28.6.06

Kiittämätön valitusvirsi pitkän kaavan mukaan

Tulin eilen maalta kaupunkiin pesemään isompaa pyykkiä ja tuomaan kontrollinäytteen omaan terveyskeskukseen kolmannen antibioottikuurin jälkeen. Tulehdus ei vaan hellitä otettaan yhdestä elintärkeästä elimestäni. Sain sen kylmetettyäni itseni horkan partaalle, kun kävin ensimmäistä kertaa mökillä siivoamassa ja haravoimassa. Kylmä merituuli puhalsi, mutta aurinko lämmitti petollisesti ja niinpä riisuin paitasilleni. Mökki oli talvenkalsea, ja tuolit kylmiä.

Tunsin myös jotenkin, että työtaakkaa on liikaa, en yksinkertaisesti jaksa niistää hehtaariselta tontilta paksua heinää kasvavaa peltoa enää alas, nurmikoksi, enkä viikatoida käsipelillä parinsadan metrin pituista rantatietämme. En jaksa pestä pitkiä äidin kutomia räsymattoja, jotka odottavat rullalle käärittyinä seinänvieruspenkillä. En jaksa pestä jokaikistä kippoa ja kappoa tulikuumalla vedellä käsin myyrä- ja hiirikuumetta välttääkseni. Olen kyllä tehnyt kaikenlaista huolimatta kipeästä selästä ja vatsasta, sillä pakkohan se on. Väylät täytyy pitää auki, jotta pääsee liikkumaaan, mm. rantaan ja saunalle. Ja mökin piha on kyllä jo kunnossa. Mutta siellä saunalla on jo miehenmittainen heinikko, joka on häpeäksi emännälle, joka makaa koko kesän vapaana ja laiskana leppoisia vapaaherrattaren päiviä viettäen.

Voi olla, että kroppani sairastui ja näin yrittää kieltää minua rääkkäämästä sitä enempää. On vain niin, että ellen minä tee, ei tee kukaan muukaan. Sukulaiset ja muutama tuttu saapuvat lomailemaan heinäkuussa ja elokuussa, ja yleensä siinä vaiheessa olen saanut pihat ja talot priimakuntoon. Nyt tekisi mieli heittää kaikki sikseen, ottaa kimpsunsa ja kampsunsa ja matkustaa kauas pois ja olla ja levätä vain. Ja tulla sitten itse kerrankin valmiiksi kunnostettuun ja hoidettuun mökkiin nauttimaan herkullisista kesäaterioista ja juomista.

Valitusvirteni tuntuu varmaan aika turhalta ja kiittämättömältä. Minun pitäisi olla vain onnellinen, kun on näin upea kesäpaikka. Totuus on kuitenkin se, että ei se ole upea, ellei joku tee sitä upeaksi. Miksi puurran niin kauheasti? Herkuttelen joskus ajatuksella, että matkustaisin alkukesäksi ulkomaille, ja sitten kun rakkaat sukulaiset tulisivat, näkisivät kerrankin, missä kunnossa tilukset ovat, jos niitä ei hoideta. Rantatie kasvaisi ihmisen mittaista heinää ja villiintynyttä vatukkoa, laituri olisi jäitten heittämänä jossain hevon kuusessa, pelto kasvaisi pajua ja ohdaketta, puutarha rehottaisi kitkemättä jne. Ai kun teki hyvää tuo ajatus!

No nyt se hoitaja soitti, ja sanoi, että tulehdusta on vieläkin. Apua! Löytyyykö maailmasta enää täsmäantibioottia minulle? Taidan olla allerginen koko maailmalle, kun en uimaankaan saa mennä. Puhe sen sijaan sujuu hieman paremmin botoxin alettua nyt vaikuttaa. Esimerkiksi aamuisin puhelinkeskustelut käyvät aika sujuvasti, ja ennen niin kaunis ääneni muistuttaa itsestään. Sain kyyneleet silmiini, kun kuulin pitkästä aikaa rakkaan ääneni sellaisena kun se oli. Oli pakko nousta pystyyn ja alkaa pitää kuviteltua oppituntia ihanille oppilaille. Ajattelin, että jospa vielä.. Vaan ei, kyllä se tyssäsi taas hetken kuluttua.

