- mutta minulla ei olisi rakkautta -
Rakkaus on vaarallinen enkeli.
Rakkaus on murhaa.Rakkaus on pesti hulluuteen.
Rakkaus on viimeinen valo.
Rakkaus on ruma sana.
Sokea rakkaus.
Intohimoinen rakkaus.
Noiduttu rakkaus.
Pelottava rakkaus.
Kielletty rakkaus.
Rakkaus panee kompostinkin sekaisin.
Rakkaus repii jäsenet.
Rakkaus viiltää,
rakkaus haisee.
Rakkaus voittaa.
Voi Rakkaus,
rakkaus Lauri!!!!!!!!!!!!!!
Rakkaus, mustaa kuin helvetti.
Niin jykevää on rakkaus.
Tulkoon rakkaus.
(Kuva: Hannu Riikonen, Tyly rakkaus)
(Kukin rivi eri nettilähteestä, kooste Iineksen)
posted by Iines @ 9:59 ap.
34 comments
34 Comments:
Eipäs synkistellä!!!
Rakkaus on iiiiiiihanaa ja turha tarpeellista!
Eikun minullahan oli äärimmäisen hauskaa näitä koostaessani. :)
Kukaan ei ymmärrä minua, sniff. Tästäkin jo joku tilaaja teki minuun pesäeron.
On varmaan niin, että Blogistanissa ei oikein ole tilaa meikäläisenkaltaisille kirjoittajille.
Ei kai sentään. Tämä koosteideahan on hyvä. En minä vaan olisi keksinyt. :)
No, minulla oli ennen yli sata tilaajaa, nyt puolet siitä. Osaan kyllä tehdä siitä johtopäätöksiä, sillä en halua kirjoittaa itselleni, vaan muille.
No hei mutta täällä ollaan kyllä vielä. Mitä niistä poistuneista, eivät ymmärrä hyvän päälle. Saivat ehkä yliannoksen ajattelemisen aihetta eivätkä kestäneet.
Älyllisten raamattusitaattien jälkeen on parasta panna kunnolla banaaliksi:
Ja jos silloin kun myrsky soi,
vain sun kumppanis vaikeroi,
vene lähimpään rantaan vie,
jääköön pois mikä lie!
Kiitos, Anni, viisaat laulun sanat, niissä on kokonainen elämänfilosofia.
Tietenkin minua surettaa 50 tilaajan katoaminen, mutta totean tämän lähinnä peiliin katsoen. Sitä voi vaikuttaa vain itseensä, sitä voi olla syyllinen vain itse, sillä aina voisi reagoida kaikkeen tilannetta halliten, elämää säästäen. Joskus voisi olla viisaampaa pitää asioita omana tietonaan, puhua niitä näitä eikä pohtia liikaa.
Jos saan arvoisille neitokaisille sanoa, niin minusta tämä Junnu Vainion tekstitys ei edusta viisautta, vaan ylenpalttista itsekkyyttä.
Miten niin? Sehän on vertauskuvallinen jättö. Jätä se, joka/mikä on jo hylännyt sinut, mikä on sinulle suruksi. Näin minä sen käsitän. Ei siinä mitään hyötyajattelua ole takana, ainakaaan minulle. Päinvastoin, siinähän jopa jäädään ihan yksin, oman itsen varaan.
Höh? Olin jo päättänyt, että en kommentoi. Pysyn kannassani.
Pöh. Ei ole tylsempää kuin kuulla että en kommentoi, etenkään näin vähäpätöisessä asiassa, jossa ei ole menetettävää. :)
Heikot sortuu elon tiellä, jätkä sen kuin porskuttaa. Niinkö? Kun Iineksellä on vaikeaa, pitää häntä auttaa, eikä kipata lähimpään rantaan jossain selkosilla. Heitteillejättö on rangaistavaa, vaikka toinen olisi heikompi toista. Näihin värssyihin käy myös hylkäämisen käsite, eikä ihminen ole "mikä lie".
