12.12.06

Sisäinen marttani

Jos naiset jaetaan kahteen ryhmään sen mukaan, miten he tarttuvat käsillä oleviin käytännön askareisiin, olen kyllä Maria, joka mieluummin istuu ja kuuntelee, aistii ja kirjoittaa näkemästään kuin Martta, joka puunaa ja jynssää, vatkaa ja vaihtaa verhot käden känteessä.

Nytkin on mukava istahtaa ja tehdä pikavisiitti blogeihin ja ihmetellä sitäkin kautta maailmanmenoa. Pakastimessa odottavat torttu- ja piparitaikinat, samaten lantut lokerossaan eikä pullahiiva ole vielä mennyt vanhaksi jääkaapin sivulokerossa. Teen kyllä sitten ripeästi, kun sille päälle satun. Sisäinen marttani olkoon nyt hiljaa, että saan iloitella tässä.

Mitä enemmän luen muiden blogeja, sitä surkeammaksi omani tunnen. Niin loistavaa sanallista ilmaisua ja verbaalista tykitystä blogeissa on. Joskus luulin, että minä se mestari olen, mutta en enää. Olen joutunut myöntämään nöyrästi puutteeni taitavampien kirjoittajien edessä, joita Blogistaniassa on suoraan sanottuna mieletön määrä, nuoria ja vanhoja. Varsinkin nuoria.

Yksi asia minua joissakin nuorissa verbaalihirmuissa kyllä pelottaa. Nimittäin heidän röyhkeä itsevarmuutensa. En tiedä, onko hyvä, että ihminen on niin ehdoton, niin varma itsestään ja sanoistaan, siitä mitä tekee. Olen lukenut pariakin ilmeisesti oman alani eli suomen kielen opiskelijan blogia, enkä voi kuin hattua nostaa heidän sanalliselle ilmaisulleen. Mutta. Jotenkin minua paleltaa ja värisyttää heidän blogiensa äärellä.

Luin eilen sairaalassa odotellessani vanhaa lehteä, jossa oli kirjoitus narsistisesta maailmankuvasta. En muista kirjoittajan enkä lehden nimeä, mutta selasin mm. Tiede-lehteä ja paria terveysalan numeroa. Artikkelin mukaan narsistinen maailmankuva on tämän päivän hyväksyttävä ihanne. On sairasta narsisimia ja tervettä narsismia - narsistittomuudesta ei edes puhuttu. Muut ihmiset ovat terveellekin narsistille vain oman minuuden heijasteita, ja heillä on käyttöarvoa sen mukaan, miten paljon näyttävät tälle reippaalle narsistille peiliä. Jos peilistä näkyy negatiivisia heijasteita, niiden arvo muutetaan myönteiseksi. Näin esimeksi röyhkeys ja egosentrismi ovat myönteisiä ominaisuuksia, ja esimerkiksi kiltteys, nöyryys ja hiljaisuus ovat luuserin tai ainakin mitäänsanomattoman ihmisen tuntomerkkejä. Minua pelottaa se, että kun olen hyvin vanha, nämä henkilöt päättävät minun eläkkeestäni ja hyvinvoinnistani. Yhä enemmän tämä visio ahdistaa, kun luen näitä iloisenröyhkeitä blogeja, joissa itsestäänselvästi tiedetään, kuinka kaikki on.

Nyt sisäinen martta nostaa päätään ja pakottaa postireissulle. Reissun päätteeksi kutsuu tietenkin metsälenkki kameran kanssa.. Että se martasta.

(Kuvassa vanhoja suomalaisia Martta-nukkeja)

22 Comments:

At 12/12/06 11:48, Anonymous Obeesia said...

Niinhän nuoret ovat kautta aikain olleet: itsevarmoja ja tietäviä. Mitä enemmän ikää karttuu, sitä paremmin tietää, ettei tiedä.

Ja usein epävarmuus naamioidaan itsevarmalla käytöksellä.

Nimim. Myös suomen kieltä opiskellut työtön maisteri

 
At 12/12/06 11:52, Blogger Iines said...

Tätä kyllä mietin, Obeesia. Eikä minua värisyttäisi, jos kokisin sen tavallisena nuorten ehdottomuutena (onko tämä eräänlainen stereotypia vain, muuten?)

Tässä on jotain muuta mukana, ja se saa kylmät väreet selkäpiihin. Jotain sellaista, joka liittyy pieniin ympyröihin ja minäkeskeisyyteen.

(No nyt sinne postiin ja sauvislenkille.)

 
At 12/12/06 12:37, Anonymous Anonyymi said...

