3.5.06

Heiluhännän ikkuna


--
Kammiostaan korkeasta
katselee hän mailman piirii,
taisteloa allans' monta;

havu-oksan rauhan-viiri
päällänsä liepoittaa.

Mikä elo onnellinen
keinuvassa kehtolinnas
Siellä kiikkuu oravainen
armaan kuusen äitinrinnas:
Metsolan kantele soi

Siellä torkkuu heiluhäntä
akkunalla pienoisella,
linnut laulain taivaan alla
saattaa hänen iltasella
unien Kultalaan.


(Aleksis Kivi, Laulu oravasta)

Olin päivän ulkona. Ensin kävin kuvan vuorella, josta tarkkailin maatilan heräämistä kevätkylvöihin ja kaukana siintäviä sinisiä vuoria. Kyllä joku muukin varmaan on lukenut sinisistä vuorista, joita satuhenkilö tavoitteli. Tämä henkilö, jonka nimeä en valitettavasti muista, kulki kulkuaan tavoittaakseen vuoret, mutta ne siirtyivät koko ajan kauemmaksi. Aina yhden kukkulan laella hän luuli, että ne ovat nuo seuraavat, mutta kun hän pääsi huipulle, hän pettymyksekseen havaitsikin niiden olevan taas seuraavat. Näin hän jatkoi ja jatkoi ja jatkaa varmaan yhä tänä päivänäkin. Näinhän hyvät sadut päättyvät.

Vuorelta kävelin alas ja kuljin pitkin joen rantaa. Totta puhuakseni vaihdoin välillä joenrantaa kumijalkaisella - tuo vuori on nääs aika kaukana. Tämän toisen joen rannassa meinasin kokea katiskan, jonka joku oli matalikolle uskaliaasti heittänyt. Voitin mielitekoni käytännön syistä: kenkäni olisivat kastuneet, samoin farkunlahkeet. Katselin sitten kauniita vanhoja taloja ja mietin, koska ne mahdetaan purkaa. Täällä on tapana purkaa puutalot betonin ja hienojen uusien rivitalojen alta. Seudulla on paljon vanhuksia, jotka muuttavat jostain perukoilta palvelujen äärelle somiin pikku kopperoihin. Otin monta aika onnistunutta kuvaa vanhoista tunnetuista rakennuksista, mutta tämän jutun idea ei ole nyt laittaa mitään hienoja tunnistettavia kuvia estradille. Kauneus on pienissä yksityiskohdissa ja panenkin tähän loppuun pienen värisinfonian, leikittelyn veden kuvajaisella ja puiden siimeksellä. Joitain kuvia tältä reissulta tulee myös kuvablogiini.


11 Comments:

At 3/5/06 16:12, Blogger pagisija said...

Varsinkin alempi kuva on hieno! Minäkin kuvaan mielelläni erilaisia heijastuksia; ne antavat tuttuihin asioihin uutta näkökulmaa.

 
At 3/5/06 16:15, Blogger Iines said...

Ah kiitos, täytyy sanoa, että pidän itsekin aika tavalla tuosta alemmasta.

 
At 3/5/06 18:23, Anonymous Anonyymi said...

Minä pidän kyllä tuota ylempää parempana. Kuva on kehystetty hienosti ja antaa Kalevalaisen kuvan keväästä!
Ei huono alinkaan =)
KooTee

 
At 3/5/06 19:15, Anonymous marja-leena said...

Hienot kuvat, ja kuvaus vanhoista taloista joita pitäisi säilyttää!

 
At 3/5/06 20:37, Blogger Iines said...

Vanhat yksinkertaiset puutalot ovat mielestäni jopa kauniimpia kuin nämä uusvanhat mintunvihreät puutalot. Tai uudet espanjalaistyyliset holvein ja pilarein varustetut valkoiset tiilitalot. Juuri tänään kävellessäni tuolle kuvan vuorelle huomasin, että sen juurelle on noussut kaksi kammottavaa, monin holvein ja takorautaparvekkein varustettua ökytaloa, vanhojen rintamamiestalojen viereen. Aika riitelevää maisemansuunnittelua. Kyllä ne rintamiestalot kohta varmaan puretaan ja rakennetaan holvitaloja lisää.

