Kuollut koiranraatoni
Eksyin viimeisen kerran erääseen blogiin, jossa inhottiin minua ja minun surevaa perverssiyttäni kuolleen koiranraatoni äärellä. No, poistin luonnollisesti blogin suosikkilistaltani enkä palaa enää niihin maisemiin mieltäni pahoittamaan. Ymmärrän kyllä, että näinä aikoina pitäisi suhtautua asioihin kevyen humoristisesti ja mieluummin kirota tärskäyttäen kuin itkien ja surren. Sehän on heikkouden myöntämistä ja luuseritoimintaa, että näyttää tunteensa. Mutta miksi blogeissa pitää kommentoida pahantahtoisesti toisen tekemisiä?
Ja oikeastihan se menee niin, että tunteita ei pidä vain piilottaa, vaan niitä ei yksinkertaisesti saa olla. Pitää olla kylmä ja laskelmoiva, ja pitää huolehtia julkisuuskuvastaan, pitää näyttää huumorintajunsa ja vahvuutensa näkyvästi, tekemällä pilkkaa omista mahdollisista heikkouksistaan. Vain sellainen peli on hyväksyttyä.
(Maalaus Anders Zorn)
17 Comments:
Uskomattoman sydämetöntä puhua/kirjoittaa tuolla tavalla toisen ihmisen lemmikin kuolemasta! Ihan tässä tulee paha mieli itsellenikin.
Minusta suru lemmikin kuoleman johdosta kertoo ainakin siitä, että ihminen pystyy vielä tuntemaan ja kiintymään. Kiintymystä ja rakkautta pilkkaavat ihmiset kertovat touhullaan enemmän itsestään kuin pilkan kohteestaan. Sääliksi käy!
Samaa mieltä. Minä vaan alan olla todella kypsä siihen, että sama blogitaho kalvaa minua koko ajan, kulkee kannoillani ilkeillen.
Eikö bloggerissa saa blogiaan suljettua tietyiltä lukijoilta? Mulla on semmoinen laajennus wpssä ja tietyisssä ip-osoitteissa nimittely on vähentynyt ;-)
Ei taida saada estoa tähän Bloggeriin, en ainakaan ole kuullut.
On aika järkyttävää havaita, miten häiriintynyttä väkeä blogimaailmassakin pyörii, kun sitä ajattelee ensin, että kirjoittavat ihmiset ovat ajattelevia, tavallista fiksumpia ihmisiä. Mutta ei se mene noin. Kateus ja katkeruus on kova sana täälläkin.
"Vain sellainen peli on hyväksyttyä."
- Joillekin juu, mutta ei moista onneksi läheskään kaikki pelaa.
Kuten Peggy G. sanoi - uskomattoman sydämetöntä. :/
*myötätuntohalaus*
Niin, onneksi ei Haavetar, useimmat eivät pelaa. Suurin osa on perusrehellisiä, aitoja omia itsejään täälläkin, ja suhtautuvat tosiin kirjoittajiin normaalilla kunnioituksella ja ystävällismielisesti.
Kai se niin on, Birdy, että netin pashapäät elävät omasta pashastaan ja siitä heijasteesta, jota ne pashallaan kerjäävät.
Voi itku! Me kaikki kirjoittajat olemme tuntevia oikeita ihmisiä eikä mitään nimimerkkien takana piileskeleviä tekstiautomaatteja. Oman elämän kipeäkin arki puskee läpi.
Juuri mainitsemasi kaltaisten tapausten etiäismäinen pelko piti minut pois listalta pitkään. Ja, kuten olet huomannut, harkitsen sitä vetäytymistä edelleen. Nyt vielä enenmmän kuin luin tästä.
Eikö täällä noudateta tiettyjä korrektiuden sääntöjä? Muuten, pääseekö blogilistan kautta näkemään jonkun toisen bloggaajan suosikkilistan?
Liisa, tietääkseni ei pääse lukemaan toisten suosikkilistoja, sehän olisi vastoin kaikkea, mitä intimiteettisuojasta on säädetty, siis suorastaan rikollista.
PS Tuli turhan vahva ilmaus tuo "rikollista". Siis olisi väärin, jos muut pääsisivät lukemaan omaa listaa, koska listan julkisuus pitää tietenkin ilmoittaa "asiakkaille", ennen kuin he tekevät listoja.
"Mutta miksi blogeissa pitää kommentoida pahantahtoisesti toisen tekemisiä?"
"Minä vaan alan olla todella kypsä siihen, että sama blogitaho kalvaa minua koko ajan, kulkee kannoillani ilkeillen."
Et voi tarkoittaa minua?
Miksi en voi.
Vaitiolo on hyväksynnän merkki.
Birdy sen sanoi:
"Koita olla välittämättä - pashapäille osoitettu huomio on just se, mitä ne raatopuheillaan kerjäävät."
Niin minä yritän toistaiseksi tehdä.
Koita olla välittämättä
-
Niin minä yritän toistaiseksi tehdä.
Mutta ethän sinä tee mitään.
Olet samanlainen kuin BlogiSanomien ex-toimittaja. Hänkään ei tehnyt mitään, vaikka lehteen tuli ennenkuulumattoman ilkeä ja törkeä kirosanoja sisältävä solvaus. Se meni sukkelasti läpi ja se kohdistui minuun.
Olen aika väsynyt siihen, että teidänkaltaisianne eettisesti ja moraalisesti kylmiä ihmisiä on.
Tämän jätän lukijoittesi arvioitavaksi.
Ei, vaan minä sen jätin. Minä jätän omat lauseeni lukijoille.
Et sinä voi minun lauseitani luovuttaa.
Lopuksi:
Sallimmeko taloon tulleen homeen olla niillä sijoillaan pyrkimättä millään tavoin sitä poistamaan?
Sallimmeko lapsen lyödä toista pyrkimättä millään tavoin siihen puuttumaan?
Sallimmeko koulukiusauksen pyrkimättä millään tavoin siihen puuttumaan?
Sallimmeko ystävää loukattavan virtuaalisti mitä pahimmalla tavalla?
Jos sallimme, on sielu kuollut ja siellä on eettisyyden ja moraalin puute. Maailmassa ei voi riittää, että varjelee imagoaan, jota luulee sieluksi.
Vää, en nyt tiedä kuka on sanonut ja mitä, mutta toisen koiran kuolemasta ja suremisesta olisin omassa blogissani aivan hiljaa :(
:haleja:
Lähetä kommentti
<< Home