Marta, Martta, moninaisista sinä huolehdit... käsin nuorin ja ehdottomin.

On muuten rekisteröitymisongelmia tähänkin suuntaan, mutta onneksi on kolme vaihtoehtoa.

 
At 12/12/06 13:25, Anonymous Anonyymi said...

Tuissa itsevarmuudessakin on kaksi puolta.
Itse olen sitä mieltä että aika monet noista värisytyksiä aiheuttavista jutuista on sellaisia joita voi vain sanoa netissä. Kasvokkain asioiden sanominen pakottaa kertomaan lähemmäksi sitä mitä todellisuudessa on.
Tietenkin jo itsessään negatiivisuus on oire jostain. Tosin se on kyllä osa meidän kansanluonnetta ja kultuuria. Mutta ehkä hälyttävintä on se, että tavallaan maanisuus saa valtaa. Kuvitellaan voivan tehdä tai sanoa mitä vain. Valitettavasti vaan ainakin elävässä elämässä voi käydä lopulta niin, että ei jää mitään käteen. Korkeintaan vihamiehiä.
Vihaa kylvämällä viha kohdistuu lopulta itseensä...

 
At 12/12/06 14:58, Blogger Iines said...

Anonyymi, totta puhut.

Olen joskus kirjoittanut päreenkin aiheesta virtuaalipahuus. En kerta kaikkiaan ymmärrä sitä yksinkertaista asiaa, miksi reaalissa eli "livessä" kohtaa suurimmaksi osaksi miellyttäviä ihmisiä, ja miksi kanssakäyminen oikeasti kasvoista kasvoihin on mukavaa ja harvoja poikkeuksia lukuunottamatta ystävällishenkistä.

Ja miksi pahuus täällä virtuaalissa tihentyy, ollaan ilkeitä, röyhkeitä, itsekkäitä, kaikkitietäviä, toisten ylikäveleviä, suorastaan pahojakin. Tämäkin tietenkin niin, että valtaosa käyttäytyy asiallisesti ja ystävällisesti täällä bittilaineillakin ja etenkin Blogistanissa, mutta noita negatiivisuuden tihentymiä on kuitenkin harvinaisen paljon, ja tuntuu siltä, että niitä putkahtelee entistä useammin ainakin minun eteeni. Tuntuu kuin olisi aina vaan enemmän traumaattisia ihmisiä, jotka purkavat pahan olonsa muihin.

Esimerkiksi huomaan sen, että mitä enemmän asetun alttiiksi karvoineni päivineni, mitä paljaammaksi riisun itseni, sen enemmän minuun kohdistuu myös negatiivisia tunteenosoituksia.

(Tähän on sitten liian helppo vastaus se metsäänhuutovertaus. En usko sitä.) Pikemmin se menee niin, että kun paljastaa heikkouttaan, antaa aina aseita halukkaiden käsiin. Luulen, että jos jos joku kokee saavansa osakseen vain hymyä ja hyrinää, hän ei ole avautunut sisintään myöden muille. Mukavalle on tietenkin helppo olla mukava, koska tällöin surffataan vain kevyillä laineilla.

 
At 12/12/06 15:21, Anonymous orangeseeds said...

Olisikos tässä kohtaa nyt sitten ollut kohteliasta linkittää niihin mainittuihin mahdollisten suomenkielen opiskelijoiden blogeihin?

 
At 12/12/06 15:35, Blogger Iines said...

Olisi orangeseeds, jos puhuisin vain tietyistä. En näe tätä kuitenkaan henkilökysymyksenä vaan asiakysymksenä.

Vastaavia seuraamiani blogeja on kymmenkunta ja käytin suomen kielen blogeja esimerkkinä osoittakseni sen, että hyvä ja rikas kielenkäyttö ei vielä tee blogista minun mielestäni hyvää. Sitä paitsi suomen kielen ihmisten blogeja on vilisemällä, koska kirjoitus on näillä taitureilla verissä. Yhtä hyvin blogi voisi kuitenkin olla vaikka kauppatieteiden opiskelijan.

Haluan kuitenkin mainita erikseen yhden suomen kielen opiskelijan blogin, joka ei ole itsetietoinen eikä röyhkeä: Silmänkääntövankila.

 
At 12/12/06 18:26, Anonymous Anonyymi said...

http://img220.imageshack.us/my.php?image=1938plakatinoe ffentlichrf1.jpg

kuva nuoresta eduskuntavaaliehdokkaasta :)

 
At 12/12/06 19:22, Anonymous Obeesia said...

