Kuollut koiranraatoni

Eksyin viimeisen kerran erääseen blogiin, jossa inhottiin minua ja minun surevaa perverssiyttäni kuolleen koiranraatoni äärellä. No, poistin luonnollisesti blogin suosikkilistaltani enkä palaa enää niihin maisemiin mieltäni pahoittamaan. Ymmärrän kyllä, että näinä aikoina pitäisi suhtautua asioihin kevyen humoristisesti ja mieluummin kirota tärskäyttäen kuin itkien ja surren. Sehän on heikkouden myöntämistä ja luuseritoimintaa, että näyttää tunteensa. Mutta miksi blogeissa pitää kommentoida pahantahtoisesti toisen tekemisiä?

Ja oikeastihan se menee niin, että tunteita ei pidä vain piilottaa, vaan niitä ei yksinkertaisesti saa olla. Pitää olla kylmä ja laskelmoiva, ja pitää huolehtia julkisuuskuvastaan, pitää näyttää huumorintajunsa ja vahvuutensa näkyvästi, tekemällä pilkkaa omista mahdollisista heikkouksistaan. Vain sellainen peli on hyväksyttyä.

(Maalaus Anders Zorn)