Kansanedustajien blogit
Sedis blogissa puidaan varsin kiinnostavasti Helsingin Sanomien tänäisen jutun pohjalta kansanedustajien bloggaamista, josta aiheesta itsellänikin oli jo jutun tynkää tulossa, hieman toisesta näkökulmasta. Olin nimittäin tosissani miettimässä, mitä haluaisin kysyä edustajilta heidän uusimman blogipostauksensa pohjalta. Olin päättänyt rakentaa juttuni niin, että kysyn muutamalta bloggaavalta edustajalta yhden kysymyksen kultakin.Helsingin Sanomien jutussa haastateltiin blogiasiantuntijana Schizoblogin kirjoittajaa, jonka mukaan edustajien blogeista puuttuu kansan syvien rivien ääni. Edustajat eivät siis olekaan 24 tuntia vuorokaudessa kansansa käytettävissä. Vain yhden kansanedustajan blogissa sallitaan kansan kommentointi. Viimeisimmän jutun kommenttilootassa komeili peräti yksi (1) kommentti.
Toisaalta on niin, että sitä pitää kommenttimahdollisuutta avoimena politiikan harjoittamisena, mutta toisaalta on niin, että poliitikkojen vastaukset tietää useimmiten etukäteen, etenkin kun niihin ei tarvitse vastata heti. Kuka niitä kliseitä ja fraaseja ja tyhjiä lupauksia jaksaa lukea, etenkin kun mitä todennäköisintä olisi, että avustajat siellä vastailisivat kärkkäille kysyjille. Näennäisdemokratiaa. Parempi on, että edustajat keskittyvät työhönsä kuin miettimään, miten miellyttää blogiväkeä. Ja olen kyllä samaa mieltä Sediksen kanssa, että bloginsa muodon saa jokainen päättää itse, omiin tarkoituksiinsa parhaiten sopivaksi. Ei ole pakko olla joka foorumilla aina käytettävissä.
- Niin, niitä kysymyksiä en keksinyt, en halunnut tietää yhtään mitään lisää niitten valmiiksipureskeltujen pienoisesseitten pohjalta. Halusin vain nopeasti pois edustajan blogista - jokaisesta.
(Maalaus Aabram Arkhipov)
posted by Iines @ 1:50 ip.
6 comments
6 Comments:
Lsitalon emännän päreessä, http://blogit.hs.fi/paatoimittaja, on ainakin sivumennen kommentoitu asiaa. HS:n pääkirjoitustoimittaja Erkki Pennanen kirjoitti 25.3. poliitikkojen blogeista sellaiseen sävyyn kuin haluaisi lopettaa ne. Ymmärrän toimittajana häntä, vaikka puoluepampuilla ja -pamputtarilla on oikeus blogipostaamiseen siinä missä Taavi Taviksella. Olen samaa mieltä Pennasen kanssa siitä, että poliitikkojenkin plogit ovat suurimmaksi osaksi aivan arkista jorinaa. Poliitikot eivät sentään ole siinä seurassa yksin. Pennasen mielestä politiikan ruisleipää on, kun puolueiden puheenjohtajat, pääministeri, ministerit ja oppositio, käyvät kaiken aikaa julkista debattia, ottavat yhteen yhteisillä foorumeilla, eduskunnassa ja televisiostudiossa. Vanhanaikaisuuttani olen samaa mieltä. Toivottavasti kehitys ei johda siihen, että poliitikot sanovat sanottavansa blogeissa ja kansa äänestää tietokoneillaan, mutta mistä sen tietää.
Pääministeri Vanhasen nettipäiväkirja on Pennanen mielestä tyhjänpäiväistä yksinpuhelua, joka vie muutenkin latteaa poliitista keskustelukulttuuria entistä kummallisempaan suuntaan. Sen sanominen ei vielä ole kepulaisuuden vainoamista.
Miellytävä poikkeus nettipäiväkirjojen ja blogien joukossa on Erkki Tuomiojan kotisivut, mutta ketä kiinostaa se, että Lohjalla on pilvinen päivä ja että hoh hoh, kun väsyttää.
En jaksa uskoa poliitikkojen blogien tehovoimaan. Lienee ainoa kansalais- tai ammattiryhmä, jonka blogit eivät taida kiinnostaa suurta yleisöä kuin poikkeustapauksissa jonkin asian aktuaalistuttua poliitikon kohdalla.
Nimenomaan ehkä stereotyyppinenkin uskomus poliitikkojen epäluotettavuuteen saa aikaan epäluottamuksen. Kuka jaksaa kuunnella tosissaan muun kuin oman puolueensa poliitikon paasausta?
Politiikka on tärkeää, se on kiinnostavaa, mutta vaikutusfoorumit ovat mielestäni toisaalla, reaaliaikaisemmissa medioissa. Jaksoiko kukaan teistä lukea edes Paasikiven päiväkirjoja?
