19.5.06

en ota koiraa en ota koiraa en ota koiraa en

Yritän olla ottamatta uutta koiraa. Olen lukenut, miten edesvastuutonta ihmisen on ottaa lemmikki, joka ei saa elää lajilleen tyypillistä elämää. Olen kyllä samaa mieltä, ja minun tulee surku jopa tyttären koiraa, joka elää yhdessä pääkaupungin betonibunkkerissa sijaitsevassa kaksiossa, kivierämaassa, jossa kiukkuiset ämmät huutelevat kiroten koiran perään. Toissa päivänä muuan kiihtynyt tyylikäs nainen oli karjunut naama punaisena, että korjaa saatana ne paskat pois. Kumma miten koiranvihaajat osaavat nähtävästi aina kiroilun taidon. Ja tytärhän korjaa jätökset kehottamatta.

Tänään löysin itseni jo täältä. Voi olla, että kaipaan vain Rubenia, ja etsiydyin siksi kultiksen kuvien ääreen. Ihmettelen koirien hintoja. Pentu maksaa 1000 - 1200 euroa. Ruben maksoi 90-luvulla vain 2000 silloista markkaa. Aika huikea hinnan nousu.

Toisaalta mietin sitä, mitä maailmasta tulee, jos koiria saisi käyttää vain työtehtävissä, niin kuin lajinmukaista elämää kannattavat sanovat. Miten lajit säilyisivät? Miten kävisi ihmisen ja koiran välisen rakkauden ja kiintymyksen, jota koira etsiytyy hakemaan ihmiseltä? Millä tavalla se vaikuttaisi ihmisen kehitykseen, että tunnepohjainen lähestyminen eläimeen kiellettäisiin? Miten ihmisen kävisi? Eikö koira ole iät ja ajat ollut ihmisen uskollisin ystävä, omasta halustaan?

Niin tai näin, mutta sitäkin vielä mietin, että kun minä en ota koiraa, sen ottaa joku muu, jolla ei ehkä ole tarjota sille sitä, mitä minulla olisi. Minulla olisi sille vapautta, pihaa, rantaa, metsikköä ikiomaksi reviiriksi, tilaa sisällä, rakkautta, aikaa ja taattu vuosihuolto merkkikorjaamossa, tutulla eläinlääkärillä.. Mutta kun minulla ei ole sitä työtehtävää. Siis en ota koiraa, vaan nautin rajattomasta vapaudestani.

61 Comments:

At 19/5/06 13:57, Anonymous KooTee said...

Minä veikkaan, että arvaat keltä tähän(kin) tulee eka kommentointi=)
Minäkin olin sitä mieltä etten ota uutta koiraa, mutta syy oli itsekeskeinen, oma mukavuus ja luopumisen tuska, olin sitä mieltä tasan kaksi vuorokautta. Sitten alkoi pohdinta, mikä rotu? Itse olisin ollut ehdottomasti kultsun kannalla, mutta vaimoni sanoi ehdottomasti ei.Hän on sitä mieltä ettei halua vertailukohdetta, entinen oli aivan liian rakas. Ehkä hän on oikeassa ja minä väärässä kuten yleensä=). Lopulta päädyimme pienemmän koiran hankintaan ja sellaisen josta ei lähtisi ihan niin hirveästi karvaa. Vesikoira ovat sellaisia, espanjan vesikoira oli ykkössuosikki koska tunnemme rodun ennestään, mutta eipä niitä niin vain saa, halutaan se jo nyt keväällä. Helpompaa tuo koulutus jne. Lopulta päädyimme Lagottoon eli italianvesikoiraan. Kyllä meitä siitä varoiteltiin, että ovat arkoja
jne.mutta muutamalta omistajalta saatujen kommenttejen mukaan eivät arempia kuin moet muutkaan, yksilöitä nekin ovat. Nyt on se hetki ovella, helatorstaina, kun sen saamme ja odotus on päättynyt. Me otamme koiran!

Kuvia tulee aivan varmasti blogilleni jo heti kuun lopussa.

 
At 19/5/06 15:38, Blogger Birdy said...

Miksi maksaa 1200e uudesta koirasta, kun löytöeläintarhoissa hylätyt, tervepäiset hurtat odottavat kotia löytyväksi? Turha väittää, että vain rääkätyt ja luonnevikaiset koirat hylätään - ja eläinrakas ihminen kai voi ajatella myös jo olemassaolevia, vähempirotuisiakin koiria, ja ottaa sellaisen siipiensä suojaan?

Itse en elukkahankinnassa nähnyt mitään muuta vaihtoehtoa kuin tarjota koti ihanille elukoille, jotka joku oli hylännyt tai jättänyt etsimättä.

Tosin jos on sitä mieltä, että vain puhdasrotuinen on jotain, sitten voi olla pahempi homma:-)

 
At 19/5/06 16:07, Blogger Iines said...

No onpas jännä nähdä ensimmäiset kuvat pennusta. Aroiksi sanotut rodut ovat hyvin viehättäviä yksilöitä, kuten minun Rubenini. Tai joku värisevä whippet, joka kääriytyy rullalle emäntänsä jalkojen ympärille, kun se palelee kesätuulessa. Nähty on. :)

Birdy, hyvä idea, olen aina ollut juhlasekoitusten kannalla, sillä ne ovat monesti hyvin terveitä ja yllätyksellisiä yksilöitä. Edellinen koirani oli puoliksi newfoundlandin koira, puoliksi harmaapystykorva. Hyvin terve ja reipas yksilö. Se vaan, että minulla ei ole tietoa tällaista löytöeläinpaikoista, mutta netistä ne tiedot tietysti löytyvät. Mutta siis - minähän en ota koiraa.

 
At 19/5/06 16:36, Blogger Rauno Rasanen said...

Olet koukussa Iines. Kirjoittaessasi tämän päreen toivoit varmasti lukjoilta mielipidettä koiran hankintaasi.
Jos se on myönteinen, oma halusi hankkia uusi koira saa tukea.

*
Moni yksin asuva (useinkin vanhempi) ihminen perustelee koiran tai kissan hankkimista myös sillä, että lemmikille puhuminen on "normaalimpaa" kuin yksin höpöttäminen.

Itse ajattelin hankkia lemmikkihämähäkin. Se on sitäpaitsi helppohoitoinen.

Pidän sitä keväästä syksyyn terraario-boxissaan parvekkeella.

Silloin minulla on hyvä syy puhua yhtä mittaa ilman, että parvekkeen toisella puolella asuvat voisivat pitää minua hulluna.

Ai ettei hämähäkeille puhuta, koska ne ei siitä mitään tajua.
Hmm...Te ette ymmärrä hämähäkkien sielunelämää. Kyllä ainakin lemmikkihämähäkit ymmärtää...

Kysykää vaikka Kauri Mikkolalta.

 
At 19/5/06 17:01, Blogger A-K.H said...

Kyllähän se on niinpäin, että ihminen sitä hellyyttä ja rakkautta koiralta hakee. Ihminen on jalostanut koiran, mutta alkujaan tuskin siksi, että saisi siltä rakkautta ja kiintymystä. En usko, että koira luontojaan hakeutuu ihmisen luo kiintymystä ja rakkautta saadakseen. Tuskin sillä sellaista geeniä on. Tässä on taas sitä ylenpaltista inhillistämistä. Koira on laumaeläin, joka alistaa tai alistuu. Se myös oppii, mutta ei suunnittelemaan tulevaisuuttaan eikä tietämään kuolevansa.

