Jossittelua

Olen ollut jo pari kertaa nousemaisillani siniseen autooni, jonka taustapeilin katveessa on siniseksi värjätty vappusulka. - Nousemaisillani siinä mielessä, että suuntaan sen nokan itään ja lähden matkaan. Samaan aikaan rakas meseystävä lähtisi liikkeelle länteen päin ja tapaisimme puolimatkan krouvissa, eli runsaan parinsadan kilometrin päässä.

Olen jopa aloittanut mielikuvatarinan aiheesta, vapautuakseni arkuudestani. Kas tässä tarinan alku:

Lähdemme ajamaan iltaa vasten, minä tummuva taivas edessäni, hän katsoen laskevaa aurinkoa. Kuin kaksi punaista viivaa, jotka lähestyvät toisiaan vääjäämättä, syöden kartan mustan viivan yhä lyhyemmäksi.

Käteni puristavat rattia ja hikoavat. Pyyhin ensin vasemman kämmenpohjan takin helmaan, sitten oikean, hellittämättä ratista. Etuistuimella on vesipullo, ja kurlaan kuivaa suutani. Hienoinen sumu kietoo aukeiden peltojen ojista pilkistävien pusikkojen ääriviivat näkymättömiin, ja yhä tummuva hämärä alkaa piilottaa metsänrajaa. Olemme sopineet, että emme soita tai tekstittele, ajamme vain eteenpäin, soitamme vain, jos tulee reittiepäselvyyksiä.

Tien vierellä olevien talojen valot vilahtelevat sivuikkunoissa, kymmeniä huoltoasemia jää taakse. Vaihtelen radiokanavia ja harmittelen, etten ottanut omia levyjäni mukaan. Onneksi matkaa on vielä jäljellä, ja saan aikaa ajatella. Mietin ystäväni kertomaa tarinaa eksoplaneetasta, joka kiertää kirkasta keskustähteään. Jos eksoplaneetta lipuu tähtensä ohi, hetki ei koskaan enää palaa, vaan säteilevät materiat eroavat toisistaan ikuisiksi ajoiksi, radalle ei enää ole pääsyä.

Tämän pidemmälle en ole tarinassa vielä päässyt. Aavistan, että reittiepäselvyyksiä ei tulisi, vaan matka taittuisi nopeasti ja olisi kaikkineen mutkaton. Mietin mikä minua, aikuista naista, pidättelee tapaamasta virtuaalista ystävääni. Onko se vuosien yksinäisyys? En tiedä enää, miten suhteessa ollaan, mitä sanotaan, miten lähelle toista voi mennä tunkematta tämän omimmalle reviirille? Hukuttaisinko hänet purkautuvaan hellyyteeni ja rakkaudennälkääni, vai menisinkö täysin lukkoon ja nikottelisin hädissäni uuden tilanteen edessä? Olen asettanut itselleni aikarajan, mutta se saattaa olla toiselle osapuolelle liikaa. En ole mikään nettideittailija, joka hakee lyhyitä suhteita tai ystävyyksiä netin kautta, vaan jos tapaan jonkun, olen aika vakavissani. Ja siinä se vika vissiin onkin.