Odotellessa
Odottelen putkimiestä. Jo aamulla luulin miehen tulevan, kun heräsin naapurin miehen kailotukseen, joka kuului pihalta.
Olen äheltänyt eilisen sunnuntain kylpyhuoneessa, kun naapuri sanoi, että heillä on seinän takana kosteaa kaakelien alla ja luultavasti kosteusvaurio. Käski minun tarkata omaa kylppäriäni ja kysyi, olenko havainnut mitään.
No en ole. Ei merkkiäkään kosteusvauriosta, mutta huolestuin tietysti. Ruuvasin suihkukopin altaan seinämälevyt auki ja pesin altaan alusen ja tutkin taskulampun valossa, näkyykö mitään epäilyttävää. Ei näkynyt, kaikki näyttää asiantuntemattomaan silmääni olevan kunnossa, paitsi että suihkualtaan vesi tyhjentyy hitaasti. Ruuvasin siis sihdin altaan pohjasta auki, mutta puhdas oli, ja ehjältä näytti. No kuinkas sitten kävikään! En saanut sihtiä ruuvatuksi takaisin pieneen reikään, joka oli keskellä putken suuta. Altaan alla oleva putki vain antoi myöten ja pakeni ruuvia, eli sitä putkea olisi pitänyt nostaa jollakin, mutta milläs nostat altaan alla maata vasten olevaa putken päätä. Nyt on sitten tilanne se, että en pääse kuin hätäiseen suihkuun ennen kuin putkimies tulee tarkastamaan putken ja kiinnittämään sen.
Olin vielä niin hassu, että menin irrottamaan alakerran vessan käsienpesualtaan sihdin, kun muistin, että siellä on pitkä ruuvi. Otin sen siis ja sain kun sainkin sen vaihdettua tuohon yläkerran kylppärin suihkualtaan sihtiin. No niin, sitten taas alakertaan kiinnittämään käsienpesualtaan sihti sillä suihkualtaan lyhyemmällä ruuvilla. Arvaatte kai, että se oli liian lyhyt, ei ulottunut alkuunkaan. Siispä jälleen yläkerran kylppäriin ja ottamaan suihkualtaan sihti vielä kerran irti ja ruuvi sieltä pois, ja takaisin alakerran vessaan. No sain sen heti paikoilleen, mutta paha vieköön, vesi vuosi siitä viritelmästä maahan, vaikka siirsin kymmeniä kertoja putkea ja ruuvia. Putkimies saa rassata senkin ja uusia tiivisteen.
Tilanne on nyt se, että alakerran vessan käsienpesualtaan viemäristä tippuu lattialle ja yläkerran suihkun viemärisihti on avoinna. Keittiön tiskialtaan sihtiin en enää uskaltanut koskea, vaikka sekin kaipaa puhdistusta.
Nyt siis odotellaan putkimiestä ja päivystetään kotona. Onkohan se sama mies, joka vuosi sitten vaihtoi alapesuni suihkusysteemin ja sanoi lopuksi aivan tyynesti, että tällä ei sitten perse pala.
Hämmästyttävän paljon blogeissa on muuten sivuttu putkimies-teemaa kautta aikain. Ja hämmästyttävän runsas ja riemukas ja suoraan sanottuna punastuttavan rietas on putkimies-aiheisto nettilaineilla. Putkimies - plumber-teemasta on irroteltu yhtälaisesti eri kielillä, eli aihe antanee viitteen putkimiehen työn tärkeydestä kaikkialla läntisessä maailmassa.
21 Comments:
Minua kiinnostaa vallan kauheasti, kumpi on pahempaa blogeissa, kiroilu vai seksi. Ja se, että tippuuko lukijoita seksilinkkien takia, kun kiroilun takiahan lukijamäärät nousevat. Minulla on nimittäin lukijamäärät lievässä persmäessä, että jotain tarvii yrittää. Jos nyt mennään alaspäin, niin sitten mennään ja ruvetaan pitämään vain puutarhablogia.
Älähän hättäile!
Itse en edes huumormielessä vähättelisi sen koomin, vaikkei yhtään lausetta enää tipahtaisi lootaan, jos sivullani kerrankin kommenttien määrä hyppäisi yli 50!
Kuinka paljon päivässä niitä pitäisi olla, että olisit tyytyväinen!? :)?
Leikki sikseen.
Kumpiko pahempaa? Kumpikin ja ei kumpikaan. Demokraattinen vastaus, vai mitä?
Riippuu tavasta, jolla ko. aiheista kirjoitetaan. Tosi härskejä juttuja en ole vielä missään blogissa tavannut. Ehkä en ole vain törmännyt niihin, edes vahingosssa.