Raivoisat ihmiset ovat monesti raivoisia muillekin kuin koiranomistajille, jolleivät satu raivoamaan oman koiransa puolesta.

On sanottu, että jos haluat isännän kimpuusi, niin hauku hänen koiransa.

Olin Porvoossa leirintäalueella, jossa kaksi piskiä valvotti aluetta koko yön. Kun aamulla menin respaan, oli nainen tyttärineen ja koirineen paikalla ja tyttö sanoi minut nähdessään, että jaha, sieltä tulee taas yksi koirien vihaajä, minkä käsityksen jyrkästi kielsin. Rouva puolusteli koiriensa aiheuttamaa hälinää sillä, että "lähdettiin ensimmäistä kertaa poikien kanssa leirintämatkalle." Oli pakko sanoa, että kuulkaas, rouva, ne eivät ole poikia, vaan koiria. Tämä vielä inhimillistämistä ja sosiaalisen vastuun puuttumisesta.

Äskettäin täkäläisessä maakunnan johtavassa sanomalehdessa haastateltiin muuatta julkisuuden henkilöä, joka ei ole ns. julkkis. Hän sanoi, ettei ole missään muualla kuin Kuopiossa nähnyt yhtä paljon koiranpaskaa. Tämä vielä siitä koirien ulostamasta bakteerimassasta, josta jotkut puhuvat niin lumasti, että... Ja sanottava on, että kyllä täällä ihmisetkin vääntävät torttua porttikongeihin, mutta eivät kovin yleisesti.

Virossa suomalaiset pitävät koirahoitolaa, koska koiran muututtua keskiluokkaistuneen väen statussymboliksi ihmiset vaihtoivat elukkansa sosiaalisesti arvostettuihin rotuihin ja jättivät entiset heitteille.

Koirien täyspäisyydestä en niin tiedä, mutta ihmisten täyspäisyyttä voisin arvostella, tietenkin omista lähtökohdistani, sillä myös minun täyspäisyyteni on aina kyseenalaistettavissa. Se on tutkimuksen tärkeä metodi.

 
At 19/5/06 17:07, Anonymous Anonyymi said...

On se kyllä outoa, kun norsuja ei saa olla kerrostalossa. Minä ainakin haluan.
On se mukava kun se kyhnöttää lattialla ja kärsällä kutittaa.....

 
At 19/5/06 17:22, Blogger Iines said...

Ihminen hakee koiralta rakkautta, mutta mitä se sitten on, mitä koira kylläisenäkin hakee ihmiseltä? Miksi koira seuraa ihmistä ja pesiytyy mielellään yhden ihmisen luo? Miksei se valitsekaan villiä vapautta? Miksi koira seurasi ihmistä ja kiintyi yhteen isäntään jo historian alkuhämärissä, vaikka luonto oli täynnä riistaa? Miksi koira "kesyyntyi", kun taas vaikkapa leijona ei kesyyntynyt?

Ja RR, miksi rääkätä hämähäkkiä jossain terraariossa? Eihän hämähäkki etsiydy ihmisen luo, kuten ei käärmekään, ei rotta, hiiri eikä kani! Näitä eläimiä on mielestäni rikos vangita ihmisen huoneisiin.

Ja vielä, miksi se on usein mies, joka tuhahtelee lemmikkiajatuksille? Johtuuko se siitä, että miehellä on niin heikko itsetunto, että hän pelkää lemmikkiin kohdistuvan rakkauden olevan itseltään pois? Tahtooko mies itse olla se perheen vauva, lemmikki, jota nainen paijaa ja mussuttaa?

 
At 19/5/06 19:22, Anonymous KooTee said...

Minä olenkin ilmeisen "poikkeava" mies? Mutta poikkeus vahvistaa säännön, sanotaan!

Anna vain periksi Iines. Tuo oli paha linkki missä kävit. Vai oltko masokisti.

Täältä puuttu vielä eräs blogisti=(

 
At 19/5/06 19:44, Blogger Rauno Rasanen said...

Keskusteluun eläinten oikeuksista en (ainakaan mielelläni) puutu, koska kyseessä on feminismikiistaan verrattava eettinen sekaannus, jota voi kuvata lähinnä käsitteiden ja argumenttien rasistiseksi väärinkäytöksi.

Lukekaa mieluummin etologi (=eläinten käyttäytymisen tutkija) Frans de Waalin kritiikki eläinten oikuksien kannattajien (jopa Peter Singerin!) de Waalin mielestä alentuvaa argumentaatiota kohtaan, jonka mukaan ainakin ihmisapinoille pitäisi saada samat oikeudet kuin ihmisille.

Kuten de Waal toteaa, Singerillä kyse on edelleen kriteereistä, jotka ihminen itse on asettamassa oman lajiylemmyytensä perspektiivistä käsin.

Mutta ihmisapinoiden elämä ei ole ihmisen elämää.
Sen erityislaatu tulee aina huomioida myös eläinten eettisiä oikeuksia pohdittaessa.
Eikä tämä ole mitään eläimiin kohdistuvaa rasismia!

Sama päättely pätee myös lemmikkien suhteen.

*
A-K.H:n kommenttia myötäillen on ihmeteltävä, miksi jotkut hyvin nuoret pariskunnat ottavat hoidettavakseen suuren koiran - jopa kaksikin ja ihan selkeästi statussyistä.
Monesti näiden ihmisten kyky kouluttaa koiraansa ja huolehtia siitä on nimittäin aika löperöä.

Koirasta tulee tällaisille ihmisille minän jatke, projektio, johon siirretään kuvitteellisesti omia affekteja.
On näköjään turvallisempaa riidellä koiriensa kautta kuin joutua itse kohtaamaan suora aggressio.

Ihmisen omanarvontunto on perin herkkä asia.

En tietenkään viittaa nyt juuri Iinekseen, jonka koiranhoitotaito ja sen hankkimismotiivit ovat varmasti hyvin toisenlaisia kuin statusta tavoittelevilla.

*
Ajatellaan tuota esimerkkiä leirintäaluetta valvottaneista koirista, joita omistaja nimitti pojiksi.

Mitä ilmeisemmin hän ei kyennyt realistisesti erottamaan koiriensa toisille aiheuttamaa häiriötä ja omaa suljettua "reviiriään", jonka sisällä koirat saivat muka tehdä mitä vain.

Ajatellaan sitten ihan yleisesti suuren ihmisjoukon keskellä pikku lapselle tai lemmikilleen lepertelevää ihmistä ja verrataan häntä ruuhkabussissa kännykkäänsä ärsyttäviä yksityisasioitaan lässyttävään henkilöön.

Kummaltakin on ainakin hetkeksi - etenkin kännykkäaddiktilta - kadonnut ajan ja paikan taju - osa realiteettitajusta siis, ja tämä epätodellisuudentila antaa luvan käyttäytyä ikäänkuin ketään muita ei olisi olemassakaan - esim. leirintäalueella tai täydesssä junavaunussa.

Tämä on mielenkiintoinen ilmiö, koska se on niin yleinen, mutta johon eivät kuitenkaan kaikki ihmiset lankea vaan pystyvät kontrolloimaan affektejaan ajan ja paikan edellyttämällä tavalla.

