Sananen suomalaisesta joulujuhlaperinteestä
Pitäisikö suomalaisten koulujen joulujuhlaperinteen kristillistä osuutta muuttaa maahanmuuttajina olevien koululaisten erilaisen kulttuuritaustan vuoksi? Uutisissa esitettiin eilen tämänsuuntaisia kysymyksiä, ja vastaavia ajatuksia on ollut aika ajoin esillä lehdissä.Kysymys on outo. Eikö maahanmuuttajia nimenomaan pidä kotouttaa tähän maahan, johon kuuluu erottamattomana osana sen koko kulttuuri, kieli ja tavat? Mitä pahaa on esittää ohjelmaa, jolla on pitkä historia ja sen myötä juuria tämän maan uskonnollis-myyttisessä mullassa? Voisiko ajatella, että se tulisi tehdä jopa ylpeänä siitä, että on, mitä esittää?
Nyt en tarkoita sitä, että maahanmuuttajalapset tulee mukauttaa suomalaiseen kulttuuriin, vaan siis kotouttaa eli tutustuttaa perin pohjin, jotta heidän olisi helpompi kotiutua täysvaltaisiksi kansalaisiksi ja selvitä uudenlaisessa yhteiskunnassa, ymmärtää sen tapoja ja ihmisiä. Eihän erilaisuuden näkeminen voi olla kuin hengen rikkaudeksi. Vastaavasti suomalaiset saavat kokea tätä kulttuurien ja uskontojen kirjoa, kun kouluissa järjestetään kansainvälisiä tilaisuuksia, vaikkapa sen mukaan, mitä kansallisuuksia koulussa on edustettuna. Ja voihan joulujuhliin tuoda uutena piirteenä kansainvälisyyttä maahanmuuttajalasten ohjelmanumeroissa.
Koulujen perinteiset joulujuhlat ovat mittaamaton muistojen aarreaitta, jota mielestäni tulisi pikemmin tukea ja elvyttää kuin pyrkiä karsimaan. Elävä ohjelma alkaa muutenkin olla kortilla mekaanisten ohjelmien rinnalla, joita lapset tuijottavat päivittäin välkkyvästä ruudusta yksinään, vailla yhdessä koetun tilaisuuden lumoa. Kukapa ei muistaisi omaa joulujuhlaansa, sen aiheuttamaa hyvää mieltä ja jännityksen euforiaa? Tai kenelle suvirsi ei toisi tunnetta kesälomasta ja alkavasta vapaudesta?
(Kuva Rudolf Koivu)
posted by Iines @ 8:37 ip.
33 comments
33 Comments:
Lumikuningatar
Ei lasten kuusijuhlaperinnettä saa romuttaa. Tuotakoon siihen lisukkeita muista kulttuureista.
Samaa mieltä siitä, ettei suomalaisia perinteitä saa muuttaa maahan tulevien uusien ihmisten perinteiden vuoksi. Varsinkin kun ne ovat sävyisiä ja rauhantahtoisia perinteitä, joilla ei haluta ketään loukata.
Koulun juhlat uudistavat perinteiden ohella kuitenkin helposti myös kristinuskoa. Jotenkin, uskonnonvapauden puitteissa, koulun juhlat pitäisi pystyä järjestämään niin, ettei niihin kuuluisi yhtä uskontoa tuputtavaa tai sellaisen olemassaoloa tukevaa elementtiä.
Juuri niin, samaa vapaamielisyyttä kuin esim. muslimimaissa tännekin.
Kuusijuhlat kunniaan! Ikimuistoinen Topeliuksen "Lintu sininen"-näytelmä leijuu muistoissa vieläkin. Monikulttuurisuus on ehdottomasti hieno asia ja kuusijuhlat voisivat olla sen yksi parhaimmista näyttämöistä!
Itse muistan, miten hienoa oli saada esittää lumikeijukaista valkeassa puvussa, hopeisella kuusenkoristenauhalla somistetut siivet selässä. Unelmien täyttymys, ja jäipä nähtävästi ikuiseen muistoon. Samaten muistan sen jokaiselle oppilaalle annetun paperipussin, jonka sisällä oli piparkakku ja suklaalevy. Ja sen enkelitaivaan, jota vedettiin täysin palkein nuotin vierestä, mutta silmät loistaen.