Kiroilu ei henkilökohtaisesti hätkäytä, eikä alatyylinen seksistä veistely. Sitä jaksan kyllä ihmetellä aina; Mitä kiihottavaa on miesten siemennesteessä, kun sillä töhritään aina seksilehdissä paikkoja, muitakin kuin minne se on tarkoitettu. Ihmislapsen siemeniä! Ymmärrätkö sinä moista Iines?!
Leonoora
Kommenttien määrähän on tässä ollut vallan mahdottoman huikea, ja olen siitä hyvin otettu. Oikeastaan niitten takia bloggaaminen onkin niin mukavaa puuhaa, vuorovaikutusta.
Lukijamäärä on sitten eri asia ja siinä menen siis persmäkeä aika jyrkästi verrattuna siihen, että joskus lukijoita oli rutkasti yli 300, kun nyt vissiin hädin tuskin 130 viikossa. Olen havaitsevinani, että mitä perusteellisemmiksi ja pidemmiksi keskustelut käyvät, sen vähemmän on muita lukijoita kuin keskustelijoita. Vaan mieluummin tietenkin näin.
Ja oikeastaan tässäkin mietin bloggaamisen lainalaisuuksia, sitä iäisyyskysymystä, miksi jotkin blogit pysyvät luetuimpien kärjessä kuukausi- ja varmaan vuositolkullakin. On varmaan joitain yhteisiä nimittäjiä. Olisi kiinnostavaa, jos joku asiantunteva taho tutkisi noita kriteereitä. Mitä vaikuttaa sukupuoli, ikä, kotipaikka, asema ja titteli, julkisuusaste, kirjoittamisen laatu, aiheet jne. Mutta näistä enemmän toiste, en tyhjennä akkuani..
Kyllä minua hätkäyttää kiroilu väärässä paikassa, esimerkiksi kun luennoitsija käyttää ilmaisua "mennä perse edellä puuhun" (kuulijoiden aliarvioimista ja mielistelyä muka laskeutumalla heidän tasolleen) tai kun vieras putkimies sanoo minulle että "perseenne ei pala". Muuten blogikiroilu ei hätkäytä, vaikkakin on minusta äärimmäisen köyhän ilmaisun merkki, ja jonkinlaista tyhjää uhoamista.
Sinänsä minulla ei ole sellaista moraalista näkemystä, että kiroaminen on väärin tai synti (Jonkun bloggarin ylleni lanseeraama käsite jossain prekariaattikeskustelussa). Se on vaan niin kauhean kuivaa ja väritöntä ilmaisua, että pitkästyn niitten manausten äärellä.
Jaa ymmärränkö siemennesteellä töhrimistä? (*vakavoituu*) Kyllä minä oikeastaan ymmärrän. Minusta seksi on paljon mukavampaa ja monimuotoisempaa kuin kiroilu. Naisten aliarvioimista ja hyväksikäyttöä en sen sijaan ymmärrä enkä hyväksy sitä. Kuten en myöskään tunteiden irrottamista seksistä. Ne kuuluvat aina yhteen.
Minusta on muuten kummallista, että seksistä puhuminen on niin tabu, etenkin naisten keskuudessa, kun taas melkoisia ärräpäitä voidaan lasketella kenen tahansa jakkupukuisen suusta ilman että kenenkään kulmat nousevat.
Siinä miksi jotkut blogit pysyvät luettuina ja suosikkilistoilla on mielenkiintoinen kysymys.
Yksi syistä on varmasti tuttuus. Bloggareita oli aluksi Suomessa vähän, he tutustuivat toisiinsa, ja kukapa ei pistäytyisi kaverin blogissa kurkkaamassa, mitä hänelle kuuluu (?).
Lifestyle - yhdistävät tekijät, ikä, harrastukset, samanlaiset näkemykset asioista...samanhenkisyys...
Ei ole tiedossani ovatko esim. käsityösisältöiset blogit aiheen mukaisena enemmistönä, vai mitkä?
Totuus on tietenkin, että hyvin tehdyt, mielenkiintoisista monipuolisista aiheista hyvin kirjoitetut sivut eivät jää huomiotta, niitä luetaan "yli rajojen", kuten esim. sinun sivujasi!
Ja on vuoksea ja luodetta lukijoillakin. Syklejä! :)
Niin, mutta älä nyt minua laske luetuimpiin, en suinkaan ole siellä lähelläkään kärkipäätä.
