11.6.06

Huomenna taas piikille

Huomenna en ehdi ajaa saunalta nurmikkoa, vaikka se on jo polveen asti. Vuorossa on taas botox-pistospäivä. Ääni onkin taas finaalissa, pätkii pahasti. On hankala sanoa varsinkin vokaalialkuisia sanoja, mutta konsonanttialkuiset saan paremmin tulemaan. HS:ssa oli mielenkiintoinen artikkeli pianisti Leon Fleisherista, jonka botox pelasti hänen omien sanojensa mukaan. Hänellä on tämä vastaava dystoninen sairaus kädessään, niin että sormet koukistuivat itsestään kramppiin. Hmmm, pianistilla käsi, opettajalla äänihuulet. Mitä tästä voisi päätellä? Botox on auttanut Fleisheria niin, että hän on pystynyt jatkamaan uraansa. Itse elän jälleen kerran toivossa, enkä ymmärrä, miksi botox ei tehoa minuun kuin pikkiriikkisen. Alussa, kun sain käydä Tyksissä, hoidot tehosivat, mutta kun vaihdoin sairaalaa kotikuntani määräyksestä, teho lakkasi siihen paikkaan. Kertaakaan tämän sairaalan pistos ei ole auttanut merkittävästi, useimmiten ei ollenkaan. Mitähän lehmänkusta ne minuun ruiskuttavat?

Kyläläiset ovat täällä mökkiseudulla välittömiä kaikenlaisessa avuntarjonnassaan. Yksi katsoi oikein asiakseen tulla kertomaan, että minun pitää mennä suolahoitoon, jossa muuan mies oli saanut äänensä takaisin. Toinen toi pikku purnukoissa olevia taimia, joiden nimeä ei muistanut. Yhdessä haimme sitten kirjasta kukkasen nimeä, mutta vielä ei tärpännyt. Kolmas tuli hakemaan vanhaa ruohonleikkuriani kuultuaan etten tiedä, minne romun pistän. Sanoi ottavansa siitä moottorin omaan vanhaan koneeseensa. Hienoa, ei tarvitse kanta huolta metallijätepaikalle kuljetuksesta. Muutenkin on ollut vilkasta, sillä täällä on hyviä ystäviä, joita tapaan lähes päivittäin, toisin kuin kaupungissa, jossa on enemmän tuttuja kuin todella läheisiä ystäviä ja jossa tunnen itseni joskus yksinäiseksi kaikkien mukavuuksien, ihmisvirtojen ja teknologian keskellä.

Mutta nyt kirja käteen ja lännenpuoleiseen aurinkoiseen makuukammariin lukemaan kesäsuosikkiani, Margaret Atwoodia, Siniparran munaa, viimevuotista kirppariostosta. Voin lukea niin kauan, että silmät alkavat lupsahdella ja ranteet eivät jaksa pidellä kirjaa. Kun on oikein väsynyt, on ihana panna kirja pois ja nukahtaa saman tien.

(Tämänkertaisessa ”ikkunassa” on vanha käsityö mökiltä.)

9 Comments:

At 12/6/06 10:07, Blogger A-K.H said...

Oma koti turhan kallis.
Voisihan tuohon vaivaasi kokeilla muutakin kuin lehmän urinaalia. Niitäkin on, jotka juovat trveydekseen oman lähteensä vettä.

 
At 12/6/06 11:26, Anonymous Tiina Kaarela said...

EN kyllä ymmärrä - kun tapaan muita hoidokkeja HUSin Botox-hoitopäivinä, en ole kuullut kenestäkään, joka ei olisi saanut apua ruiskeista. No, jos kohta, tokkopa ne olisivat siellä ruiskeita odottamassa.

Minun Botox-annostani vähennettiin viimeksi puolella yksiköllä, ja nyt teho on parempi. Lyö nyrkkiä pöytään ja vaadi konsultaatiota HUSin Foniatrian klinikalle.

 
At 12/6/06 11:27, Anonymous Tiina said...

