Vappua odotellessa

Voikohan yksin juhlia? En usko, vaan kyse on useimmiten siitä, miten yksinäinen selviää juhlista hengissä ja sielultaan ehjänä.

Joulut ovat pahimmat, ja olen onnellinen, että minun ei ole vielä koskaan tarvinnut viettää joulua yksin. Muita juhlia kyllä, jopa äitienpäivä hiljakkoin, kun lapsi oli ulkomailla pidempään. Myös pääsiäistä olen viettänyt yksin, enkä todellakaan ole laittanut itselleni lammaspaistia, en pashajäädykettä, puhumattakaan mämmistä. Suklaamunia on kyllä mennyt aika monta.

Nyt luulen, että olen vapun yksin, ilman juhlia. En oikein jaksa niitä lärviumpeenjuttuja, ei yksinkertaisesti kiinnosta. Saatan kyllä avata viinipullon ja nauttia siitä pari lasillista. Niin, sima on kyllä pantuna, odottaa tosin vielä pullotusta aamusella. Ja munkintekoaineet on ostettuna, ja paistorasvat katsottuna. Munkit paistan vasta vapunaattona, niin onpa siinä yksi vappuinen ohjelmanumero sitten.

Ja saatan minä mökille ajella haravoimaan ja tapaamaan siellä seudulla asuvia hyviä ystäviäni, jotka myös viettävät ihan kotivappua vaan. Jos jään tänne kaupunkiin, kierrän aika kaukaa torimeiningit, tikanheittokisat ja muut ylioppilaslakkinäytännöt. Kaasupalloakaan ei tarvitse enää ostaa, eikä vappuhuiskaa. Voisin mieluusti kuunnella kauniita työväenlauluja vaikka Reijo Frankin laulamana. Hurjin vappunihan oli se, jonka olen aiemmassa blogissani kertonutkin. Sallinette pienen kertauksen, yksinäisen vappuni ratoksi ja tulevia parempia ja vilkkaampia aikoja odotellen.

Siis se vappuhärdelli meni niin, että istuimme iltaa ystäväni kämpillä vapunpäivän ankeissa jälkitunnelmissa, ja minä väänsin ystäväni radion nupit kaakkoon, kun Reijo Frank lauloi. Tuli vähän vipinää. Vuokraisäntä syöksyi sisään ja ystäväni sai häädön asunnostaan ja minä hänen elämästään. Sarjassamme unohtumattomin vappuni.

(Maalaus Paulis Postazs)