Nyt on pakko jäädä odottamaan huomisaamuista tarkempaa laboratoriotulosta ja lääkärin reseptiä. Yritän kyllä päästä mökille viimeistään torstaina iltapäivällä, koska on taas luvassa aurinkoa viikonlopuksi. Jostain pitäisi repäistä nyt uskoa ja iloa elämään. Ja millä saisi tulehduksen loppumaan? Jospa se tulehdus pysyy juuri sen takia kropassani, kun kiusaan itseäni fyysisillä raskailla töillä aivan liikaa? Tai jospa se on vain henkisen ylikuorman merkki? Keho reagoi tiedostamattomiin ajatuksiin ja pelkoihin, kun ei myönnä itselleen omaa heikkouttaan?

(Maalaus Helene Schjerfbeck, Toipilas)

18 Comments:

At 28/6/06 10:38, Anonymous Blogikäki said...

Kuulostaa oikein tutulta! Paitsi että olen yksi Pohjois-Euroopan terveimmistä vanhoista ämmistä. Ehkä osasyynä on, että uskon omiin selityksiini siitä, miksi turhan kovaa tasoa ei kannata pitää yllä.
Alkuperäislajit häviävät, jos parturoin koko tonttini, kaadan sakeaksi pusikoksi riehaantuneen entisen hakamaan, teen jotain rantarämeikölle. Ajan vain etupihan, hoidan pienen kasvimaan ja niitän polkujen varret. Uusia perhoslajeja ilmaantuu. Suomen päiväperhoset CD:n tunnistusohjelman kautta olen tunnistanut sinappiperhosen, angervohopeatäplän ja tumman papurikon.
Siivoan, kun vieraita on tiedossa. Mikrobit, bakteerit ja pölypunkit ovat ystävällismielisiä elinkumppaneita, säästävät allergioilta ja muulta.
Putkinotko on suomalaista perinnettä! Sitä kannattaa pitää yllä!

 
At 28/6/06 12:32, Blogger Iines said...

Viisaita sanoja, blogikäki. Tuohon suuntaan pitää minunkin mennä entistä enemmän.

Olen jo parina vuonna tinkinyt niittomäärästä, mm. sillä tavalla, että olen hylännyt mustalla muovilla olevat mansikkarivit herran haltuun. Siellä ne kukkivat juuri heinikon keskellä ja marjat jäävät rastaille. Mansikat ovat aika monen vuoden takaa, joten ne pitäisi ajaa ylös ja istuttaa uudet taimet. Ihmeen sitkeästi ne kuitenkin työntävät joka kesä marjaa pakastimeen asti.

Mansikkarivien takana on varsinainen pelto, joka on siis vapaana kukkaheinikkona. Ja niitä perhosia riittää! Odotan jo kamera laukaisuvalmiina, kun päivänkakkaratkin ovat aloittaneet kukintansa. Puna-apila ja ohdake kun vielä aloittavat, alkaa uskomaton surina ja hyörinä pellon yllä.

Putkinotkoajatteluusi yhdyn lämpimästi. Itsekään en haaskaa kesäaikaa sisätöihin, vaan imuroin vain kun vieraita tulee. Käsitiskaankin usein vain joka kolmas päivä, kun tiskipöydän päällys täyttyy.. Onneksi en ole millekään allerginen, en pölylle enä ruoka-aineille. Sen vuoksi ihmettelenkin nykyisiä vaivojani ja epäilen niitä ainakin osittain murheellisen mieleni syyksi. Ja mieleni on murheellinen, kun en voi kälättää entiseen malliin, enkä aina pysty toimittamaan sitä, mitä tahdon sanoa. On kuin olisi yksin autiolla saarella.

 
At 28/6/06 12:34, Blogger Liisa said...