Niin, lisään vielä, että sellaisia juttuja siellä kuulee paljonkin, että ruiskutus ei aina ole onnistunut ja siksi se ei joko tehoa tai tehoaa vain vähän. Sekin, että olet aiemmin saanut apua ruiskeista voi viitata siihen suuntaan, että ruiske ei mene kohdalleen. Se on kuulemma aika tarkkaa.

 
At 12/6/06 20:02, Blogger Iines said...

Käsittääkseni ruiskutukset onnistuvat kyllä joka kerta mainiosti. Läsnä on kaksi erikoislääkäriä, hoitaja ja joskus pari lääketieteen opiskelijaa katselemassa ja koettelemassa, eli työ tehdään perusteellisesti ja ruiskeen perillemeno vahvistetaan mittaamalla vasteet, ja ne ovat ollet hyvät joka kerta.

Jotta pääsisi muualle hoitoon, tarvitaan kotikunnalta maksusitoumus, ja sitähän ei saa, jos omassa piirissä on tarjolla kyseistä hoitoa. Viimeksi pääsin Tyksiin yksityislääkärini kautta, joka pyysi minut Tyksin tutkimusryhmäänsä. Mutta se oli määräaikainen pesti, johon sain kaupungilta sen harvinaisen maksusitoumuksen.

 
At 13/6/06 01:29, Blogger Rauno Rasanen said...

Olin sanomassa samaa kuin Tiina Kaarela, koska luin jostain, että pistoksen onnistuminen on joissain tapauksissa melkein henkimaailman varassa.

Mutta jos nyt vasteet (miten ne sitten tulkitaankin) ovat hyvät, niin vaikea on tietää, mistä kiikastaa.

 
At 13/6/06 06:02, Blogger Liisa said...

Toivottavasti tällä kertaa auttoi.

Tuo maksusitoumuksen saaminen on kyllä toivotonta. Ja taitaa olla kallis hoito maksaa itse?

 
At 13/6/06 09:16, Blogger Iines said...

Hoitoa ei yksinkertaisesti ole saatavilla yksityisesti, se vaatii sellaiset laitteet ja asiantuntijat, joita on vain isoissa sairaaloissa - näin olen käsittänyt. Eli tässä ei rahakaan auttaisi. Olisinhan minä toki jo vaikka myynyt taloni ja tavarani saadakseni ääneni kuntoon ja voidakseni jatkaa työssäni. Mikään ei voi korvata terveyttä.

 
At 13/6/06 12:20, Blogger A-K.H said...

Sinulla ei ole riitävästi uskoa tai sitä et halua tai uskalla ottaa Jeesuksen armotyötä kaikessa täyteydessäan vastaan. Sinulla voi olla myös tunnustamattomia syntejä etkä tosissasi haluakaan parantua, vaan haluat pitää sairaudestasi kiinni, joten olemme päättäneet, että suljemme sinut seurakuntayhteytemme ulkopuolelle, mutta olet tervetullut takaisin, kunhan paranemisellasi olet osoittanut uskosi todeksi. Haluamme muistuttaa, että jumalan valtakunnan jäsenenä sinulla olisi ollut oikeus saada tarvitsemasi hoitorahat ja olisit jo saanut ne käskemällä Saatanaa irrottamaan kätensä hoitoosi tarvittavista varoista, mutta jostain syystä näin ei ole tapahtunut. Lisäksi haluamme muistuttaa, että Jumala on luvannut meille kaiken, mitä Häneltä Hänen Poikansa nimessä anomme, kunhan ensin etsimme Herraa ja hänen vanhurskauttaan. Jumala haluaa lapsilleen vain hyvää. Hän haluaa lastensa olevan terveitä ja menestyvän taloudellisesti, sillä näinä lopun aikoina ei ole samantekevää, kenellä maailman rahat ovat.
Tämä tarina voisi olla tosi.

 
At 13/6/06 20:10, Blogger Iines said...

:)

 

Lähetä kommentti

<< Home