Runon närkkijät
Jos olet Iines äidinkielen opettaja, runomakusi on verrattain populistinen. Varteenotettava kirjallisuusihminen ei edes mainitse tätä Heliä tai Kotroa. Puhuttamakaan, että ihastelisi ällöttävää markkinointikikkaa: Laaksosta assalla! Ja sinulta nämä muut populistit vielä vaativat runoblogia. Eläköön yksinkertaisuus.Näin kirjoitti anonyymi - kuinkas muuten - kommenttilaatikossani edelliseen juttuuni ja antoi samalla syyn nostaa tämän aiheen salin puolelle. Toinen kirjoittaja räväytti pramille runoilija Heli Laaksosen keikkakalenterin. Jos tämä aihe kiinnostaa lukijaa, kannattaa lukaista kommenttilaatikosta omakin vastineeni anonyymille.
Onko siis kyseessä ollenkaan varteenotettava runoilija, vai onko Laaksonen vain joku munamarkkinapelle, joka ratsastaa runoratsulla keräämässä rahat pussiinsa? Onko tässä naispuolinen nykyajan paavohaavikko, joka puraisee kolikkoa tarkistaakseen sen aitouden?
Nainen on lisäksi tutkinnon suorittanut suomen kielen maisteri, iloinen ja aktiivinen, kaunis ja positiivinen, valoisa nainen, joten täytyyhän hänellä olla pussissaan jotakin muuta kuin runoja. Mikä lie hyväosainen ja rikas kotko. Vetää pyhän runouden asemille ja turuille, ja mikä ehkä pahinta, pois kunnon miesrunoilijoilta, prkl.
Näin kirjoittaa Juha Roiha: Tätä kritiikkiä on vaikea ymmärtää: kun kerrankin joku runoilija menestyy positiivisilla säkeillä eikä ruikuttamalla, kuinka vaikeaa kaikki on, ja osaa vielä tuotteistaa itsensä, takoa niin kauan kuin rauta on kuuma, niin sitten se ei yhtäkkiä olekaan hyvä. Runoilijan kuuluisi näiden närkkijöiden mielestä ilmeisesti olla leivän kyrsää kylmässä järsivä juoppo anorektikko, joka kirkkaimpina hetkinään vääntää epäharmonisia trokeita apurahalautakuun puheenjohtajan koiran selittämättömästä luunkaipuusta.Mitä pahaa siinä on, jos runolla menee kerrankin hyvin?Heli Laaksonen ei ole yhden roolin vanki: absurdismin lisäksi myös rakkaus ja välittäminen ovat läsnä, jopa kipupisteisiin saakka.
Ah, miten allekirjoitankaan! En sano, että Heli Laaksonen on mielirunoilijani, vaan sanon, että Heli Laaksonen on hyvä, uskomattoman hyvä ja tarpeellinen ihmisille. Mitä arvoa on runolla, joka on niin pyhä, ettei siihen uskalla koskea ajatuksissaankaan? Mitä arvoa on runolla, jonka vain varteenotettavat kirjallisuudesta keskustelijat keskustelevat kuoliaaksi? Ja voiko kukaan raamittaa rajoja hyvälle runolle?
posted by Iines @ 1:16 ip.
21 comments
21 Comments:
Minä en juuri mitään runoudesta ymmärrä, mutta sen verran kuitenkin, että eikös se ole aika tavallista, että vähän alalla kuin alalla menestyjiä aina haukutaan populismista ja laaduttomuudesta? Kotro ja Laaksonen ovat selkeästi saaneet ihmisiä kiinnostumaan runoudesta ja minusta se on ainakin loistava saavutus. Laaksosella on niin omintakeinen tyyli, että minusta se ainakin on ihastuttavaa. Luulen, että hänen runonsa sopivat erityisen hyvin julkisesti esitettäviksi ja lausuttaviksi, joten hänelle on varmaan tarjollakin esiintymiskeikkoja enenmmän kuin muille. Luettu ja lausuttu runo kun ovat hieman eri asia.
