Muistamisesta
Joskus ei muista yhtäkkiä jotakin, jonka tietää. Äsken kun tulin blogiini tarkoituksenani kirjoittaa etiikasta ja Blogistanin eettisistä blogeista, joita on seitsemän, aivoni löivät tyhjää enkä muistanut sisäänkirjautumiseni tunnussanaa. Löin ensin kaksi kertaa väärin, kunnes epäröiden kirjoitin sen oikean, joka avasi oven.Kerran minulta kysyttiin kännykkäni numeroa, jonka yleensä muistan kuin vettä vaan. Tämä oli pankissa, jonne olin avaamassa salaa omalta pankiltani säästötiliä muutamille ylijääville roposilleni. Tunsin olevani kuin varkaissa vieraassa upeassa marmoriselta näyttävässä pankkisalissa, ja kun tyylikäs pankkivirkailija kysyi kännykkänumeroani, menin aivan lukkoon. Ajattelin jo, että hän kieltää minulta pankkitilin, mutta ihmeekseni hän ei ollut moksiskaan. Tällä hetkellä en muista, mistä numeron sitten varmistin, vai annoinko pokkana jonkin sinnepäin. Muistan vain tuskan tunteen, kun en muistanut.
Joskus koulussa löi tyhjää yhdyssanojen kohdalla. Jotkin sanathan ovat aika epäloogisia, ja minun oli pakko tarkistaa sanakirjasta sana, vaikka toisaalta tiesin sen toki. Joskus tulee mieleen kauhuskenaario siitä, että on jossain paikassa eikä yhtäkkiä muista, kuka on tai minne on matkalla. Sen täytyy olla kauhea tunne sille, joka kokee sen oikeasti. Ja juuri siltä varmaan tuntuu alzheimerin tautia sairastavasta ihmisestä, kun hän seisoo tyhjin ja tuskaisin silmin keskellä tuttua huonetta. Luoja varjele meitä säilyttämään muistimme kirkkaana hamaan loppuun saakka!
Itse olen ruvennut virkistämään aivosolujani opiskelemalla historiaa systemaattisesti. Sain mainion paksun opuksen, josta luen joka aamu Hesarin jälkeen hyvin huolellisesti yhden - ehdottomasti vain yhden - luvun niin tarkkaan, että voisin kirjoittaa siitä ulkomuistista referaatin tai lyhyen esseen. Tämänpäiväisen luvun nimi oli Maatalouden alkuperä. Huomenna näyttää olevan vuorossa Aasian ensimmäiset viljelijät, jonka jälkeen päästään korkeakulttuureihin. Huomaan, etten muista mitään koulun historian tunneilta. Mieleen on jäänyt vain opettaja, joka levottomasti kulkien ja karttakeppiä ehtymättömästi hipelöiden paasasi uutta ja vanhaa läksyä.
(Maalaus Paulis Postazs)
posted by Iines @ 12:35 ip.
18 comments
18 Comments:
Olen aina vaikuttunut kun ilmaiset varmasti tietäväsi totuuden jostakin asiasta! Minä raukka en tiedä totuutta mistään!
Näin lausut:
"Äsken kun tulin blogiini tarkoituksenani kirjoittaa etiikasta ja Blogistanin eettisistä blogeista, joita on seitsemän,"
Oletko lukenut kaikki blogistanian yli 4000 blogia! Olen hurmaantunut jos todella olet ja voit kertoa löytäneesi vain 7 eettistä blogia! Suorastaan upeaa!
Blogilistan hakemistossa luokassa etiikka on mainittu seitsemän blogia.
Ajattelin kyllä lisätä siihen muitakin, mm. omani, jonka olen luokitellut kohtaan eettiset pohdinnat.
Huomaa siis, että en ole rohjennut panna omaa blogiani kohtaan etiikka.
No lisää toki itsesi tuohon listaan!
