23.3.06

Suuria kysymyksiä

Leonooran blogin kautta löysin Odysseuksen blogiin, jossa pohdittiin ikuisuuskysymyksiä. Yleensä väistän tällaiset kysymykset enkä järin edes pohdi niitä, niin rajattomilta ja avaruudellisilta ne tuntuvat. Nyt tunnen kutsumusta pohtia, jostain oudosta syystä. Ja pohtia nimenomaan tässä ja nyt, tukeutumatta yhteenkään tieteen teoriaan, olematta fiksu.

1. Miksi minä olen olemassa?

Minä olen olemassa puhtaasti vahingossa. Synnyin tasan 12 kuukautta isonsiskoni jälkeen pitkin häneen avaamaansa reittiä, joka tuskin oli umpeutunut vielä. Olen luultavasti isäni kärsimättömän himon ennenaikainen hedelmä, joka painoi kätilön vaa'alla parisen kiloa. Äiti näyttää riutuneelta valokuvassa, jossa vääräsäärinen isosiskoni seisoo sormi suussa hänen polviinsa kietoutuneena ja minä parun laihana virkatussa nutussa ja tossuissa hänen polvellaan.

2. Miksi on niin paljon kärsimystä ja sotia ?

Tämähän on ilman muuta ihmisen oma vika. Kun ei tyydytä siihen maalliseen mitä on, vaan hamutaan ja kadehditaan, syntyy sotia. Ketjureaktiona syntyy sitten lisää sotia, kun vääryyksiä yritetään oikaista. Kärsimys johtuu samasta syystä, ihmisen pahuudesta ja ahneudesta ja henkisestä laiskuudesta. On helpompi arvostaa tavaraa ja mammonaa kuin nostaa katseensa taivaanrantaan ja ihailla laskevan auringon hehkuvaa kauneutta. Tai katsoa toisen ihmisen silmien syvyyteen ja upota niihin.

3. Mikä on oikein ja mikä väärin?

Oikein on antaa ja väärin on ottaa. Tästä lähtee kaikki.

4. Miksi on niin paljon uskontoja ja oppeja?

No siksi, että ihminen on kaikkialla sama ja tarvitsee henkiinjäämisstrategioita ja turvaa tuntematonta vastaan. Kaikki maailman uskonnot ovat pohjimmiltaan samanlaisia ja syntyneet samasta tarpeesta. Sama pätee oppeihin. Ihminen haluaa aina ja kaikkialla tehdä kaaoksesta kosmoksen, jota voi kontrolloida.

5. Onko mikään niistä oikeassa vai ovatko kaikki väärässä?

Kukin oppi ja aate on oikeassa vain kannattajiensa keskuudessa.

6. Voiko mihinkään tai keneenkään luottaa?

Tämä on vaikea kysymys. Jään hiljaiseksi tämän edessä. Hiljaisuuden jälkeen vastaan: Ei.

7. Onko olemassa Jumalaa, ja jos on niin millainen?

Minulle ei ole olemassa Jumalaa. Olen lopettanut jopa iltarukoukset. Tahtoisin kyllä heittäytyä vaikeina päivinä jonkun varaan ja jopa syliin ja tahtoisin, että joku kantaisi minua käsillään. En vain ymmärrä, millä perusteella Jumala valitsee lemmikkinsä. Miksi se ei voi koskaan olla minä? Tai viaton lapsi?

8. Jatkuuko elämä kuoleman jälkeen ja jos, niin miten?

Kun ensimmäinen rakas läheiseni kuoli, tutkin kaiken mahdollisen kirjallisuuden kuolemanjälkeisestä elämästä. Vakuutuin silloin eräästä sulkateoriasta, koska minulla oli sattumoisin tästä teoriasta lukiessani päässäni lippis, jonka kuvussa oli sulkapäähineisen intiaanipäällikön kuva! Mikä yhteensattuma! Sulat ovat teorian mukaan meille rakkaiden vainajien jättämiä viestejä tuonpuoleisesta. No, näitä sulkia löysin joka paikasta, jopa erään naapurin eteisessä sijaitsevasta korista, mutta pikku hiljaa ne vähenivät, kun suru hellitti. - Minun täytyy myöntää, että tämäkin on vaikea kysymys, johon en osaa heti sanoa juuta enkä jaata. Voi olla, että kaikki sielunkuolemattomuusteoriat ja taivaat ovat vain ihmisen lohdukseen luomia eloonjäämisstrategioita (ks. uskontovastaukseni).

