Symmetriaa
Miten manipuloivalta perustuslakivaliokunnan kanta hedelmöityshoitojen rajaamisesta kuulostaakaan: Rajaamiselle ei ole estettä, koska ehdotettu järjestely ei ole ristiriidassa perustuslaissa taatun kansalaisten yhdenvertaisuuden kanssa. Vasta sivulauseessa ja jälkikaneettina todetaan, että hallituksen alkuperäinen ehdotus, jossa hoidot sallittaisiin myös yksinäisille naisille ja lesbopareille, vastaa paremmin perustuslain yhdenvertaisuusperiaatteen tavoitteita. – Arvata voi, että perustuslakivaliokunta koostuu enimmäkseen pyhässä aviossa olevista keski-ikäisistä ja vanhemmanpuoleisista herrasmiehistä, jotka kaikin osin täyttävät vaaditut normit. Mieleen tulee juuri lukemani Anja Erämajan runo Peruukissa ja ilman:
Isken korttia pöytään, se näyttää ruutujätkää: mene lääkäriin. Tee itsestäsi symmetrinen. Symmetria pitää pöydän pystyssä. Symmetria auttaa jaksamaan. Symmetriset ihmiset solmivat kestäviä liittoja, viihtyvät, juovat vähemmän viinaa, enemmän teetä, ovat koko lailla omillaan, eivät kaadu, harvoin kompastuvat. Symmetrisen ihmisen äänihuulet lepattavat tasaisesti toisiaan vasten.
Erämajan runokirja on yksi lainakirjoistani, joita eilen hain. Tähän asti olen tehnyt töitä, siivonnut talon ja alasaunan, leikannut nurmikkoa, osa on vielä kesken, niittänyt rantatien, istuttanut sitä sun tätä, kitkenyt, sitonut tukilankoja, yrittänyt karkottaa kompostiin pesiytyneitä muurahaisia, syönyt yhden antibioottikuurin, koettanut levätä puolivarjossa, pessyt nyrkkipyykkiä ja tiskannut käsin. Mutta nyt vasta pääsen kunnolla lukemaan ja kirjoittelemaan ja kuvaamaan.
Kirjaanpa tähän alle lainakirjakorini sisällön, niin halukkaat voivat tehdä päätelmiä kirjallisesta maustani ja sivistykseni asteesta. Talvellahan sain anonyymilta piiskaa, kun kerroin pitäväni Heli Laaksosen runoista. Alla olevasta listasta olen nyt lukenut Erämajaa ja ykköskirjan eilen illalla nukkumapalaksi. Kirja on päiväkirjamuotoinen teos kirjailijan elämästä talossaan Várbalogin kylässä, Unkarissa, lähellä Itävallan rajaa. Aiemmin ovat ilmestyneet Punapukuisen naisen talo ja Onnellisen naisen vuosi.
1. Maija Asunta-Johnston, Naiset eivät syö retiisejä
2. Tommy Tabermann, Valitusvirsiä valkoisille heteroille
3. Anelma Järvenpää-Summanen, Hidas yö
4. Anja Erämaja, Laulajan paperit
5. Kyllikki Villa, Vanhan rouvan lokikirja
6. Paulo Coelho, Yksitoista minuuttia
7. Hannu Mäkelä, Isä
8. Elfriede Jelinek, Pianonsoittaja
9. Annamari Marttinen, Mistä kevät alkaa
10. Ann-Mari Lindberg, Uudisraivaajaelämää Porkkalassa
Mainittakoon, että hain juuri kylän postista SKS:lta tilaamani kutkuttavan opuksen, lähes 500-sivuisen Yölauluja-kirjan. Teos koostuu L. Onervan ja Leevi Madetojan kirjeistä v. 1910 - 1946, toim. Anna Makkonen ja Marja-Leena Tuurna. Nyt voi siis olla, että työt kärsivät ja riippumatto heiluu kutsuvan vienosti kesätuulessa..
(Maalaus Leonardo da Vinci)
posted by Iines @ 5:20 ip.
16 comments
16 Comments:
Näkyy olevan kirjanmentäviä aukkoja yleissivistyksessäni, koska en ole lukenut ainuttakaan mainittua kirjaa. Sinullako on kaksi saunaa, ylä- ja alasauna? Jos joku näkisi pääni sisään, sieltä löytyisi melkein pimeä vintti, jossa peukalonmittainen tonttu istuisi pienen pienen pöydän ääressä pikkuruisella tuolilla ja lukisi kynttilän valossa pikkiriikkisenkiikkisen pientä kirjaa nimeltä "Mestaritontun seikkailut".