(*)
PS.Omasta mielestäni esim. vegetarismi eläinten oikeuksien puolustamiseksi on lähes itsepetos, jolla ei edistetä paljon tärkeämpien - esim. koe-eläinten käyttöön liittyvien - liittyvien epäkohtien poistamista.

Vegetarismi on pelkkä protesti eli psykoaffektiivinen ja sellaisenaan hyvin irrationaalinen ele - ei mikään järkevästi toimivan kritiikin muoto.

 
At 19/5/06 20:39, Blogger Iines said...

Kootee, jos jostakin poikkeat, niin korkeintaan eduksesi. Kyllä minusta miehen suhtautuminen koiraan kertoo paljon hänestä itsestään ja myös hänen tavastaan kohdata ihminen ja jopa tavastaan kohdata nainen. Uskaltaisikohan jopa nyt hiukan yleistää: mies kohtelee koiria samalla kunnioituksella ja rakkaudella kuin naista.

Olenkin hieman huolestunut mm. RR:n kiinnostuksesta hämähäkkeihin. Mielestäni se kertoo jotakin hänen suuntautumisestaan muuhunkin kuin hämähäkkeihin. - Muutenhan tuo pitkä kirjoitus oli ansiokas ja monilta osin pistämätön. Joskus tekisi kyllä mieleni kysyä RR sinulta, että mitä itse ajattelet. Nytkin saimme hienon luennon Frans de Waalin ja Peter Singerin kaikin puolin kannatettavista ajatuksista, mutta. No, onneksi tällä kertaa jätettiin Foucault sivuun. Anteeksi, RR, mutta minua alkaa haukotuttaa siteeraukset, kun kiinnostaa enemmän ikiomat ajatustyngät. Vika on minussa, tiedän.

 
At 19/5/06 21:21, Anonymous KooTee said...

Myönnän auliisti, että kuulun niihin ihmisiin jotka puhuvat koirille.
Olen myös puhutellut koiraani ihan oikealla nimellä sekä pojaksi. Kuulostaisi, noin puhekielessä, jos sanoisin "uros tai naaras ota paikka=)" En silti pidä itseäni ihan pehmeäpäisenä. En ole myöskään ainoa joka näin tekee. Luulisin.
Näin teen myös uuden koirani kanssa.
Toivotaan, että on "hyvä tyttö" =D

Jos pidätte minua vanhana hölmönä ukkona niin ihan vapaasti, sitähän minä olen!

 
At 19/5/06 21:49, Blogger Iines said...

No, minä puhuttelin Rubenia papukaksi, kun se köpitteli hieman kankeana viimeisin aikoinaan. Nuorempana se oli, no joo, se oli Vaavi. Kyllä se silti eli ihan koiramaista raisuakin elämää. *punastuu ja häpeää eläinrakkaiden eläintensuojelijoiden edessä*

Minusta tuntuu, että tuota koirien inhimillistämistä liioitellaan kuitenkin hieman. Vanhassa klassikkokirjallisuudessa on lukuisia esimerkkejä siitä, miten koira ajattelee ihmisen tavoin ja ikään kuin puhuu, ja miten ihminen puhuu koiralle, kuin ihmiselle. En pidä sitä kovin pahana, enkä usko, että se tarkoittaa koiran koiruuden ja eläimellisyyden unohtamista. Minusta se kertoo vain ihmisen syvästä suhteesta eläimeen ja luontoon. Siinähän eläintä ei nimenomaan käytetä hyväksi - hyötyeläin-sana kammottaa minua, vaan varovasti ehkä tunnustetaan, että eläimelläkin voi olla henki ja sielu. Miksi vain ihmisellä olisi henki ja sielu?

 
At 19/5/06 21:49, Blogger A-K.H said...

Minusta sinä, ikkunaiines, puhut löperöitä lootasi kommentissa, joka alkaa "Ihminen hakee..." Et esitä tutkittua tietoa koirien luontaisesta käyttäytymisestä etkä koiran kehityshistoriasta ihmisen yhteydessä, vaan tekstisi on pelkästään emotionaalista retoriikkaa. Usko hyvikses, hyvällä, ettei tarvitse heittää heinällä.

 
At 19/5/06 21:54, Anonymous Koirut Bones, Youssuf & Dee said...

Noh niin onpas täällä hilpeetä vielä toistaiseksi, varsinkin Raunon ensimmäinen kommentti kuin myös anonyymin. Anonyymin tavoin ihmettelemme, miksei myöskään kameleita, meillä on kyl' nyt yksi pakolaiskameli teltan takana piilossa. Ja Raunon toinen kommentti se vasta veto onkin!
Suosittelen kaikille koirujen sielunelämästä tietämättömille kahta Timbuktun juttua http://timbuktu.vuodatus.net/blog/133003 (kuva-kamelista huolimati, tekstissä kerrotaan koirujen ja niiden ihmistovereiden suhteista)
siellä on linkki Serraon esittelyyn Austerin kirjasta sekä linkki Five Branch Tree Brianin Auster-kirjoitukseen. Möys Anitan Freud pelasti elämäni 6.5. kommenteissa pikkujuttu Freudin terapiakoirasta Jo-Fista.
Tai kehoitetaan kerassaan lukemaan Paul Austerin pateettisen ihana Timbuktu.
Iines et voi vastustaa.
Eiköhän taas tämän koirulässytyksen jälkeen ala sontaa niskaan lentää?
Terveisin minän-jatke-lemmikki-työkoirut Mr Bones & Mon Youssuf kuin myös suurenkin ihmisjoukon keksellä koiruilleen lässyttävä Dee

 
At 19/5/06 22:02, Blogger Rauno Rasanen said...

Iinekselle toteaisin, että minä näen asiat niin monelta kantilta (tai ainakin yritän), että "kunnon" pyrrhonilaisen skeptikon tavoin pidättäydyn omasta - yksityiskohtaisen vakaumuksellisesta - mielipiteestä.

Mutta lienee ehkä huomattu, että osaan myös asettua jyrkästi jonkun näkökulman taakse ja puolustaa sitä - olkoonkin, ettei tarkoitukseni silloinkaan ole jämähtää vain tähän yhteen peliruutuun.

Jos asenteeni haukotuttaa, niin siitä vaan. Hyviä unia.

Minun on pakko olla rehellinen ja lojaali niiden älyllisten sekä emotionaalisten(!) kriteerien suhteen, jotka ovat vuosien mittaan ajatteluani asettuneet ohjaamaan - olkoot ne sitten joskus miten ristiriitaisia tahansa.

Kyse ei siis ole pelkästään itse määräämästäni (voluntaristisesta) valinnasta vaan ikäänkuin "kohtalon kausaliteetista eli johdatuksesta", jos sallitaan, että käytän hämärämpää filosofista terminologiaa.

Ja mitä hämähäkkeihin tulee, niin ainakaan en kiduta niitä.
Saavat minun puolestani olla vaikka väärinpäin...

 
At 19/5/06 22:04, Blogger Iines said...

a-k.h.

Minähän kysyn koska en tiedä, en väitä mitään. Jos olisin vastannut noihin, voisit syyttää lööperistä, mutta kysyn nyt sitten vaikka sinulta nuo kysymykset:

Ihminen hakee koiralta rakkautta, mutta mitä se sitten on, mitä koira kylläisenäkin hakee ihmiseltä? Miksi koira seuraa ihmistä ja pesiytyy mielellään yhden ihmisen luo? Miksei se valitsekaan villiä vapautta? Miksi koira seurasi ihmistä ja kiintyi yhteen isäntään jo historian alkuhämärissä, vaikka luonto oli täynnä riistaa? Miksi koira "kesyyntyi", kun taas vaikkapa leijona ei kesyyntynyt?