Luin edellisen postauksen kommentit koskien Heli Laaksosta. Totean vain, että onneksi en ole niin moninkertainen (vs. yksinkertainen) ettenkö osaisi Laaksosen runoista nauttia. Laaksosta tölvinyt kommentoija taitaa olla totinen torvensoittaja, jolle kelpaa vain yksi totuus.
Kotroon runoilijana en ole saanut makua, mutta Laaksoseen kyllä. On hyvä muistaa vielä sekin seikka, että nämä populaarit, siis suositut runoilijat, auttavat osaltaan kustantamaan niiden muiden, vähän myyvien runoilijoiden teokset.
Savolaisista Heli Laaksosen runot saattavat vaikuttaa provinsiaalisilta. Myyntilukujen valossa Porin ympärillä näytäisi olevan enemmän kuin satakunta.
Varteenotettava kirjallisuusihminen ei edes mainitse tätä Heliä tai Kotroa.
Tämä on kyllä aika pöyristyttävä väite henkilöltä, joka todennäköisesti arvelee itse olevansa varteenotettava kirjallisuusihminen.
Tulee mieleen August Ahlqvist ja hänen lausuntonsa Seitsemästä veljeksestä. Tai Toini Havu ja hänen Tuntematon sotilas -kritiikkinsä. Molemmat halveksivat teoksia ja pitivät niitä alatyylisinä ja sopimattomina, liian arkisina julkisuuteen.
Avainsana tässä lienee taide. Taiteen ja viihteen rajaa on joskus vaikea vetää, mutta taidepiireissä tämä raja kulkee kuitenkin mahdollisimman kaukana viihteestä. Taide on korkeakulttuuria, jonka taas tekee korkeaksi se, että se ei ole kaikkien saavutetavissa. Siis taide ei voi olla populistista. Mitä vähemmän taidetta ymmärretään, sitä enemmän se on taidetta.
Me tarvitsemme taidekriitikkoja, jotta ymmärtäisimme, mikä on taidetta. Taidekriitikot työnsä luonteesta johtuen haluavat myös kertoa mikä ei ole taidetta, kuten esim. tässä tapauksessa.
Kummallista kyllä, historian suurten (kuva)taiteilijoiden töitä arvostetaan yleisesti, ja silti ne ovat taidetta. Vasta nykytaiteen myötä olemme saaneet ymmärtää, ettei esim. estetiikalla ole välttämättä mitään tekemistä (kuva)taiteen kanssa.
Runoudessakin on menty siihen, että runojen täytyy avautua vaikeasti. Lukijalta tai kuulijalta odotetaan herkkää kykyä assosiointiin, rönsyilevää ajatuksenjuoksua ja ehkä myös skitsofrenia-alttiutta (1% ihmisistä sairastaa skitsofreniaa - vertaa korkeakulttuuri). :)
Korkeakulttuuria leimaa populistisen väheksyminen. Esimerkiksi sarjakuvataiteen (vaikkei se joittenkin mielestä olekaan taidetta) alalla ei ole nähtävissä ammattikunnan sisäistä kateutta suosittuja sarjakuvataiteilijoita kohtaan. Esim. niin Juba Tuomola (Viivi ja Wagner) kuin Ilkka Heilä (B. Virtanen) saavat olla rauhassa muiden sarjakuvataiteilijoiden hyökkäyksiltä. Jopa "teollisesti" tuotetuista valtavirran sarjakuvista osataan löytää todellisia helmiä ja arvostaa niitä lajityypissään. Samanlaista kriittistä otetta toivoisi myös muualla taidepiireissä.
Jos kiinnostaa tutustua miten sarjakuvista keskustellaan alan tekijöiden kesken, suosittelen sivustoa: www.kvaaki.fi
Kateus?
No heh! Tästä tulee heti mieleen Trisin bloggaus!
http://tristan19.blogspot.com/2006/04/viel-kateellisuudesta.html
Pakko lausua havaintoni siitä, että Heli Laaksosen merkitys runoudessa nähdään suurimmaksi osaksi välillisenä, kuten poimimistani kommenttilaatikon sitaateista näkyy:
*Heli Laaksosen kaltaiset runoilijat avaavat ovia, tietä toisenlaisenkin runouden luo -
*nämä populaarit, siis suositut runoilijat, auttavat osaltaan kustantamaan niiden muiden, vähän myyvien runoilijoiden teokset.