Yksi sauna, joka on alatontilla, lähellä rantaa. Tämä päämökki taas on ylätontilla, korkean rinteen korkeimmalla kohdalla, välissä kulkevan maantien toisella puolen. On vain tullut tavaksi nimittää saunaa alasaunaksi, vaikka loogisempa olisi tietenkin sanoa alamökki, koska sekin on ns. huvila, jossa on iso takkahuone sänkyineen.
Noista kirjoista sen verran, että luen kesäisin mielelläni paljon kotimaisia kirjailijoita, ennen kaikkea naisten kirjoittamia uutuuksia laidasta laitaan. Luinpa juuri yhden lastenkirjankin, Kirsti Ellilän Emma-sarjasta, kun sain sen eurolla kirpparilta. Ei hassumpaa juoksutusta.
Iines ejk.
Luin juuri, että Spermiini saattaa korvata Botoxin. Meillä miehillä on näköjään vielä käyttöä. Ei tiedä, vaikka jonakin päivänä toimisit äänikirjojen lukijana.
:D Siis ulkoisesti vai sisäisesti käytettynä? Suoraan kohteeseen olisi varmaan tehokkain tapa. :D
PST Siis tosikkona kysyn, kun sinusta ei koskaan tiedä, että missä näin luki, oliko Tieteen maailma?
Iines ejk.
En tiedä, saako sitä sisäänheittona (injektiona)ja vieläpä Kela-korvauksin, mutta eihän sitä koskaan tiedä.
En seuraa viihdelehdistöä enempää kuin mitä myymälän kassajonossa on pakko.
Sivumennen sanottuna runo- ja kuvatorstait saattavat aiheuttaa ähkyä ja pakkoliikeitä.
Joidenkin ruoansulatukselle ja hermostorakenteelle ne saattavat sopia.
Olen kuitenkin sitä mieltä. että blogeja ei pitäisi yrittää vedättää. Kannatan omaehtoista päreilyä, mutta en väitä, etteikö vedättämiseenkin osallistuminen olisi autonomista, kunhan se ei muutu orjalliseksi.
Merkitsen tämän Ankkalinnan päreseeseen, koska täällä tuntuu käyvän keskimääräisen hyvin lukijoita.
Kirjalistastasi olen lukenut vain 6. ja 7. Tuo symmetria-ajatus niin kovin satutti (sitä juuri puuttuu minun kropastani), etten pystynyt edes heti kommentoimaan mitenkään. Ja tämähän on Blogger ei Vuodatus! Kärsisiköhän sitä Erämajan tekstiä lukea? Ovatko kaikki runot yhtä koskettavia?
Lukiessa päreitäsi tuntuu, että todella viihdyt siellä, vaikka työtä riittää. Luulisin entisenä minänäni huhkivani hupsun lailla vastaavassa paikassa.
Onko sinulla pyykkilauta?
Hannuseni, totta puhut! Minulla tuo koskee enemmän runopuolta, sillä minähän en osaa kirjoittaa tilaustyörunoja. Tähänastiset kaksi ovat vanhoja pläjäyksiä, ja näyttää siltä, että uusia ei synny, koska elän niin tasaista elämää, ja minulla runot syntyvät aina voimakkaista tunnetiloista, kuten tuo Matkalla-minuus-runo. Taidan olla nykyään proosaihmisiä, vaikka luen kyllä runoja lähes päivittäin.
Valokuvajutut koen sen sijaan hauskoiksi ”tehtäviksi”, ja aina uuden aiheen tullessa mietin, miten sen toteuttaisin. Koskaan en kuitenkaan lähde siihen, että jos aiheena on ”kädet”, kuvaan kädet. Kuvallani pitää olla jokin sanoma, ja kuvani on aina symboli jollekin.
Suurena puutteena pidän kyseisissä blogeissa sitä, että jokainen tuotos on klikkauksen päässä. Minusta se vaan ei toimi niin, vaan antoisampaa olisi kerätä tuotokset omaan blogiin, jolloin kokonainen teemasto avautuisi yhdellä kertaa. Täällä mökillä hitaitten yhteyksien keskellä en edes pääse katselemaan tai kommentoimaan muiden tuotoksia.
Olen myös sitä mieltä, että avoimuus ja objektiivisuus säilyvät parhaiten, jos moderaattorit kommentoivat jokaista tuotosta samalla tyylillä/tuttavuusasteella tai sitten eivät kommentoi ainoatakaan, vaan jättävät sen suuren lukijakunnan tehtäväksi.