Ethän kai syytä minua emotionaalisesta retoriikasta, ellet tiedä vastauksia noihin kysymyksiin. Vastaukset kiinnostavat minua kovasti, ja voi tietenkin olla että kesyyntyminen kuitenkin on sidoksissa ruokaan.

 
At 19/5/06 22:15, Blogger A-K.H said...

Ja löperömmäksi menee, jos vielä hengellistät koiran tai minkä tahansa eläimen, paitsi ihmisen. Koira ei kysele, mikä se on, mistä tulee ja minne menee. Ei kai koiraa ja ihmistä voi todellisesti käsittää yhteismitallisesti muuten kuin biologisesti. "Kaikki menee samaan paikkaan", sanoi Saarnaaja. Se on totta. Koira ei ymmärrä sitäkään. Koiralla on koirautensa ja sen mukainen ymmärryksensä. Koira ei ajattele eikä sillä ole uskonelämää.

 
At 19/5/06 22:22, Anonymous Timbuktun Dee said...

Kootee: "Kuulostaisi, noin puhekielessä, jos sanoisin "uros tai naaras ota paikka=)" Niin, eipä kuulostaisi.
Ja vielä lisää lässytystä eli kuinka puhuttelen uppiniskaisia koirujani mm.: Youssuf-Mussu; kuules ukko; kyl' on hieno poika, miten voi ollakin niin hieno; Youssuf-Junttura; pikkupirulainen; Herra Bones; sopisiko nyt mitenkään jos tännepäin; noin nätisti se poika kakkaa jne.
Loputtomasti onnen ja epätoivon hetkiä koirujen seurassa niin kuin elämässä muutoinkin.
Iines ei "eläimittömillä" argumentaatio hallussa, älä mene halpaan!
Terveisin,
myöskin emotionaalista retoriikkaa viljelevä Dee, kuin myös salviaa retkirepun taskussa

 
At 19/5/06 22:23, Blogger Rauno Rasanen said...

Vielä hämähäkeistä ja muista ötököistä.

Muistelkaapa, miten Charlie Chaplin koulutti kirppuja liikuttavan naurettavassa elokuvassaan Parrasvalot.

Kieltämättä hän käytti kouluttaessaan kovaotteisesti ruoskaa, mutta tuli kuitenkin "todistaneeksi", että kirput ovat ihan kuin koirat - oppivaisia.

 
At 19/5/06 22:41, Blogger Iines said...

RR,

kiintoisaa, mutta minäkin näen asiat monelta kantilta ja juuri siksi useimmiten jutuissani onkin paljon kysymyksiä, jotka hätäiset lukevat väitteinä ja ikään kuin mielipiteinäni. Tuo monesta näkökulmasta katsominen on usein aiheuttanut sen, että minun on hieman hankalaa sitoutua mihinkään, kun näen monenlaisia mahdollisuuksia. En tahdo naulita oviani, kuten usein sanon.

Sinä nyt tietenkin olet ylimaallisen fiksu ja lukenut, ja nähtävästi pystyt operoimaan lukemiasi tietoja ja teorioita varsin abstraktisti - taito, joka itseltäni puuttuu, tai on muotoutunut jotenkin erilaisesti, sillä kyllähän minäkin abstrahoin omalla tavallani, jota vissiin harva huomaa tai ymmärtää, kun en itsekään aina.

Ymmärrän kyllä tuonkin, että et brassaile osaamisellasi, vaan pidän sitä melko luontevana teikäläiselle, että sinulta se langanpää ei taida koskaan kadota.

- Kiitos lukuvinkeistä koira-asioihin, Timbuktun väki, luen ne kyllä. Ja toivon kyllä hartaasti, että ennustuksesi ei toteudu, eli että sitä paskaa ei alkaisi sataa niskaan.


a-k.h,

äläs nyt sotke ajatustani. En hengellistä koiraa, jos kysyn onko sillä henki/äly, eli jotakin muutakin kuin ruumis eli lihallinen vartalo.

Koirani ovat useinkin muodostaneet etukäteen toimintamallin ja toteuttaneet sen. Ne ovat mm. kaivanneet ja odottaneet ihmistä, jonka nimen olen sanonut ja joka ei ole ollut läsnä. Monet minuutit ulko-ovella, vikisten. Ne ovat siis ajatelleet tätä tuttua ihmistä ja muodostaneet hänestä aivoillaan mielikuvan. Vielä esimerkki.

Kun sanoin Rubenille, että "mennään mökille", se oli innoissaan ja otti tanssivia askelia eteenpäin kohden ovea, ja kun sanoin korostetusti "mennään autolla mökille" se kiihtyi ja oli innoissaan, mutta ottikin nyt askelia taaksepäin eli peruutti hassusti liikehtien ovesta poispäin, koska pelkäsi autokyytiä. Se ratkaisi ristiriidan siis näin nerokkaasti. Mielestäni se tarvitsee tällaiseen toimintaan aivoja, pelkkä keho ilman aivosolujen viriliteettiä ei saa aikaan noin kiintoisaa tapahtumasarjaa.

 
At 20/5/06 00:43, Blogger Rauno Rasanen said...

Koirat eivät opi semantiikkaa eli lauseen merkityssisältöä - puhumattakaan yhden ja saman lauseen erilaisia merkityssisältöjä.

Koirat eivät myöskään - toisin kuin ihmisapinat (esim. simpanssit) opi ymmärtämään (muodostamisesta puhumattakaan) syntaktisesti yksinkertaisia lauseita.

Koira reagoi aina vain yksittäisiin sanoihin, jotka toimivat sille signaalien tavoin.

Näihin signaaleihin on oppimisen kautta kytkeytynyt, tiivistynyt tai ehdollistunut (miten asian haluammekin sanoa) käskyjä/viestejä, jotka koira pystyy muistamalla tajuamaan.
(Tajuaminen ei tässä merkitse samaa kuin tietoisuus.)

Koiralla on hyvä muisti ja muistin toiminta perustuu paljolti myös ehdollistumisen ja ristiriidattomuuden periaatteisiin.
(Koiran kouluttaminen onnistuu juuri tämän kyvyn ansiosta.)

Varsinainen ongelma nousee kuitenkin siitä, miten koira pystyy tajuamaan sanallisten signaalien "tarkoituksen", vaikkei se kykene itse spontaanisti tuottamaan tai reflektoimaan merkityksiä kuin erittäin alkeellisesti - enintään 1½-2 vuotiaan lapsen tasoisesti.

Signaalien kytkeytymisessä monimutkaisempiin käskyihin ja viesteihin lienee koiralle 1)ehdollistumisen ohella kyse eräänlaisesta kouluttajan tai koiran "perheenjäsenten" sanojen 2)ekstrapolaatiosta eli "laajentumasta".

1)Koiran kouluttaja käyttää rajattua sana-arsenaalia eri voimakkuudella, eri äänensävyllä ja intonaatiota muunnellen.

2)Toisaalta ihmiset kommunikoivat usein spontaanistikin hyvin ilmeikäällä tavalla - varsinkin leikkiessään ja pelatessaan.

Fiksu koira oppii sekä ehdollistamistarkoituksessa käytetystä että spontaanisti käytetystä sanojen ääntämismuuntelusta.