(Kuva Jere Smith: Mandrake the Magician)

11 Comments:

At 23/3/06 12:05, Blogger Tony said...

Hiphei! Sehän on Taika-Jim! :)

 
At 23/3/06 13:16, Blogger Iines said...

Niin onkin. Ihailin joskus Taika-Jimiä ja Nardahan oli maailman kaunein nainen.

 
At 23/3/06 14:50, Blogger Liisa said...

Iines,
minulle on olemassa Jumala. Ilman häntä en olisi jaksanut tähän saakka. Mutta missään ei ole luvattu, että elämä olisi jotenkin reilua ja tasapuolista. Ei se hyvältä tunnu jatkuvassa kipukoukussa roikkuessa, mutta se on fakta.

Nämä ovat todella suuria kysymyksiä eikä niihin minulla ole vastauksia, tuskin kenelläkään.

 
At 23/3/06 18:06, Blogger Iines said...

Liisa,

ei ole vastauksia noihin suuriin kysymyksiin, ja siksi juuri vastasinkin keittiön tuolilla istuen, pienen ihmisen pieniä hyvin konkreettisia vastauksia.

Kyllä kunnioitan lujaa uskoa, niin kauan kuin se on siunaukseksi ja avuksi ihmiselle ja hänen kauttaan muille. Puhuin tuolla selviytymisstrategioista ja jotakin tällaista ajattelin. Tunnen muutamia uskossaan avaramielisiä henkilöitä, mutta valitettavasti myös ahdasmielisiä.

Täällä päin missä asun, käydään juuri lehtien palstoilla kiivasta homokeskustelua. Muuan pappi pyysi saarnastuolista homoja kyllä tulemaan seurakunnan ovista sisään, mutta olemaan enää syntiä tekemättä. Itse aloin miettiä, miksi ylipäänsä kuulun kirkkoon, kun minulla on erilainen käsitys rakkaudesta.

 
At 23/3/06 18:08, Blogger A-K.H said...

Hiphei! Sehän on Mandrake!

 
At 24/3/06 08:52, Blogger Hahmo said...

Kiitos hyvästä inspiraatiosta koko ketjulle! Odysseus -> Leonoora -> Iines ->

=D

 
At 24/3/06 09:03, Blogger Iines said...

Näihin suuriin kysymyksiin on nyt vastattu myös blogeissa Huonoa seuraa ja Kiltin tytön blogi.

 
At 24/3/06 11:58, Blogger Liisa said...

Iines,

tätä kautta näkyy ketjuuntuvan mielenkiintoisella tavalla. En pysty pitkiä aikoja koneella istuskelemaan. Kiitos, että annoit itsesi tulla minulle löydetyksi. Mitä kirjoittamiseen tulee, taidat olla ammattilainen...

 
At 24/3/06 13:04, Blogger Iines said...

Kiitos itsellesi, Liisa! On aina kiva löytää uusia blogeja, jotka kokee läheiseksi.

Tavallaan olen kirjoittamisen ammattilainen, sillä olen sen alan ex-ope. Ja nythän minä kirjoitan vain mitä haluan ja rikon sääntöjä niin paljon kuin ehdin. ;) Pilkunkin jätän joskus tahallani pois. Ähäkutti, Eemil Nestor Setälä ja Auli Hakulinen..

 
At 24/3/06 14:34, Anonymous odysseus said...

Persoonalliset ja kiinnostavat avaukset. Kysymykset ovatkin laajoja, niistä voisi tarinoida päiväkausiakin...
Aioinpa seurailla sinunkin pohdintojasi. Kevättä!

 
At 25/3/06 09:06, Blogger Iines said...

Kevättä, itsellesikin, Odysseus, ja ole kovana, kun seireenien kutsu soi purjeiden laulussa..

 

Lähetä kommentti

<< Home