Parrasvaloista

Pääsen taas pitkästä aikaa botox-piikille kokeilemaan, miltä tuntuu olla mykkänä pari viikkoa. Jos pistos äänihuuliin siis tehoaa, ääni hiipuu kuiskaavaksi ja hyvin heikoksi, katoaa joskus kokonaan pariksi viikoksi. Jos ääni ei häivy, piikki ei tehoa.
Elän toivossa, että häipyy, koska sen jälkeen seuraisi parempi kausi. Olen kyllästynyt olemaan hiljaa, ja olen väsynyt teeskentelemään tervettä, kun en kuitenkaan pysty sanomaan ilman piikkiä kuin muutaman sanan lauseita kerrallaan, aina en niitäkään.

Aika hyvin osaan petkuttaa vieraita, liikkuessani kaupungilla tai asioidessani virastoissa ja liikkeissä ja joutuessani kosketuksiin muiden kanssa. Minulle on muotoutunut tietynlainen puhumisen tapa. Valitsen lyhyitä ilmaisuja, ja yritän käyttää konsonanttialkuisia sanoja, koska konsonantin antama tuki jostain syystä saa myös perässä seuraavan vokaalin tulemaan vaivatta. Jos sen sijaan heitän sanan alkuun pitkän vokaalin, esimerkiksi aamu, äänihuulet kramppaavat yhteen, ja sanaa ei tule ilman uutta hengitystä ja hengenvetoa. Outo piirre on se, että puhe kulkisi kyllä tau-ot-ta-mal-la ta-vuik-si, mutta kukapa sellaista jaksaisi kuunnella. Pitää ajatella myös kuulijoita ja säästää heidät tuskastumiselta.

Puhumisen vaikeus eristää väkisin, tahtoi tai ei. Välillä tuntee olevansa totaalisen yksin muiden joukossa, vaiti ollen, pää täynnä lausumattomia ajatuksia ja kysymyksiä. Sitä ei vain jaksa nousta estradille, ei jaksa koettaa ääntä kuuluville, koska se vaatii fyysisiä ponnisteluja ja hengityksen uudelleen organisointia. On myös niin, että ihminen, joka vastailee yksitavuisen lyhyesti, koetaan tietenkin joko hiljaiseksi, töykeäksi tai vetäytyväksi. Ehkä eniten on harmittanut se, että joudun olemaan varsin yksitavuinen taloyhtiön puheliaille mummoille ja papoille. Yksi heistä mm. pillahti kyyneliin, kun sai keväällä tiedon Rubenin kuolemasta.

Itselleni on vakiintunut sana aivan suosikiksi, vaikka en ole koskaan ollut jees-ihmisiä. Haluan osoittaa sillä ystävällisyyttä kanssaihmistä kohtaan. Toinen keskustelua edistävä sana, erinomainen käytössä, on niinkö. Kun liitän tähän lievän kulmien kurtistuksen tai kohotuksen, voin osoittaa olevani ajattelukyinen yksilö. Varsinaista vauhtia keskusteluun saa huudahduksella ihanko totta tai ei ole totta. Näissä on lisäksi hyvää se, että niissä ei ole pitkiä vokaaleja, joten ne tulevat suustani kuin terveenä ollessani. Toisaalta olen huomannut nyt sen, että ihmiset puhuvat enemmän kuin ennen, ja olen oppinut nielaisemaan sen, ettei oman mielipiteen julkituominen olekaan merkityksellistä kokonaisuuden kannalta. Maailma pyörii vaikkei itse olisikaan parrasvaloissa.