutuivat laman aikana valtion talutusnuoraan. Saavat rahaa sen mukaan mitä tulee tutkintoja.

Eli: tutkintojen taso auttamatta laskee. Ja samalla virkojen eli opettajien määrää ei ole varaa lisätä mm. sen vuoksi että valtio päätti ruveta ottamaan yliopistoilta vuokraa.

Vuokrajuttu ei mahdu varmaan kenenkään päähän, koska meillähän ei ole muita kuin valtionyliopistoja. Miksi valtio ottaa laitokseltaan vuokraa?

Minä ehdin käydä sivistysoppikoulun ja sivistysyliopiston, tosin viime käynnilläni 1990-luvun puolivälissä kotoverstaani alkoi näyttää jo vähän kummalliselta. Kuulostaakin oudolta.

Uudenlaisen tieteen kielen jotenkin vielä oppii, mutta ei yhtäkkiä jopa humanisteihin tarttunutta kyynärpäätaktiikkaa.

Selvennykseksi: aloitin opiskelut v. 1965 ja lopetin oisko ollut 1994-96. Virkaa ei tietenkään ollut. Olen sitä mieltä että yksi syy oli väärä sukupuoleni, toinen varmaan eräänlainen anarkistinen asenne sääntöihin ja määräyksiin.

Tosin juuri sellainen opiskelu minulle sopikin, että olin välillä 15 vuotta töissä ja sitten tulin takaisin. Ja sama uudelleen.

Se oli kivaa. Kivointa yliopistossa ovat ehdottomasti suunnattomat kirjastot, joista voi löytää maailman kaiken tiedon.

 
At 5/12/06 12:44, Blogger Isä said...

Hyvä esimerkki "akateemisesta" naisesta on tämä meidän kulttuuriministerimme. Hän on melkein sosionomi, on opiskellut diakonia ammattikorkeakoulussa, mutta opinnot ovat jääneet kesken, ts. lopputyö puuttuu. No hän oli kuitenkin ottanut ko. opinahjoon yhteyttä päästyään ministeriksi, että nyt kun hän on ministeri, niin hän voisi ottaa paperit ulos. Eli että, kun on ministeriksi päässyt, niin voisi unohtaa lopputyön. Ei mennyt läpi, silti esitetään aina silloin tällöin, että hän olisi sosionomi.

 
At 5/12/06 16:09, Blogger Iines said...

Isä,

onkohan tuossa nyt jokin väärinkäsitys? En oikein jaksa uskoa, että Tanja Saarela olisi NIIN tyhmä, että pyytäisi papereita lopputyötä tekemättä.

 

Lähetä kommentti

<< Home