Otaksun, että lepo olisi tulehdustiloissa lääkettä. Laske mökkisi hoitotasoa tai ota mökkitalkkari avuksesi. Ja ne iänikuiset riepumatot. Ei niitä joka kesä tarvitse pestä. Et kai sentään niin paljon niillä kurasaappaillasi tallustele.

Minun on ollut pakko jo muutamia vuosia jättää tekemiset muille l. ne jäävät tekemättä. Kirjaimelliseti mansikkamaata saa haeskella kurjenpolvien ja päivänkakkaroiden seasta, syysleimut, ritarinkannukset, harjaneilikat ja kohta vuorenkilvetkinkin tukehtuvat nokkosen, puntarpäiden, timotein ja muiden heinien hyökkäykseen. Horsma on jo kohta metristä. :) :( vaihtelee...

Työ ei tekemällä lopu.

 
At 28/6/06 12:38, Blogger Iines said...

No sinä sen sanoit, lepo on lääkettä. Panen tuon korvan taakse ja annan kaiken kasvaa niin että korvissa suhisee.

Se vaan niistä matoista, että ne jäivät viime kesänä pesemättä, kun silloin satoi kun sain pesijätyttöni paikalle. Nyt tytöllä on peukalo lastassa ja kirurgin jonossa, että pahalta näyttää..

Huomasin juuri, että mökkiseudulla on mökkitalkkari. Siinä on kyllä mahdollisuus, jota pitää tuumata vakavasti.

Huvittaa, että sinunkin mansikkasi ovat kasvullisuuden keskellä. :)

 
At 28/6/06 13:45, Blogger Leonoora said...

Mökkitalkkari tuli heti minunkin mieleeni kun luin sivuasi, ja Liisahan oli jo siitä kommentissaan maininnut.
Sitä ei aina heti keväällä riemurinnoin mökille rientäessä muista miten tosiaan paljon aikaa menee vesien, ja puiden kantoon...veden lämmitykseen ja tiskaamiseen (vaikka kaikkea helpottavaa on muka keksinytkin) ja jopa lattioiden lakaisemiseen!
Varsinkin jos sisään ja ulos ramppaajia on enemmän. Kaikki kun eivät jätä kenkiä porstuaan on lattioilla hiekkaa, ruohonsilppua ja puiden roskaa...kissakaan ei pyyhi tassujaan portaan ralliin. :) Etsipäs Iines villasukat (jos et jo ole etsinyt) jalkaasi, vaikka ohuemmat ja pidä jalassasi varsinkin yöllä, ja villapöksyt, ne eivät hiosta paljoakaan. Sitten ostat karpalomehua tai varmaan puolukkakin käy ja juot paljon ja jätät ne tekemislistat mielestäsi pois joksikin aikaa...paljukylpyjäkin kannattaisi lämpimiä sellaisia kokeilla, veden joukkoon kaikkea mahdollista vihreää pihamaalta...eiköhän ala helpottaa! Ai niin, paranemiseen pitää tietysti uskoa vahvasti. Itse olen käyttänyt villa-asusteita vain flunssan hoitoon, pipo myös päähän, ja kumma kyllä lämpö tehoaa!

 
At 28/6/06 14:39, Anonymous saturation said...

Sinulla on täysi oikeus lepoon eikä niitä mattoja ole pakko itse pestä, minä vien aina mökki matot pesulaan ja hyväksi tulevat.Ja kun sukulaisesi se tuttusi tulevat käymään pyydä heitä auttamaan se ei ole häpeä.Ota yksi kesä levon kannalta että paranet täysin:)Silloin kun jaksat (huom kun jaksat)niin voit ottaa kameran käteen ja tutkailla löytyykö mitään kuvattava ja varmasti löytyy, tiedän kokemuksesta ettei sairaana jaksa muutta joskus kyllä se pikkasen voi piristää.

 
At 28/6/06 15:51, Blogger Iines said...