Tämä muuntelu yhdistyneenä enintään 3-4 sanan loputtomasti toistettuihin viesteihin/käskyihin luo perustan koiran "ymmärrykselle".

Kielen tajua se ei kuitenkaan ole.

Enempää en uskalla tästä asiasta sanoa, koska en tiedä. Nytkin liikun jo "hämärän rajamailla".

*
Esimerkkisi on mielenkiintoinen, koska "ilmoitukseesi" mökille menosta ei sisälly ristiriitaa annetun viestin/käskyn tasolla.
Et käske yhtä ja vaadikin (samassa käskyssä) jotain muuta.

Kyse on nyt koiran omista peloista, joita se joutuu "itse" käsittelemään - tai on kykenemätön niitä käsittelemään.

Nämä pelot kuuluvat joko jo alunperin koiran luonteeseen tai ovat (nekin) syntyneet voimakkaan ehdollistumisen - esim. pelästymisen - myötä.

*
Esimerkkisi "mennään autolla mökille" sisälsi tuon "autolla" eli koirasi kannalta epämiellyttävän signaalin sille muuten miellyttävältä kuulostavien signaalien yhteydessä.

Esimerkin perusteella vaikuttaisi siltä, että koiralla(si) oli paitsi viestiin sisältyvän ristiriidan taju, myös kyky prosessoida viestiin sisältyvää, mutta ei suoraan viestin antajasta riippuvaista - koiran omaa sisäistä dissonanssia.

Mutta en yhä edelleenkään tulkitse tällaista "oivalluskykyä" tietoisuudeksi, vaikka aika läheltä liippaakin.

 
At 20/5/06 09:40, Blogger Arawn said...

"Toissa päivänä muuan kiihtynyt tyylikäs nainen oli karjunut naama punaisena, että korjaa saatana ne paskat pois. Kumma miten koiranvihaajat osaavat nähtävästi aina kiroilun taidon. Ja tytärhän korjaa jätökset kehottamatta."

Huutaminen on toki väärin, mutta ymmärrän kyllä tätä rouvaa. Minua korpeaa suuresti joka kevät se, kun lumet sulavat ja kadut täyttyvät koirien jätöksistä. Eivät tietenkään keskustassa, mutta esimerkiksi Koskelassa (7km keskustasta) niitä löytyy jo ihan kävelyteiltä, ei vain nurmikoilta teiden varsilla - ja nurmikoillakin se on ikävää, kun niillä ei sitten voi kävellä vaan pitää varoa koirien kikkareita koko ajan. Ehkä tämä on sitten koirien vihaamista, mutta kieltämättä tämä ottaa minua hyvin paljon päähän. Syytän tosin omistajia, en koiria, mutta kai tämä riittää koiranvihaajaksi?

"Ihminen hakee koiralta rakkautta, mutta mitä se sitten on, mitä koira kylläisenäkin hakee ihmiseltä? Miksi koira seuraa ihmistä ja pesiytyy mielellään yhden ihmisen luo?"

Miten niin mielellään "yhden" ihmisen luo? Koira kai pesiytyy yhtä mielellään yhden kuin kymmenenkin ihmisen luo. Ja koirahan on laumaeläin, ihminen on koiran lauma. Ei laumaeläin hylkää laumaansa ja valitse "villiä vapautta".

"Miksi koira seurasi ihmistä ja kiintyi yhteen isäntään jo historian alkuhämärissä, vaikka luonto oli täynnä riistaa? Miksi koira "kesyyntyi", kun taas vaikkapa leijona ei kesyyntynyt?"

Todennäköisesti koira ei seurannut vaan ihminen otti suden pentuja ja kasvatti ne luonaan. Mutta sikäli totta, että on lajeja, joita ei saatu kesyyntymään - ei tosin ole tietoa, kuinka intensiivisesti sitä on yritetty vaikka leijonien kohdalla. Tämä kaikki ei kuitenkaan tarkoita, että koira hakisi ihmiseltä "rakkautta". Koira tuskin ymmärtää rakkautta samalla tavalla kuin me. Oletettavasti koira hakee meiltä melko lailla sitä samaa, mitä sudet hakevat laumansa jäseniltä.

 
At 20/5/06 10:45, Blogger Iines said...

Huutaminen on toki väärin, mutta ymmärrän kyllä tätä rouvaa.

No minä en ymmärrä. En ole koskaan ymmärtänyt raivoavan vihan purkamista syyttömään kohteeseen. Tämä tyylikäs ja mukavana pidetty naapuritalon rouva ei voinut olla huomaamatta kakkapussia tyttären kädessä. Minusta tuon tilanteen olisi voinut hoitaa kehaisemalla kakkojenkorjaajaa, koska korjaaminen näyttää olevan poikkeus koiranomistajien keskuudessa, etenkin Helsingissä. - Tästä johtuen arvelen tuon rouvan vihaavan/pelkäävän koiria. Tai jos hän on ihmisvihaaja.

Koira kai pesiytyy yhtä mielellään yhden kuin kymmenenkin ihmisen luo. Ja koirahan on laumaeläin, ihminen on koiran lauma.

No oikeastaan tarkoitin yhtä yksikköä (isäntä/emäntä/perhe), mutta muotoilin ajatukseni epätäsmällisesti. On kuitenkin myös niin, että moni koirarotu ottaa siitä laumastaankin vain yhden "isännäkseen", jota seurailee eniten ja jota tuntuu palvovan. Kaikki koirani ovat tehneet näin, samoin tuntamani koirat. Nyt en puhu tarhoihin sopeutetuista laumakoirista, joita käytetään hyödyksi.

Todennäköisesti koira ei seurannut vaan ihminen otti suden pentuja ja kasvatti ne luonaan. Mutta sikäli totta, että on lajeja, joita ei saatu kesyyntymään -

Niin, miksi susi kesyyntyi? Ja miksi susi hyväksyy myös ihmisen laumansa jäseneksi? (Lukuisia tositarinoita tästä aiheesta on, mm. uusin Misha Defonsecan Susilapsi.) Leijona sen sijaan söisi ihmisen.

Tämä kaikki ei kuitenkaan tarkoita, että koira hakisi ihmiseltä "rakkautta". Koira tuskin ymmärtää rakkautta samalla tavalla kuin me.

No haloo, ei kai kukaan ajattele, että koira tuntee rakkautta samalla tavoin kuin ihminen. Haluan kuitenkin tässä yhteydessä kysyä, onvatko määritelmät "rakkaudesta" liian suppeita ja harhaanjohtavia. Mitä muuta rakkaus voisi olla kuin suurta viehtymystä johonkuhun tai johonkin ja tarvetta jatkaa tätä tilaa? Jospa se aistien huuma ei välttämättä liitykään "rakkauteen"? (No niin, langanpää katosi, mutta voisihan tuota rakkaus-käsitettä pohtia joskus hieman laajemminkin, vaikka päreen puolella.)

 
At 20/5/06 11:02, Blogger Iines said...

RR,

oikeastaan tiesin tuon kaiken, enkä edes "tiedä", olenko kenties lukenut nuo ajatukset jostain, vai ajatellut itse. Sinä vain osaat sanoa kaiken niin kontrolloidusti, siis todistettavasti, että tekstiisi voisi sirotella lähdeviitteet paikoilleen. Ihailen.

 
At 20/5/06 11:24, Anonymous KooTee said...