Verkkoilkeilyssä on jotain samansukuista kuin liikenteessä. Liikenteessä ovat röyhkeitä sellaisetkin, jotka muuten esiintyvät järkevinä ja mukavinakin ihmisinä. Onko peltikuoren alla niin suojassa (kuin verkossa), että uskaltaa olla anonyymisti tyly ja/tai välinpitämätön.

Olen sitä mieltä, ettei täällä Blogistani(a)ssakaan kannata heittäytyä ihan paljaaksi ja raadeltavaksi. Sen verran pitää suojella itseään - vaikka kirjoittaisi nimimerkillä.

Muuten, olet itsekin melkoinen verbaalikko, Iines!

 
At 12/12/06 19:35, Anonymous Iines J said...

Ensinnä: sä olet erinomainen kirjoittaja, se ei muuksi muutu. Toiseksi: en lue nuorten ja röyhkeiden ihmisten blogeja, koska en jaksa lukea koko ajan samoista asioista (eli aiheesta minä, minä, minä). Kolmanneksi: olen itsekin ihmetellyt sun saamiasi kommentteja, sillä niiden joukossa on aika ilkeitä ja purevia heittoja. Ehkä olet vähän provosoiva kirjoittaja, mutta olet sitäkin varmaan tarkoituksella. Ei se silti oikeuta piruiluun.

Jos saan pyytää, niin jatka samaan malliin, sillä sun blogisi antaa aina ajattelemisen aihetta!

 
At 12/12/06 20:07, Blogger Iines said...

Jalokivi, tattista vaan, pelkäsin jo, että suututan lukijani, kun herjaan nuoria hurjapäitä. Kehuja en kerjännyt, vaan kiemurtelen edelleen vaivaantuneena niiden edessä.

Kyllä minä varmaan vähän provosoin, mutta selkeä linjani on aina ollut, etten mene henkilökohtaisuuksiin, koska kaikkien puoliprovojen takaa kunnioitan Blogistanin kirjoittajia. Tarkoitukseni on herättää tunteita, sillä ne ovat parhaat keskustelun ryydittäjät. Hieman verta ja kyyneleitä, niin sieltä se asiakin tulee paljaana ja verevänä esiin tarkasteltavaksi.

Mitä noihin nuoriin erikseen tulee, palaan asiaan uudessa päreessä varmaan siinä yhteydessä kun lyön rintoihini ja totean, että eläkeläiset, myös sairaussellaiset, ovat Suomen suurin äänestäjäryhmä. :)

Mitä tulee noihin kuvalinkkeihin - ne ovat niin höpöjä, että saavat ehdottomasti olla tuossa.Eihän niitä voi kuin nauraa. (Siis alempaa, ylempi taitaa olla viallinen?)

 
At 12/12/06 20:52, Blogger Iines said...

Lisäepäily heräsi.. Pitäiskö minun tuntea, kuka henkilö ylempänä olevassa linkissä on? Jos kyseessä on joku todellinen ehdokas, kuva on tietysti törkeä ja ansaitsee tulla poistetuksi. Siihen asti kun en tiedä, kuva olkoon.

 
At 12/12/06 22:36, Anonymous Anonyymi said...

Sun täytyy, innes, ruveta käyttämään peruukkia ja aurinkolaseja.

 
At 12/12/06 23:01, Blogger Iines said...

No en minä kaikkia Pohjanmaan tai stadin vaaliehdokkaita voi tuntea. Nimi voi olla tuttu, mutta ei pärstä.

 
At 13/12/06 13:12, Blogger Sari said...

Tuo on kai Halla-aho, perussuomalaisten ehdokas.
En tuntisi minäkään, ellen olisi 'joutunut' lukemaan artikkeleitaan.


Blog-ympäristössä ihminen on sitä mitä hän kirjoittaa. Siis yleensä tulee esille hieman eri puolia kuin jokapäiväisessä kanssakäymisessä.
Ujo voi olla reippaampi, nyökyttelijä voi uskaltaa olla kriittinen. Usein se on myönteistä, mutta röyhkeys sekaantuu joidenkin mielissä nokkeluuteen, ja he luultavasti tavoittelevat narsismillaan älykkään kruunua.

Itse olen hieman ilkeämpi kirjoittaessani kuin puhuessani, koska harvemmin sanon päin naamaa kenellekkään "idiootti", mutta kirjoitan kyllä tarvittaessa.
Hm, olenkohan tekopyhä? Itse en pidä sitä tekopyhyytenä; kasvokkain nimittäin voin ilmaista paheksuntaani sanattomastikin, tai hienovaraisemmin. Kasvokkain idiootiksi kutsuminen on paljon vahvempi ilmaus kuin kirjoitettuna.