*Kotro ja Laaksonen ovat selkeästi saaneet ihmisiä kiinnostumaan runoudesta ja minusta se on ainakin loistava saavutus.
Mielestäni rajan vetäminen korkea- ja populaarikulttuurin välille muistuttaa viivan piirtoa veteen, enkä ole vakuutunut, onko se edes tarpeen. Shakespearen säkeet ovat tunnetusti korkeakanonisen kultturelleja, mutta 1800-luvulla niitä kulutettiin ja käytettiin Amerikan rahvaankin toimesta populaarikultturellisten tekstien tavoin.
Muistuttaisin lisäksi Alex Matsonin määritelmästä:
"Taide ei ole pelkästään elämän koriste, vielä vähemmän jotakin sellaista, jota ymmärtääkseen on oltava ‘kaunosielu’. Kunpa saisinkin lukijan tajuamaan, että taide käsittelee yhtä konkreettisia asioita kuin politiikka ja on yhteiskunnalle yhtä tärkeä. Taide antaa sisältöä elämälle, jolle politiikka puolestaan pyrkii luomaan mahdollisimman hyvät ulkoiset olosuhteet.”
Tuo anonyymin komentti oli kylla aivan kasittamattoman snobistinen. Onneksi on tullut jo niin monen nappiksen kautta tassa lootassa kommentoiduksi ja siten sille kuuluvalle paikalle vessanponttoon asetetuksi, etta voin huokaista helpottuksesta. Kovin pieni taitaa onneksi olla tallainen varteenotettavien kirjallisuusihmisten piiri, kun anonyymia puoltavia kommentteja ei nayta tulevan. Valtakunnassa siis kaikki hyvin.
Kovasti toivon, että anonyymi sanoisi jonkin lisäargumentin tai joku muu puoltaisi hänen näkemystään, sillä toki hänen näkemyksellään oikeutuksensa on. Pääsiäislomat ja reissut verottavat varmaan nyt kommentteja jonkin verran.
Se oli kyllä Snellman, joka löi jarrut A. Kiven Seitsemän veljestä (miestä) -vihkosten julkaisemiselle, joten Kivi ehti kuolla ennen kuin näki teostaan painettuna. Tottahan se on, että kieli kehittyi Ahlqvistin näkemyksen suuntaan, mutta Kiven kielessä on kyllä omalaatuista viehätystä.
Juu, muttä tätä minä tarkoitin:
Kun Seitsemän veljestä sitten ilmestyi, arvovaltainen kriitikko August Ahlqvist teilasi sen täydellisesti Finlands Allmänna Tidningenin arvostelussaan. Seitsemässä veljeksessä Ahlqvist tuomitsi erityisesti Kiven kielen ja murteen. Lisäksi häntä kauhistutti Kiven kuva suomalaisesta rahvaasta, joka ei ollut tarpeeksi ylevää, siveellistä ja ihanteellista.
(Sitaatti http://yle.fi/teema/sininenlaulu/artikkeli.php?id=386)
Shakespearen säkeet ovat tunnetusti korkeakanonisen kultturelleja, mutta 1800-luvulla niitä kulutettiin ja käytettiin Amerikan rahvaankin toimesta populaarikultturellisten tekstien tavoin.
Puhumattakaan nyt siitä, minkälaiselle yleisölle niitä lausuttiin Globessa. Sanokaa minun sanoneen, että tekstit elävät omaa elämäänsä. Mutta hei, missä Williamin vastuu on nyt?
Tästä tulee tietysti mieleen espanjalainen Cervantes ja Don Quijote. Kenelle se kirjoitettiin?
Se tuskin A. Kiveä sairastutti, vaikka politiikka joskus onkin inhaa.
Tästä tulee tietysti mieleen espanjalainen Cervantes ja Don Quijote. Kenelle se kirjoitettiin?
