Kesä korkeimmillaan

Tämän täydemmäksi kesä ei voi tulla!Ruusut kukkivat läkähtyäkseen, ritarinkannukset availevat nuppujaan puolivarjoisalla paikalla, mustikat sinertävät rinteessä. Puna-apilat ja virnat kukkivat, ohdake on avannut kukintonsa perhosille ja kaikille pikku surisijoille. Jokunen sienikin jo nostaa lakkiaan metsätien vierustoilla.Vesi on lämmintä, mansikat kypsiä jo pitkän heinänkin keskellä villiintyneellä vanhalla mansikkamaalla. Ilmassa on täyteläinen, syvä luonnon yhteistuoksu, metsänpohja ja kukkaset ja heinät kaikki yhdessä. Jos elettäisiin aikaa muutama vuosikymmen sitten, olisi heinäaika. Olen lapsena leikkinyt piilosta heinäpellolla. Se oli hauskaa!




Panen tähän vielä toisen kuvan, jonka otin tänään saunalta, kun olin kuvaamassa kuvablogini perhoskuvia. Yllätin kamera valmiusasennossa villikissan, joka loikoili leppoisasti aurinkoisella saunan terasilla. Kolmen nopeasti näpätyn ja ylivalottuneen kuvan jälkeen kissa livahti pakoon. Epäilen, että sillä on pennut jossakin saunalla, koska olen nähnyt sen siellä ennenkin. Kerran ennenkin saunalla oli kissapoikue. Tuo villikissa on liikuttava, se ei näytä onnelliselta. Sen toinen silmä on ihan kuin hiukan turvoksissa tai pienempi kuin toinen, ja toinen korva roikkuu hieman. Olen varma, että villikissakin kaipaa hellyyttä.