Mutta pääosin kyllä olen ihan hyväntahtoinen, kai.

 
At 13/12/06 18:19, Blogger Iines said...

Vai Halla-aho. Jussi Halla-aho?

No, siinä tapauksessa poistan kuvan, koska hänet on tunnistettu.

Niin Sari, tuo on totta, että täällä on tietenkin rohkeampi ja ehkä rehellisempi sanomaan. Hassua vaan se, että reaalia pidetään totena, virtuaalia lumeena. Siinä on nyt ristiriitaa..

 
At 13/12/06 18:27, Anonymous mauri said...

Selventääkö tämä sinuun kohdistuneita negatiivisia kommentteja?

http://rekomposti.vuodatus.net/blog/341090

 
At 13/12/06 19:49, Blogger Iines said...

Ei selvennä. Negatiiviset kommentit ja ilkeilyt tulevat aina sanojan sisältä ja sanoja vastaa niistä itse.

 
At 13/12/06 21:22, Anonymous s. liuhto said...

Ilmeisesti tämä ReKomposti on nainen. Vai olenko väärässä? Luin otsikonkin väärin, "Sisäinen marttyyrini".

Minua tässä Iineksen blogissa ovat ilahduttaneet monet seikat (ks. edeltäviä kommenttejani), mutta joskus harmittaa maailman jakaminen hyviin ja pahoihin, sanoisinko, apriorisesti.

 
At 13/12/06 23:01, Blogger Iines said...

Mitenkähän se jako hyviin ja pahoihin kohdallani, Sami, sitten oikein menee, kun en näe esimerkiksi rikoksentekijää pahana, vaan useimmiten olosuhteiden uhrina? Samoin en näe huoraa pahana, vaan näen hänet siskonani.

Voisiko mitenkään ajatella niin, että minun vikani olisikin se, että näen hyvän ja pahan usein toisinpäin kuin on totuttu? Minua epäilyttää "hyvyys" kuten hyväntekeväisyys, ja kyseenalaistan sen koetellakseni sen sisältöä?

Minua epäilyttää kaikenlainen valheellisuus ja peittäminen, kiertely ja teeskentely, ja etsin niitä särkeäkseni ne. Tässä pitää menetellä kuin se Elmer Diktoniuksen kuuluisa jaguaari nimirunossaan, jossa repiminen on pyhää niin kauan kuin mätä löyhkää.

Ehkä tällainen kiihkeä suhtautuminen arvoihin saa aikaan tunteen mustavalkoisuudesta, minkä hyvin ymmärrän.

 
At 16/12/06 03:27, Anonymous aurinkoon said...

Minua epäilyttää kaikenlainen valheellisuus ja peittäminen, kiertely ja teeskentely, ja etsin niitä särkeäkseni ne.

iines, kysyn ihan tosissani ja mielenkiinnosta, miten sinä tunnistat valheellisuuden, varsinkin täällä virtuaalisuudessa? mistä olet varma, että joku kirjoittaa valheellisesti tai kierosti? kysyn siksi, että itse olen arka tuomitsemaan ketään valheelliseksi, ellen ole asiasta aivan varma. väärästä arviosta voi olla arvaamattomia seurauksia sen kohteeksi joutuvalle.

iines, kyllähän sinä provosoit, mutta ei se ole paha asia, kun et henkilökohtaisuuksiin kuitenkaan mene. jatka vain kärkevää kirjoittelua, saat meidät uniset ja kaamosmasentuneet hereille.

narsismiin mennäkseni; olen myös kiinnittänyt kasvavalla levottomuudella huomiota tähän samaan seikkaan, että osasta nuorisoa on hyvää vauhtia kasvamassa maailmakuvaltaan narsistisia, röyhkeitä, tunneköyhiä ja muita vähätteleviä ihmisiä. mistä tämä mahtaa johtua? ja ennen kaikkea, mitä asialle voidaan tehdä ennen kuin on myöhäistä...

 
At 16/12/06 10:33, Blogger Iines said...

aurinkoon,

tuo valheellisuuteen ja kierouteen puuttuminen kuvaa yleisasennetani elämässä, jota on muuallakin kuin virtuaalissa. En siis puhu pelkästään nettimaailmasta, joka on kuitenkin vain viipale elämää.

Olen työkseni tutkinut ja puntaroinut tekstejä, kaikenlaisia kirjoitelmia elämäni ajan. Ehkä tämä on se pohja, joka on opettanut näkemään tietyt lainalaisuudet kirjoitetussa sanassakin, opettanut tietyn realismin tavassa suhtautua sanottuun.

 

Lähetä kommentti

<< Home