No, en taida, enhän ole pannut itseäni filosofiaankaan, vaikka olen varsinainen pohdiskelija. Säästän nämä tieteenalat niille, jotka hallitsevat teoriat.
Aikaisemmin minäkin muistin kymmenet puhelinnumerot, nyt hyvä jos omani kun kaikki on kännykän muistissa. Ei ole mitenkään harvinaista että joudun silloin tällöin hakemaan ajan kanssa tuon tyyppisiä tietoja muistista, onhan se välillä noloa. Mutta kun en ole itse kova nipottamaan niin oletan että muut saavat vaan sietää ja sallia tätä ominaisuutta.
Numeromuistikapasiteetti taitaa mennä kaiken maailman netti- ja tietsikkatunnareille. Ja raha-automaatin tietysti.
Mitenhän käy vanhempana, suvun naiset kun ovat pitkäikäisiä ja dementoituvia ;)
Ei kai se ole Jutikkalan opus, jota lueskelet?
On käynyt mielessä, että ehkä minusta tulee jo hyvin varhain muistamaton. Mulla tulee totaalisia muistikatkoksia enemmän kuin kaksi kertaa viikossa. Noloa se on silloin, kun esimerkiksi tutun ihmisen nimi katoaa päästä yhtäkkiä kun pitäisi esitellä toiselle. Mulla taitaa olla hyvin pieni muisti. Joskus tieto täytyy kaivaa ulkoiselta kovalevyltä hitaiden piuhojen välityksellä.
Kun sinun blogisi laketaan mukaan noihin etikkoihin tulee kahdeksan! Nettisivistyssanakirja laskee sinunkin "eettiset" mukaan tähän etikkakategoriaan!
eettinen= etiikkaan sisältyvä t. etiikkaa koskeva
etiikka= oppi moraalista; moraalisuus; moraaliset säännöt ¶ Sanojen "moraali" ja "etiikka" merkityssuhde vaihtelee. Usein sanotaan, että moraali on käsitys oikeasta ja väärästä, etiikka taas moraalien tutkimista, moraalifilosofiaa, Vanha suomalaisempi oppisana tälle on "siveysoppi", mutta nykyisin "siveys" tulkittaneen kuitenkin toisin kuin tässä olisi tarkoitus. Käytännössä "etiikka" on usein vain toinen nimitys moraalille, ehkä painottaen enemmän ns. sisäistä moraalia vastakohtana yhteisön julkiselle moraalille.
Ei Jutikkalan opus, a-k.h, vaan Geoffrey Parkerin maailmanhistoriaa, tiiviissä muodossa karttojen avulla.
Voi olla, että arkiset muistikatkokset selittyvät jossain määrin pelkällä stressitilanteella, sillä ns. hajamielisyys, johon katkokset liittyvät, on kai suoja paineita ja hankalia elämäntilanteita vastaan?
Niin, Komposti, moraali ja etiikka syleilevät toisiaan kaikkien määritelmien mukaan. Yhteisön eettisistä eli moraalifilosofisista arvostuksistahan niissä on kyse. Ja olkoon sitten etiikka tai moraali tai molemmat yhdessä, niin nämä asiathan liittyvät monen maailmanselittäjän mielestä suoraan kukkahattutäti-ideologiaan. Senkin uhalla tai sen vuoksi - eläköön etiikka ja moraali!
Loppukaneettina olkoon kummastelu siitä, että jokuset puolisivistyneet liittävät moraalisanan mielessään vain seksiin. Ehkä se kukkahattuisuusajattelu juontaa tästä selitysmallista: jos joku puhuu moraalista, hän on sukupuoliestoinen moraalinvartija.
En malta olla tuikkaamatta vielä lisäystä oman puheenvuorooni: ajatellaan, että eettisyydestä ja moraalista puhuva on ellei sukupuoliestoinen kukkahattutäti niin ainakin uskovainen.
Niin, Komposti, moraali ja etiikka syleilevät toisiaan kaikkien määritelmien mukaan.