Voin kyllä kuvitella sellaisen pienen paksun patukan, joka pomppii siivet selässään. Muist. kuva.
- koulun juhlat pitäisi pystyä järjestämään niin, ettei niihin kuuluisi yhtä uskontoa tuputtavaa tai sellaisen olemassaoloa tukevaa elementtiä. (jussi)
Tästä vielä on pakko sanoa, että eikö juuri Enkeli taivaan -virsi tue kristillistä traditiota? Tai joku Heinillä härkien kaukalon? Pitäisikö tällaiset laulut näin ollen jättää pois? Entä tiernapoikien esitykset ja laulut?
Eikö ole toisaalta niin, että jos joulujuhlista karsitaan kaikki kristillinen perinne, karsitaan niin suuri osa historiaa ja kulttuuria, uskonnollista taidetta, että jäljelle jäävät vain tonttuleikit ja joulupukkiperinne? Eikö juuri jonkinlainen henkisyyden tai jonkinasteisen hengellisyyden läsnäolo kaikessa jouluna esitettävässä taiteessa anna joululle sen perimmäisen hengen, joka saa aikaan ihmisessä kyvyn rauhoittua, ja ehkä tuntea syvästi rakkautta lähimmäisiinsäkin? Onnistuisko se vain tonttuleikkien ja joulupukin voimalla?
Kuules nyt koiranleuka patukoinesi! Se kuva esitti kaksivuotiasta, jolla oli vielä vauvan pyöreys vartalossaan ja poskissaan. Kouluiässä olin pieni ja laihahko. Tästä julkaisen kuvan heti, kun sopii juttuun.
Niettäkö en tuntisi syvästi rakkautta sinua kohtaan pelkästään tonttuleikkien ja joulupukin voimalla?
Jos antaa mielensä herkistyä jouluisten hartaiden laulujen äärellä, näkee herkemmin keijukaisia sädehtivin hopeareunusssiivin ja tuntee sielunsa väreilevän rakkaudesta lähimmäisiään kohtaan. Jos taas katsoo vain tonttuleikejä, näkee ehkä vain pieniä paksuja patukoita pomppimassa... :)
Siis sävelten siivin luoksesi hiivin...
Onx kaikki muut jo lähteneet joulunviettoon?
Minulla on ainakin huusholli puunattuna, sianpuolikas jääkaapissa odottamassa uuniin pistämistä, hyasintti tuoksuu, joten mikäs tässä on odotellessa muutamaa sukulaista ja paria eläintä joulunviettoon. Läppäri auki vanhan kirstun päällä punaisella joulupitsillä.. :) Pitäisi keksiä vielä joku joulukortti blogiin.
No jospa minäkin sitten.
Koulun kuusijuhlaperinne on luku sinänsä. Meillä on valtionkirkko (johon en kuulu) sekä tunnustuksellinen, luterilainen uskonnonopetus koulussa. Suurin osa kansalaisista kastattaa lapsensa, edeskäy, solmii avioliiton ja haudataan kristillisen perinteen mukaisesti. Jopa niin, että toisinaan tuntuu kovin irvokkaalta valkeat hunnut ja rippilahjoja odottavat nuorukaiset Jumalan kaikkivoipien kasvojen edessä. Näihin verraten koulujenn juhlat ja niiden mahdollisesti kristinuskoa tukeva sisältö ovat kovin pieni paha.
Alakoulussa voidaan vielä tehdä kunnon kuusijuhla, jos niin halutaan. Yläkoulussa se on hankalampaa, kun yhteisiä tekotilaisuuksia ei ole paljoa. Lisäksi sirpaleisuus aiheuttaa sen, että kukin tekee tykönään jotakin sinne päin, ja kokonaisuus on sillisalaattia.
Olen tehnyt muutamana vuonna isojen kanssa kuusijuhlaa vanhan kaavan mukaan evankeliumeineen, tiernapoikineen, näytelmineen, tonttuleikkeineen, yhetislauluineen ja joulupukkeineen. Ennen kaikkea suunnittelimme juonnot eri ohjelmien väliin siten, että niissä tuotiin esille jokaisen ohjelmanumeron historiaa ja muutakin jouluperinnettä. Nykykoulussa vain kurssimuotoisuus ja kiire antavat harvoin mahdollisuuden tähän.
