Nyt nautitaan!

Ilolaulu kesän ihanuudelle

Nousen ylös kun huvittaa. Joskus kuudelta, joskus yhdeksältä. Työnnän jalkani sandaaleihin, joissa on varpaan päällä yksinkertainen valkoinen nahkaremmi. Ihailen punaisiksi lakattuja varpaankynsiäni. Kietaisen ylleni vaaleanpunaisen (äitienpäivälahjus) pitkän ja pehmeän aamutakin, solmin vyön. Aamu aamulta vyöstä roikkuu yhä pitempi pätkä solmun ulkopuolella. Tänään oikein kiristin vyötä ja tunsin, että kadonnut uumani alkaa löytyä jälleen. Valokuvablogissani totesin aiemmin, että minulta tipahtivat jo alushousutkin päältä, tosin vanhat ja venyneet.

Panen pannullisen kahvia valumaan ja avaan oven verannalle ja ulos. Pysähdyn portaalle ja nuuhkin lämmintä kesäaamua. Linnut laulavat ja jostain tulee hyvä tuoksu. Miksi juhannusruusut tuoksuvat eniten puoliksi ruskettuneina, kuihtuessaan? Kävelen rinteen alas ja väistelen polulle pudonneita männynkäpyjä, joihin liukastuu liiankin helposti. Tulen postilaatikoille ja vilkaisen naapuritaloa. Paikallaan on. Poimin Hesarini laatikosta ja nousen mäen ylös. Raikas mäntymetsän pohja tuoksuu puhtaalle.

Sisällä mökissä teen tulen tupakeittiön lieteen ja poltan muutaman pesällisen, jotta saan tulikuumaa tiskivettä. Luen viivytellen Hesarini ja kuuntelen radiosta aamun uutisia ja musiikkia. Avaan nettiyhteyden ja tarkistan sähköpostini, ja katson onko blogeihin tullut kommentteja. Jos on tullut, vastaan heti tai kopioin harkintaa vaativat jutut Wordiin. Ellei ole tullut mitään enkä pane uutta juttua blogiin, suljen nettiyhteyden ja tiskaan ja lähden ulos nyppimään jotain tai hyppään autoon ja ajan lähikaupunkiin ostoksille ja kirjastoon tai jonnekin kuvaamaan jotakin.

Aamupäivän työn tai reissun jälkeen laitan yksinkertaisen lounaan. Keitän useimmiten uusia perunoita, laitan salaatin ja kalaa. Täytän lautaseni niin, että puolet annoksesta on salaattia, neljäsosa perunaa tai pastaa tai riisiä, neljäsosa kalaa tai kanaa tai lihaa, punaista harvoin. Pastan kanssa laitan usein pestokastikkeen. Joskus nautin lounaalla oluen, joskus rasvattoman piimän, joskus vettä. Lounaan jälkeen menen rantaan reppu selässä. Repussa on juotavaksi siideriä tai vettä tai karpalomehua, ja luettavaa, puhelin, kamera, muistiinpanovälineet, sillä runoinspiraatio yllättää usein maatessani rantatuolissa; minulla siis runo ei ole perspiraation tulosta muuta kuin hiomisvaiheessa. Menen rantaan ja tulen rannasta viikate kädessä. Kun joka kerran niistää vähän ruohoa, ruoho ei ehdi kasvaa kovin pitkäksi. Sitä paitsi se on mainio ase mahdollisia käärmeitä vastaan. Kerran rantapolulla oli kyy, joka ei väistänyt, vaan minä peruutin takaisin mökille. Ei ollut kättä pidempää mukana. Siitä lähtien on ollut tämä julma ase.

Rannassa kiskon kaisloja merestä, makaan, luen, otan aurinkoa, uin monta kertaa, haaveilen vaikkapa ihanasta miehestä joka tulee elämääni. Nautin puoliraukeana kaukana pahasta maailmasta. Tekstiviestittelen puurtaville tuttavilleni, että hähähää, terveisiä laiturin nokasta..

Illalla tapaan usein muutamaa hyvää ystävääni tai joitain sukulaisia tai kyläläisiä meillä tai heillä tai käyn jonkun kanssa jossain iltatoreilla tai joskus terassillakin, ellen sitten nauti omasta seurastani, jossa viihdyn ehkä kuitenkin parhaiten kauniista kesäillasta nauttien.

Tällainen on päiväni tyypillisimmillään silloin, kun en tee töitä. Nyt on se aika, jolloin fyysinen työ on vähennyt ja on nauttimisen aika. Luoja on suonut kauniin kesän ja helle hellii meitä kaikkia. Ja mikä parasta – kertaakaan ei ole ukkostanut eikä näkynyt kyitä!

(Maalaus Tissot)