Taustalla kai jäytävät aavemaiset sanat 'mores' ja 'ethos', jotka eivät tarkoita samaa. Tapa selittää hyvän ja hyvä tavan.
Olen opiskellut sekä teoreettista että käytänön filosofiaa kohtuullisin arvosanoin, mutta kukaan ei ole tullut haukkumaan minua kukkahattutädiksi. Filosofia on viisauden rakastamista ja sitä opiskelevat uskovaisetkin. On myös uskonnon filosofiaa.
Kun käsitteellinen selkeys vaatii, voidaan erottaa moraali tutkittavana ilmiönä ja etiikka tätä ilmiötä tutkivana käytännöllisen filosofian alana, mutta tavallisessa kielenkäytössä moraali ja etiikka toimivat lähes synonyymeinä.
Perinteisen käsityksen mukaan etiikka on oppi hyvästä elämästä ja sen miettiminen onnistuu arkiajattelunkin keinoin.
Perinteisten moraalifilosofien mukaan etiikka tarjoaa ihmiselle ohjeita onnellisuuden saavuttamiseksi, mutta on myös mietittävä onnellisuuden käsitettä.
Etiikassa tutkitaan kysymyksiä hyvästä ja pahasta, oikeasta ja väärästä, oikeudenmukaisuudesta ja epäoikeudenmukaisuudesta. Arvoteoria tutkii, mitkä asiat ovat hyviä ja miksi. Normiteoria tutkii, mitkä hyvät asiat pitäisi tehdä ja mitkä huonot asiat pitäisi jättää tekemättä.
Arkiajattelussamme olemme jatkuvasti näiden kysymysten äärellä.
No, kerrankin tiukkaa asiaa ja mainioita selkeitä oppitunteja tupsahtanut tänne yön pimeinä tunteina. Kiitos niistä!
En minä tarkoittanut, a-k.h, että filosofian harrastajat ja opiskelijat leimattaisiin kukkahattutädeiksi, vaan aivan erikseen moraalista puhuvat naiset, kun he tekevät sen arkisilla foorumeilla, etenkin netissä. Minä olen saanut useammankin kukkahatun päähäni, kun olen pohtinut jonkin asian tai ilmiön oikeutusta ja olemassaoloa. Kukkahattu on myönnetty, vaikkei tapani ole tuomita, vaan kyseenalaistaa ja kysyä.
Se, mikä minua etiikasssa / moraalifilosofiassa kiinnostaa, on oikeudenmukaisuuden käsite, se että ihmisellä on humaaneja päämääriä toiminassaan yhteiskunnassa eri piireissä ja eri rooleissaan. Lähimmäisen kunnioittaminen, lähimmäisrakkaus on näistä päämääristä korkein, mielestäni. Kun se vallitsee, harvoin tehdään sellaista pahaa kenellekään, jota voidaan välttää. Sekin on jo edistysaskel, että jos nyt ei tehdä hyvää, niin ei tehdä pahaakaan.
Oletko miettinyt omaa eettisyyttäsi syvällisesti tai moraaliuuttasi, uskallatko?!
Kyllä, kyllä ja kyllä.
Olen luultavasti itseni pahin vihollinen, kuten ennenkin olen sanonut näillä foorumeilla. Minulla on tapana ylentää muut ja alentaa itseni. Jos jotakin ikävää sattuu, en rankaise teon tekijää, vaan lyön itseäni, lisää.
Tätä pohjaa vasten ei liene yllätys, että poimin sen nöyhdän kyllä ensin omasta navastani.
Olen saanut sinusta päinvastaisen kuvan, löydät muist avaiat mutta itsestäsi et! Aika mielenkiintoista!?
Oisko tässä kyseessä se tyhjien aukkojen täyttäminen omilla mielikuvilla ja ennakkoluuloilla?
Joo, olen vitun ennakkoluuloinen! Lievä hymy.
Lähetä kommentti
<< Home