Tässä luetuin kärki, jossa suurin osa on kai ansiokkaita kestosuosikkeja:
1. Turisti
2. Pinseri
3. Elämää ratin takana
4. Pettäjän kotona
5. SchizoBlog
6. Just Sopivasti
7. menopaussi
8. Herkun ilmoitusluontoiset asiat
9. Linko
10. Naamioiden takana
11. Hurmaava itsemurha
12. MadeByMyself
13. Sun äitis
14. Lauran blogi
15. Susannan käsityöt
16. Veloena
17. Kasa
18. Tiramisu
19. Viistolla pinnalla
20. Tylsyyden Multihuipennus
21. benrope
22. Nainen ratissa
23. Suklaata suurempaa
24. mitvit
25. Mieto marinadi
Näistä olisi kiintoisaa tutkia nuo yllä mainitsemani seikat. Äkkivilkaisulla huomaan ainakin sen, että porukka on lähes sataprosenttisesti nuorta, uskaltaisiko arvioida keski-iäksi max 30. Eli väitän, että että ikä on merkittävä suosion kriteeri Blogistanissa. (Johtuu tietysti myös nuoresta lukijakunnasta, mutta ei pelkästään siitä.) Muita seikkoja en käy arvailemaan tässä yhteydessä, koska pitäisi perehtyä tarkemmin mm. blogien aihepiiriin. Siitä olen kuitenkin vakuuttunut, että pelkkä hyvä kirjoitustaito ei riitä suosion huipulle.
Listalla on monta kauan blogannutta, olikohan Scitzo ihan ensimmäisiä, tai oikaiskoon joku joka tietää. Pinserikin taitaa olla siinä joukossa ja moni muu. Vuosia bloganneena myös kehittyy ja oppii asioita.
No sitten on nämä shokeraavat elämäntarinat, niihin voi peilata omia tuntojaan monella tapaa. Ne ovat myös monille terapeuttisia. Voi mielessään iloita ettei omat asiat sentään vielä ole noin huonosti. Tai sitten löytää samassa veneessä olijan. Ja tirkistelyäkin blogistanissa voi harrastaa ihan vapaasti! En kyllä hyväksy sitä, että kansa käskee, neuvoo sairastunutta mm. valehtelemaan. Mielestäni se ei ole tervehtymisen kannalta paras tapa kannustaa voittamaan vaikeuksia. Se vain mielestäni jatkuessaan lisää kohteena olevan syyllisyydentunteita.
Listalla on ainakin Schizoblog, joka on minun makuuni. Kaikkinensa.
Lukijamäärät vaihtelevat aina - syistä, joita on monia.
Joku vielä joskus tutkii näitä asioista.
*
Mutta mitä minä luinkaan?! Herra Isä! Kiesus Maria!
Ensin tässä blogissa odotetaan kello kourassa putkimiestä, ja ei aikaakaan, kun jo töhritään siemennesteellä!
Nyt eikun vähäksi aikaa rauhoittumaan...
Vilkaisin noita listalla olevia, ja näin nopea katsaus antoi olettaa, että lyhyet ja ytimekkäät tekstit saavat lukijoita. Monien sivujen julkiasuun on myöskin nähty vaivaa. Tosin pitempääkin tarinaa on joukossa.
Kun en itse enää opiskele, ei ole pieniä lapsia, enkä ole käsityöihminen, se rajaa jo aika paljon blogeja pois, joita seuraisin ahkerasti. Eipä silti, kyllä ko. aiheista on välillä ihan virkistävää lukea. Pysyy jotenkin ajantasalla niilläkin elämänalueilla.
Jopas jotakin Rauno! Jopas vitsin murjasit! Ei maha mittään. Naurun remakka siitä seurasi.
Hyvä Leonoora, olemme yhteistuumin saanet jo kaksi suosittujen ja suuria lukijamääriä keräävien kestoblogien kriteeriä:
1. kirjoittajan ikä (nuori);
2. lyhyet jutut.
Saapas nähdä, tuleeko listaan jatkoa.
Jään mielenkiinnolla odottelemaan!
En pidä kiroilusta oikestaan muualla kuin Tuntemattomassa. Jos pitää olla seksiä, se voisi olla rivien välissä tai hienostuneesti vaimennettua ja kernaasti huumorilla höystettyä. Räkäisistä jutuista en välitä.
Kari Suomalaisella oli kerran Hesarissa piirros jätkäpojasta lippahattu kallellaan ja sätkä suussa. Alla oli teksti: "Mitä isompi sälli sitä vinommassa hattu."
Tulin yhdessä blogissa tänään kysyneeksi, että jokohan Iineksen röörit on rassattu.
RR on ihan oikeassa; ennen pitkää joku tekee jotain blogitutkimusta. Aihepulassakohan on siirrytty ryhmägraduihin ainakin täkäläisen ammattikoulun sosiaalipuolella.
Olikohan ennenvanhaan joku Sperm-niminen rämppäporukka?