Liisa, on minulla pyykkilauta, mutta se on liiterin seinällä koristeena! Kyll
Kyllä Erämajan tekstiä kärsii lukea enemmänkin. Luulen, että hänestä kuullaan vielä. Hänen runonsa ovat itseironisia ja absurdeja, pohdiskelevia ja tarinanomaisia. Kirjoittaja on opiskellut valokuvataidetta ja esiintyy mm. Laulavat kahvinkeittäjät –ryhmässä.
Ja kyllä viihdyn täällä, tämähän on toinen kotini tai oikeastaan se ensimmäinen, koska sukunikin on täällä. Olen viettänyt elämäni kaikki kesälomat tässä talossa, jonka paikalla ennen oli kyllä vanha pitkä punainen torppa syreeneineen ja aittapihoineen. Nyt on uudempi talo samalla tontilla, kun torppa jäi rakennettavan tien alle.
Terve Iines! Kaksi kirjaa olen lukenut "listaltasi", nrot 5 ja 6.
Ihan sopivaa riippukeinulukemista.
Coelhon kirja kuvaa prostituoidun elämää, ja Kyllikki Villa seilaa rahtilaivalla ja kirjoittaa samalla. Villa kuvaa hyvin jo ei niin nuoren naisen tuntoja. Itse aloin ymmärtää enemmän äitiäni lukiessani Lokikirjan.
Nykyään puhutaan ihannoiden pyykkilautavatsasta, mutta harvemmin näkee niin ryppyistä kropanosaa muualla kuin otsassa.
Hei Leonoora! Olen juuttunut nyt tuohon Elfriede Jelinekin Pianonsoittajaan, jota luen nautiskellen. Mestarillinen teos, loistavaa kerrontaa, kertakaikkisen maalauksellista kudosta. Tämän naiskuvauksen tahtoisin ohjata elokuvaksi, jos se vallassani olisi. Luulen, että tässä tuli heti kesän minua koskettavin romaani. Pitää katsoa heti muut Jelinekit, onko suomennettu.
Hyvänen aika, otin äsken kirjan käteeni ja vilkaisin päällyspaperin esittelytekstin. Kirjahan on tietysti jo filmattu! Pääosassa lisäksi yksi mielinäyttelijäni, Isabelle Hubbert. Kunpa sen saisi pian dvd:nä.
Anteeksi - eksyin aika kauas.. :)
Kyllikki Villan kirjan luen seuraavaksi, sillä minua kiinnostavat vanhat hävyttömät naiset. Toivottavasti hän on sellainen, eikä mikään hymistelijä. Olen itsekin ajatellut ruveta hävyttömäksi vanhaksi suorasuuksi jossain vaiheessa, kun olen tuhlannut jälkikasvuni perinnön ja kiertänyt maailman.
A-k.h, mikäs sen kauniimpi kuin litteävatsainen mies.Ei haittaa, jos on nahka vähän kurtussa, kunhan ei makkaralla.
Sinulta unohtui Ah, mutta jospa nuo nimikirjaimeni korvaavat sen.
Ei Lokikirjan Kyllikki ole mielestäni äkäinen akka sanan merkityksessä. Ja paikoin kirja on hieman pitkästyttäväkin, mutta dokumenttina kiehtova.
Elfriede Jelinek on kiinnostava kirjailija. (hyvä sanoa kun en ole lukenut hänen kirjojaan, vielä)Hyvä, että muistutit.
Iines,
olen samaa mieltä tuosta runojen lukemisen ja kommentoinnin hankaluudesta. Koko kirjon avautuminen kerralla olisi parempi ratkaisu, mutta mitenkähän se olisi toteutettavissa. Nyt on hiirikäsi selvästi väsymässä.
Onko se pyykkilautasi lasinen vaiko alumiinia? Kyselen, kun olen aikoinani (siis lapsityövoimana) rystyset verillä hangannut 16 lakanan pyykin sellaisella koneella ja tietenkin käsin kiertänyt kuivaksi kaikkien huuhteluiden välillä. Nyt ei tulisi enää mistään mitään. :)
Marko Tapion Pyykkilauta on lasia.
Pyykkilautani ei ole lasia eikä alumiinia, vaan jotain ihmeellistä rusehtavaa materiaalia, josta ei ota vanha kehnokaan selvää. Bakeliittia?
Lähetä kommentti
<< Home