Metabloggausta

Minuakin kiinnostaa metabloggaus, jonka lasken verkkoviestinnän alueeseen. En jaksa ymmärtää, miksi tämä aihe pullistaa jokusten otsasuonia. Ihan samahan on olla kiinnostunut vaikka kirjallisuudesta kirjoittamisesta tai elokuvatutkimuksesta tai käsityölehdistä kuin virtuaalisanojen tutkimisen vuolaasta virrasta. Jos on kiinnostunut virtuaalisanoista, ei voi olla kiinnittämättä huomiota niiden syvempiinkään merkityksiin ja psykologiseen puoleen. Ajattelinkin jatkossa kommentoida entistä enemmän blogitovereitani, tehdä löytöjä Blogistanissa ja nostaa esille mieluisia blogeja ja tutkia blogivirtojen lainalaisuuksia ja salattuja puutarhoja. Näpeille en halua ketään antaa, mutta en hymistelläkään. On tämä niin mielenkiintoista että.

Jään odottamaan uuden lehden ensi numeroita, ennen kuin päätän, tilaanko lehden. Hämmästyttävän moni tuntuu tilaavan sian säkissä. Kovin tutunoloisella ironialla uusia toimittajia nyt haetaan. Katsotaan kuitenkin avoimin mielin, mitä on tulossa. Eihän lehden täydellinen tarvitse olla, näissä tuulisissa oloissa, mutta jotain linjaa pitää toki löytyä.

Nostan tänään estradille Hurmaava Itsemurha -blogin, jonka hoksasin maalaisen mukavasti terävöityneestä blogista. Hurmaavassa Itsemurhassa minua kiehtoo se seikka, jonka olen Ikkunaiineksen ykkösosassa maininnut oman kirjoittamiseni tavoitteeksi: pienen tilan ja kaikinpuolin minimalistiseksi supistuneen elämän kuvauksen. Juuri tällaista haluan lukea ja itsekin kirjoittaa. Kirjoittajan persoona nousee suureksi, kun ympäristö kutistuu. Bergmanilaiset musta-valkotunnelmat ovat lähellä. Ja ihminen kaikkineen, paljaana ja alastomana ilman teeskentelyä. Kovasti on Brimin kommenttilootassa jo äidillisiä neuvoja.

(Maalaus Jan Steen)