Perjantaimusiikkia ja -runoa

Kuunneltu eilen Matteus-passiota ja tänään Mozartin Requiemia iTunesista. Kyllä iTunesista. Tytär opetti käyttämään tätä systeemiä ja tilaamaan MusicStoresta luottokortilla musiikkia. Kehotti minua hankkimaan iPodin, mutta pyysin jarruttamaan. Kunhan opettelen tämän iTunesin käytön nyt ensin. Toisaalta on niin, että haluaisin mieluiten oman levyn kuullakseni musiikkia, en epämääräisiä musiikkitiedostoja, joita ei ole olemassa fyysisenä olomuotona. Voin halutessani kuulemma polttaa cd:lle tämän Requiemin ja muut, jotka tilaan MusicStoresta. Ajattelin tilata klassisen lisäksi uusinta Värttinää ja vanhaa Nightwishia nyt alkuun.

Olisi muuten hauskaa, jos olisi joku RunoStore myös. Saisi tilata runoja johonkin iPoemsiin alkukielellä ja myös käännöksinä. Voisi kuunnella vaikka Heli Laaksosen uusinta Sulavoita. Nousisi hymy huulille tässä blogatessa. Heli Laaksosessa on munaa. Onko kukaan muu runoilija, miesrunoilija, vetänyt sellaista määrää kiinnostunuttta kuulijakuntaa jonnekin stadin rautatieasemalle omia runojaan kuulemaan? Lehdistökin paikalla ja kustantaja itse täydellä panostuksellaan. Hienoa Heli, melkein naapurin tyttö, munamarkkinoiden vetonaula kotipitäjässään. Tähän ei Arno Kotrokaan pysty. En ole vielä saanut edes maistiaisia tuosta runokirjasta, mutta arvioinnit ovat olleet poikkeuksellisen kiittäviä. Laaksosesta löytyy arviointien mukaan yllättäen myös syvempiä ja tummempiakin sävyjä.

Olen muuten vakuuttunut, että tv-runo-ohjelmalle olisi suuri tilaus ja hyvät katsojaluvut. Suomessa on runsaasti pöytälaatikkorunoilijoita ja suomalaiset rakastavat värssyjä, vanhoja ja uusia. Miksi ihmeessä televisiossa ei koskaan kuule runonlausuntaa, siis runo- ja aforismiesityksiä? Runoraati kerran kuussa on liian vähän, ja siinä on vain uusia suomalaisia runoja. On tietysti niin, että luettu runo on puolueettomampi kuin esitetty runo, mutta kyllä luetustakin runosta nauttii, koska lausuttuna siitä voi löytää vivahteita, joita itse ei ajatellut alun perin.

(Kuva Hugo Simberg)