Koira "oppii" ymmärtämään sanoja enemmän kuin uskotaan noin yleensä, mitä enemmän sille puhutaan sitä enemmän myös "sanavarastoa" kertyy.
Oppii se se nämä asiat miten tahansa niin mitä sillä on oikeastaan väliä.

Kirjaviisautta kyllä löytyy, mutta käytäntö kesrtoo toista.

Kaikesta huolimatta hankin edelleen koiran =)

Jätetään koirankakka keskustelu muualle. Me kaikki VASTUULLISET koiranulkoiluttajat se ne kyllä korjataanv vai mitä?

 
At 20/5/06 11:54, Blogger Iines said...

No kummasti nämä koirajutut aina kääntyvät sinne kakkaosastolle. Tosin minulla oli tuolla päreessäni maininta siitä, joten ei ihme, että siihen tartuttiin.

Rubenkin osasi monia sanoja, joten en tiedä sitten tuosta RR:n semanttisesta kiistämisestä. Jospa sanat ovat ihmisellekin jonkinlaisia signaaleja, mutta me vain pystymme jatkojalostamaan niillä mitä vain, jonka voimme pukea näkyvään asuun, toisin kuin eläin, jonka viestintää emme tarpeeksi tunne. Monilla lajeillahan on varsin pitkälle tutkittujakin kielisysteemejä. Valaat, delfiinit? Vai onko se vaan niin, että eläimillä on signaalit, joilla ne pystyvät pikkuisen operoimaan...

Niin tai näin, Ruben erotti monia sanoja, samoin Manu, edellinen koirani, joka sai hepulin aina kun sille sanoi "työtä". Molemmat koirani erottivat mm. juuston ja makkaran ja kinkun toisistaan, eli sanat eivät olleet vain ruokaa. Kinkku-sana aiheutti uunin tarkistamisen ja makkara ruokakupille menoa, juusto kuolan valumista suupielistä herkkupalaa odotellessa emännän vierellä. Myös ihmisten nimet erotetaan, ja jokaisen nimen kohdalla toimitaan eri tavalla. Suurinta riemua aiheutti tyttäreni ja hänen erään ystävänsä nimen sanominen, mikä aiheutti pitkällistä huokailua ulko-oven edessä maaten.

Hanki vaan koira, kootee, uskon että sinun luonasi sillä on hyvät ja koiramaiset olot. Minä taas en koiraa hanki en hanki en hanki en hanki en...Nautin rajattomasta vapaudestani. (Satiirista ironiaa, selitys, koska minun luullaan aina olevan tosissani.)

 
At 20/5/06 12:24, Anonymous KooTee said...

Vapaus menee, sehän on selvä. Se olen hyvin huomannut tämä puolenvuoden aikana, iman koiraa. Mutta menköön, jotain muuta tulee tilalle.

Tuo Hotanen on hauska veikko, sitä en kyllä osaa ottaa aina tosissani, en edes näissä koirajutuissa =)

 
At 20/5/06 14:27, Anonymous HannuHoo said...

Hm?
Kiihtynyt, tyylikäs nainen karjuu raivona just sen takia ett on tyylikäs ehkä. Hoidettu ulkoasu vaatii kontrollia mitä puolestaan tarttetaan ettei mätänevä sisus keitä yli ... ja sitten tulee koirankakkaa ja ...
Ei enää kakkaa.

Kysyn vain kuka on sohvakoirakuvan tehnyt? Sehän on kuin tuutulaulu.

 
At 20/5/06 18:07, Blogger A-K.H said...

Ei koira palvo. Ei koira sitoudu samalla tavalla lauman muihin jäseniin kuin lauman johtajaan. Kahden hengen laumassakin on nokkimisjärjestys.
Muuan tyyppi joutuu johtamaan pienlentokoneellaan talvimuutolle parikymmenpäisen hanhiparven, jonka jäsenet ovat samaistuneet häneen. Juttu on tullut televisiosta pari kertaa.
Monissa koirissa on pentuominaisuuksia vahvistettu, jotta ne olisivat hellyttäviä. Kaikkien koirarotujen jalosteet eivät kasva itsenäisiksi aikuisiksi koskaan. Poikkeuksen tekevät esim. huskyt. Ns. saksanpaimenkoiria pidetään pahimpina uikuttajina, kun ne jäävät yksin, mutta kokonsa ja ulkonäkönsä takia niitä on koulutettu mielellään opas- ja muiksi palvelukoiriksi.
Kissoista on tavattu sanoa, että ne kiintyvät paikkaan enemmän kuin ihmiseen. Suomalaista kotikissaa, jos nyt sellaista rotua onkaan, ei ole jalostettu pullamössöksi ja maaseudulla näkee talousrakennuksissa tarkoituksellisesti tehtyjä kissanmentäviä aukkoja hiirijahteja varten. Navetta- ja tallikissoja on ollut iät ja ajat. Kissat verottavat ahkerasti myös lintukantaa ja sen vuoksi monissa linnunpesissä poikaset saavat turhaan odottaa emojaan tai emoaan.
Coccerspanielia ei ole yleensä pidetty koiramaailman älynjättiläisenä, mutta olen minä tuntenut terrierin, joka haukkui lentokoneita.

 
At 20/5/06 18:26, Blogger A-K.H said...

PS. Koira voidaan kouluttaa myös tappajaksi siinä misä pelastajaksi. Koira ei tee moraalisia valintoja.

Yhden seurakuntatalon pihalta ampaisi aina laivakoira kauhealla rähinällä farkunpunttiin, kun ohitse pyöräilin. Kukaan ei sitä koskaan komentanut. Sananmukaisesti sitä joutui ravistelemaan irti puntistaan. En silti tullut käyneeksi pyytämässä talosta housurahaa. Eihän se luontokappaleen vika ollut, että se oli sellainen.

 
At 20/5/06 21:11, Blogger Iines said...

Hannuhoo,

kiintoisa näkemys tyylikkäästä raivoavasta naisesta.

Taulun tekijästä en saanut selkoa, vaikka parhaani tein ja vältän lainaamasta kuvaa, ellen tiedä tekijää. Kuvan tunnelma on minusta vallan mukava. Luultavasti kuitenkin harrastelijan tekemä.



a-k.h,

ei koira ihmistä palvokaan, en sanonut niin. Koira tuntuu katsovan palvovasti varmaan siksi, että koira on niin miellyttämishaluinen ja katsoo suoraan silmiin, toisin kuin ihminen.

Sinulla taitaa nyt olla kovat piipussa, vaikka hauskasti kirjoitatkin. :) Ja moneen lausumaasi yhdyn riemurinnoin.

Sanoisin oikeastaan vain siitä, että tunnut vertaavan koiraa ideaali-ihmiseen, jollaista ei taida ollakaan. Sanot esimerkiksi, että koira ei tee moraalisia valintoja ja että koira voidaan kouluttaa tappajaksikin. No toki, eihän koira ole tässäkään ihmistä huonompi. Ja yhä harvinaisemmaksi alkaa käydä ihminen, joka tekee valintojaan moraalisista lähtökohdista käsin.

 
At 20/5/06 21:38, Anonymous Koirut Bones, Youssuf & Dee said...