Sikurin ehdotus on hyvä! Vain noin poliitikkoa jaksaisi lukea. Ja voisi tehdä hyvää poliitikoille itselleenkin puhua vaihteeksi puristeista totuutta, jota ei ole pyöritelty sanahutun sekaan tarkoituksella hämäyttää lukijaa olemalla sanomatta mitään..
On se kummaa, ettei kansanedustajalle tai muulle poliitikolle suoda samanlaista valittamisen onnea kuin meille valveutuneille valittajille.
"Pennasen mielestä politiikan ruisleipää on, kun puolueiden puheenjohtajat, pääministeri, ministerit ja oppositio, käyvät kaiken aikaa julkista debattia, ottavat yhteen yhteisillä foorumeilla, eduskunnassa ja televisiostudiossa. Vanhanaikaisuuttani olen samaa mieltä. "
No nyt on blogitkin ruisleipää. Ei se sen kummempaa ole. En näe syytä, että poliitikkojen pitäisi olla yhtä vanhanaikaisia. Eivätkä he olekaan.
Toimittajien vallanhalu on ollut järjetön viime aikaisissa keskusteluissa. He haluavat puskuroida kaiken. Miksi?
Toimittajathan ovat nykypäivän vallankäyttäjiä, eliittiä, himotuimpia ammattiryhmiä opiskelupaikkaa valitsevien keskuudessa. Eipä ole ihme, jos pissa nousee päähän joillakuilla, esimerkiksi Antti-Pekka Pietilällä ja muilla Ilta-Sanomien lööpinvääntäjillä. Ja eipä ole ihme, jos toimittajien blogitkin ovat yliarvostettuja. Moni niistä ei ole tavallisen tallaajan blogia kummempi.
Mitä tulee poliitikkojen blogeihin - valittakoot, sielunsa kyllyydestä, ja valitkoot blogimuotonsa kuten tahtovat, ei se ole keltään pois. Lukee ken on kiinnostunut. Ymmärrän hyvin sen, että kommenttilootat pysyvät myös kiinni. Vähän sama kuin se, että opettajan tulisi aina olla puhelimen tavoitettavissa tai se, että avatessaan sähköpostinsa siellä on kaksikymmentä viestiä oppilailta, ja jokainen odottaa vastausta viestiinsä. Mielellään ruksisi jokaisen viestin jorpakkoon aikaa viemästä.
On hyvä, että Sedis puolustaa bloggaamista ihonväriin, sukupuoleen, kansallisuuteen, ammattiin ja muihin mahdollisiin muuttujiin katsomatta. Jos bloggaaminen hoitaa, niin hyvä niin. Kaikki kukat kukkikoon, osa lakastukoon. Eivät kesät yli määränsä kestä.
Poliitikkojen blogeista en ole paljon saanut irti, en myöskään toimittajien, joten en juurikan haaskaa aikaa näihin. Hakusessa pidän päätoimittaja Reetta Meriläisen ja ulkoministeri Erkki Tuomiojan ja muutamia muita kulloisenkin kiinnostukseni mukaan.
Maamme väkilukuun suhteutettuna, miinus ilmeväiset ja muutamat muut ryhmät, ei 4000 bloggaajaa ole paljon mitään. Nämäkin valikoituvat keskenään kommentoiviksi ryhmiksi ja yksinkirjoittajiksi.
Muu internetin käyttö on sitten oma lukunsa.
Tietysti blogien lukijoissa on niitäkin, jotka eivät itse kirjoita ja kommentoi, mutta heitäkin on vähemmän tähtien lukua. Muuta arviota en tiedä.
Kun aloin kirjoittaa palkkarenkinä, ei rivitoimittaja voinut ilmaista kantaansa kuin rivien välissä, jos sielläkään. Tärkeämpää kuin tietäminen oli tiedon välittäminen. Toimittajilla voi olla siviilimielipiteitä asioista, mutta eivät he blogeissaankaan pure kättä, joka heitä ruokkii. Olen lopettanut esim. Hesarin toimittajien blogien lukemisen. En tiedä, mitä sillä rintamalla tapahtuu. Jonkinlaista valintaa on pakko tehdä. Joskus käyn Parnasson Papinniemessä.
Omien blogieni valtakunnallista lukijamäärää en tiedä enkä ole siitä kiinnostunut. Suuri se ei voi olla Tuuleen en kuitenkaan kirjoita. Sen tiedän. Kahden käden sormet riittänevät, mutta voi olla, että olen saanut varpaatkin mukaan.
Politiikka on minun elonpolkuni aikana latistunut ja viihteellistynyt. Jos poliitikko ei ole mielestään saanut riittävästi mediajulkisuutta, ei siinä auta bloggaaminenkan.
Lohjalla on edelleen pilvinen päivä.
Lännempänäkin pilvistä ja sataa räntää.
Lähetä kommentti
<< Home