Röörit kaipaavat edelleen rassaamista, ja uskon tässä vahvasti huomiseen, uuteen aamuun ja putkimiehen tuloon.
Luulen, että hinku ryhmägraduihin johtuu myös siitä, että tekijät uskovat näin pääsevänsä helpommalla. Omassa oppilaitoksessani ja siihen kuuluvassa amk:ssa laadittiin parilopputöiden kriteeriksi se, että niiden sivumäärän tulee olla 2 x yhdeltä tekijältä edellytettävä sivumäärä, jottei mene pelleilyksi ja laakereilla lepäämiseksi, kun vain toinen tekee hommat.
Leonoora, kai noita suosiokriteerejä vielä tuohon tulee, ainakin minulla on mietinnässä.
Kyllä blogisivujen "taitolla" on myös lukijoiden huomionherättäjänä merkitystä. Miten sen nyt listaisi: Kuvitus...kuvat...Keksi sinä Iines oikeat ilmaukset!
Ja olenkohan ihan hakoteillä tuntemuksissani, mutta subjektiivisuus, päiväkirjatyyli- ikäänkuin jatkokeromus - saa, kiehtoo osaa lukijakunnasta.
A-K.H, hieno piirre tuo kiroilemattomuus!
Toisaalta kun katsoo noita listan otsikoita, niissä on melko kattavasti koko ihmiselämän kirjo.
Autoilu on näköjään aika tärkeä pointti.
Osuva bloginimi on samalla hyvä mainos, palkitsevaa markkinointia.
Minä sain v-sanasta tarpeekseni työaikana, joten en kiroilusta siis pidä. Varsinkin tuo v-sana oli kuin välimerkki oppilaiden puheessa. Kerran kyllästyin niin kovin, että luettelin koko tuntemani kirosanojen luettelon oppilaille tunnilla. Meni luokka hiljaseksi. Mikäs tuolle opelle tuli?
Seuraavana päivänä pyysin anteeksi sopimatonta käytöstäni. :)
Tuosta blogien luettavuudesta vielä. Ainakin pitkään blogeja pitäneille tuntuu muotoutuneen iso verkosto lukijoita. Ja ovat tuttuja oikeasti keskenään. Ei vain virtuaalisesti. Blogin ulkonäkö vaikuttanee myös, koska monet panostavat siihen paljon. Itsekin olen miettinyt muutosta, mutta tyttäreni sanoi suoraan, että sisältö on tärkeämpi. Siispä annan olla eikä ole taitokaan hyppysissä.
Kyllä luulisin blogeja jo tutkittavan. Onhan tekstiviesteistäkin jo graduja tehty.
Summa summarum: Iines, joko se putkimies on käynyt?
Hehee.... Putkimies kävi jo ja putket on rassattu. Eikun ei niitä rassattu, kiinnitettiin vain vähän piukempaan. Kylppäri oli melko hyvässä kunnossa, paitsi aavistus kosteaa suihkuseinässä sekä naapurilla että minulla. Suihkuseinämä uusitaan siis syksymmällä ja pääsen uudistamaan kylppärini samalla. Nyt vaan säästämään rahaa, että saan mieleiseni pinnoitteet kustannettua..
Liisa, minusta olet mainio pakkaus. Kunnioitan sitä, että annoit tulla sarjatulta täydeltä laidalta. Ei pidä jäädä tuleen makaamaan! Rautainen nainen kiroaa kyllä tarvittaessa, mutta vain silloin. :D
No nyt tuli tuohon listaan jo kolmas ja neljäs kriteeri.
1. Kirjoittajan ikä (nuori)
2. Lyhyet jutut
3. Naseva blogin nimi
4. Panostus blogin ulkoasuun (visuaalisuus)
Tuosta kiroilusta oli mielenkiintoinen keskustelu Radio Helsingissä, ihan kokonaan en kuullut, mutta osa kirosanoista on tullut kirkon kautta, osa esim. Baltiasta olikohan se perkele.
Mitä tulee blogeihin joissa on seksiä, niin yksi aika hienosti toteutettu blogi on avain. http://sinulle.blogspot.com/
Muuten en ota seksikeskusteluun osaa ;)
En tässä nyt mitään seksikeskustelua ole herättelemässä, sillä kukaan ei osallistu sellaiseen mielellään, en minäkään. Kunhan ihmettelin, miksi kiroaminen on hyväksytympää kuin minkäänlainen seksistä puhuminen. :)
Täytyypä vilkaista Avainta. Nimi on kyllä tuttu, joten olen varmaan blogissa käynyt.
Kävin minäkin tuolla "Avaimessa". Kerta riitti.
Lähetä kommentti
<< Home