Hyvä se on, joskus muistuttaa mitä kaikkea siihen iihaanaan rakkauteen saattaakaan liittyä!
Äläs nyt a-k.h käännä kuvaa toisinpäin. Minähän tässä Annin laulunsäkeistössä olin kippaamassa turhaa lastia rantaan veneestäni, minut jo hyljännyttä runsasta tilaajakantaa (50 kpl) suosiolla pois, ottamatta murhetta menetyksestäni. Hehän hylkäsivät minut jo, ja kyseessä on eloonjäämisstrategia kun luovun heistä ja jatkan vaan venematkaani tyhjässä veneessäni. Että näin.
Niin Leonoora, minusta rakkauteen kuuluvat myös syvät vedet ja syöverit, jos se on vahvaa ja aitoa. Jätin tarkoituksella runostani pois kaikki auvoiset kliseet "kaikki se kestää - rakkaus on ikuista" -jutut. Juuri tuommoinen hymistelevä rakkaus ei aina kestä, koska se kulkee pintavesissä ja kariutuu pikku vastoinkäymisiin..
Tuli mieleen rivistä "rakkaus on pesti hulluuteen" hihihii - hysteeristä naurua - että minulla on aikanaan ollut italialaisia sulhaskandidaatteja ahdistelemassa. Olen lastuja veistellyt omaan blogiin ja Ihaniin naisiin vierailevana tähtenä viime aikoina aiheesta "Romantiikka". Hauska huomata että täälläkin on keväistä riehakkuutta!
Surutyötä täällä tehdään, ja siitä on romantiikka kaukana. Sanoisin jopa niin, että tanner tömisee, kun sonnit lempivät vai miten se meni.. (norsut naivat???)
Yx puhuu aidasta ja toinen aidanseipäästä, kuin Samuel Beckettin näytelmissä. Sellaista on elämä: hyvää päivää kirvesvartta.
Rakkaus on sellainen pieni ukko.
Se on punainen kuin kukko
ja päässään sillä on norsunluinen lukko.
Ja siinä lukossa on sellaisia palavia kuulia,
jotka polttavat nuorten huulia.
Silloin ne alkavat toisistaan tykkää,
silloin ne huulensa yhtehen lykkää,
sanoakseni pussaa.
Eikä ne saa rauhaa kussaan.
Ja kun ne kahviherkkuja juovat,
niin ne toisilleen suukkoja suovat.
Ja eikä ne suinkaan sokerista holi,
kun ne kerran toistensa huulia nuoli.
Iines,
mistä te ammattibloggaajat noita tilaajia edes seuraatte? Minä en onneksi ymmärrä tätä systeemiä niin hyvin, että edes huomaisin moista. Taidan olla ihan väärässä porukassa.:)
Lueskelen jaksaessani monenlaisia tekstejä, oppiakseni uuttakin.
Onhan tuo kyllä kummallisen iso pudotus, jos se kerran niin on.????
Mutta Iines, itsehän sinä poistuit joksikin aikaa Blogilistalta ja poistit edellisen blogisi, joten on ihan luontevaa, ettet saa heti samanlaista tilaajamäärää näppeihisi. Kaikki eivät välttämättä edes tiedä paluustasi. Saat aivan varmasti lisää tilaajia ja olisi hienoa, jos kykenisit iloitsemaan niistäkin, jotka jo ovat täällä!
Mukavaa että palasit. :)
50 tilaajaa on paljon, ja tietysti iloitsen heistä. Mutta eikös Jeesuskin tarinan mukaan surrut yhtä karannutta lammasta kaikkein eniten.
Liisa, täällä ovat Blogilistan tilatuimpien tilastot, jossa oman blogin tiedot näkyvät, jos et ole kruksannut sitä Älä näytä tilastoissa -kohtaa. Voit tarkastella myös luetuimpien ja kuumimpien blogien sijoituksia.
Lisäys Liisalle: klikkaamalla sitä pientä i-kirjainta bloginimen perässä saat kyseisen blogin tilastotiedot näkyviin.
