5.7.06

Nyt nautitaan!

Ilolaulu kesän ihanuudelle

Nousen ylös kun huvittaa. Joskus kuudelta, joskus yhdeksältä. Työnnän jalkani sandaaleihin, joissa on varpaan päällä yksinkertainen valkoinen nahkaremmi. Ihailen punaisiksi lakattuja varpaankynsiäni. Kietaisen ylleni vaaleanpunaisen (äitienpäivälahjus) pitkän ja pehmeän aamutakin, solmin vyön. Aamu aamulta vyöstä roikkuu yhä pitempi pätkä solmun ulkopuolella. Tänään oikein kiristin vyötä ja tunsin, että kadonnut uumani alkaa löytyä jälleen. Valokuvablogissani totesin aiemmin, että minulta tipahtivat jo alushousutkin päältä, tosin vanhat ja venyneet.

Panen pannullisen kahvia valumaan ja avaan oven verannalle ja ulos. Pysähdyn portaalle ja nuuhkin lämmintä kesäaamua. Linnut laulavat ja jostain tulee hyvä tuoksu. Miksi juhannusruusut tuoksuvat eniten puoliksi ruskettuneina, kuihtuessaan? Kävelen rinteen alas ja väistelen polulle pudonneita männynkäpyjä, joihin liukastuu liiankin helposti. Tulen postilaatikoille ja vilkaisen naapuritaloa. Paikallaan on. Poimin Hesarini laatikosta ja nousen mäen ylös. Raikas mäntymetsän pohja tuoksuu puhtaalle.

Sisällä mökissä teen tulen tupakeittiön lieteen ja poltan muutaman pesällisen, jotta saan tulikuumaa tiskivettä. Luen viivytellen Hesarini ja kuuntelen radiosta aamun uutisia ja musiikkia. Avaan nettiyhteyden ja tarkistan sähköpostini, ja katson onko blogeihin tullut kommentteja. Jos on tullut, vastaan heti tai kopioin harkintaa vaativat jutut Wordiin. Ellei ole tullut mitään enkä pane uutta juttua blogiin, suljen nettiyhteyden ja tiskaan ja lähden ulos nyppimään jotain tai hyppään autoon ja ajan lähikaupunkiin ostoksille ja kirjastoon tai jonnekin kuvaamaan jotakin.

Aamupäivän työn tai reissun jälkeen laitan yksinkertaisen lounaan. Keitän useimmiten uusia perunoita, laitan salaatin ja kalaa. Täytän lautaseni niin, että puolet annoksesta on salaattia, neljäsosa perunaa tai pastaa tai riisiä, neljäsosa kalaa tai kanaa tai lihaa, punaista harvoin. Pastan kanssa laitan usein pestokastikkeen. Joskus nautin lounaalla oluen, joskus rasvattoman piimän, joskus vettä. Lounaan jälkeen menen rantaan reppu selässä. Repussa on juotavaksi siideriä tai vettä tai karpalomehua, ja luettavaa, puhelin, kamera, muistiinpanovälineet, sillä runoinspiraatio yllättää usein maatessani rantatuolissa; minulla siis runo ei ole perspiraation tulosta muuta kuin hiomisvaiheessa. Menen rantaan ja tulen rannasta viikate kädessä. Kun joka kerran niistää vähän ruohoa, ruoho ei ehdi kasvaa kovin pitkäksi. Sitä paitsi se on mainio ase mahdollisia käärmeitä vastaan. Kerran rantapolulla oli kyy, joka ei väistänyt, vaan minä peruutin takaisin mökille. Ei ollut kättä pidempää mukana. Siitä lähtien on ollut tämä julma ase.

Rannassa kiskon kaisloja merestä, makaan, luen, otan aurinkoa, uin monta kertaa, haaveilen vaikkapa ihanasta miehestä joka tulee elämääni. Nautin puoliraukeana kaukana pahasta maailmasta. Tekstiviestittelen puurtaville tuttavilleni, että hähähää, terveisiä laiturin nokasta..

Illalla tapaan usein muutamaa hyvää ystävääni tai joitain sukulaisia tai kyläläisiä meillä tai heillä tai käyn jonkun kanssa jossain iltatoreilla tai joskus terassillakin, ellen sitten nauti omasta seurastani, jossa viihdyn ehkä kuitenkin parhaiten kauniista kesäillasta nauttien.

Tällainen on päiväni tyypillisimmillään silloin, kun en tee töitä. Nyt on se aika, jolloin fyysinen työ on vähennyt ja on nauttimisen aika. Luoja on suonut kauniin kesän ja helle hellii meitä kaikkia. Ja mikä parasta – kertaakaan ei ole ukkostanut eikä näkynyt kyitä!

(Maalaus Tissot)

16 Comments:

At 5/7/06 10:42, Anonymous Alastalo said...

Tuohan on suoran kuin unelmasta. Ja vieläpä tosi kivasti kirjoitettu.

Ei kyitä saa tappaa. Ei ne tee mitään kun vähän väistää ja katsoo jalkoihinsa. Kauniita otuksia, varsinkin koko mustat.

 
At 5/7/06 12:08, Blogger Jenni said...

Idylli!

 
At 5/7/06 17:07, Blogger A-K.H said...