Meitä kiinnostaisi hannuhoon tavoin tuon koiramaalauksen tekijä. Kuvamatsku tällä sivustolla yl'päätään hienoa, olis' mukava tietää aina maalarit/kuvien tekijät, kun on niin upeat kuvat valittu.
*
Ajatellas, että jokin rotu on saanut niin hohdokkaan ja monimerkityksellisen nimikkeen kuin kultainennoutaja.
*
Mitä tulee kysymykseen kumpi kesytti kumman, koiru ihmisen vai päinvastoin. Sitähän ei kukaan varmasti teidä. On vain oletuksia. Ehkäpä se meni jotenkin näin.
Luolaihmisen oli helpompi saada saaliikseen eläinten avuttomia pentuja kuin taistella täyskokoisen karhun, suden tai jellonan kanssa. Ja ehkäpä joku luolalapsi mankui yhden penuista lemmikikseen. Pian huomattiin kuinka luolamiehen klaanissa kasvanut pentususi ottikin ihmislauman omakseen ja ruuan palkaksi alkoi vartioda ja hälyyttää uhkaavista vaaroista. Näin kenties jatkui satojatuhansia vuosia. Eikä tätä molemminpuolista sidettä enää mikään voinut katkaista.
Turha nyt on eetikkojen valittaa vuosituhat takaisista tapahtumista, jalokoiruista. Tämän päivän eettisyys menneisyyden jalostuksesta on myöhäistä.
*
Ei yksi Jack Londonin (ihanan itkettävä kertomus muuten) Buck muuta miksikään sitä, että ainakaan Deen junttura-chowit eivät, vaikka kuinka patistaisi vapauteen, sinne tahdo juosta.
Kovat piipussa Iines, loistavaa tuo viimeisin kommentointi!
Terv. alkukantaiset Mr Bones & Mon Youssuf

 
At 20/5/06 22:32, Blogger A-K.H said...

Yleensä vältän katsomasta silmiin tietyntyyppisiä koiria enkä ryhdy taputtamaan koiria päälaelle. Tavallisesti kyykistyn ja taputan rinnuksille, jollei ole kyseessä mäyräkoira tai joku hellanduudeli buudeli rusetteineen tupeerauksinen kaikkineen, mikä kertoo enemmän omistajasta kuin koirasta, joka on vain hänen persoonallisuutensa jatke, näyttelyesineenäkin.
En yhdy alkuviimeisenunkaan minulle osoittamasi viimeisen kommenttisi kolmanteen kappaleeseen. Ei täyspäinen ihminen voi ajatella noin kuin vahingossa, jollei sitten esiinny puhdasverisenä kyynikkona.

En ole väittänyt, etteivät ihminen ja koira tykästyisi toisiinsa. Ja onhan sodomiaakin.

Olisinpa koira ja toisipa joku savustettuja siankorvia lauantaisin.

 
At 20/5/06 22:39, Blogger A-K.H said...

Po: En yhdy alkuunkaan... (Joskus tulee tällaisia käsittämättömyyksiä siirrellessään sanoja muokatessaan lauseita kovat piipussa)

 
At 21/5/06 07:55, Anonymous JtB said...

Ja yhä harvinaisemmaksi alkaa käydä ihminen, joka tekee valintojaan moraalisista lähtökohdista käsin.

Sinä olet harvinainen. Toivon että valintasi pitää.

 
At 21/5/06 09:41, Anonymous KooTee said...

Iines, nyt on korkea aina vaihtaa aihetta. Kohta menee henkilökohtaisuuksiin=(

Kehu vaikka Lordia=)

 
At 21/5/06 11:37, Blogger Iines said...

Hallelujaa Lordi, oli se mahtava show! Suosikkini voitti ja muut suosikkini saivat hopea- ja pronssimitalin. Itsekin monen monen amatöörishow'n amatööriohjaajana arvostin sitä spektaakkelia, jonka poppoo esitti. Yhtä hyvin tekniikka olisi voinut pettääkin.. Vaan ei tietenkään tuolla tasolla, ja toivottavasti ei ainakaan ensi vuonna Helsingissä.

Tuosta moraalista vain se seikka vielä, että voi ollakin, että olen vähän kyyninen, kun puhun moraalisten seikkojen mitätöinnistä tai niiden ylikävelystä ihmisen moninaisessa päätöksenteossa. Olen nähnyt niin läheltä ja niin monesti, miten eettiset ja muut arvokysymykset sivuutetaan vaikkapa taloudellisen edun ja oman egon pönkittämisen tieltä.

Ja miten väärin moraalista puhuminen tulkitaankaan. Kukkahattuja ropsahtelee jo sanan maininnastakin. On siis niin, että kapeakatseiset käsittävät moraalista puhumisen vain seksuaalisen ja uskonnollisen moraalin vahtimisena, kukkahattutädit ovat heidän mielestään kuin moraalipartioita, joita kevät tuo Teheranin kaduille vahtimaan liian heppoisesti pukeutuneiden naisten moraalia ja hurskauselämää.(HS 21.5.)

Niin ja loppukaneettinahan sanon, että en minä koiraa nyt ota. Tyydyn rapsuttelemaan tyttären karvaturria silloin tällöin.

 
At 21/5/06 12:15, Blogger A-K.H said...

En ole katsonut viisuja ja inhoan tuollaisia spektaakkeleita. Musiikista kyllä pidän. Tämä oli jotain muuta, ominaista ajalle, jolle mikään ei riitä. Roskaa, roskaa, roskaa! Sairasta, sairasta, sairasta!

 
At 21/5/06 12:26, Blogger Iines said...

Kuules nyt känkkäränkkä! :)

En minä tarkoittanut, että koko se laulukilpailushow oli spektaakkeli, vaan se Lordin esitys niitten naurettavien reidenvilautussessioiden lomassa oli spektaakkelimainen show. Koko viisujuttu on luku sinänsä eikä houkuttele minua ottamaan edes kantaa.

 
At 21/5/06 14:17, Blogger A-K.H said...

Hyvä mielipide minun primitiivirektiotani vastaan. Jotain hyvääkin oli ja siinä latvialaiset parhaita. Tasavallan presidentiltä oli ylireagointia lähettää onnittelysähke, jonka olisivat ansainneet aikaisemminkin parhaansa yrittäneet. Usko vain, että nämä sormusten herrat nähdään mielipidevaikuttajajohtajan itsenäisyyspäivän vastaanotolla pr-linnassa.

 
At 21/5/06 14:44, Blogger Iines said...

Sormusten herra -analogia käväisi omassakin mielessäni, samoin trendinä oleva yleinen tarinaviehtymys. Osansa sillä menestykseen.

No, minulla ei ole mitään sitä vastaan, että herrat kutsutaan itsenäisyyspäivänvastaanotolle presidentinlinnaan. Mietihän nyt itse, mitä peeärrää nämä heput tekevät Suomelle. Taitavat osata markkinoinnin paremmin kuin moni muu. Sitähän kaikki on, markkinointia ja myymistä, ja nyt sattui ajan hermolla oleva tuote.

Vaan oli se Bosnia-H:n Leila sittenkin musiikillisesti paras, kun kuuntelin äsken uusintaa taustamusiikkina, ilman kuvaa.

 
At 21/5/06 16:18, Anonymous KooTee said...

On se kiva nähdä tämä poppoo itsepäiväjuhlissa koko komeudessaan, hiki voi tulla ja lateksit valua poskille.

 
At 21/5/06 18:25, Blogger A-K.H said...