Perinteet uudistuvat, ilman muuta. On paljon sellaista, mikä minusta kuuluu asiaan, mutta mistä nuorilla ei ole hajuakaan. Vastustan lähes kaikkea, aina ja kaikkialla, vain tavan vuoksi (olkoonkin, että rituaalit luovat turvallisuutta). Pääasia, että toisinajattelevia ei tietoisesti loukata.
Vihkivaatteiden alla sykkii rahanahne sydän.
Kerran annoin kahdelle virpojalapselle uunituoreet pullat. Mennessäni ulos huomasin, että ne oli nakattu rappukäytävään.
Jouluhan on hyvin kansainvälinen juhla. Joulukuvaelman päähenkilöt ovat ulkomaalaisia, paimenet samoin, tietäjät Afrikasta ja Aasiasta asti- ja enkelit ulkoavaruudesta. Voiko sen globaalimpaa asetelmaa olla?
Joululaulut ovat syntyneet useiden kulttuurien parissa. Joulukuusi on alkujaan Saksasta. Joulupukin esikuva on turkkilainen.
Mehän vietämme monikulttuurista juhlaa, hyvät ystävät. Kristinusko on ollut kansainvälistä ja monikulttuurista alusta alkaen.
Mitähän tuohonkin sanoisi.
Sano vain 'amen'.
Amen ja huomenta!
Liinulle sen verran, että samaa mieltä koulujen kurssimuotoisuuden kahlitsevasta vaikutuksesta. Aika paljon tehtiin hallaa aikoinaan, kun luultiin, että tieto voidaan jakaa osiin ja saattaa sievässä nipussa oppilaan/opiskelijan päähän. Tällainen kapea näkemys oppimisesta ja omaksumisesta rajoittaa laaja-alaista oppimista ja aineiden välistä yhteistoimintaa, kuten nyt vaikka juhlien järjestämisiä.
Valistuneissa oppilaitoksissahan voidaan järjestää oma kurssinsa Luova esitystaito tms., joka ajoitetaan sen mukaan, mikä juhla siinä tehdään. Omassa oppilaitoksessani tämä systeemi toimi hyvin ja takasi hyvät juhlat, mitä ne kulloinkin olivat. Keinoja siis on ja opetussuunnitelmaan mahtuu, jos vain opettajalla on intoa tällaiseen projektiin.
Love the blog, hope you keep updating it - Blogs I visit seem to dissapear often :(
Kyllä meillä on oikeus ja ennenkaikkea velvollisuus pitää kiinni omasta perinteestämme. Me ollaan suomalaisia ja meillä on oma perinteemme. Kristillinen joulu on meidän perinnettä.
En itse usko jumalaan enkä kuulu mihinkään seurakuntaaan enkä silti vastusta koulun kristillistä joulujuhlaa.
Monikultuurillisuus on aivan hyvä asia. En kiellä sitä mutta ei se saa tuhota meidän omaa perinnettämme ja kulttuuriamme.
Jos maahanmuuttajat eivät halua osallistua näihin juhliin niin voivat järjestää omansa.
Dear anonymous,
dont be afraid, I'll keep updating my blog regularly, because it's my favourite past time.
Alastalo,
jokainen voi tuntea joulun omakseen, kielestä ja kansallisuudesta huolimatta.
Joulu voi kuitenkin olla samalla hyvin suomalainen. Monet arvostavatkin nimenomaan joulun kulttuuriperintöä, ja se on ihan hyvä asia.
Iines,
kiitos mielenkiintoisista kirjoituksista.
Onnellista joulua!
Toisin kuin usein tuodaan esiin, ei kristilistä sisältöä joulujuhlissa vastusta vain maahanmuuttajat, vaan ihan meissä suomalaisissakin on ei-kristittyjä.
Joulujuhlan sisältöä ovat usein tontut,lumikeijut,lumiukot ja kristilliset symbolit,joista viimeiset poikkeavat näistä muista sillä että niitä käsitellään tosiasioina.
Jos joulujuhlassa olisi näytelmä missä olisi tonttuja, keijuja, enkeleitä ja Jeesus-lapsi suloisessa sekamelskassa ei minulla olisi ongelmaa sen kanssa, mutta siinä vaiheessa kun yksi saduista nostetaan muiden yläpuolelle ja käsitellään totuuna ei se enää ole varrannollinen. Varsinkin enkeli taivaan -virsi (virsi on laulettu rukous!) on erityisen hankala toisuskoisten takia: siinä väki ohjataan nousemaan seisomaan ja osoittamaan kunnioitustaan.