Leonoora, tattista vaan villahousu- ja sukkavinkeistä. Vaan kun en omista villahousuja. Mistähän sellaisia oikein pässinpökkimiä saisi kesällä ostaa? Ja kyllä siinä paikat hautuvat kai liikaa, hyvä olisi karaistua. :) Tuo on varmaan totta, että pitää uskoa paranemiseen. Nytkin odotan epäuskoisena, minkä antibiootin huomenna saan. Kumma juttu, kun minuun ei tahdo tehota botox, ei antibiootti.. Elimistöni esittää nyt haisevan vastalauseensa kemiallisille tropeille!

Saturation, totta totisesti, kaipa siellä Ugin suunnassa jokin pesula löytyy. Tunnen myös erään ihmisen, joka ottaa vastaan mm. marjanpoimintatöitä lisätienestin toivossa. Voisi pesaista mattoni nopsaan. Sitä vaan on olevinaan niin itsellinen ja pärjääväinen.

 
At 28/6/06 22:52, Blogger Leonoora said...

En nyt keksi muuta kuin Instrumentariumin, niin huvittavalta kun se kuullostaakin. Siellä luulisi olevan ihanan pehmeitä, ohuita villaisia alusasuja. Lämpökerrastoja siellä ainakin joskus on ollut. Tietysti hintakin on niissä aika korkea.

 
At 29/6/06 04:49, Blogger Hurina said...

Komppaan kaikkia muita eli nyt lepoa ja rentoutumista! Hassua muuten, kuinka ihmisten lomapaikat usein muuttuvat työleireiksi. Näin on asioiden laita ainakin omilla vanhemmillani. Toisaalta huomaan, että hieman vanhemman polven ihmisillä (siis jo minun äidilläni saati hänen äidillään) ovat siisteysstandardit usein varsin korkealla. Ihan kuin ihminen ei olisi kunnon ihminen ilman, että jokainen kaapinperukka on viimeisen päälle kuurattu ja alushousutkin silitetty. ;) Ennen varmaan jokin naisten kunnia naisina oli siisteydestä kiinni. Itse olen pudottanut omia standardejani huomattavasti tässä itsekseni asumisen myötä, siis viimeisen 12 vuoden aikana siitä, mitä aluksi kuvittelin, että minun pitää ylläpitää (no, ehkä vähän liikaakin välillä). Ja apuakin tosiaan saa ihminen pyytää ja pitääkin uskaltaa pyytää, kun ei yksi ihminen mitenkään kaikkea jaksa.

Joten siis jaksamista yritän toivottaa näillä jutuilla! Noista maisemistasi saa muuten varmasti aivan mahtavia valokuvia!

 
At 29/6/06 09:35, Blogger Iines said...

Kiitos Leonoora vinkeistä. Instrun tuotteet ovat kai karitsanvillaa, huikean kalliita, mutta varmaan hintansa väärtejä. Jos sitten syssymmällä, nyt suunnittelen uimista, maksoi mitä maksoi. Huomenna vielä yksi erikoislekuri, niin eiköhän se siitä. Onneksi henki on sitkeämpi kuin kroppa.

Totisesti lomapaikkani on työleiri, Hurina. Ja minulla eivät ole kyseessä nipottamiset siisteysstandardeista, vaan olemassaolon taistelusta. On pakko raivata tontilla, jotta siellä voi kulkea ja oleskella. On pakko hoitaa talven kylmillään olleita rakennuksia, jotta ne eivät lahoa. Tästä on kyse. Ja oikeastaan kahden mökin ja mökkialueen hoitamisesta. Mutta siis, valitus nyt seis, rakastanhan sitä paikkaa kuitenkin yli kaiken. Ja jopa niitä hommia, jos terveyttä vaan riittää.

 
At 29/6/06 14:02, Blogger Arawn said...

Sukulaiset vaan siivoamaan. Ei niidenkään tartte aina vain loisia.

 
At 29/6/06 14:47, Anonymous a-kh said...

