1.12.06

Jossittelua

Olen ollut jo pari kertaa nousemaisillani siniseen autooni, jonka taustapeilin katveessa on siniseksi värjätty vappusulka. - Nousemaisillani siinä mielessä, että suuntaan sen nokan itään ja lähden matkaan. Samaan aikaan rakas meseystävä lähtisi liikkeelle länteen päin ja tapaisimme puolimatkan krouvissa, eli runsaan parinsadan kilometrin päässä.

Olen jopa aloittanut mielikuvatarinan aiheesta, vapautuakseni arkuudestani. Kas tässä tarinan alku:

Lähdemme ajamaan iltaa vasten, minä tummuva taivas edessäni, hän katsoen laskevaa aurinkoa. Kuin kaksi punaista viivaa, jotka lähestyvät toisiaan vääjäämättä, syöden kartan mustan viivan yhä lyhyemmäksi.

Käteni puristavat rattia ja hikoavat. Pyyhin ensin vasemman kämmenpohjan takin helmaan, sitten oikean, hellittämättä ratista. Etuistuimella on vesipullo, ja kurlaan kuivaa suutani. Hienoinen sumu kietoo aukeiden peltojen ojista pilkistävien pusikkojen ääriviivat näkymättömiin, ja yhä tummuva hämärä alkaa piilottaa metsänrajaa. Olemme sopineet, että emme soita tai tekstittele, ajamme vain eteenpäin, soitamme vain, jos tulee reittiepäselvyyksiä.

Tien vierellä olevien talojen valot vilahtelevat sivuikkunoissa, kymmeniä huoltoasemia jää taakse. Vaihtelen radiokanavia ja harmittelen, etten ottanut omia levyjäni mukaan. Onneksi matkaa on vielä jäljellä, ja saan aikaa ajatella. Mietin ystäväni kertomaa tarinaa eksoplaneetasta, joka kiertää kirkasta keskustähteään. Jos eksoplaneetta lipuu tähtensä ohi, hetki ei koskaan enää palaa, vaan säteilevät materiat eroavat toisistaan ikuisiksi ajoiksi, radalle ei enää ole pääsyä.

Tämän pidemmälle en ole tarinassa vielä päässyt. Aavistan, että reittiepäselvyyksiä ei tulisi, vaan matka taittuisi nopeasti ja olisi kaikkineen mutkaton. Mietin mikä minua, aikuista naista, pidättelee tapaamasta virtuaalista ystävääni. Onko se vuosien yksinäisyys? En tiedä enää, miten suhteessa ollaan, mitä sanotaan, miten lähelle toista voi mennä tunkematta tämän omimmalle reviirille? Hukuttaisinko hänet purkautuvaan hellyyteeni ja rakkaudennälkääni, vai menisinkö täysin lukkoon ja nikottelisin hädissäni uuden tilanteen edessä? Olen asettanut itselleni aikarajan, mutta se saattaa olla toiselle osapuolelle liikaa. En ole mikään nettideittailija, joka hakee lyhyitä suhteita tai ystävyyksiä netin kautta, vaan jos tapaan jonkun, olen aika vakavissani. Ja siinä se vika vissiin onkin.

11 Comments:

At 2/12/06 12:32, Anonymous Jussi said...

Kymmenen vuotta naimisissa ja suhteessa sitä pidempään olen ollut, mutta en vieläkään tiedä, miten tässä pitäisi olla. Vaikka paljon on rutiineja kertynyt, aina löytyy vielä hiottavaakin. Luulisin, että jos joskus tuntuisi siltä, että mitään uutta ei ole edessä, on parempi luopua koko jutusta.

 
At 2/12/06 15:41, Blogger Iines said...

Tuo onkin kai taito säilyttää suhteessa yllätyksellisyysmomentti. Jotenkin luulisin, että sitä ei ole läheskään kaikissa liitoissa.

 
At 2/12/06 22:38, Blogger Leonoora said...

Onnea matkaan!

 
At 3/12/06 07:56, Blogger Iines said...

Kiitos, Leonoora, mutta taisimme juuri ajaa toistemme ohi. Eksoplaneetta ei saavuttanut keskustähteään, vaikka yritys oli hyvä.

 
At 3/12/06 14:13, Anonymous Anonyymi said...

mielenkiintoinen ihmissuhteen kehittelyskenaario sulla i-iines.

todellakin.

tota lukies tul mieleen montaki vaihtoehtoo.
täs yks sellanen.

tuli ajatuksena mieleen ,että et olekkaan tosissas lähös matkalle.

matkalle tuntemattomaan.

mielenkiintoiselle matkalle siinä mieles et olisit lähestymässä toista mieltä, mieltä joka myös on osoittanu, tosin vaan sanoilla ja bittiavaruudessa, kiinnostuksensa toista eli sinua kohtaan.
näin olen ymmärtävinäni tosta sun tekstistäs.

vaa miks sitä lähtöä pitää treenata mielikuvaharjotuksena niinku tääst vois päätellä. ikäänkuin linnunpoikanen harjoittelee ensilentoonsa, niin sinäkkii teet harjotusta.
miksi?

eikös ne ihmissuhdetaidot olekkaan
hallinnassa joko myötäsyntyisenä tai sit korkeampana opetusopillisena antina saatuna.ja tai elämän ittensä
opettamana.

kysyt et mitä teet? purkautuuko pidätelty hellyys ja rakkaus valloilleen.

vaan mitenkä siin käy?

jos tolleen mietiskelee ni sillo on tääki mielikuvaharjotus men hukkaan. kysymys jo itessään vastaa ettei olekkaan ol tosissaan aikomuksessaan.
on vaan yrittän hakee kysymyksiin vastauksia yleisel tasol perustaksi myöhempää, joskus ajas tuonnempana, tapahtuvaa kohtaamista varten.