Kaunis, perinteikäs juhla saadaan aikaa myös ilman kristillistä sisältöä ja yksi varteenotettava järjestely olisi se että joulun kristillinen sisältö esitettäisiin joulukirkkokäynnin yhteydessä kun ET-oppilaille olisi muuta ohjelmaa ja kuusijuhla pidettäisiin sekulaarina. Kaikki saisivat sen mitä kaipaavat.
Laurenzia,
toki kouluissa on myös et-oppilaita, mutta tuo maahanmuuttajat-termi tuli uutisesta, jonka pohjalta juttuni kirjoitin. Uutisen mukaan kristillistä osuutta on viime vuosina pohdittu nimenomaan maahanmuuttajien kannalta. On kai hieman eri asia olla ns. uskonnoton (et) kuin muun uskonnon tunnustaja eli maahanmuuttaja? Oli miten oli, mielestäni kaikkia näkemyksiä tulee kunnioittaa niiden omalta pohjalta tarjoamatta omaa näkemystä tyhjän aukon täytteeksi.
Rinnastat tontut, keijut, enkelit ja Jeeus-lapsen ja sanot, että kun yksi saduista nostetaan muiden yläpuolelle ja käsitellään totuutena, se ei ole enää verrannollinen.
Huomaatkohan, että et nyt itse kunnioita jonkun muun näkemystä, vaan pidät omaasi ainoana oikeana?
Itselleni ihanteena olisi juhla, jossa kenenkään ei tarvitsisi tuntea oloaan vaivaantuneeksi
Lisäys edelliseen:
Maahanmuuttajissa voi tietenkin olla myös uskonnottomia ja et-oppilaissa muun uskonnon edustajia.
Katsoin tuossa ohjelmaa tv:tä. siellä esitetiin Baraguain suomalsien elämää.Vanhoja koukkuselkäisiä ukkoja. Vaikka Lähes kaikki olivat syntyneet tuossa e-amerikan maassa,nuo ukot näyttivät elävän niukkuutta kunnioittavan perus-suomalisen kultuurin mukaan, kuin kiven seitsemän veljestä, puhuivat lisäksi kaikki suomen kieltä ja artikuloivat paljon paremmin ja rikkaamin kun monikaan täälä ikänsä elännyt.
Kysyisinkin, että mitä tämä tämän päivän suomalainen kultuuri nyt sitten on, missä itseään koulutettuinakin pitävät elävät ja puhuvat kovasti änkkyttäen, kieltä jossa aliomaan toistuvat sellaiset sanat kun: totanoin tota, elikkä siis, lähtökohtaisesstti siis, viljelevät paljon puheissaan vieraperäisiä sanoja ja sanontoja, enne ne olivat ruotsalaisia sanoja, nyt ne ovat englantilaisia, kun se on niin muottia Amerikassa.
Latimeri,
Sinulla on hyviä kysymyksiä kielestä. Palaan niihin jutussani!
Manuel Holopainen
Tämmöiset Manut eivät saisi kuolla sukupuuttoon.
Itse en kuulu kirkkoon enää, mutta eipä minua häiritse alkuunkaan "kristillis-pakanalliseen Jouluun" pohjautuva juhla. Pakanallisista tavoista ja kristillisistä perinteistähän Joulu on syntynyt ja tietysti hieman muuttunut vieton tapojen suhteen aikojen kuluessa. Kauniita tapahtumia ja toivottavasti saamme nauttia Joulun tunnelmista tulevaisuudessakin. Sen sijaan minua häiritsee se, että multikulttuurisuuden edetessä ollaan vaatimassa yhä enemmän myönnytyksiä Joulun vieton suhteen. Järjestäköön Islamin-uskoiset ja muut kaukomaiden tulijat omat juhlansa jossakin muualla, mutta antakoon meidän nauttia perinteestä, jota suurinosa suomalaisista on viettänyt vuosisatojen ajan ja joka kuuluu olennaisena osana meidän kulttuuriimme.
Lähetä kommentti
<< Home