Arawn. Sukulaiset hommiin ja palkkioksi grillattava vihannesmakkara. Hyvä ruoka, parempi mieli. Kyllä kesä on sentään ihana.

 
At 30/6/06 19:07, Blogger lupiini said...

Pohdin taannoin ystävieni kanssa sukupolvien eroa suhteessa mökkeilyyn(kin). Eräs heistä on mökkikunnan kuuluisuus, "poika joka herää vasta puolita päivin, eikä osaa edes käyttää traktoria". Tiedän useampiakin mökkejä, joissa vallitsee varsinainen työleiri; herätys kuudelta, verkkoja nostamaan, laituria tekemään, mottitalkoisiin ja lounaan jälkeen samaa iltaan asti. Mikäs siinä, fyysinen työ voi olla etenkin ajatustyötä tekevälle äärettömän terapeuttista ja suorastaan meditatiivista, mutta sen pitää perustua vapaaehtoisuudelle ja työn ilolle.

Itse olen huomannut, että mökillä menee pelkkiin arkirutiineihin niin paljon aikaa, että hyvistä päätöksistäni huolimatta ajateltuja hommia ei tule aina tehtyä. Ja johtuneeko sitten maalaisilmasta vai mistä, mökillä unet tapaavat venähtää pitkiksi.

 
At 1/7/06 11:00, Blogger Iines said...

Siis, Lupiini, minähän rakastan fyysisiä ponnisteluja ja käsillä tekemistä, ja puutarha on kesällä ylitse kaiken muun tekemisen. Kun vaan kroppa pysyisi perässä!

Alkukesä on aina työn aikaa ja heinäkuussa alkaa lorvailu ja laiturilla makoilu - tänäänkin on ohjelmassa vain rantaelämää ja uiskentelua.

Olen miettinyt sitä vaihtoehtoa, että muuttaisin asumaan tänne lähemmäs, niin voisin käydä täällä tekemässä pienen erän kerrallaan pitkin vuotta. Nyt kun matkaa on sentään sata kilometriä, ei esimerkiksi sateella tule lähdettyä tänne, ja sitten taas kun tulee, on kauhea määrä tekemistä, ruohot ja maat villiintyneet kasvusta. Olen jo silmäillyt erään viehättävän pikkiriikkisen merenrantakaupungin asuntoja.. :)

 
At 1/7/06 16:34, Anonymous Deeku said...

Rupuranta olis mukava paikka asua.

 
At 1/7/06 23:20, Anonymous JtB said...

Unelmieni piilopirtti:

Tupa mäntykankaalla, sauna kalliorannalla. Ei virtaavaa sähköä, ei juoksevaa vettä.

Pilkkoisin puut, lämmittäisin saunan, tuvan piisin. Hämärissä sytyttäisin lyhdyn, kynttilänkin.

Kantaisin veden lähteestä. Keittäisin potut, halstraisin kalan nuotiolla. Kylpisin löylyn lämmössä, lammen mustassa varjossa.

Kuuntelisin käkeä ja kurppaa. Nukahtaisin ja näkisin unta.

 
At 2/7/06 19:55, Blogger Iines said...

Ihania unelmia teillä on. Rupuranta on nimestään huolimatta kaunis paikka, ja samannimisessä blogissahan on upeita kuvia Porin seudulta. Porista vaan on tänne mökille sama matka kuin nykyisestä kaupungistani. Kurppaa jäin mietiskelemään. Eikös se laula aika rumasti, varsinkin vanha kurppa.

 
At 2/7/06 22:52, Anonymous JtB said...

Lehtokurpan voi touko-kesäkuussa havaita iltahämärissä lentämässä kotipihan tai tien yli. Lajin salaperäinen soidinlento piiskutuksineen ja kurnutuksineen ei kuitenkaan ole kovin tuttu meille. Kurppa ei onomatopoeettisesti kuullosta kauniilta, mutta väliäkös sillä silloin kun se lentää rantametsikössä laululintujen hiljennyttyä.

 

Lähetä kommentti

<< Home