 
At 3/5/06 21:19, Blogger A-K.H said...

Mistä olet löytänyt noin supisavolaisen maiseman?

 
At 4/5/06 09:08, Blogger Iines said...

Tämä maisema onkin täällä harvinaisuus, jota käydään katsomassa perhekunnittain sunnuntaisin, kiikarit ja kamerat kaulalla, lapsilla karkkipussit kädessä.

Näkisittepa sen sirpaleitten ja roskan määrän, joka tällä vuorenhuipulla vallitsee. Ja tuntisitte sen hajun, joka alueella olevista yleisökäymälistä leviää vienon tuulen mukana. Oli täällä jokin rakennuskin, mutta se poltettiin. Onneksi kukaan ei pysty tekemään mitään tuolle maisemalle, joka huipulta avautuu. Jaa, onhan tuohon vuoren juureen vedetty jo jokin korkea linkkitorni vai radiomasto, mikä lie. Sen paksut johdot ulottuvat maisemaa pilaten pellon laitaan asti.

Eli se siitä savolaisuudesta ja idyllismistä. Valitettavasti. Yhä pienemmäksi käy luonnontila Suomessakin.

 
At 4/5/06 10:37, Blogger A-K.H said...

Minäkin sanoin täällä, että onneksi eivät voi maisemalle mitään, mutta mutta... Tuollainen maisema on kuin moottoritietä, kerrostaloja tai omakotitalomattoa varten luotu. Kiitos Herralle!

 
At 4/5/06 16:13, Blogger Iines said...

Täällä on jäljellä vielä mittaamattoman iso ja aukea alue, vanha sokerijuurikaspelto, nyt vailla käyttöä, kaupungin alueena. Olen jo kuullut huhuja sen rakennuskaavasta: täyteen rivareita, vieri viereen ja jokaiseen luukkuun postimerkin kokoinen "suojaisa" piha, ts. suora näkyvyys naapurin grilliin.

Mikäli rakennushanke toteutuu, maisema pimenee ja avaruudellisuus, joka on ollut valttikorttina kaupungin sisääntulotien varrella, väistyy.

Koiran kanssa kulkiessa, 13 vuotta, huomasin vuosi vuodelta, että oli entistä hankalampi löytää koiran vapaanapito- ja jopa kakkatuspaikkoja, kun joka pläntti rakennettiin kohta täyteen.

 
At 4/5/06 21:57, Blogger A-K.H said...

Paikka, joissa näkyy paljon taivasta ja jossa katse voi edetä kerrostalon seinää loitommalle helpottaa asumistani.

Meluisa urbaaniympäristö ei kiehdo. Monenlaisia luukkuja olen ehtinyt kokeilla.

Mailmassa on puutetta puhtasta vedestä ja kohta hiljaisuudestakin.

Kuka muistaa vielä, kun radion kuuluttaja sanoi, että seinänne takana saattaa asua naapuri, joka työn, levon, sairauden tai muun syyn takia tarvitsee hiljaisuutta; älkää siis antakako radionne soida liian äänekkäästi.

Jotenkin tuohon tapaan se meni.

Olen joskus miettinyt, että erityisesti nuoriso taitaa tuntea itsensä hylätyksi, jos rokki ei soi, tai mitä sitä nyt soitetaan ja lauletaan. Kalkkiksena olen jo pudonnut kyydistä, vaikka onhan niitä rokkivaareja, jotka auttavat pidentämään murrosiän viiteen-, jopa kuuteenkymppiin.

Yli kolmikymmenvuotiaisiin ei pidä luottaa. Niinhän se meni.

 
At 5/5/06 11:02, Blogger Iines said...

Joskus sitä yksinkertaisesti vain ihmettelee, mikä saa monet hinkuamaan stadin keskustaan asumaan. Tai yleensä stadin katkuiseen ilmaan. Pääseehän sinne kulkuvälineilläkin, jos rientoja kaipaa - ja kuka ei välillä kaipaisi.

 

Lähetä kommentti

<< Home