Tötteröpäät vielä menettelivät yhdessä Puna-armeijan kuoron kanssa ja osasivat laulaakin, mutta nämä pärenaamat... He visualisoivat viimeisen päälle, ottivat riskin. Raakkumisen lisäksi nuoriso tarvitsee tajuntaansa liikkuvaa kuvaa muiden lisäkkeiden ohella. Abbakin ansaitsi vielä voittonsa musiikillisin avuin. Mahtaa olla ylitsekäymätön kuoroesitys ilman lavasteita höyryradiosta kuunneltuna "matkalla pohjoiseen."

 
At 21/5/06 19:49, Blogger Iines said...

Nyt taidetaan jo liikkua musiikillisissa makuasioissa..

Kyllä minä olin erottavinani Lordin esityksessä jonkinlaista särkyneen sävelen sinfoniaa. Lordi nyt silti ei kuvaa ominta musiikkimakuani oikeastaan alkuunkaan. Näissä kisoissa hän vain oli oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja toi mielestäni kosolti uutta viisukuvioihin.

Sanonpa tähän loppuun vielä, että en ole viisufani, en edes muistanut viime vuotista voittajaa, joten todennäköisesti en katsonut kisoja ollenkaan.

 
At 21/5/06 20:31, Anonymous Anonyymi said...

Ja vielä lisäys:

painettu/postattu sana on vaarallista. Jos puhuu x:stä ja kehaisee sitä, onkin jo X:läinen. Kuuluisa tyhjän aukon täyttyminen humahduksenomaisesti..

iines ejk.

 
At 21/5/06 21:15, Blogger A-K.H said...

Hei ii, oletko unohtanut, että koirat ovat musikaalisia ja jotkut niistä osaavat laulaa, kuten laulava lintukoira (jottei sittenkin olisi laulava lintukoiras).

 
At 21/5/06 21:21, Anonymous KooTee said...

a-k.h:n piti vielä saada viimein sana koirakeskusteluun=)

Olen muuten kanssasi Lordista samaa mieltä, tai oikeastaan minun on turha mielipiteitäni sanoa sillä en viisuja katsonut tänä(kään)) vuonna. Olisinkohan katsonut viimeksi Abban voiton?? Taidan olla jäävi?

 
At 22/5/06 00:26, Blogger Iines said...

Olen minä kuullut koiran laulavan, sadussa, ja radiossakin joskus oli koira joka kiersi laulavan emäntänsä mukana laulamassa duettoa emännän kanssa. Mikäs sen somempaa.

No kai se viimeinen sana koirakeskusteluun olisi sellainen, että me kaikki rakastamme koiria ja toivomme niille onnellista elämää näissä oloissa, jotka olemme niille suuressa viisaudessamme luoneet. Tehdään se mikä voidaan eikä haikailla paratiisia. Ja ihan sama kuka sen viimeisen sanan sanoo, vaikka tähän peräänkin voi joku vielä pistää koiraviisauksiaan. Minä menen nyt nukkumaan ja näen unta putkimiehestä. Kyllä. Putkiani tullaan heti aamulla rassaamaan.

 
At 22/5/06 01:04, Anonymous Timbuktulaiset said...

Laulava lintukoira on Elina Karjalsien luoma kirjallinen koiru.

 
At 22/5/06 08:32, Anonymous KooTee said...

Toi oli paha, putkiasi rassaamaa heti aamusta =) Hyvää huomenta vain!

 
At 22/5/06 11:38, Blogger Iines said...

N0 niin piti tulla, vaan eihän se vielä ole tullut ja minulla putket odottavat! Naapurissa on kosteusvaurio ja minun putkeni rassataan siinä samalla. En pääse edes suihkuun ennen, kun pelkään että putkimies tulee juuri silloin..

- Aivan timbuktulaiset, niin on Elina Karjalaisen tuo laulava lintukoira.

 
At 22/5/06 12:58, Blogger Rauno Rasanen said...

Minäkin jännään kovasti, milloin se putkimies tulee.
Ne yleensä soittaa kahdesti...vai oliko se postimies?

 
At 22/5/06 13:34, Blogger A-K.H said...

Toivotaan, että vaikka postimees.

 
At 22/5/06 13:59, Blogger Iines said...

Tilannetiedotus: ei vieläkään putkimiestä...

Taidan ruveta vääntämään uutta pärettä, odotellessani. Ehkä se tuleekin vasta illansuussa tai huomenna, jos on tullut äkillinen putkivuoto jollekin.

 
At 22/5/06 14:18, Blogger Rauno Rasanen said...

Voi vitsi! Eiks sulla ole puhelinnumeroa sille putkiveijolle?

 
At 22/5/06 16:07, Blogger Iines said...

Kun se putkimies on naapurin hepun isännöijältä tilaama, ja isännöijä oli sanonut, että tulee heti ensi viikolla ja katsoo molemmat huushollit. Nyt huomaan, että tuo ajan määrittely heti ensi viikolla on venyvä käsite. Ja lisäksi - välttelen puhelinta kuin ruttoa äänen pätkimisen vuoksi. Toisaalta vastasin kyllä juuri soittoon ja onnistuin torjumaan anelijan, joka pyysi rahaa jonkin hyveellisen säätiön nimissä.

 
At 22/5/06 16:43, Blogger Siren said...

Laulavista koirista puheenollen: aina kun soitin ystäväni luona pianoa, koirat rynnistivät alakerrasta viereeni ja ulisivat mukana, kun lauloin.

Olen minä melkoinen seireeni.

 
At 22/5/06 16:47, Blogger Iines said...

Tämä on jännä ilmiö, ja olen kuullut vastaavasta useinkin. Mikä saa ne ulvomaan? Mitä se vastaa niiden viestinnässä?

 
At 23/5/06 14:38, Blogger Arawn said...

Iines: "No minä en ymmärrä. En ole koskaan ymmärtänyt raivoavan vihan purkamista syyttömään kohteeseen."

Mina en sanonut ymmartavani rouvan TOIMINTAA. Jos viitsit lukea, sanoin, etta rouva toimi mielestani vaarin. Sen sijaan ymmarsin rouvan KIUKKUA eli TUNTEITA sen vuoksi, etta koiran kakkaa on kaupungissa usein joka puolella. Ja voisin jopa ymmartaa julkista huutamistakin - minulle ei ole ongelma ymmartaa tekoja, jotka ovat minusta vaarin, jopa kammottavia. Voin ymmartaa Hitleriakin. Jos olen hirvio siksi, etta ymmarran (mika ei tarkoita vielakaan, etta hyvaksyn, pidan oikeana tms.) niin sitten olen.

 
At 23/5/06 15:16, Blogger Iines said...

No voi pärkkele kun olet aina niin hankala ja oikein tunnut etsimällä etsivän mistä saisit minut kiinni. Oletkohan koskaan sanonut mitään myönteistä blogissani? :(

Ja vielä toinen pärkkele siitä että näyt luulevan että minä en ymmärtäisi Hitleriä.

Hiukan nyt ihmistuntemusta kehiin Arawn!

 
At 26/5/06 10:16, Blogger Arawn said...

Iines: "Hiukan nyt ihmistuntemusta kehiin Arawn!"

Ymmärrät Hitleriä vaan et rouvaa, joka purkaa kiukkuaan syyttömiin? Luulisi, että Hitlerin hirmuteot olivat hiukan eri vakavuusasteella kuin rouvan. ;)

Mutta hei, en väitäkään olevani hyvä ihmistuntija. Erityisesti en ole hyvä netin kautta ihmistuntija enkä blogi-ihmistuntija.

 

Lähetä kommentti

<< Home