Jos ajatellaan, että Cervantesin romaanin tarkoitus oli mm. parodioida ja ivata aikansa suosituinta kirjallisuutta, ritariromaaneja, ja olla ylipäänsä huvittava ja toisaalta taistella heikkojen puolesta, niin kai se jonkinlaisen peitetarinan muodossa rahvaalle oli suunnattu, etenkin kun inkvisitio uhkasi kaikenlaista suoraa sanankäyttöä.
Kiven kuolinsyytä on paljon pohdittu: kuppa, alkoholismi, mielisairaus, näiden yhdistelmä. Kaksi viimemainittua lienevät yhteydessä toisiinsa, ja Punavuorenkadullakin Helsingissä Kiven tiedetään käyneen.. Tietty hermoston herkkyys tuo tietysti mukanaan vaikka mitä.
Any way. Stenvall kuitenkin luki ääneen Seitsemän veljestä ystävilleen, jotka eivät osanneet lukea suomea. Usein lukeminen loppui kaljan, jota ystävät mukanaan toivat, vuoksi siihen.
On aika mieletöntä ajatella, että kuppatautinen hullu olisi kirjoittanut ensimmäisen suomenkielisen romaanin tai 'Nummisuutarit'. Tällä miehellä oli selkeä kieliohjelma. Halosen näkökulma on oikea, Aleksis Kivi oli henkeen ja vereen kumouksellinen. Siksi hän kirjoitti suomeksi allegorian kansasta.
Aivan, jtb, tarkoittanet elokuvaohjaaja Jari Halosen Kivi-tulkintaa, jonka mukaan Kivi on kumouksellinen, kansallisen identiteetin esitaistelija?
Kupasta en minäkään ole vakuuttunut, mutta eihän se sinänsä tuota kieliohjelmaa varmaan olisi estänyt. Taudin kulkuakaan en tunne, mutta ns. loppuvaiheen kuppa kai vasta tappaa. Ei ihme, että Kiven kuolemaa pähkäillään, kun lopullista syytä ei tiedetä.
Mielenkiintoinen keskustelu. Ei huvittaisi hämmentää huttua, mutta sen verran on pakko tavisrunoilijana sanoa, että nykylyriikan anti on mahtavan laajaa. Mielestäni jokainen runo, joka synnyttää ajatuksia, vaikka yhdenkin ajatuksen, on hyvä runo, riippumatta prenikoista, toverikunnasta tai satoja vuosia vanhoista määreistä. Kun runo synnyttää ajatuksia esim. TV:n vallassa elävän kansan keskuudessa on se jo suuri saavutus ja oikea suunta. Ja eikö silloin kaikki toiminta tällaisia herättäviä runoilijoita vastaan ole toimintaa kansan herättämistä vastaan?
Eikö runous ole taulun kaltainen? Ei tarvitse osata sekoittaa öljyvärejä ja tietää teoksen historia pysähtyäkseen katsomaan ja saadakseen kokemuksen. Kiinnostus taiteilijaan syntyy teoksen kautta, ei toisinpäin. Ja meitä on nykyaikana siunattu mahdollisuuksilla nauttia taiteesta, ei tarvitse kuulua hoviin päästäkseen katsomaan kauneutta.
Ja pieni loppusana, jos lööpit, reality, toimintaleffat ja himourheilu hyppäävät silmillemme joka päivä, eikö runouden kannatakin pukea ylleen suden viitta, ihan vain ilon ja hyvän levittämiseksi. Ei sen viitan alla susi elä.
Hieno kirjoitus Katili, allekirjoitan tuosta joka lauseen. Jopa sen suden viitan.
Hyvä Katili! Miksi asettaa vastakkain Heli Laaksonen vs. muu, "nirppanokkien korkeakirjallinen runous". Jokainen vähänkin runoutta seurannut näkee että on tosi monenlaista ääntä eikä mitään ryppyotsaista elämän ankeuden valittamista. Itse tykkään Laaksosen runoista siinä missä monen muunkin.
Lähetä kommentti
<< Home