ja se sattu kohalleen, vissiin.
se aikaraja. olen varma siitä et jos se viivästyy ja viivästyy ni se on liikaa.
ei platoonistakaan rakkautta ruokita pitemmänpäälle empimisellä.

tai rakkautta ja rakkautta. kiinnostustaha täs vasta oltiin herättelemäs. olenkohan oikees.

ja viel siitä exoplaneetasta.
keskustähti ,eli sinä, jatkat matkaasi radallasi vakaasti.
se exoplaneetta ,eli se toinen osapuoli, havaittiin todel hyvis olosuhteis ja siitä tehtiin havainto et se olis ratasidoksis siihe suureen kappaleeseen ja sen liikeisiin.

mut vain hetken.

myöhemmis tutkimuksis havaittiin vaan isossa kappaleessa pieni ratahäiriö ja sen jälkeen siit pikkumurikasta ei ole havaittu jälkeäkään.

leonooralle

miks toivotit iinekselle onnea matkalle? mielikuvaharjotustahan
iines siin vasta alottel.

 
At 3/12/06 16:37, Blogger Iines said...

Anonyymi,

varsin kohtuullinen analyysi tarinastani. Tuossa eksoplaneettakohdassa vaan kaikki ei mennyt fysiikan lakien mukaisesti.

Nimittäin, jos jommassa kummassa materiassa, joko eksoplaneetassa tai keskustähdessä on jotakin ylimääräistä, jotakin mikä ei sinne kuulu, radat voivat häiriintyä, koska painopiste keinahtaa.

Tuossa saattoi käydä vaikka niin, että keskustähti havaitsi eksoplaneetalla ylimääräistä liikettä ja liian kirkasta valoa, väisti sitä, ei voinutkaan kiinnittyä planeettaan, vaan liukui ohi, aivan läheltä.

Ja tuosta mielikuvaharjoittelusta sen verran, että "tarina" sai alkunsa pyynnöstä kirjoittaa kuvaus siitä, miten minä näen kohtaamisen. Ei se ollut omaa keksintöäni.

 
At 3/12/06 17:38, Anonymous Anonyymi said...

iinekselle!

noin sivullisena tosta sun jutustas vain sai sen kuvan ettei sitä "mielikuvaharjotusta", sen antamaa toimintamallia, yritettäiskään toteuttaa käytännös.
siin ol liikaa niit ehdollisii lausumii ja /tai ajantuomaa lokeroitumista ja tarkoituksellista vetäytymistä todellisest elämäst joka verhottiin mukamas osaamattomuuden tiliin. osaamattomuuden tai unohduksen, tiijä häntä.
tais ol koko juttu viitseliäisyyttä vail.

mielestäni ihmissuhteis ei olekkaan
ketään osaajaa ja / tai taitajaa. ne hoituu ain spontaanisti enskontaktit ja vast sitte aletaan vaalia sitä. suhdetta.

siit exoplaneetasta:
se on nii pien ettei siit saa mitää havaintoo optisesti. siksipä se valo joka siit mukamas huomattin ol harha.ja sen planeetan olemassaolokin todennettiin vain vaikuttavan ratahäiriön ansiosta.
oletettua on et ratakierto kestää sen satavuotta joten uus kontakti on todennäköinen vasta v 2106.

siihe mennes vois ratalaskuja täsmentää.

 
At 3/12/06 17:59, Blogger Iines said...

Anonyymi,

sitä taidetaan olla tähtitieteen asiantuntija.

Minä olen kuitenkin vain tarinankertoja, joten asiavirheet pistettäköön mielikuvituksen piikkiin.

Niin ja, ei ainakaaan Leonoora kokenut sanojani pelkästään ehdolliseksi, vaan mieluummin mahdolliseksi, potentiaaliseksi. Ehdollisuus ja mahdollisuus kun ovat aika lähekkäin. Ihan kuin se kuuluisa juomalasi, joka on puolityhjä tai puolitäysi, katsojansa mukaan. Riippunee siis tulkinnasta, miten asiat käsittää.

 
At 3/12/06 18:37, Anonymous Anonyymi said...

jopas.
leonoora sano vaan et "onnea matkaan"
mistäs sen tietää et oliko se ehdollista vai mahdollista?

tarinankertojapa hyvinki.
se näis jutuis onki et ku toinen yrittää saada ydinkysymykset ilmaan ni toinen vastaa "kirvesvarresta".

jäi paljo keskeisiä aiheit ilman vastausta. vastausta sin mieles et tarinankertojan mielenlaatu oils tullu ymmärretyksi.

olkoon.

vuotellaan uus aihe.

 
At 6/12/06 11:36, Anonymous C2162 said...

Tuskinpa saat rauhaa ennen kuin lähdet. Seikkailuun pitää vain heittäytyä, silloin se kantaa. Tai vähintäänkin kertoo sen mitä halusit tietää.

Ja kyllä, mikäli odotat tapaamiselta liikaa (tai ylipäänsä jotain), niin se on todennäköisesti tuhoontuomittu. Jos olettaa/toivoo jotain, näkee vain sen, mitä EI saa, ja kaikki toiminta on jollain tavalla päämäärävärittynyttä.

 
At 7/12/06 10:09, Blogger Iines said...

c2162

hienosti muotoilit ajatuksesi. Ja miten totta se, mitä sanoit.

Näissä nettijutuissa olisi tärkeää juuri se, että ei olisi minkäänlaisia ennakko-odotuksia.

 

Lähetä kommentti

<< Home