Hiljainen tango sateella soi...

Sadepisarat voivat nähtävästi olla myös turkooseja! Mistä kummasta ne sen värin sieppasivat, kun luonnossa on vain vihreää ja meri on tästä olohuoneen ikkunan takaa napatusta kuvasta kaukana? Kesällä olen tottunut siihen, että merikuviin tulee mukaan turkoosia, vaikka sitä ei paljain silmin näe. Turkoosi taitaa olla nykyinen mielivärini.

Oli ihanaa herätä sateen lätinään. Jo kolme viikkoa sitten kylvin takapihalle nurmikon siemenet, kun paikkailin pihaa koiran monivuotisen mylläyksen jäljiltä. Eivät ole suostuneet itämään kuivalla, eivät lämpimällä. Jos nyt sitten turpoaisivat sateesta ja työntäisivät itunsa esiin kurkottamaan kohti valoa.

Olen miettinyt tämän blogin kohtaloa. Maallemuutto lähestyy, ja siellä minulla on vain hankala ja tuskastuttavan hidas gprs-yhteys. En pysty millään sillä systeemillä pitämään kolmea blogia, kuten nyt. Ja kesällä puutarha- ja kuvablogit ovat kaiketi ne oleellisimmat. Olisipa sielläpäin mahdollisuus langattomaan wlan-yhteyteen! Tässä kylässä, jossa asustelen kesät, ei ole edes kaapeliverkkoa, eli takapajulassa ollaan. No, muuta on sitäkin runsaammin, ja ehkä minulle tekee vain hyvää uusiutua ja olla vähemmän ruudun äärellä.