Sisäinen marttani

Jos naiset jaetaan kahteen ryhmään sen mukaan, miten he tarttuvat käsillä oleviin käytännön askareisiin, olen kyllä Maria, joka mieluummin istuu ja kuuntelee, aistii ja kirjoittaa näkemästään kuin Martta, joka puunaa ja jynssää, vatkaa ja vaihtaa verhot käden känteessä.

Nytkin on mukava istahtaa ja tehdä pikavisiitti blogeihin ja ihmetellä sitäkin kautta maailmanmenoa. Pakastimessa odottavat torttu- ja piparitaikinat, samaten lantut lokerossaan eikä pullahiiva ole vielä mennyt vanhaksi jääkaapin sivulokerossa. Teen kyllä sitten ripeästi, kun sille päälle satun. Sisäinen marttani olkoon nyt hiljaa, että saan iloitella tässä.

Mitä enemmän luen muiden blogeja, sitä surkeammaksi omani tunnen. Niin loistavaa sanallista ilmaisua ja verbaalista tykitystä blogeissa on. Joskus luulin, että minä se mestari olen, mutta en enää. Olen joutunut myöntämään nöyrästi puutteeni taitavampien kirjoittajien edessä, joita Blogistaniassa on suoraan sanottuna mieletön määrä, nuoria ja vanhoja. Varsinkin nuoria.

Yksi asia minua joissakin nuorissa verbaalihirmuissa kyllä pelottaa. Nimittäin heidän röyhkeä itsevarmuutensa. En tiedä, onko hyvä, että ihminen on niin ehdoton, niin varma itsestään ja sanoistaan, siitä mitä tekee. Olen lukenut pariakin ilmeisesti oman alani eli suomen kielen opiskelijan blogia, enkä voi kuin hattua nostaa heidän sanalliselle ilmaisulleen. Mutta. Jotenkin minua paleltaa ja värisyttää heidän blogiensa äärellä.

Luin eilen sairaalassa odotellessani vanhaa lehteä, jossa oli kirjoitus narsistisesta maailmankuvasta. En muista kirjoittajan enkä lehden nimeä, mutta selasin mm. Tiede-lehteä ja paria terveysalan numeroa. Artikkelin mukaan narsistinen maailmankuva on tämän päivän hyväksyttävä ihanne. On sairasta narsisimia ja tervettä narsismia - narsistittomuudesta ei edes puhuttu. Muut ihmiset ovat terveellekin narsistille vain oman minuuden heijasteita, ja heillä on käyttöarvoa sen mukaan, miten paljon näyttävät tälle reippaalle narsistille peiliä. Jos peilistä näkyy negatiivisia heijasteita, niiden arvo muutetaan myönteiseksi. Näin esimeksi röyhkeys ja egosentrismi ovat myönteisiä ominaisuuksia, ja esimerkiksi kiltteys, nöyryys ja hiljaisuus ovat luuserin tai ainakin mitäänsanomattoman ihmisen tuntomerkkejä. Minua pelottaa se, että kun olen hyvin vanha, nämä henkilöt päättävät minun eläkkeestäni ja hyvinvoinnistani. Yhä enemmän tämä visio ahdistaa, kun luen näitä iloisenröyhkeitä blogeja, joissa itsestäänselvästi tiedetään, kuinka kaikki on.

Nyt sisäinen martta nostaa päätään ja pakottaa postireissulle. Reissun päätteeksi kutsuu tietenkin metsälenkki kameran kanssa.. Että se martasta.

(Kuvassa vanhoja suomalaisia Martta-nukkeja)