Lähikauppaan ei tarvitse autoilla, jos on terveet jalat. Lähelle ei ole pitkä matka.

 
At 5/7/06 20:26, Anonymous JtB said...

Lazy days is perfect prize for a working girl.

 
At 5/7/06 21:18, Blogger Iines said...

Ei minusta ole käärmeentappajaksi, ja viikate on vain itsepuolustukseen, jolla voi pelotella käärmeen pois. Kaunis? *kylmät väreet*

Käyn kyllä lähikaupassa, mutta täältä ei saa läheskään kaikkea, mitä tahtoisin. Eniten on rasvaista jauhelihaa, rasvaisia porsaankyljyksiä (usein vanha päiväys) ja makkaroita, sekä punaista maitoa hyllyt piukassa.

Lazy days ja idylli - tunnen ansainneeni ne kaikkien fyysisten ja miksei henkistenkin ponnistelujen jälkeen. Lazy days vaan itse kullekin!

 
At 6/7/06 00:12, Anonymous Jtb said...

Kyytä ei tosiaan tarvitse tappaa ja itse asiassa se on kiellettyäkin. Viikatteella se voi käydä vahingossa. Yleensä riittää, että tömistelee maata jaloillaan: Kyy uskoo, ettei kannata tuhlata myrkkyä noin isoon palaan.

Kaunein kyy, jonka olen nähnyt, oli kaakaonruskea suklaanruskein sahalaitakuvioin.

 
At 6/7/06 02:03, Blogger Rauno Rasanen said...

Olet yksin?

 
At 6/7/06 09:38, Blogger Iines said...

Kyitä on tosiaan monenvärisiä, ja itse olen nähnyt eniten harmaita ja muutamia mustia. Kaakaonruskean näin kerran saunalla, jossa se loikoili auringossa mansikkamaan reunalla rullalla ja sihahti varoittavasti, kun Ruben-pentu meni liian lähelle ison kirsunsa kanssa. Valui siitä sitten läheiseen ojaan.

RR, yksinpä yksin täällä laulelen.

 
At 6/7/06 09:42, Blogger Iines said...

Niin se vielä, kun moni sanoo, että kyy lähtee tömistämällä maata. Kun ei lähde aina, useimmiten kyllä. Olen kaksi kertaa törmännyt kyyhyn, joka ei ole lähtenyt, vaan jäänyt väijyksiin pää koholla. Toinen oli siis rantapolulla, tömistelin, kiljuin, heitin mitä nyt käteen osui koiranputkia ja ruohotukkuja sitä päin, mutta ei. Toinen kerta oli marjapuskien takana, ylämäessä. Heitin pieniä kiviä yms. Ei auttanut, vaan itse oli väistyttävä ja piston olisin saanut jos olisin vierestä kulkenut.

 
At 6/7/06 14:00, Anonymous Petja Jäppinen said...

Minä herään viimeistään kello seitsemän ja odottelen että vaimon heräämiseen on puolituntia, sitten otan hänet kainalooni ja annan hänen herätä siihen, kun aika on.

Itse olen käynyt jo herätessäni vessassa, joten kun vaimo lähtee vessaan, minä menen tekemään aamiaista.

Sillä aikaa kun kahvi valmistuu, vien voileivät, kupit, lasit, mehut ja jugurtit parvekkeelle, ja vaimo tulee sitten kahvin kanssa kun on laittanut työnaamansa paikalleen.

Juodaan aamukahvia ja luetaan lehti. Hän lukee etuosaa, minä peräpuolta.

Sitten vaimo lähtee työhönsä, minä suihkuun ja sen jälkeen alan tekemään jotakin, jota ulkopuolinen voisi pitää työnä.

 
At 6/7/06 20:25, Anonymous iines said...

Idyllistä tuokin. Tuota voisi vaikka kadehtia, jos se jotain auttaisi.

iines

 
At 6/7/06 21:58, Anonymous akh evr said...

Ei sitä tiedä. Kokeile!

 
At 7/7/06 17:10, Blogger A-K.H said...

Joskus voi olla hyödyllistä liota omassa liemessään.

 
At 8/7/06 09:29, Blogger Iines said...

Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.

 
At 8/7/06 09:30, Blogger Iines said...

a-k.h, panen tähän kohtaan kommentin alakulosta, jonka alkuperästä oli puhetta jossain alempana. Voi olla, että lurittelit siinä omiasi kuloinesi, mutta minäpä tutkin sanaa tosissani, kuten tapoihini kuuluu. :)

Kas tässä tulos etymologisista sanakirjoista:

Sanan kulo-osan alkuperä on tutkijoille epäselvä, eli he eivät yhdistä sitä kuloon. Sana tunnetaan lähes vastaavassa muodossa mm. inkerin ja karjalan kielessä. Yksi tutkija mainitsi myös rinnakkaismuodon alakuononen samassa merkityksessä. Sehän on loogista - kuono alhaalla.. Vielä yksi selitys: suomennos sanasta niedergeschlagen eli "alaslyöty" - kuin kulo.

Hyvää päivänjatkoa. Kiinnostikohan tämä ketään? ;)

 
At 8/7/06 11:08, Anonymous Anonyymi said...

asun englannissa... tuli koti ikava!

 

Lähetä kommentti

<< Home