Sosiaaliset taidot ylikorostuneita

Miitit eli tapaamiset ovat muotia. Juuri olemme saaneet tirkistellä muutamien nuorempien bloggaajien kotibileitä monestakin avaimenreiästä, ellemme ole osanneet pitää varaamme. Minä en ainakaan huomannut varoa, vaikka tunnen oloni kiusaantuneeksi lukiessani tällaisia intiimiselostuksia. Osuin mm. keskelle käytettyjä paperilautasia ja muovihaarukoita ja motsarellapitsoja, vai mitä leipiä ne olivat, enkä saanut silmiäni irti jutuista, vaikka tunsin itseni saastaiseksi urkkijaksi katsoessani kuvaa likaisesta pahviläpyskästä. Ristikkäiset toverilinkkaukset varmistivat, että bileet valottuivat monesta eri näkökulmasta käsin. No, hauskaa kun on hauskaa, ei siinä mitään, eikä tämä ole jutun pointti.

Tämä em. sosiaalinen miittitapahtuma on nimittäin oiva aasinsilta aiheeseeni, jota olen hautonut luettuani aamun Helsingin Sanomista jutun suomalaisen työelämän uudenlaisesta menestyjästä, sosiaalisesti taitavasta henkilöstä. Jussi Vähämäki, valtiotieteen tohtori, dosentti ja useiden kirjojen kirjoittaja on tutkinut työkulttuuria ja nimennyt 1990-luvulta alkaen siinä hallitseviksi tunteiksi kyynisyyden ja opportunismin, joita käyttelee parhaiten helppoheikkimäinen supliikkihenkilö.

Enää ei nimittäin tarvitse paneutua työhön tunnollisesti, keskittyneesti ja pitkäjänteisesti eikä huolellisesti. Uudet menestyjät ja toisten ohittajat hoitavat työnsä ääntöelimistöllään, he puhua pälättävät sen sijaan että tekisivät konkreettisia töitä, he kertovat mitä osaavat ja millaisella koneella tai ohjelmalla työtä pitää tehostaa. Uusi työkulttuuri perustuu ideointipalavereihin, lyhyihin projekteihin, erilaisiin miitteihin ja henkilösuhteisiin. Voittoa tehdään odotuksista ja mielikuvista, joiden rakentamiseen tarvitaan nimenomaan näitä pälättäjiä ja suplikoijia. Rahaa voidaan tehdä puhumalla ja uskomalla.

Puhumistyön maailma on synnyttänyt uudenlaisen ihmisen, tuon kyynisen opportunistin, joka mukautuu näihin oloihin ja käyttää niitä häikäilemättä hyväkseen, sanoo Vähämäki. Opportunismi on hyvä väline, koska sen turvin voi mukautua mihin tahansa oloihin moraalista välittämättä. Kyynisyys puolestaan vapauttaa sitoutumasta mihinkään, koska kyynikko on jo nähnyt kaiken ja on tietävinään ennalta, mitä tapahtuu.

Näinä päivinä voi varmaan moni työssäkäyvä allekirjoittaa Vähämäen havainnot. Kyynisyys ja opportunismi ovat vain lisääntyneet ja levinneet työelämästä muille yhteiskunnan alueille, ihmissuhteisiin, kotiin, omaan elämään, siihen sitoutumisen asteeseen, joka ihmisellä on lähimmäisiinsä ja perheisiinsä. Itse olen jo kauan huhuillut ihmisen eettisyyden ja moraalin perään ja saanut lähes poikkeuksetta kukkahatun päähäni. Huhuilenpa edelleen, näin virtuaalitse. Oikeastaan siitä asti kun äiti sanoi, että ota oppia reippaasta ja puheliaasta siskostasi, aavistin, että jutussa on koira haudattuna..

(Maalaus: Nicolas Antoine Taunay)