Hei, älä ihmeessä masennu. Minä olen uusi (siis tilaaja) ja hyvältä näyttää! Ehkä kaikessa on välin vuoksi ja välin luodetta...
Iines,
Kiitos neuvosta. Ruksasin nyt toisin. Ja kuumuusaste oli 0,0!!!!!
Kokeillaan nyt tämäkin. :)
Kiva kun panit blogisi tilastoihin, sillä se helpottaa lukijoitten löytymistä. Nyt blogisi näkyy aina listoilla ja saat lisää lukijoita. Jaa että kuumuusaste nolla. Ehei, näytät saaneen heti 3 uutta tilaajaa + minut neljänneksi nyt kun pääsin valitsemaan sinut. Tästä se jännäys alkaa.. ;)
Muistan kyllä kuinka tilaajat jättivät. Minulla on varmaan pitkälti toista sataa entistä tilaajaa. He suuttuivat, kyllästyivät, väsähtivät lukemaan päivittäisiä jorioitani. Onneksi tuli uusia. Ilman lukijoita ei jaksaisi kirjoittaa julkisella foorumilla. Lukijat ovat kuin ihastukset:ne tulevat ja menevät ja jotkut jäävät.
Olet hyvä ja luova kirjoittaja, Iines. Hassua sanoa se äidinkielen opettajalle! Jatka vain näitten yllättävien juttujesi kirjoittamista.
Käyhän täällä meitä irtonumero-ihmisiäkin. Eikö meitä muka lasketa, vaikka sitoutumattomina olemme blogidemokratian lahjomattomia ritareita!
Minäkin lähes päivittäin luen hauskan henkevää blogiasi, joka kommeneista päätellen vetää puoleensa muitakin hauskan henkeviä tyyppejä – siis minunkin lisäkseni.
Kiitos sanoistasi, jm. Tässähän on juuri se ydin, ettei viitsisi kirjoittaa turhaan, jos trendi on laskeva. Se turhauttaa minua, oli vika sitten ´sysissä tai sepissä. Panostukset ovat sen verran kovat, että turhautuminen on silloin lähellä, kun huomaa muutamien blogien saavan satoja tilaajia, vaikka niissä on korkeintaan kolmen virkkeen postauksia eikä mitään kummempaa sisältöä, ei kuvien valintaa, ei muuta kuin trendikkään lyhyt tokaisu parilla kirosanalla höystettynä.
On tietysti niinkin, että sitä voi olla liian vanha virtuaaliestradeille. Voisi olla ihan fiksua jättää tämäkin homma nuorille ja kauniille.
Blogikäki, siinäpäs se, kun te ette näy missään te hiljaiset tilastoimattomat pantterit. Ei meillä bloggaajilla voi olla aavistustakaan, että joku pitää meitä henkevinä, jos sitä ei ajoissa sanota.
Viehkosti sekoittuu intohimo bloggaukseen ja johonkin muuhun tuossa jutussa :)
Iinekselle tiedoksi, kun näin vanhoja tuttuja ollaan, että semivirtuaalijuttu etenee hitaasti ja oikeaan suuntaan. Ja olen hymyillyt viimeiset kaksi viikkoa ympärivuorokautisesti.
Onnea, Molly! Mikäs sen ihanampaa kuin olla rakastunut kevään kynnyksellä. Muistan tuon tunteen. Jatka säteilyäsi!
Rakkaus? Se on sydämessä itse kullakin.
Niin, siellähän se rakkaus on. Kunpa vain päästäisimme sen välillä vapaaksi. :)
Kun sen päästää virtaamaan, niin se ei koskaan tyrehdy. Vaikka lakkaisi sydän lyömästä.
Sikuri,
rakkaudenhuumassahan on kuin sulaa vahaa ja luutkin sulavat..
Ja on sitä pahempiakin solmuja nähty mm. Kama Sutrassa. ;)
Lähetä kommentti
<< Home